Moniavioisuuden perintö

Monesti olen kuullut kuinka mormonit puolustelevat 1800 -luvulla kirkossa harjoitettua moniavioisuutta Jumalan käskynä ja haluna nostaa siementä. Pari vuotta sitten tarkastelinkin moniavioisuuteen liittyvää matematiikkaa. Sittemmin olen muutamaan kertaan kohdannut netissä väitteitä kuinka mormonien harjoittama moniavioisuus heijastelee nykypäivään, eikä missään mielessä positiivisessa valossa.

Mormonien muuttaessa Utahiin Joseph Smithin kuoleman jälkeen Utah oli "villiä länttä." USA:n liittovaltion territorio, jolla ei ollut osavaltion asemaa. Säännöt ja lainvalvonta ei juurikaan yltänyt Utahiin ja niinpä mormonit melskasivat keskenään melko vapaasti omien mieltymystensä mukaan. Utahiin asettumisen jälkeen MAP-kirkon silloinen johtaja Brigham Young saarnasikin, ettei yksikään mies voi päästä korotukseen, mormonien korkeimpaan taivaaseen, olematta moniavioinen. Niinpä moniavioisuudesta tuli lähes velvollisuus ja mm. eteläisessä Utahissa arvioidaan jopa 40% naisista eläneen moniavioisissa liitoissa. Käytännön seurauksena nykyiset sukupolvet maksavat kovaa hintaa esivanhempiensa tekemistä virheistä ja tästä kirkon aikalaisten profeettojen ohjeistuksesta.

Mormonikirkon 1800 -luvun eristyneisyydellä, verrattain monilapsisilla perheillä, kirkon jäsenten keräämällä sukututkimustiedolla ja harjoittamalla moniavioisuudella on yksi tieteellisesti merkittävä ominaisuus. Tutkimalla moniavioisissa liitoissa eläneiden jälkeläisten perimää tiedeyhteisö, erityisesti Utahin yliopisto, on tehnyt uraa uurtavaa työtä perinnöllisten sairauksien parissa. Tiedeyhteisö on hyötynyt mormonikirkossa harjoitetun moniavioisuuden kaventamasta perimästä Utahissa, mutta nykyiset sukupolvet kantavat raskaamman taakan lisääntyneinä perinnöllisinä sairauksina.

"More human disease genes have been discovered in Utah than in any other place in the world," says Ray Gesteland, Distinguished Professor Emeritus of Human Genetics and former Vice President for Research at the University of Utah.

Linda Walker kirjoitti aiheesta koskettavan tarinan kuinka he kantavat moniaviosuuden varjoa mukanaan. Lindan mukaan jotkut kirkon aikalaiset johtajat ovat kantaneet geenivirheitä, jotka ovat harjoitetun moniavioisuuden takia päässeet leviämään laajalti. Ongelmat ovat vain kasaantuneet entisestään kun mormonijohtajat ovat ristiin naineet toistensa tyttäriä lopulta luoden yhteisön, jossa lähes kaikki olivat jonkin yhteyden kautta lähisukua toisilleen. Lähisukulaisten naimisen on jo pitkään tiedetty entisestään lisäävän riskiä uusiin geenivirheisiin mikä ei luonnollisesti ole millään muotoa parantanut vallitsevia olosuhteita Utahissa. Ongelmat ovat todellisia sittemmin moniavioisuudesta luopuneiden mormonien keskudessa ja vielä vakavampia edelleen moniavioisuutta harjoittavissa fundamentalistisissa mormoniliikkeissä. Historioitsija B.H. Roberts totesi mormonien harjoittaneen 1800 -luvulla eräänlaista rodunjalostusta Utahissa naittaessaan tyttäriään toisilleen. Rodunjalostuksen tarkoituksena Robertsin mukaan oli synnyttää superihminen tästä pyhästä joukosta miehiä ja naisia.

Nykyään Utahissa laki määrää, että kaikille vastasyntyneille tehdään geenitestit perinnöllisten sairauksien riskin kartoittamiseksi. Laki on kuitenkin vesitetty pahemman kerran sillä se sisältää myös pykälän, että testistä voi kieltäytyä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Utah, tuo maailman perinnöllisten sairauksien "pääkaupunki," uhraa näin vastasyntyneiden lasten mahdollisimman aikaisen hoitoon pääsyn uskonvapauden alttarilla.

Mormonijumalat määrätessään moniavioisuuden edellytykseksi korotukseen pääsylle ovatkin paljastaneet täydellisen ymmärtämättömyytensä genetiikasta... vai olisikohan sitten kuitenkin mahdollista, ettei näiden "ilmoitusten" takana mitään jumalia ole koskaan ollutkaan?

Joseph Smithin moniavioisuus

Viime vuonna kirjoitin MAP-kirkon julkaisemasta esseestä liittyen moniavioisuuteen ja manifestoon. Nyt MAP-kirkko on julkistanut moniavioisuuteen liittyen pari uutta artikkelia verkkosivuillaan. Ensimmäinen  näistä artikkeleista käsittelee moniavioisuuskäytäntöjä MAP-kirkossa yleisellä tasolla ja aloittaa näin:

Latter-day Saints believe that the marriage of one man and one woman is the Lord’s standing law of marriage. In biblical times, the Lord commanded some to practice plural marriage—the marriage of one man and more than one woman.

Viitteeksi tälle väitteelleen, kuinka Herra käski raamatullisina aikoina jotkin harjoittamaan moniavioisuutta, MAP-kirkko tarjoilee 1 Moos 16.

1 Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar. 2 Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. 3 Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp- tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi. 4 Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä. 5 Silloin Sarai sanoi Abramille: "Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme." 6 Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan.

Kovin vahvasti ei siis ala MAP-kirkon artikkeli moniavioisuudesta, sillä missään kohdin viitattua Mooseksen kirjaa ei Herra määrää ketään harjoittamaan moniavioisuutta. MAP-kirkko jää siis kiinni valheesta ja varsin omavaltaisesta tekstin tulkinnasta heti ensimmäisessä lauseessa. Mitähän MAP-kirkko siis toivoo saavuttavansa kun valheita kylvetään jo heti ensimmäisestä lauseesta alkaen? MAP-kirkon artikkeli jatkaa..

By revelation, the Lord commanded Joseph Smith to institute the practice of plural marriage among Church members in the early 1840s.

Noniin siis ensin piti valehdella Herran vanhassa testamentissä määränneen harjoittamaan moniavioisuutta, että saadaan jonkinlainen aasinsilta ja oikeutus rakennettua Joseph Smithin moniavioisuudelle. MAP-kirkko hakee siis oikeutusta käytännölle valehtelemalla, että näin Herra määräsi ennenkin ja niin Hän määräsi myös uudelleen 1830-luvulla. MAP-kirkko ilmeisesti luottaa, että lukijat eivät tarkista lähteitä ja uskovat sokeasti sen mitä he kirjoittavat.

Moniavioisuuden syistä artikkeli tarjoaa seuraavaa.

The Book of Mormon identifies one reason for God to command it: to increase the number of children born in the gospel covenant in order to “raise up seed unto [the Lord].”

Mormonin kirjan mukaan Herra määrää moniavioisuuteen "nostaakseen siementä." Tosiasia kuitenkin on, että moniavioiset suhteet, joissa naisilla on vain yksi mies ja miehellä monta vaimoa, kuten OL 132 edellyttää, eivät tuota jälkeläisiä tehokkaammin, eivätkä näin ollen "nosta siementä." Tilanne pitäisi olla vallan toisin päin ts. naisilla pitäisi olla useita miehiä, jotta he tulisivat mahdollisimman varmasti ja usein raskaaksi, myös moniavioisten mormoninaisten jälkeläisten määrä verrattuna aikakauden yksiavioisiin naisiin oli huomattavasti pienempi kuten aiemmin kirjoitin. Artikkelin tarjoamalle Mormoninkirjasta löytyvälle perustelulle ei ole luonnontieteellistä pohjaa, mikä asettaakin seuraavan artikkelissa esitetyn väitteen varsin kyseenalaiseen valoon.

Plural marriage did result in the birth of large numbers of children within faithful Latter-day Saint homes.

 Tämä väite on täysin riippuvainen siitä millä tavalla lasten suurta lukumäärää halutaan laskea. Väite pitää paikkansa vain ja ainoastaan vain tilanteessa, jossa arvioidaan avioliiton miespuolisen jäsenen saamien jälkeläisten lukumäärää verrattuna yksiavioisiin suhteisiin. Naisten näkökulmasta heidän jälkeläistensä lukumäärä on ollut pienempi ja kuten todettua kaikkein suurimman jälkeläismäärän takaamiseksi naisilla olisi pitänyt olla mahdollisimman useita partnereita, asia jonka suoranaisesti OL 132 kieltää.

Valheilla ja vääristelyllä verhotun alustuksen jälkeen artikkeli jatkaa itse asiaan. Moniavioisuuden alkuajoista kerrotaan seuraavasti.

Polygamy had been permitted for millennia in many cultures and religions, but, with few exceptions, it was rejected in Western cultures. In Joseph Smith’s time, monogamy was the only legal form of marriage in the United States.

 Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun MAP-kirkko myöntää totuuden: "Yksiavioinen avioliitto oli ainoa laillinen aviomuoto Yhdysvalloissa." MAP-kirkko siis avoimesti toteaa, että Joseph Smith ja muut kirkon johtajat, jotka aikoinaan harjoittivat moniavioisuutta, rikkoivat lakia. Raskauttavana tekijänä asiassa on vieläpä se, että toinen nyt julkistettu artikkeli vahvistaa Joseph Smithin rikkoneen lakia tietoisesti.

In Joseph Smith’s time, monogamy was the only legal form of marriage in the United States. Joseph knew the practice of plural marriage would stir up public ire.

 Tämä asettaa Joseph Smithin ja hänen perustamansa kirkon varsin mielenkiintoiseen valoon kun muistetaan mitä Joseph Smithin MAP-kirkolle kirjoittamissa uskonkappaleissa todetaan maan lakien kunnioittamisesta.

12 Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.

 Tähän mennessä olemme siis saaneet vahvistuksen, että Joseph Smith rikkoi lakia ja omia uskonkappaleitaan. Mitähän muuta hän moniavoisuudellaan tuli rikkoneeksi? Tämän jälkeen artikkeli jatkaa kuinka OL 132:een kirjattu ilmoitus määrittelee moniavioisuuden periaatteita, joita ovat:

• Uusien vaimojen tulee olla neitsyitä (OL 132:61)
• Ensimmäisen vaimon tulee antaa suostumuksensa (OL 132:61)
• Naiset eivät saa olla toisten miesten kanssa (OL 132:61)
• Naiset on annettu miehelle lisääntymistä varten (OL 132:63).

Tässä välissä artikkeli tarjoaa linkin toiseen artikkeliin, joka erityisesti käsittelee moniavoisuutta Kirtlandissa ja Nauvoossa, jonka alustukseen tällä erää ohitan ja jatkan suoraan artikkelin kertomiin asioihin Joseph Smithin moniavioisista suhteista:

During the era in which plural marriage was practiced, Latter-day Saints distinguished between sealings for time and eternity and sealings for eternity only. Sealings for time and eternity included commitments and relationships during this life, generally including the possibility of sexual relations. Eternity-only sealings indicated relationships in the next life alone.Evidence indicates that Joseph Smith participated in both types of sealings. The exact number of women to whom he was sealed in his lifetime is unknown because the evidence is fragmentary. Some of the women who were sealed to Joseph Smith later testified that their marriages were for time and eternity, while others indicated that their relationships were for eternity alone.

 MAP-kirkko toteaa, että jotkin Joseph Smithin moniavioisista suhteista olivat ajaksi ja ikuisuudeksi kun taas toiset olivat vain ikuisuudeksi. Ajallisiin suhteisiin kuului oletettavasti siis myös seksuaalinen kanssakäyminen, sikäli kun OL 132:63 ilmaisee varsin selkeästi, että moniavioiset suhteet on tarkoitettu lisääntymistä varten. "Vain ikuisuudeksi" solmitut moniavioiset liitot eivät siis olleet OL 132:n mukaisia.

The youngest was Helen Mar Kimball, daughter of Joseph’s close friends Heber C. and Vilate Murray Kimball, who was sealed to Joseph several months before her 15th birthday. Marriage at such an age, inappropriate by today’s standards, was legal in that era, and some women married in their mid-teens. Helen Mar Kimball spoke of her sealing to Joseph as being “for eternity alone,” suggesting that the relationship did not involve sexual relations. After Joseph’s death, Helen remarried and became an articulate defender of him and of plural marriage.

 Tässä kohdin artikkelin sanamuoto hieman kummastuttaa. Miksi ihmeessä asia on pitänyt ilmaista näin? Miksi kirjoittaja ei ole vain rehellisesti sanonut, että Helen Mar Kimball oli Joseph Smithin kanssa avioituessaan vain 14 vuotias? Lisäksi perusteluina kirkko jatkaa kuinka 14 vuotiaiden avioliitot olivat tuolloin laillisia, ikäänkuin tämä seikka poistaisi tosiasian, että avioituessaan toisen naisen, tai tässä tapauksessa oikeammin hädintuskin teini-iän saavuttaneen tytön, kanssa ollessaan jo naimisissa Emman kanssa Joseph Smith rikkoi lakia. Lisäksi MAP-kirkko yrittää pehmentää asiaa väittämällä ettei tässä liitossa olisi harrastettu seksiä, joka on täysin eri kuva kuin mitä Helen Mar Kimballin päiväkirjasta nousee esiin:

"None but God & his angels could see my mother’s bleeding heart-when Joseph asked her if she was willing...She had witnessed the sufferings of others, who were older & who better understood the step they were taking, & to see her child, who had scarcely seen her fifteenth summer, following in the same thorny path, in her mind she saw the misery which was as sure to come...; but it was all hidden from me.”

 Jos kyse oli kerran vain muodollisesta seksittömästä sinetöinnistä ikuisuudeksi niin miksi Helen Mar Kimball päiväkirjassaan vuodattaa äitinsä suurta surua ja sitä kuinka alle viisitoista vuotias tytär joutuu samalle ohdakkeiselle polulle, jossa on nähnyt monien kärsivän? Vähän myöhemmin Helen kuvaili tuntevansa itsensä myös hyväksikäytetyksi lapseksi:

"..and like a wild bird I longed for the freedom that was denied me; and thought myself an abused child, and that it was pardonable if I did murmur.”

 Helen Mar Kimballin jälkeen artikkeli jatkaa muista Joseph Smithin moniavioisista suhteista seuraavasti:

Following his marriage to Louisa Beaman and before he married other single women, Joseph Smith was sealed to a number of women who were already married.

 Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun MAP-kirkko virallisesti myöntää Joseph Smithin harrastaneen polyandriaa, siis avioituneen muiden elossa olevien miesten vaimojen kanssa. Missään kohdin OL 132 ei tätä salli vaan itseasiassa tuomitsee tällaisen selvästi aviorikokseksi.

OL 132:61 Ja vielä, mitä tulee pappeuden lakiin — jos kuka tahansa mies ottaa vaimoksi neitsyen ja haluaa ottaa vaimoksi toisen, ja ensimmäinen antaa suostumuksensa, ja jos hän ottaa vaimoksi toisen, ja he ovat neitsyitä eivätkä ole vannoneet valaa kenellekään muulle miehelle, silloin hänet julistetaan syyttömäksi; hän ei voi tehdä aviorikosta, sillä heidät on annettu hänelle; sillä hän ei voi tehdä aviorikosta sen kanssa, joka kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle.

 Joseph Smith ei siis riko moniavioisilla suhteillaan ainoastaan lakia ja omia uskonkappaleitaan vaan myös Jumalalta saamaksi väittämäänsä ilmoitusta moniavioisuudesta. Toisten miesten aviovaimot eivät olleet varmastikaan neitsyitä eivätkä täyttäneet ehtoa, joka edellytti etteivät naiset olleet vannoneet valaa kenellekään muulle miehelle. Joseph Smith moniavioisine suhteineen syyllistyi siis myös aviorikokseen jopa omien oppiensa mukaan. Artikkeli mainitsee nimeltä mm. Zina Huntington Jacobsin, mutta jättää mainitsematta kuinka 20 vuotias Zina oli vain 7 kuukautta aiemmin avioitunut Henry Jacobsin kanssa ja oli avioliittoa Josephin kanssa solmiessaan raskaana Henrylle. Artikkeli ei myöskään mainitse kuinka Joseph passitti Henryn useaan otteeseen lähetystyöhön pois vaimonsa ja pienten lastensa luota, käytäntö, jota Joseph Smith varsin usein käytti ja aviomiesten ollessa poissa avioitui heidän vaimojensa kanssa.

Entäpä sitten Joseph Smithin ensimmäinen vaimo Emma? Antoiko hän suostumuksensa Josephille monien vaimojen ottamiseen kuten OL 132:61 edellyttää?

Emma approved, at least for a time, of four of Joseph Smith’s plural marriages in Nauvoo, and she accepted all four of those wives into her household. She may have approved of other marriages as well. But Emma likely did not know about all of Joseph’s sealings. She vacillated in her view of plural marriage, at some points supporting it and at other times denouncing it.

Artikkelin tekstin mukaan Emma olisi hyväksynyt ainakin neljä näistä avioliitoista ja mahdollisesti jopa useamman, mutta todennäköisesti Emma ei tiennyt kaikista Josephin vaimoista. Joseph Smith rikkoi siis kaikkia OL 132:ssa listattuja ehtoja uusien vaimojen ottamiselle.

Kaiken tämän lisäksi artikkelin luettuaan jokaiselle on selvää kuinka Joseph Smith valehteli asiasta julkisesti kieltäen syyllistyneensä moniavioisuuteen tai aviorikoksiin.

What a thing it is for a man to be accused of committing adultery, and having seven wives, when I can only find one. (History of The Church 6:410-411)

 On sinällään positiivista, että MAP-kirkko avautuu pala kerrallaan totuudelle ja julkaisee artikkeleita tästäkin aiheesta. Harmi vain, että artikkelit edelleen koittavat esittää käytännön jollain tavalla hyväksyttävänä ja antaa Joseph Smithille asiassa jonkinlaista synninpäästöä. Vaikka artikkeli ei sitä suoraan ilmaise niin on päivän selvää kuinka Joseph Smith tietoisesti rikkoi maan lakeja, toimi vastoin perustamansa uskonnon uskonkappaleita ja Jumalalta saamaksi väittämänsä ilmoituksen periaatteita sekä salasi käytännön ainakin osittain omalta vaimoltaan ja valehteli siitä julkisesti.

Kaikesta tästä huolimatta MAP-kirkko silti uskottelee jäsenilleen, että kyseessä oli rehellinen Jumalan profeetta. Lähinnä omaan mieleen kumpuaa samankaltaisuudet Joseph Smithin ja David Koreshin välillä, sillä molemmat näyttävät uskoneen heillä olevan Jumalan oikeutus ottaa itselleen useita vaimoja ja kehottivat seuraajiaan pitämään asian salassa.

Totuus vanhoista valheista

Olisiko tässä viimein valoa mormonitunnelin päässä näkyvillä? Jokin aika sitten huomioin tämän tuulenvireen muutamista puheista, joita kirkon johtajat ovat viimeaikoina pitäneet. Tämän jälkeen MAP-kirkko on julkaissut omilla verkkosivuillaan parikin esseetä kirkolle kiusallisista historian aiheista.
Ensin kirkko julkaisi sivuillaan tekstin kirkon harrastamasta rotuerottelusta, jossa todettiin mm. näin:

The justifications for this restriction echoed the widespread ideas about racial inferiority that had been used to argue for the legalization of black “servitude” in the Territory of Utah.

Toisin sanoin MAP-kirkko myöntää, ettei tällä rotuopilla ollut Jumalan mandaattia vaan se oli ajan kulttuuria myötäilevä käytäntö. Syyttävän sormensa MAP-kirkko osoittaa kirkon toiseen profeettaan Brigham Youngiin, jonka artikkeli kertoo vuonna 1852 julistaneen etteivät mustaihoiset voi enää saada pappeutta tai osallistua pyhiin temppelitoimituksiin. Julistuksellaan Brigham Young käytännössä kielsi mustaihoisen rodun useamman sukupolven pääsyn opin kulmakivinä ja korotuksen ehtona oleviin temppelitoimituksiin. Käytännössä MAP-kirkko siis myöntää Brigham Youngin ja häntä seuranneiden kirkonjohtajien johtaneen kirkkoa harhaan, mikä taas ei ole kirkon omien periaatteiden mukaan mahdollista mikäli kirkkoa johtaisi oikea Jumalan profeetta.

Toinen kiusallinen piikki mormonihistoriassa on moniavioisuus ja tästäkin on kirkko julkaissut vastaavan esseen. Mormoneille on pitkään opetettu pyhäkouluissa kirkon alkuaikojen moniavioisuudesta varsin valikoiden ja kuinka käytännöstä luovuttiin 1890 manifestona tunnetulla julkilausumalla. Nyt MAP-kirkko kuitenkin virallisesti myöntää, että moniavioisuus ei suinkaan päättynyt vielä 1890 manifestoon vaan käytäntöä jatkettiin aina vuoteen 1904 asti.

After the Manifesto, monogamy was advocated in the Church both over the pulpit and through the press. On an exceptional basis, some new plural marriages were performed between 1890 and 1904, especially in Mexico and Canada, outside the jurisdiction of U.S. law; a small number of plural marriages were performed within the United States during those years.

MAP-kirkko on siis tämän moniavioisuutta käsittelevän esseen julkaisemiseen asti opettanut ja levittänyt valheellista tietoa. Essee paljastaa myös Gordon B. Hinckleyn valehdelleen moniavioisuudesta. Larry Kingin haastattelussa Gordon B. Hinckley totesi näin:

KING: When it started it allowed it? 

HINCKLEY: When our people came west they permitted it on a restricted scale. 

KING: You could have a certain amount of... 

HINCKLEY: The figures I have are from -- between two percent and five percent of our people were involved in it. It was a very limited practice; carefully safeguarded. In 1890, that practice was discontinued. The president of the church, the man who occupied the position which I occupy today, went before the people, said he had, oh, prayed about it, worked on it, and had received from the Lord a revelation that it was time to stop, to discontinue it then. That's 118 years ago. It's behind us.

Gordon B. Hinckley siis valehteli väittäessään käytännön päättyneen 1890 ja edelleen essee paljastaa seuraavaa:

Probably half of those living in Utah Territory in 1857 experienced life in a polygamous family as a husband, wife, or child at some time during their lives. By 1870, 25 to 30 percent of the population lived in polygamous households, and it appears that the percentage continued to decrease over the next 20 years.

Gordon B. Hinckley valehteli Larry Kingin haastattelussa myös käytännön laajuudesta väittäessään moniavioisuuden koskettaneen vain 2-5% väestöä kun nyt julkaistu essee kertoo kuinka jopa puolet Utahin väestöstä eli moniavioisissa perheissä. 
Täysin rehelliseksi MAP-kirkko ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt tästä aiheesta. Nyt julkistetussa moniavioisuutta käsittelevässä esseessä MAP-kirkko pureutuu vain polygamiaan ja sivuuttaa kokonaan harjoitetun polyandrian.
Kirkon jäsenten lainkuuliaisuudesta 1800-luvun loppupuolella essee antaa varsin koristellun kuvan, kutsuen tätä USA:n aikalaisia avioliittolakeja rikkovaa käytäntöä kansalaistottelemattomuudeksi.

Beginning in 1862, the U.S. government passed laws against the practice of plural marriage....

After the U.S. Supreme Court found the anti-polygamy laws to be constitutional in 1879, federal officials began prosecuting polygamous husbands and wives during the 1880s. Believing these laws to be unjust, Latter-day Saints engaged in civil disobedience by continuing to practice plural marriage and by attempting to avoid arrest. 

Essee jättää mainitsematta kuinka kaksinnaimisen kieltävät lait olivat voimassa jo 1832, eikä moniavioisuus ollut siis laillisesti sallittua minään aikana kun käytäntöä MAP-kirkossa harjoitettiin. Vastaavat lait olivat voimassa myös Meksikossa, johon Utah kuului vielä ennen USA:n ja Meksikon välistä sotaa 1846–1848, joten käytäntö on ollut aina lainvastainen. Muistaen tämän onkin sitten syytä palauttaa mieliin MAP-kirkon 12. uskonkappale:

12. Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.

Kansalaistottelemattomuus, siis voimassa olevien lakien rikkominen, saakin tässä valossa varsin mielenkiintoisia vivahteita.
Moniavioisuutta käsittelevän esseen väitteet kaikkien asianosaisten suostumusten osalta jätän omaan arvoonsa, sillä ainakaan minulla ei riitä mielikuvitus ja ymmärrys kuinka mm. Lorenzo Snown, MAP-kirkon viides profeetta, 57 vuotiaana solmima avioliitto 15 vuotiaan Sarah Minnie Ephraminan kanssa olisi ollut tasavertaisten aikuisten hyvässä yhteisymmärryksessä tekemä päätös. Myös essee tulee lopussa myöntäneeksi, että moniavioiliitot eivät suinkaan olleet aina ihmisten omien toiveiden mukaisia vaan niihin ryhdyttiin, koska moniavioisuuden uskottiin olleen Jumalan käsky eikä sillä juurikaan ollut tekemistä osapuolten välisen rakkauden kanssa.

They believed it was a commandment of God at that time and that obedience would bring great blessings to them and their posterity, both on earth and in the life to come. While there was much love, tenderness, and affection within many plural marriages, the practice was generally based more on religious belief than on romantic love.

MAP-kirkon julkaisemat kirjoitukset ovat siis askel oikeaan rehellisyyden suuntaan. Hyvin pieni sellainen ja edelleen jättäen paljon kertomatta, mutta toisaalta kaiken kertominen yhdessä rysäyksessä kyllä pistäisi monen aktiivimormonin elämän melkoiseen sekasortoon kun he huomaisivat kuinka paljon kirkko onkaan heiltä pimittänyt. Muutosta siis yritetään tarjoilla hyvin pieninä annoksina vähän kerrallaan suuremman shokkiaallon välttämiseksi, kyseessä on kuitenkin jäsenistöltä kerätyt kymmenysmiljardit eikä lompakkoon haluta liian suurta lovea kerralla. Kun muutosta rehellisyyden suuntaan tehdään vähän kerrallaan niin jonain päivänä ehkä ollaankin tilanteessa jossa asioista voidaan puhua rehellisesti ja käyttäen oikeita sanoja.

Moniavioisuuden matematiikkaa

Toisinaan olen kuullut nykymormonien perustelevan kirkon alkuaikojen moniavioisuutta sillä, että Jumala halusi "herättää siementä". Ymmärtääkseni tällä mormonit tarkoittavat, että moniavioisuuden tarkoituksena on ollut kasvattaa uskollisten mormonien määrää maailmassa synnyttämällä runsaslukuisesti jälkeläisiä. Perustelu ei kuitenkaan kestä matemaattista tarkastelua, sillä moniavoisissa perheissä syntyneiden lasten lukumäärä vaimoa kohti jää usein pienemmäksi kuin yksiavioisissa avioliitoissa.

Tarkastellaanpa esimerkinomaisesti muutamia moniavioisia mormonijohtajia.

Brigham Young, 55 vaimoa, 56 jälkeläistä. Keskimäärin 1,01 lasta vaimoa kohti.
Herber C. Kimball, 43 vaimoa, 65 jälkeläistä. Keskimäärin 1,4 lasta vaimoa kohti.
Orson Hyde, 9 vaimoa, 32 jälkeläistä. Keskimäärin 3,5 lasta vaimoa kohti.
Parley P. Pratt, 12 vaimoa, 30 jälkeläistä. Keskimäärin 2,6 lasta vaimoa kohti.
Orson Pratt, 10 vaimoa, 45 jälkeläistä. Keskimäärin 4,5 lasta vaimoa kohti.
George Q. Cannon, 5 vaimoa, 36 jälkeläistä. Keskimäärin 7,2 lasta vaimoa kohti.
John Taylor, 9 vaimoa, 34 jälkeläistä. Keskimäärin 3,7 lasta vaimoa kohti.
Joseph Fielding Smith Sr, 5 vaimoa, 43 jälkeläistä. Keskimäärin 8,6 lasta vaimoa kohti.
Wilford Woodruff, 7 vaimoa, 33 jälkeläistä. Keskimäärin 4,7 lasta vaimoa kohti.
George A. Smith, 7 vaimoa, 20 jälkeläistä. Keskimäärin 2,8 lasta vaimoa kohti.

Näiden mormonijohtajien keskiarvoksi saadaan siis 2,4 lasta vaimoa kohti, mikä aikakauden perhekokoihin nähden on itseasiassa hyvin vähän. Esimerkiksi 1850 Wisconsinin Bentonissa suoritetussa väestölaskennassa todettiin perheissä olevan keskimäärin 3,8 vielä kotona asuvaa lasta (huom. jo kotoa pois muuttaneet lapset eivät ole tässä luvussa mukana). Todd Schoellman ja Michèle Tertilt toteavat vuonna 2007 julkaisemassaan tutkimuksessa keskimääräisessä kotitaloudessa USA:ssa vuonna 1850 eläneen 6,7 henkeä (huom. jälleen luvusta puuttuvat kotoa pois muuttaneet lapset) ja tämän pystyivät esimerkeiksi nostamistani mormonijohtajista ylittämään ainoastan George Q. Cannon ja Joseph Fielding Smith Sr.

"Jumalan määräämän moniavioisuuden" perusteena ei siis ole voinut mitenkään olla "Jumalan tahto" kasvattaa seuraajakuntaansa sillä tilastojen valossa syntyvien lasten määrä vaimoa kohti näyttää moniavioisissa perheissä olevan pienempi kuin vastaavan aikakauden yksiavioisissa perheissä. Toki moniavioisuutta harjoittamalla lauman "alfauros" pääsee kylvämään omaa siementään ja näin levittämään omaa perimäänsä tehokkaammin saaden useampia jälkeläisiä kuin yhden naaraan kanssa, mutta yhteisön kasvun kannalta yksiavioiset perheet tuottavat huomattavasti tehokkaammin lisää kansalaisia. "Jumalan siemenen herättäminen" moniavioisuuden perusteena onkin siis todettava jälleen yhdeksi joitakin mormoneja vaivaavaksi harhaluuloksi sillä väestöpohjan kasvattamiseksi matemaattisia perusteita käytännölle ei ole ollut.