Uskonnollinen manipulointi - Tasovaatimukset

RAKKAAT NUORET MIEHET JA NUORET NAISET,
luotamme teihin suuresti. Te olette Jumalan rakkaita poikia ja tyttäriä, ja Hän on tietoinen teistä. Te olette tulleet maan päälle suurten mahdollisuuksien ja myös suurten haasteiden aikana. Tämän kirjasen tasovaatimukset auttavat teitä tärkeissä valin­noissa, joita teette nyt ja joita tulette vielä tekemään tulevaisuu­dessa. Lupaamme, että kun pidätte tekemänne liitot ja nämä tasovaatimukset, teitä siunataan Pyhän Hengen kumppanuudella, uskonne ja todistuksenne vahvistuvat ja pääsette kokemaan entistä suurempaa onnea.

 Näillä sanoilla (korostus lisätty) alkaa MAP-kirkon opasvihko "Nuorten voimaksi", jossa esiintyviä manipulointitekniikoita kosketin jo aiemmin kirjoituksissani I, II, III, IV, V, VI, VII ja VIII. Nämä tasovaatimukset ovat tunnusomaisia juuri kaikkein totalitaarisimmille ryhmittymille, ei ainoastaan uskonnollisille ryhmille. Vastaavia tai samankaltaisia tasovaatimuksia esiintyy tai on esiintynyt mm. jihadistien, Jehovan Todistajien, Mooniesien, Skientologien, neuvostokommunistien, Pohjois-Korean, kommunistisen Kiinan ja Natsien ideologioissa. Organisaation määrittelemät tasovaatimukset, ovat ne sitten minkälaisia tahansa, toimivat voimakkaina yksilön itsemääräämisoikeutta rajoittavina direktiiveinä. Luna Lindsey kirjassaan "Recovering Agency Lifting the Veil of Mormon Mind Control" kirjoittaa tasovaatimusten vaikuttavan seuraavasti:

• Synnyttää mahdottomat standardit, jotka vaikeutuvat jatkuvasti
• Vaimentaa minän
• Rakentaa perustan palkkio/rangaistus syklille
• Rakentaa perustan häpeälle/syyllisyydelle
• Rakentaa perustan kaksiteräisyydelle (double bind)
• Sallii syyllisyyden käännön (blame reversal)
• Tarjoaa oikeutuksen elitismille
• Voimistaa korkeampaa tarkoitusta
• Vetoaa ideaaleihin
• Vahvistaa
• Mustavalkoista ajattelua
• Olemassaolon sääntelyä
• Epäsuoria ohjeita
• Samaistumista ja esimerkkiä
• Rakentaa tunnistautumista ryhmään jaetun koettelmuksen kautta

Nuorten Voimaksi lehtinen ei ole ainoa kirkon julkaisu jossa tasovaatimuksia pidetään esillä. Tasovaatimukset ovat mormonikirkossa alati läsnä ja niitä korostetaan toistuvasti kirkon oppimateriaaleissa sekä johtajien puheissa. Ne ovat edellytyksenä myös temppelikelpoisuuden saavuttamiseksi, mikä itsessään on melko nurinkurista sillä Jeesuksen aikalaisessa juutalaisuudessa temppeli oli nimenomaa puhdistautumista varten ja temppelirituaalein uskottiin sovitettavan syntejä sekä korjattavan välit ihmisen ja Jumalan välillä. Asetettuja tasovaatimuksia siis valvotaan mm. temppelikelpoisuushaastatteluilla, mikä johtaa helposti syylistymis- ja häpeäkierteisiin sekä tuntemuksiin omasta riittämättömyydestä.

Tasovaatimukset on myös sidottu koviin rangaistuksiin ja epäonnistuminen tasovaatimusten mukaisessa elämässä voi johtaa, ja on usein johtanutkin, jäsenen erottamiseen yhteisöstä. Erottamisen uhka ja/tai uhkakuvat huonompaan asemaan joutumisesta kuolemanjälkeisessä elämässä tekevät tasovaatimuksista varsin tehokkaan mielenhallinta- ja aivopesumenetelmän. Mahdottomiksi asetetut tasovaatimukset saavat jäsenet alati tuntemaan itsensä riittämättömiksi ja ponnistelemaan kovemmin ja kovemmin saavuttaakseen kirkon johtajien kulloinkin asettamat tavoitteet. Lopputuloksena jäsenten mielet muovautuvat kyseenalaistamattomaan tottelevaisuuteen ja riittämättömyyden tunteen synnyttämä halu tavoitella täydellisyyttä johtaa lopulta vain entistä suurempaan riittämättömyyden tunteeseen ja monissa tapauksissa masennukseen.

Tasovaatimukset mormonikirkossa, samoin kuin monissa muissa vahingollisissa uskonyhteisöissä ja ideologioissa, ovat moninaisia ja ulottuvat fyysisistä ominaisuuksista, pukeutumisesta, käyttäytymisestä aina ajatuksien ja tunteiden kontrollointiin. Tasovaatimusten ulottaminen erityisesti ajatteluun ja tunteisiin, siis asioihin joita ei voi tietoisesti kontrolloida ja jotka ovat abosuuttisesti tavoittamattomissa, synnyttää poikkeuksetta edellä kuvatun häpeäkierteen ja riittämättömyyden tuntemuksia liikkeen piiriin ajautuneissa henkilöissä. Täydellisyydentavoittelu synnyttää joissain uhreissa patologista perfektionismia, joka taas altistaa masennuksen ohella myös monille muille psyykkisille oireille.

Korkeiden tasovaatimusten esittäminen ja niiden noudattamisen tarkkailu onkin siis yksi varmimmista vahingollisen yhteisön tunnusmerkeistä.

Uskonnollinen manipulointi - Käytöksen hallinta

Ihan kuin mormoninuorten tiukkaan kontrolloitu aivopesurupeama lähetyssaarnaajana ei olisi tarpeeksi. Nyt joku lähetyskenttäjohtaja näyttää keksineen yhden lisämanipulointikeinon lisäämällä lähetystyöstä kotiutuvien nuorten taakaksi "kirjallisen lupauksen" aktiivisesta osallistumisesta kirkon toimintaan. Kuva Salt Lake Cityn temppeliaukion lähetyksestä käyttöönotetusta sitoumuksesta löytyy "Nearing Kolob" -blogista.

Kotiutuvan lähetyssaarnaajan edellytetään vahvistavan allekirjoituksellaan seuraavat sitoumukset:

• Rukoile ainakin kahdesti päivässä
• Tutki ja pohdi pyhiä kirjoituksia päivittäin
• Aseta kelvollisia tavoitteita ja tee kirjalliset suunnitelmat niiden saaavuttamiseksi
• Lue Mormonin kirja vuosittain
• Lue kaikki yleiskonferenssipuheet puolivuosittain
• Ylläpidä temppelisuositustasi
• Osallistu temppelitoimituksiin niin usein kuin mahdollista
• Käy ja osallistu kaikkiin kirkon kokouksiin joka sunnuntai
• Ota vastaan ja uskollisesti palvele kirkon tehtävissä
• Osallistu instituuttiin
• Pyri kohti temppeliavioliittoa
• Ole erinomainen jäsenlähetyssaarnaaja

Kaikki listan velvoitteet ovat puhdasta käyttäytymisen kontrollointia. Kuten asiaan perehtyneet lukijat ovat tietoisia niin aivopesu ja kontrolli istutetaan mieleen juuri käytöksen hallinnan avulla. Kun henkilö sitoutuu käyttäytymään tietyllä tavalla ajattelu rytmittyy juuri kyseisen käyttäytymismallin mukaiseksi estäen tehokkaasti uusien, vieraiden ja erilaisten ajatus- ja käyttäytymismallien tunkeutumisen mieleen. Sitoutumalla käyttäytymään kuten "hyvän mormonin" odotetaan käyttäytyvän tämän sitoumuspaperin allekirjoittaja vahvistaa kirkon otetta omasta mielestään.
Nähtäväksi jää yleistyvätkö vastaavanlaiset sitoumukset myös muille lähetyskentille. Selvää kuitenkin on, että yleistyessään tämä entisestään tiukentaa kirkon otetta kotiutettavien nuorten mielistä. Irtaantuminen kirkosta tällaisen sitoumuksen allekirjoittamisen jälkeen on entistä vaikeampaa jos sitoumuksen tehnyt jonain päivänä kirkosta sattuisi eroon pyrkimään.

Milieu Control Mormonikirkossa

Viittasin jo Milieu Controlliin aiemmassa MAP-kirkon lähetystyötä käsittelevässä kirjoituksessani. Milieu Control ei kuitenkaan MAP-kirkossa rajoitu ainoastaan nuorten lähetystyöntekijöiden eliympäristön tiukkaan kotrolliin vaan metodit ovat laajemassa käytössä, joskaan se ei paista muissa yhteyksissä niin päivän selvästi läpi ulkopuolisille.

Ensiksi jokaisen tulee ymmärtää mitä Robert Jay Lifton tarkoitti kun hän tämän käsitteen synnytti. Käsitteellisesti Milieu Control kattaa menetelmät ja käytännöt, joilla ihmisiä manipuloiva yhteisö pyrkii kontrolloimaan uhrin elinympäristöä ja sitä kautta kontrolloimaan uhrin ajatuksia ja valintoja. Lifton kuvaili milieu controllin olevan aivopesua ja mielenhallintaa, jolla vallankäyttäjä alistaa uhrinsa oman tahtonsa alle ja käyttää tätä hyväkseen. Totalitaarinen järjestelmä pyrkii milieu controllilla rajoittamaan uhrin kommunikointia ulkoisen maailman kanssa sekä tunkeutumaan uhrin minään - muokaten sitä miten uhri niin sanotusti kommunikoi itsensä kanssa. Milieu control usein sisältää elementtejä, joilla rajoitetaan jäsenien kontakteja ulkopuolisten sukulaisten tai ystävien kanssa tai kehotetaan välttämään kaikkea sellaista materiaalia, jotka yhteisö ei ole hyväksynyt. Joskus jäseniä jopa kehotetaan olemaan uskomatta mitään mitä mediassa kerrotaan. Liiallinen altistuminen ulkopuoliselle informaatiolle ja ajattelutavoille voi aiheuttaa uhrin mielessä kognitiivisen dissonanssin, joka saattaa johtaa uhrin hylkäämään yhteisön.

Yleisesti MAP-kirkossa ei suoraan kehoteta ihmisiä karttamaan ulkopuolisia, mutta sen sijaan MAP-kirkko opettaa kuinka mihinkään kirkon ulkopuoliseen tietolähteeseen, joka ei ole sopusoinnussa kirkon oppien ja käsitysten kanssa, ei voi luottaa. Lietsomalla epäluuloa kaikkia sellaisia tietolähteitä kohtaan, jotka eivät ole kirkon käsitysten ja oppien kanssa sopusoinnussa, MAP-kirkko pyrkii rajoittamaan jäsenten vapaata tiedonsaantia eli kyseessä on informaatiokontrolli. Informaatiokontrollilla MAP-kirkko haluaa muokata jäsentensä todellisuuskäsityksiä itseään suosiviksi, jotta jäsenet valitsisivat joka tilanteessa aina kirkon kannalta suotuisasti. Kontrolloimalla informaatiota kirkko manipuloi jäsentensä todelllisuuskäsityksiä omien tarpeidensa mukaiseksi.

MAP-kirkko muokkaa jäsentensä ympäristöä myös asettamalla rajoituksia vaatetukseen, ruoka- ja nautintoaineisiin. Esimerkiksi kirkon jäsenten pitämät garmentit ovat hyvin konkreettinen väline, joka muistuttaa kirkon jäseniä jatkuvasti heidän muusta maailmasta poikkeavasta elämästään. Samoin kirkon ohjeet pukeutumisesta (kuten esim. Nuorten Voimaksi -lehtisessä) tai kehotukset välttää tiettyjä ruoka- tai nautintoaineita erottavat mormonit muusta maailmasta muokaten heidän omaa elinympäristöään muusta maailmasta poikkeavaksi.

MAP-kirkon 1960-luvulla aloittama kirkon oppimateriaalien harmonisointi on myös osa kultin milieu controllia. Yhtenäistämällä maailmanlaajuisesti käytetyt oppimateriaalit MAP-kirkko on siivonnut jäsenilleen tarjoamasta informaatiosta pois itsensä kannalta kiusalliset aiheet ja kaiken sellaisen joka mahdollisesti voisi nostaa jäsenen mielessä kirkon kannalta epämiellyttäviä kysymyksiä. Kirkko on siis toiminut samoin kuin puolue George Orwellin kirjassa 1984 tarjotessaan vain yhden virallisesti hyväksytyn "totuuden" itsestään ja maailmasta pyrkien poistamaan jäsenten elinympäristöstä kaiken sellaisen, jonka seurauksena jäsenet voisivat asettaa kirkon esittämät asiat kyseenalaisiksi.

Kirkon jatkuva oman mielen puhtautta korostava oppi kuuluu myös milieu controllin piiriin. Kirkon suosituksia noudattava jäsen ei kuutele vääränlaista musiikkia tai katsele lapsilta kiellettyjä elokuvia. Mediarajoitusten asettaminen kaventaa jäsenten mahdollisuuksia käsitellä esimerkiksi sellaisia elämän osa-alueita kuten väkivalta, addiktiot, köyhyys, sota, hyväksikäyttö, rasismi, homoseksuaalisuus, uskonto tai historia. Rajaamalla kirkon jäsenten käyttämää mediatarjontaa MAP-kirkko myös rajaa jäsenensä valtavirtakulttuurin ulkopuolelle ja vieraannuttaa jäsenensä ulkopuolisesta maailmasta.

Perhe on myös valjastettu kirkon milieu controllin työkaluksi. Kirkon johtajat ovatkin nimenneet perheen kirkon keskeiseksi organisaatioyksiköksi. Perheen jäsenet on valjastettu kirkon agenteiksi, jotka käyttävät samoja kontrollimenetelmiä kotona muihin perheenjäseniin kuin mitä kirkko jäseniinsä käyttää. Perheissä jäsenet pitävät toisiaan silmällä ja jatkuvasti huolehtivat, että muut jäsenet seuraavat "oikeaa polkua". Perheessä vallitsevia riippuvuussuhteita kirkko käyttää häikäilemättä hyväkseen, sillä useimmat ihmiset eivät halua satuttaa läheisiään tai pyrkivät välttämään torjutuksi tulemista rakastamiensa ihmisten taholta. MAP-kirkon "Perhe - Julistus Maailmalle" lataakin aiheesta näin:

"Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä – pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä." 

Julistaessaan, kuinka vanhempien pyhä velvollisuus on opettaa lapsensa noudattamaan Jumalan käskyjä ja kuinka he joutuvat aiheesta Jumalan edessä vastaamaan kuoltuaan, MAP-kirkko niputtaa vanhempien pelastuksen ja lasten tekemät valinnat samaan koriin. Tämä johtaa eittämättä hyvin epämiellyttäviin tilanteisiin jos lapset jossain elämänsä vaiheessa haluaisivatkin valita toisin kuin mitä vanhemmat. MAP-kirkossa vanhempia myös ohjeistetaan kuinka lasten mediankäyttöä tulee valvoa ja sille pitää asettaa kirkon kannalta suotuisat rajat. Vanhin Quentin L. Cook ilmaisi tämän lokakuussa 2012 yleiskonferenssissa pitämässään puheessa näin:

"Vanhemmilla täytyy olla rohkeutta suodattaa tai valvoa internetiin pääsyä, televisiota, elokuvia ja musiikkia. Vanhemmilla täytyy olla rohkeutta sanoa ei, puolustaa totuutta ja lausua voimallinen todistus. Lastenne pitää tietää, että te uskotte Vapahtajaan, rakastatte taivaallista Isäänne ja tuette kirkon johtajia. Hengellisen kypsyyden täytyy kukoistaa kodeissamme. Toivoni on, ettei kukaan lähde tästä konferenssista ymmärtämättä, että aikamme moraalisia aiheita täytyy käsitellä perheessä. Piispojen ja pappeusjohtajien sekä apujärjestöjen johtohenkilöiden pitää tukea perheitä ja varmistaa, että hengellisiä periaatteita opetetaan. Koti- ja kotikäyntiopettajat voivat auttaa, etenkin yksinhuoltajien lasten kanssa."

Lapsistaan huolestuneet vanhemmat ohjeistetaan siis hyvinkin suoraan käyttämään järeitä aivopesumenetelmiä lapsiinsa ja lisäksi apuun voidaan pyytää kirkon muita jäseniä, jotta lasten aivopesuun saadaan pontta. Kotiopettajien säännölliset käynnit perheissä lisäävät myös yhteisön perheeseen kohdistamaa painetta perheen pitämiseksi ruodussa.

Yksi ehkäpä kaikkein vahingollisimmista milieu controllin esiintymismuodoista MAP-kirkossa on kirkon tapa käsitellä kirkon standardeista poikkeavia jäseniä. Kirkon ohjekirja (LDS Handbook of Instructions Vol 1) luvussa 5.2.10 (s. 48) ohjeistaa seurakuntien ja vaarnojen johtajiä auttamaan "tunne- ja sosiaalisten tarpeiden" kanssa painivia jäseniä. Tällaisiksi ongelmiksi opas listaa mm. mielenterveysongelmat, huume-, alkoholi- ja pornografiariippuvuudet sekä samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen (homoseksuaalisuuden). Kirkko siis ohjeistaa seurakuntien ja vaarnojen johtajia puuttumaan ja opastamaan näiden ongelmian kanssa painivia jäseniä ja pyytämään tarvittaessa kirkon perheneuvonnalta apua ammattiaputarpeen kartoittamiseksi. Sen sijaan, että ongelmaisia, jollaiseksi nyt normaali-ihminen ei toki homoseksuaaleja nykymaailamassa edes laske, ohjattaisiin ensisijaisesti ammattilaisten avun piiriin, kirkossa yritetään ratkaista ongelmat sisäisesti, mikä saattaa entisestään pahentaa tilannetta varsinkin jos ongelman taustalla piilee kirkon aiheuttama ahdistus. Kirkko siis rajoittaa jäsentensä avunsaantia elämää rasittavien ongelmien ratkaisemisessa.

MAP-kirkko ei siis luota jäseniinsä ja jäsenten kykyyn ajatella itsenäisesti kun se käyttää jäseniinsä milieu controlliin kuuluvia voimakkaita aivopesu- ja mielenhallintamenetelmiä. Mormonikirkko pyrkiikin aktiivisesti muokkaamaan ja rajoittamaan jäsentensä elinympäristöä, informaationsaantia ja kommunikointia, sekä määrittelelee ne rajat joiden sisällä jäsenen tulee pysyä. Rikkoessaan kirkon asettamat rajat jäsentä uhataan kurinpitotoimilla.

Raotamme verhoa

Joulu toi mukanaan mielenkiintoisen kirjan minunkin kirjahyllyyni: "Lifting the Veil of Mormon Mind Control." Kyseessä on Luna Lindseyn koostama reilu 300 sivuinen katsaus MAP -kirkon jäseniinsä kohdistamiin manipulointi- ja aivopesutekniikoihin.

Ensivaikutelma kirjasta on varsin akateeminen. Ensimmäiset parikymmentä sivua, jotka olen kerennyt lukemaan, ovat käsitelleet aihetta yleisemmällä tasolla lähtien liikkeelle Aatamin ja Eevan tarinasta, josta kirjoittaja löytää yhtäläisyyksiä dystopisen George Orwellin romaanin "Vuonna 1984" kanssa. Orwellin kirjassa tarinan henkilöt elävät näennäisen onnellista elämää heidät tietämättömänä pitävän ja absoluuttiset totuudet määrittelevän hallinnon alla. Paratiisitarinassa, toisin kuin Orwellin romaanissa, totalitaarisesta vallasta pakenevia henkilöhahmoja ei pidetä sankareina ja tässä onkin tarinoiden ero. Paratiisitarinan Jumalaa juhlitaan ja palvotaan nykymaailman uskonperinteessä sankarina, jota vastaan valinnan tehneet ja oman itsemääräämisoikeutensa saavuttaneet ihmiset ovat rikkoneet.

Uskonnollisten liikkeiden manipuloinnin ytimessä on illuusio valinnanvapaudesta. Jäsenet usein uskovat itse tehneensä valinnan ilman, että heitä on manipuloitu. Valinnan vapautta ei todellisuudessa kuitenkaan ollut, sillä uskonnolliset yhteisöt ovat voimakkaan mustavalkoisen maailmankuvansa mukaisesti jakaneet kaiken kahtia hyvän ja pahan vällille näin manipuloiden ihmisten valinnanvapautta, sillä kukapa sitä haluaisi valita sen pahan puolen. Jäseniltä on siis riistetty mahdollisuus tehdä omia valintoja asettelemalla valintapremissit puoltamaan uskonnollisen liikkeen markkinoimaa näkemystä. Kuormittamalla jäseniään yksinkertaistetuilla "hyvä vs. paha"- valintatilanteilla pystyy autoritäärinen hallinto luomaan illuusion valinnanvapaudesta samalla kuitenkin voimakkaasti ohjaten ihmisten ajatuksia toivottuun suuntaan. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen eikä todellisessa elämässä moraalinen valinta ole aina niin selvä sillä vaihtoehtoja on usein lukemattomia.

Tästä kirjasta epäilemättä riittää kirjoitettavaa useammankin blogitekstin verran.