MAP-kirkon PR-osasto vahvisti 20.3.2018 julkaistussa tiedotteessaan, että Bishopia kohtaan on esitetty syytöksiä epäsopivasta käytöksestä. Vuorossa on siis katsaus siitä mitä MAP-kirkko oikeastaan haluaa kertoa yleisölle tapahtuneesta. Kopioin tähän juttuun kirkon julkaiseman tekstin editoimattomana ja suomentamatta, jotta jokainen lukija voi itse päätellä mitä alkuperäisessä tekstissä on tarkoitettu ja ovatko tekemäni johtopäätelmät päteviä. (Mahdolliset poikkeamat MAP-kirkon sivuilla näkyvään tekstiin ovat kirkon PR-osaston 21.3.2018 jälkeen tekemiä muutoksia.)
In response to questions from multiple media outlets about allegations that a former Church mission president committed sexual assault, The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints released the following statement Tuesday, March 20, 2018.Ensimmäiseksi kirkko nostaa esiin kuinka useat mediatalot ovat esittäneet heille aiheesta kysymyksiä, tapaus saa siis kattavaa mediahuomiota siinä määrin, että he ovat päättäneet julkaista virallisen lausunnon.
These allegations are very serious and deeply disturbing. If the allegations of sexual assault are true, it would be a tragic betrayal of our standards and would result in action by the Church to formally discipline any member who was guilty of such behavior, especially someone in a position of trust.PR-osasto tunnustaa, että syytökset ovat vakavia, rikkovat kirkon vaatimuksia sekä sellaisina johtaisivat kurinpitotoimiin syyllisiä kohtaan.
This matter was brought to the attention of the Church in 2010, when this former Church member, who served briefly as a missionary in 1984, told leaders of the Pleasant Grove Utah West Stake that she had been sexually assaulted by the president of the Provo Missionary Training Center, Joseph Bishop, 25 years earlier. They listened carefully to the claims being made and then this was immediately reported to the Pleasant Grove Police Department, and the police interviewed her at that time. The Church does not know what she said in that interview, but the Church received no further communication from the police concerning the matter.Noniin viimein pääsemme itse asiaan. PR-osasto myöntää, että tapauksella on historiaa kun kirkon entinen jäsen otti kirkkoon yhteyttä 2010. PR-osaston mukaan kirkon paikallisjohto teki asiasta ilmoituksen paikalliselle poliisille, joka heidän tietojensa mukaan haastatteli uhria. Mitä toimia lainvalvojat ovat sen jälkeen tehneet ei ole kirkon tiedossa.
At the same time, the Church referred these allegations to the local ecclesiastical leaders of Joseph Bishop. Those leaders met with Mr. Bishop, who denied the allegations. Unable to verify the allegations, they did not impose any formal Church discipline on Mr. Bishop at that time.Samaan aikaan kirkon johtajat tapasivat Bishopin, joka kielsi syytökset. Koska Bishop ei tunnustanut tapahtumia kirkon johtajille niin asialle ei tehty tuolloin mitään.
The matter resurfaced in 2016 when the same individual contacted a stake president in Pueblo, Colorado, and then again a few weeks ago in January 2018, when the Church was contacted by a lawyer representing her. He provided a copy of a recording that she had made of a conversation between her and 85-year-old Joseph Bishop in December 2017. Since that time, the Church has engaged in an investigation of this individual’s allegations. In the course of that investigation, both she and Mr. Bishop have been interviewed by outside legal counsel. Not surprisingly, the stories, timelines and recollections of those involved are dramatically different. This woman reaffirmed her allegations, and Mr. Bishop has again denied them. We have no record of an interview between Elder Carlos E. Asay (1926-1999) and this individual.Asia nousi uudelleen esiin vuonna 2016 sekä tammikuussa 2018 kun samainen henkilö otti jälleen yhteyttä kirkkoon lakimiehensä välityksellä. Tammikuussa 2018 syytösten esittäjä liitti mukaan joulukuussa 2017 tehdyn nauhoitteen keskustelusta hänen ja Bishopin välillä. Kirkko on palkannut asian selvittelyyn ulkopuolisen juristin, joka on haastatellut molempia osapuolia. Kirkko toteaa, että kertomukset ja ajankohdat osapuolien kesken eivät täsmää ja Bishop jälleen kielsi tapahtuneen.
The Church, as a religious organization, does not have the investigative tools available to law enforcement agencies. Nor can the Church substitute for the courts in adjudicating legal claims. The Church has great faith in the judicial system to determine the truth of these claims. Nevertheless, the Church takes seriously its responsibility to hold its members accountable for their conduct with respect of the laws of God and man. To that end, the Church is continuing its investigation of this individual's claims and will act consistent with its long-standing policy of no tolerance for abuse.Tämän jälkeen kirkko vetäytyy vastuusta vedoten ettei sillä ole samoja työkaluja asioiden tutkimiseen kuin poliisille tai syyttäjillä. Kirkko ilmaisee luottamuksensa lakia valvoviin viranomaisiin totuuden selvittämisessä, mutta suhtautuu vakavasti omaan vastuuseensa pitää jäseniään vastuullisina omasta käytöksestään Jumalan ja maan lakien mukaan. Kirkko jatkaa tutkimuksia syytöksiin liittyen ja tulee toimimaan johdonmukaisesti sen pitkäaikaisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien nollatoleranssikäytäntöjen mukaan.
Mitä tästä kirkon PR-osaston tiedotteesta nyt sitten voidaan päätellä? No ensinäkin sen, että kirkko on ollut tietoinen tästä tapauksesta jo vuosia, mutta sille ei ole tehty käytännössä mitään. Syytöksiin vakavasti suhtautuminen näyttää tämän tiedotteen valossa olevan kirkon mielestä sitä, että mahdolliselta seksuaalirikolliselta on käyty pariin kertaan kysymässä: "Teitkö sinä sen?" ja koska henkilö ei ole tunnustanut tekoa niin asia on jätetty siihen. Asiaa on ryhdytty tutkimaan ulkopuolisen lakimiehen avulla vasta kun syytöksiä esittävä taho on julkaissut nauhoitteen, jossa syytetty myöntää ahdistelleensa nuoria lähetyssaarnaajanaisia.
Luin nauhoitteesta puhtaaksi kirjoitetun tekstin, josta käy ilmi, että Bishop myöntää seksuaalisesti hyväksikäyttäneensä nuoria naisia ollessaan kirkon johtoasemassa. Hän ei suoraan myönnä hyväksikäyttäneensä tai yrittäneensä raiskata syytösten esittäjää, mutta tulee nauhalla myöntäneeksi käyttäneensä muita nuoria naisia seksuaalisesti hyväkseen. Bishop myös pitää omia tekojaan sopimattomina ja vetoaa nauhoituksella kärsineensä "seksiriippuvuudesta," jonka kanssa hän taisteli elämässään hyvin pitkään. Bishop siis vierittää tekonsa riippuvuuden syyksi, riippuvuuden johon hän ei ole elämänsä aikana hakenut ulkopuolista apua.
Tässä valossa kirkon PR-osaston tiedotteessa markkinoima nollatoleranssi ja asiaan vakavasti suhtautuminen saa osakseen lähinnä myötähäpeän tunteita. Vaikka Bishop ei suoraan tunnusta yrittäneensä raiskata syytöksiä esittävää henkilöä niin hän nauhalla tulee tunnustaneeksi toimineensa sopimattomasti useita nuoria naisia kohtaan. Näyttääkin siltä, että kun Bishop tunnustaa toimineensa sopimattomasti muita kuin syytöksiä esittävää naista kohtaan, niin se ei vielä riitä vakuuttamaan kirkkoa, että Bishop olisi toiminut niin sopimattomasti, että kirkko ryhtyisi kurinpidollisiin toimiin.
Tiedotteessa huomionarvoista on myös kuinka syytöksiä esittävän henkilön status kirkon entisenä jäsenenä, joka palveli lähtyssaarnaajana lyhyen aikaa, näyttää määrittelevän jotain kirkon kannalta merkityksellistä, että se on nähty mainitsemisen arvoisena asiana. Henkilön määritteleminen entiseksi jäseneksi, joka ei ole palvellut täyttä lähetystyöaikaa, synnyttääkin heti monissa kirkon jäsenissä epäluuloja kyseistä henkilöä kohtaan kirkon jäsenten mieliin istuttamien, erityisesti entisiin jäseniin liitettävien, negatiivisten stereotypioiden mukaan. Tämän asian esiin tuominen tässä asiayhteydessä siis toimii kirkon jäsenten mielissä automaattisena puolustusmekanismina, jolla syytöksiä esittävä henkilön esittämien asioiden vaikutus pyritään minimoimaan jäsenten mielissä. Käytännössä kirkon PR-osasto siis kertoo jäsenille: "Tämä henkilö on epäluotettava, häntä ei tarvitse kuunnella!" Kokonaisuudessaan tiedotteessa puhutaan syytöksiä esittävästä henkilöstä ja syytöksistä varsin negatiiviseen ja epäluuloiseen sävyyn.
Kirkon omia toimia korostetaan positiivisilla adjektiiveilla, vaikka todellisuudessa kirkko ei ole tehnyt asian selvittämiseksi juuri mitään ja pyrkii välttelemään vastuuta vetoamalla ettei sillä ole samoja työkaluja kuin maallisilla lainvalvojilla. Kirkon oppien mukaan kirkkoa johdetaan Jumalan innoituksella ja että kirkon johtajilla on suora yhteys korkeimpiin voimiin. MTC:n johtajan nimittää virkaansa kirkon ylin johto, ensimmäinen presidenttikunta. Haastattelussa Bishop mm. toteaa kuinka kirkon presidentti, profeetta ja ilmoituksen saaja Spencer W. Kimball nimitti hänet. On pakko ihmetellä kuinka profeetan innoitus ja suora kommunikointiyhteys Jumalaan ei ole tarpeeksi voimakas suojelemaan nuoria naisia kirkossa johtajien seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Maallisten lainvalvojien tutkimusmenetelmien pitäisi olla hyvin kalpeita erehtymättömän tosi Jumalan taivaallisten tiedonsaantikanavien rinnalla. Onkin ihmeteltävä miten vankasti kirkko PR-osaston tiedotteen mukaan luottaa maallisiin viranomaisiin tosiasioiden selvittämiseksi, vaikka kirkolla oman doktriininsa mukaan on käytössään täysin ylivertaiset menetelmät totuuksien selvittämiseksi.
Kirkon toimettomuuden ja haluttomuuden juuret rangaista mahdollista rikollista liittyvätkin mahdollisesti toiseen voiteluun. Jos Bishop on aikanaan saanut toisen voitelun, kuten monet lähetysjohtajat kirkossa käsittääkseni ovat, niin hänelle on jo maanpäällisen elämän aikana luvattu paikka korotuksessa, mormonien taivaan korkeimmassa asteessa. Tom Phillips kertoi tarkemmin tästä salaperäisestä rituaalista ja mm. kuinka rituaalin jälkeen hänelle todettiin ettei mikään synti voisi estää hänen pääsyään korotukseen ellei hän kieltäisi Pyhää Henkeä. Sittemmin Tom Phillips on lähtenyt kirkosta ja vaikka hän on äänekkäästi arvostellut kirkkoa häntä ei ole virallisesti erotettu toisin kuin monet muut arvostelijat, ilmeisesti juuri siksi että hän on saanut toisen voitelun. Mikäli Bishop on myös aikanaan saanut toisen voitelun niin sitä voisi kutsua Monopolipelistä tutuksi "Vapaudut vankilasta" -kortiksi, jonka jälkeen kirkon johtajalle on "kaikki sallittua." Mikäli näin on niin toinen voitelu näyttäisi olevan kirkkoyhteisössä toimivalle rikolliselle todellinen lottovoitto, jonka jälkeen voi jatkaa rikollisia toimiaan ilman pelkoa, että häntä koskaan tullaan asettamaan kirkossa vastuuseen teoistaan samalla kun kirkon organisaatio mainettaan suojellakseen yrittää vaientaa ongelmia esiin nostavat henkilöt samalla suojellen kirkossa toimivia mahdollisia rikollisia.
MAP-kirkko näyttääkin yhä läpinäkyvämmäksi muuttuvassa Internetmaailmassa jäävän maailman muutoksen jalkoihin. Yrittäessään edelleen voimakkaasti kontrolloida informaatiota vapaassa sosiaalisen median miinoittamassa toimintaympäristössä kirkko tulee epäonnistumaan ja skandaalit tulevat seuraamaan toisiaan. Utahissa helmikuussa 2018 hylätty kirkon lobbaama lakiesitys, yksityisten keskustelujen nauhoittamisen muuttamisesta rikolliseksi ilman kaikkien keskustelun osapuolien suostumusta, oli vain yksi esimerkki kuinka kirkko yrittää ylläpitää informaatiokontrolliaan jopa lainsäädäntöön puuttumalla. Loppujen lopuksi mikään ei tule pysymään salassa alati läpinäkyvämmäksi muuttuvassa maailmassa. MAP-kirkon kaltaiset vanhan maailman dinosaurukset, jotka eivät kykene muuttumaan ajanvaatimuksien mukaan läpinäkyviksi, eivätkä puutu väärinkäytöksiin uskottavasti, tulevat menettämään asemiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti