lauantai 3. kesäkuuta 2017

The Bible Unearthed - Kuningas Josia

Kuningas Josia on Raamatun mukaan Israelin monarkian suurin kuningas, Jumalan ja Israelin välisen liiton kulminaatiopiste, jossa inkarnoituvat Abraham, Mooses ja Daavid.
2 Kun 23:25 Koskaan ennen ei ole ollut Josian vertaista kuningasta. Koko sydämestään, koko sielustaan ja voimastaan hän alkoi palvella Herraa juuri niin kuin Mooseksen laki määrää. Hänen vertaistaan ei ole tullut hänen jälkeensäkään.
Josiaan henkilöityy koko deuteronomisen historiankirjoituksen messiaaninen vapahtajan odotus. Raamatun teksti keskittyy lähes yksinomaan Josian toimeenpanemien uskonnollisten uudistusten kuvailemiseen. Todellisuudessa hän oli melko pienen kuningaskunnan hallitsija, joka tietoisesti tai tahtomattaan, edesauttoi synnyttämään suuren osan Raamatun teksteistä kirjoittamalla tai kirjoituttamalla omanlaisensa uskonnollisen kuvauksen israelilaisten edesottamuksista maailmassa.

Raamatun mukaan Josia määräsi vuonna 622 eaa. kunnostamaan YHWH:n temppelin ja kunnostustöiden yhteydessä löydettiin kadonnut lakikirja, joka paljasti ihmisten unohtaneen kuinka YHWH jumalaa tulee palvoa. Josia puhdistaa temppelin (2 Kun 23:4-7), tuhoaa muiden jumalien palvontapaikat (2 Kun 23:10-14) ja lopetti uhrauksen muille jumalille Juudeassa (2 Kun 23:8). Puhdistukset Juudeassa eivät riittäneet Josialle vaan hän ulotti puhdistukset myös pohjoisen ylängön alueelle (2 Kun 23:15-23).

"Löydetty" lakikirja oli viides Mooseksen kirja. Kirjan ilmestyminen juuri seitsemännen vuosisadan lopulla eaa. sopii erittäin hyvin yhteen arkeologisiin löydöksiin perustuvaan käsitykseen kirjoitustaidon yleistymisestä Juudeassa. Vaikka Hoosea ja Hiskia esittivät samansuuntaisia ajatuksia kuin viidennessä Mooseksen kirjassa on, niin vasta Josian aikana Juudeassa alkoi luku- ja kirjotustaito olla sillä tasolla, että tekstiä pystyttiin lukemaan julkisesti kaikelle kansalle. Tällaisten tekstien merkitys kansan mielen muokkauksessa nousi tuolloin hyvin merkittävään asemaan.

Kirjallisuustutkijat ovat todenneet viidennen Mooseksen kirjan tekstin olevan hyvin samankaltaista kuin seitsemännen vuosisadan eaa. Assyyrian vasallisopimukset, jotka määrittelvät alamaisten velvollisuudet hallitsijaa kohtaan. Viidennessä Mooseksen kirjassa hallitsija on YHWH ja alamaisina ovat israelilaiset. Lienee siis selvää ettei lakikirja ollut kadoksissa ja sitten sattumalta löydetiin vaan se on Josian ja häntä tukeneen YHWH -kultin papiston tuottama.

Viides Mooseksen kirja syntyi aikakautena, jolloin Levantin geopolitiikassa tapahtui merkittäviä muutoksia. Egypti ryhtyi 656 eaa. faarao Psametik I:n johdolla jälleen laajenemaan pohjoiseen pitkin Välimeren rannikkoa. Egyptin laajeneminen oli suoraa seurausta Assyyrian heikkenemisestä. Assyyriaa heikensivät sodat Skyytian kanssa, babylonialaisten kapina 626 eaa. ja lopulta 623 eaa. leimahtanut sisällissota. Assyyrian vetäytyminen pohjois Israelista näyttää olleen varsin rauhanomainen, joten on mahdollista, että Assyyria ja Egypti olivat sopineet alueluovutuksesta korvauksena sotilaallisesta avusta. Egypti saikin hallintaansa hedelmälliset maatalousmaat ja rikkaat kauppareitit, mutta ei juuri osoittanut kiinnostusta Juudeaa kohtaan.

Assyyrialaisten vetäytyminen ei ole varmasti jäänyt Juudeassa huomaamatta. Egyptin kiinnostuksen kohteet olivat pääosin rannikolla, joten viimein yhtenäisen israelilaisen kuningaskunnan muodostaminen ylängölle näytti mahdolliselta. Kunnianhimoinen suunnitelma uuden itsenäisen Israelin perustamiseksi vaati aktiivista ja voimakasta propagandaa ja juuri sitä näinä vuoskymmeninä kirjoitettu deuteronominen historia tarjoaa. Viidennen Mooseksen kirjan mukaan kaikki alueen hepreankieliset ovat yhtä perhettä, jonka tulee noudattaa samaa lakia ja palvoa yhtä ja samaa jumalaa yhdessä paikassa samojen sääntöjen mukaan. Alueen geopoliittinen tilanne on epäilemättä syy miksi deuteronominen historia kirjoitettiin omanlaiseksi tarinaksi yhdistellen hepreankielisiä kansantaruja ja legendoja. Deuteronomistien kirjoittama historia kertoo kansan vapautumisesta Egyptiläisen faaraon, joka kovasti muistutti Psametik I:stä, vallan alta. Se kuvailee eeppisen saagan Kaanaan kaupunkien valloituksesta, samojen kaupunkien, jotka juuri kirjoituksen aikaan olivat Juudean suurimpia mielenkiinnon kohteita. Tarinassa pohjoisen Israelin kuningaskunta, jonka varjossa Juudea eli kaksi vuosisataa, tuomitaan syntiseksi ja YHWH:ta vastaan kapinoivaksi osaksi perhettä. Juudean hallitsijoista juuri Josia kuvataan ylivertaisena vahurskaana kansan vapauttavana messiaana ja hyvien oikeamielisiksi nähtyjen kuninkaiden, Joosua, Daavid ja Hiskia, superlatiivina. Deuteronominen historia ei ole historiaa, se on teologis-poliittista ideologiaa ja propagandaa.

Viidenteen Mooseksen kirjaan sisällytettiin myös joitain aikaansa nähden varsin edistyksellisiä eettisiä lakeja, mitkä ovat epäilemättä auttaneet laimentamaan muutosvastarintaa. Lain mukaan köyhiä oli autettava (16:18-19), kuningas ei voinut kohdella kansaa miten haluaa (17:15-20), hylätyt vaimot saivat perintöoikeuden (21:15-17) sekä muukalaisia koskeva syrjintäkielto (24:14-15) muutamana esimerkkinä.

Vaikka arkeologit ovat onnistuneet paljastamaan deuteronomisen historian syntyyn johtaneen pitkän sosioekonomisen kehityksen Juudeassa, niin Josian saavutuksien suhteen menestys on ollut huomattavasti heikompaa. Todisteet sen sijaan kertovat kuinka Josia epäonnistui ainakin paikallisella tasolla uskonreformissaan. Lukuisista kodeista seitsemännen vuosisadan lopulta on edelleen löydetty muita jumalia esittäviä keramiikkafiguureja, joista hedelmällisyyden jumalatar Aseran kultti on elänyt hyvinkin voimakkaana. Kuningaskunnan koko Josian aikana näyttää pitkälti pysytelleen samana mitä se oli Manassen kaudella. Asukkaita oli arviolta noin 75000, josta n. 20% asui Jerusalemissa.

Josian elämä päättyi ennenaikaisesti Megiddossa 610 eaa. Egyptin faarao Nekau II oli armeijoineen matkalla pohjoiseen auttamaan Assyyriaa puolustuksessa Babyloniaa vastaan. Raamattu kertoo Josian lähteneen taistelemaan Nekau II vastaan (2 Aik 35:20-24), mutta tämä versio on melko epäuskottava. Juudea oli Assyyrian vasalli vuoteen n. 630 eaa. asti. On epäuskottavaa, että Egypti olisi sallinut Juudean kehittyä niin voimakkaaksi, että se olisi kyennyt uhkaamaan Egyptiä. Nadav Naaman onkin ehdottanut, että Juudea oli Egyptin vasalli ja siten Faarao olisi kutsunut Josian uudistamaan uskollisuusvalansa Megiddoon. Syystä tai toisesta Nekau II olisi ollut tyytymätön Josiaan ja mestannut hänet. Mikä Josian kuoleman syy sitten olikaan niin on selvää, että se on ollut shokki deuteronomisen historian kirjoittajille. Israelia suuruuteen petaava kirjoituskokoelma, jonka messiaana Josian piti patsastella, kuivui kokoon. Josian kuollessa israelilaiset olivat jälleen Egyptin orjia.

Josian kuolemaa seuraavat vuodet toivat mukanaan vain lisää murheita ja nahkansa luonut YHWH -kultti mureni. Josian poika Joahas hallitsi vain kolme kuukautta ennen kuin Nekau II karkotti hänet. Egypti tiukensi otettaan entisestään kunnes Babylonian kruununprinssi Nebukadnessar II murskasi Egyptin armeijan Karkemišsa samalla tuhoten Assyyrian imperiumin lopullisesti. Babylonian joukot marssivatkin pian etelään rannikkoa pitkin saapuen lopulta myös Jerusalemiin 597 eaa. Ottettuaan ylimystön ja papiston vangeiksi sekä vieden heidät Babyloniaan, Nebukadnessar II istutti Jerusalemin valtaistuimelle Sidkian, joka muutamaa vuotta myöhemmin ryhtyi juonimaan Nebukadnessaria vastaan. Nebukadnessar II hyökkäsikin uudelleen Juudeaan 587 eaa, eikä hän tällä kertaa enää säätellyt voimankäytössä vaan tuhosi kuningaskunnan kaupungit sekä valloitti ja poltti Jerusalemin.

Juudean neljä sataa vuotta kestänyt historia tuli tiensä päähän. Hallitsijat ja valtaeliitti vietiin Babyloniaan ja ainoaksi lailliseksi palvontapaikaksi nimetty YHWH:n temppeli tuhottiin. Israelilainen identiteetti ja uskonto olisivat voineet kadota kokonaan, mutta jotenkin ne kuitenkin selvisivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti