Kielilläpuhumisen psykologiaa

Syystä tai toisesta mieleeni pulpahti kysymys onko kielilläpuhumista tutkittu psykologisena ilmiönä, joten raapustin Googleen muutamia hakuja aiheesta. Yhtenä hakutuloksena ruudulleni ilmestyi psykohistorioitsija -blogi, josta löytyi aiheesta lyhyt yhteenveto. Kielilläpuhumisella on itsessään hyvin pitkä historia etenkin uskontoon liittyvissä asiayhteyksissä ja mm. Plato on kuvaillut kreikkalaisten oraakkeleiden kielilläpuhumista. Raamatussa kielilläpuhuminen mainitaan armolahjaksi, joten ilmiö on ollut tuttu myös Paavalille. Nykypäivänä kielilläpuhumista esiintyy lähinnä voimakkaan karismaattisissa liikkeissä ja ainakin helluntailaiset uskovat kielilläpuhumisen armolahjaan sekä sen aktiiviseen harjoittamiseen.

Toisen vuosituhannen taittuessa kohti loppuaan psykologitkin alkoivat muodostaa jonkinlaista käsitystä ilmiöstä. Vuonna 1997 Grady and Loewenthal julkaisivat kristittyjen parissa tekemänsä tutkimuksen, jossa he totesivat kielilläpuhumisen olevan itseasiassa yleisempää yksityisessä ympäristössä kuin seurakunnissa. Kielilläpuhujat siis höpöttelevät kummia myös itsekseen, usein juuri silloin kun olivat tekemässä "pitkästyttäviä, tylsiä tai arkipäiväisä" asioita sekä seurakunnissa julkisesti. Kielilläpuhujat kertoivat olevansa tietoisia kielilläpuhumisestaan kun se tapahtui yksityisyydessä kun taas julkisesti seurakunnassa kielilläpuhuminen ei ollut tietoista eivätkä kielilläpuhujat itse olleet läsnä. Grady ja Loewenthal spekuloivatkin, että kielilläpuhuminen voitaisiin jakaa kahteen luokkaan: ei-patologiseen ja patologiseen, mutta asia vaatii lisää tutkimuksia.

Kielilläpuhumista esiintyy monissa muodoissa. Jotkin kielilläpuhujat tärisevät, toiset näyttävä olevan jonkinlaisessa transsissa ja jotkut jopa menettävät tajuntansa. Vaikuttaakin siltä, että kielilläpuhujien käyttäytyminen vastaa pitkälti yhteisön odotuksia ja että kielilläpuhuminen opitaan juuri yhteisössä. Muutamissa tutkimuksissa on pystytty jopa osoittamaan kuinka kielilläpuhumista voidaan opettaa, joten kyseessä tuskin on mikään ihme tai armolahja. Kielilläpuhujat käyttäytyvät siten kuin käyttäytyvät, koska sitä odotetaan heiltä ja siihen rohkaistaan seurakunnan kulttuuriympäristössä. Pohjimmiltaan kielilläpuhuminen voidaan ymmärtää äänellisenä käyttäytymisenä, jonka voi oppia kuka tahansa, jolla on riittävästi motivaatiota ja joka altistuu sille riittävän usein sosiaalisessa yhteisössään. Nyky-yhteiskunnassa kielilläpuhumiseen rohkaisevat ja sitä harjoittavat yhteisöt ovat lähes yksinomaa uskonnollisia.

Karismaattisuus Suomessa

Espoon Metroareenalla kaatuiltiin hurmoshengessä 19.-20.5.2017 "Nouse Suomi" -tilaisuudessa. Helsingin Sanomat uutisoi (HS) tapahtumasta jälkijättöisesti 5.6.2017. Ilahduttavaa on kuinka HS oli uutisessaan erityisesti kiinnittänyt huomiota lasten hyvinvointiin ja pyytänyt lausunnot mm. lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilalta ja ammattipsykologeilta, jotka kaikki totesivat ettei tilaisuus olllut lapsille sopiva. Lisäksi Kurttila arvioi tapahtuman olleen lasten etujen vastainen. Iltalehden (IL) otsikko tapahtumasta kertovasta uutisesta oli vieläkin tylympi: "Alaikäiset tärisivät ja kaatuivat "Nouse Suomi" -messussa - "Lapsen oikeuksia rikottu räikeästi". Iltalehti oli lisäksi kysynyt mielipidettä psykologiliiton puheenjohtajalta:

Psykologiliiton puheenjohtaja, kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi Annarilla Ahtola yhtyy Kurttilan mielipiteeseen siitä, etteivät huoltajat välttämättä tiedä, mikä on lapselle parasta.

Uskovaiset vanhemmat, jotka mahdollisesti uskovat toimivansa lapsen parhaan edun mukaan, eivät toimi niin kun vievät lapsiaan tällaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Iltalenhden mukaan Mission Church -seurakunnan pastori Jukka Mononen ei kuitenkaan näe näissä tapahtumissa mitään ongelmaa ja se onkin se suurin ongelma. Seurakunnat ja ihmiset, jotka ovat näiden ongelmien takana, eivät itse kykene näkemään mitään vikaa toiminnassaan. Mieleen nousee Raamatusta Jeesuksen sanat:

Luuk 6:41. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
42. Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
43. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
44. sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.

Karismaattiset pastorit ilmeisesti uskovat olevansa hyvän puolella ja tekevänsä oikein, mutta todellisuudessa he vahingoittavat ihmisiä, etenkin lapsia toimillaan. Voi toki olla, että joukossa on myös pastoreita, jotka käyttävät hengellisiä ihmeitä elämäänsä kaipaavia seuraajia räikeästi hyväkseen, mutta itse haluan uskoa kuitenkin siihen, että valtaosa ihmisistä ainakin uskoo olevansa oikealla asialla. Steven Weinberg onkin todennut:

Uskonto on loukkaus ihmisen arvokkuudelle. Sen kanssa tai ilman sitä olisi hyviä ihmisiä, jotka tekisivät hyviä asioita, ja pahoja ihmisiä, jotka tekisivät pahoja asioita. Mutta siihen, että saadaan hyvä ihminen tekemään pahoja asioita, tarvitaan uskontoa.

Derren Brown, englantilainen psykologiseen manipulointiin erikoistunut viihdetaiteilija, teki aiheesta joitakin vuosia sitten "Miracles for Sale" TV-ohjelman, jossa hän kouluttaa maallikosta karismaattisen uskolla parantajan. Samalla Derren paljastaa millaisia temppuja nämä karismaattiset ihmeidentekijät showjumalanpalveluksissaan tekevät ja kuinka show on tarkkaan käsikirjoitettu, jotta yleisö saadaan shown aikana lietsottua vastaanottavaiseen mielentilaan. Mitään yliluonnollisia voimia ei tarvita, jotta ihmiset saadaan kokemaan "Pyhä Henki" ja näkemään ihmeitä.

Aiemmin Ilkassa ollut Jorma Metsä-Ketelän "Nouse Suomi" -tilaisuutta käsitellyt lukijan kirjoitus kiinnitti huomiota samoihin seikkoihin kuin HS ja IL uutisissaan. Metsä-Ketelä myös mainitsi kuinka tilaisuuden avauspuhujana oli toiminut kansanedustaja Antero Laukkanen (KD). Meillä on siis eduskunnassa ainakin yksi kansanedustaja, mahdollisesti useampikin, joka näyttää avoimesti tukevan tällaista vahingollista hengellistä toimintaa. Samainen Antero Laukkanen oli paikalla myös kun Uskontojen uhrien tuki ry:n (UUT) edustajat tapasivat eduskunnan Uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän aiemmin keväällä. Metsä-Ketälä nosti kirjoituksessaan esiin myös Alfa-TV:ssä näytettyn keskusteluohjelman, jossa Terho Miettinen ja Raija Pelli, uskonyhteisöissä ilmeneviä ongelmia käsittelevän Harhaanjohtajat -kirjan kirjoittajat, keskustelivat mm. juuri Antero Laukkasen kanssa hengellisissä liikkeiden piirissä esiintyvistä ongelmista. Metsä-Ketälän tulkinnan mukaan Laukkanen oli ilmeisen ymmärtämätön uskonyhteisöissä ilmenevistä ongelmista tai haluton ymmärtämään niitä. Alfa-TV:n keskusteluohjelma oli useita viikkoja eduskunnassa järjesteltyn UUT:n edustajien tapaamisen jälkeen, jossa UUT luovutti kansanedustajille lausunnon, johon oli liitetty kattava luettelo aihetta käsittelevistä kirjoista ja julkaisuista. On hämmentävää kuinka kansanedustaja, jonka pitäisi olla kiinnostunut kansalaisten hyvinvoinnista, näyttää olevan täysin välinpitämätön uskonnollisiin yhteisöihin liittyvistä ongelmista. Ongelmia aiheuttavien uskonnollisten lieveilmiöiden ilmeisellä tukijalla Antero Laukkasella lieneekin se kuuluisa malka silmässä samoin kuin pastori Monosella.

UUT ja muut lasten oikeuksien toteutumisesta huolissaan olevat tahot, kuten lapsiasiavaltuutettu ja uutisissa haastatellut psykologit, joutuvatkin kiipeämään melkoista vuorenrinnettä löytääkseen ongelmiin ratkaisuja kun eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmästä vastakaikua ei ilmeisesti ole tarjolla. Verkostoituminen muiden perus- ja ihmisoikeuksista kiinnostuneiden kansanedustajien kanssa näyttää välttämättömältä, mutta asiasta kiinnostuneiden edustajien löytäminen varmasti tulee viemään aikaa elleivät kyseiset henkilöt syystä tai toisesta itse ilmoittaudu potentiaalisiksi yhteistyökumppaneiksi.