Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Mormonikirkosta erotetut

Kautta historian MAP-kirkosta on erotettu ihmisiä. Kirkosta erottamisen uhka toimii voimakkaana pelolla hallitsemisen keinona, jolla uhataan erityisesti kaikkia niitä jäseniä, jotka kirkon johto kokee jollain tavalla uhkaavina. Erottamisen uhka toimii hengellisenä pakkokeinona ja se koettelee asianosaisen mielenterveyden lisäksi myös heidän läheistensä mielenterveyttä, sillä usein erottaminen tai edes sen uhan alle joutunut henkilö lähimmäistensä kanssa tuntee voimakasta syyllisyyttä ja häpeää.

Mistä syistä MAP-kirkosta sitten ihmisiä erotetaan? Alla lyhyt katsaus tunnettuihin henkiöihin, jotka MAP-kirkosta on erotettu.

George J. Adams
George J. Adams oli Joseph Smith Jr:n kutsumana 50 koorumin jäsen, mutta hänet erotettiin MAP-kirkosta 10.4.1845 kun hän ehdotti, että kirkon johtajaksi tulisi valita Joseph Smith III, kirkon perustajan vanhin poika. Adams siis haastoi Joseph Smithin kuoleman jälkeen kirkon 12 apostolin johtaja-aseman ja auktoriteetin.

Janice Merrill Allred
Janice Merrill Allred on mormoniteologiaan perehtynyt feministi, joka 1991 aloitti taivaalliseen äitikonseptiin liittyvät tutkimukset. Allredin tutkimustyö ei miellyttänyt kirkon johtoa ja häntä arvosteltiin kovasanaisesti. Allred yritti muuttaa kirkkoa rakastavampaan ja suvaitsevampaan suuntaan, joka luonnollisesti koettiin kirkon johdossa johdon auktoriteetin kyseenalaistamisena.
Owen Arthur Allred erotettiin kirkosta kun hän otti itselleen toisen vaimon vuonna 1942.
Lavina Fielding Anderson perustajajäsen järjestössä, joka pyrkii dokumentoimaan lasten hengellistä ja kirkollista kaltoinkohtelua MAP-kirkossa. 1993 Anderson julkaisi dokumentin, johon hän oli koonnut tunnistamiaan lasten kaltoinkohtelutapauksia. Dokumentti tuomittiin kirkon johdon toimesta harhaopiksi ja Anderson erotettiin kirkosta syyskuussa 1993.
Nahtaniel Baldwin erotettiin kirkosta vuonna 1905 sen jälkeen kun hän vakuuttui, että kirkko on teki vuonna 1904 suuren virheen luopuessaan moniavioisuudesta. Baldwin siis käytännössä kyseenalaisti kirkon ylimmän johdon tuoreimman 1904 julkaiseman vaatimuksen moniavioisuuden lakkauttamisesta, mikä johti hänen erottamiseensa sekä kirkosta, että kirkon omistaman BYU:n professorin virasta.
John Bennett oli vaikutusvaltainen mormonijohtaja ja pormestari Nauvoossa. Vuonna 1842 hänestä jäsenten keskuudessa kiertävät huhut, jotka liittivät häneen mm. homoseksuaalisia tekoja, aviorikoksia ja moniavioisuutta, voimistuivat siinä määrin, että Joseph Smith erotti hänet kirkosta syyttäen häntä aviorikoksesta.
Arthur Gary Bishop oli amerikkalainen sarjamurhaaja ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä. 1978 Bishop jäi kiinni kavalluksesta helmikuussa 1978. Saatuaan viiden vuoden ehdollisen tuomion hän pakeni Salt Lake Cityyn ja vaihtoi nimensä Roger Downsiksi. Kirkko erotti Bishopin lokakuussa 1978 ja joidenkin tietojen mukaan se oli seurausta siitä, että Bishop ei noudattanut kirkon johtajien ohjeita antautua paettuaan Salt Lake Cityyn. Murhia Bishop ei tiettävästi tehnyt ollessaan vielä kirkon jäsen.

John Blackmore erotettiin MAP-kirkosta vuonna 1947 hänen opetettua moniavioisuutta salaisissa kokouksissa Albertassa Kanadassa.
Joseph Broadbent erotettiin MAP-kirkosta sen jälkeen kun hän julkaisi moniavioisuutta kannattavan pamfletin.
Fawn Brodie oli yksi ensimmäisiä naisprofessoreita UCLA:ssa. Brodien kirjoittamaa henkilökuvaa Joseph Smithistä on luonnehdittu kauniiksi ja kypsästi kirjoitetuksi akateemiseksi analyysiksi. Kirjassa "No man knows my history" Brodie luonnehtii Joseph Smithiä laiskaksi ja epäonnistuneeksi aarteenetsijäksi, joka myöhemmin vakuuttui omista profetaalisista kyvyistään. Kirja kyseenalaistaa MAP-kirkon oman historianarratiivin. Brodie erotettiin MAP-kirkosta toukokuussa 1945.
John Q. Cannon oli kirkon yleisauktoriteetti 1800-luvun lopulla. Cannon erotettiin aviorikoksen takia kirkosta 5.9.1885. Hänet kastettiin uudelleen kirkon jäseneksi kolme vuotta myöhemmin, mutta hän ei koskaan enään noussut kirkon hierarkiassa auktoriteetiksi.
Albert Carrington erotettiin kirkosta aviorikoksen ja huorinteon takia 7.11.1885. Carrington oli tuolloin ensimmäisessä presidenttikunnassa. Haureutensa Carrington onnistui salaamaan kirkon muilta johtajilta 10 vuoden ajan vaikka syytöksiä hänen aviorikoksistaan esitettiin jo 1875. Carrington kastettiin takaisin jäseneksi 1887 eikä hänelle enää annettu korkeaa asemaa kirkossa.
Benjamin Lynn Clapp asetettiin kirkossa yhdeksi seitsenkymmenten presidenteistä 1845. Mormonien muuttaessa länteen Clapp asettui Utahissa Ephraimiin ja ajautuen lopulta riitoihin piispa Warren S. Snown kanssa, jonka seurauksena hän menetti paikkansa seitsenkymmenten presidenttinä ja hänet erotettiin harhaoppisena 7.4.1854.
Oliver Cowdery oli yksi kirkon perustajajäsenistä ja Joseph Smithin serkku. Cowdery kuitenkin ajautui erimielisyyksiin Joseph Smithin kanssa eikä hyväksynyt tämän poliittisia ja taloudellisia pyrkimyksiä, joiden hän uskoi rikkovan USA:n perustuslain mukaista valtion ja kirkon eroa. Lisäksi Cowdery kritisoi Joseph Smithin pyrkimyksiä hyötyä taloudellisesti kirkosta sekä Smithin avioliiton ulkopuolista suhdetta Fanny Algerin kanssa. 12.4.1838 Cowdery erotettiin kirkosta.
John Cutler toimi aikoinaan kirkon perustajan Joseph Smithin henkivartiokaartin kapteenina. Smithin kuoltua Smithin Cutlerille antama tehtävä "laamanilaisasianhoitajana" ei kuitenkaan ollut tehtävän salaisen luonteen takia kahdentoista apostolin koorumissa tiedossa, mikä johti siihen, että Orson Hyde, yksi kirkon johtajista, vakuuttui ettei Cutler toimi kirkon johtajien ohjeiden mukaan. Cutler erotettiin kirkosta 20.4.1851. Brigham Young yritti maanitella Cutleria takaisin MAP-kirkkoon vielä senkin jälkeen kun hän oli perustanut oman mormoniliikkeensä 1856.
John Dehlin on yksi tunnetuimmista nykypäivän exmormoneista. Dehlin on koulutukselta kliininen psykologi ja uskonkriisiterapeutti. Dehlinin perustama Mormon Stories podcast on laajalti tunnettu niin mormonien kuin exmormonienkin keskuudessa. Mormon Stories podcast käsittelee uskonkriisiin ja MAP-kirkkoon liittyviä aiheita kriittisesti. Dehlin erotettiin kirkosta 10.3.2015 harhaoppisena kun hän kieltäytyi sulkemasta ja poistamasta julkaisemaansa kirkon johtajien mielestä kriittistä materiaalia hallinnoimiltaan verkkosivuilta ja podcastista.
Antonio Feliz erotettiin MAP-kirosta homoseksuaalisten aktiviteettien takia. Sittemmin hän on toiminut mm. ihmisoikeusaktivistina ja oli mukana perustamassa uutta mormonikirkkoa, johon myös homoseksuaalit ovat tervetulleita.
John Forsgren oli MAP-kirkon ensimmäinen lähetyssaarnaaja Ruotsissa. Vuonna 1879 hänet erotettiin MAP-kirkosta sen jälkeen kun hän julistautui itse profeetaksi ja kielsi Brigham Youngin aseman kirkon johtajana.
Walter Gibson saapui Havajille 1861 ja asettui asumaan saaren mormonien joukkoon. Hän osti Lanain saarelta maata omiin nimiinsä mormoniyhteisön rahoilla. Hänet erotettiin kirkosta harhaoppien opettamisen, yhteisön huonon hallinnon ja kirkon varojen kavaltamisen takia. Erottamisen yhteydessä Gibson karkotti yhteisöstä kaikki hänen kanssaan erimieltä olleet henkilöt ja ryhtyi kahmimaan poliittista valtaa Havajilla.
Avraham Gileadi on raamatuntutkija, joka on erikoistunut Jesajan kirjan tutkimiseen. Hän julkaisi vuosina 1988 ja 1991 kaksi kirjaa Jesajan kirjan tulkinnasta mormonikirkossa. Gileadin tulkinnat poikkeavat merkittävästi kirkon aiemmista tulkinnoista ml. Bruce McConkien "The Mormon Doctrine" kirjan kirjoittajan tulkinnat. Gileadi erotettiin kirkosta syyskuussa 1993 osana ns. September six joukkoa, mutta hänen erottamisensa myöhemmin peruttiin aiheettomana ja hänet kastettiin uudelleen kirkkoon 1996.

William Samuel Godbe ja Elias Lacy Thomas Harrison
Vuonna 1868 Godbe, Harrison ja muutamat muut mormonikauppiaat kritisoivat Brigham Yougin määräyksiä Utah Magazine lehdessä. Godbe ja Harrison jatkoivat kritiikkiä 1869 palattuaan reissultaan New Yorkista ja heidät erotettiin kirkosta.

Gudmund Gudmundson
Gudmund Gudmundson oli yksi ensimmäisiä islantilaisia MAP-kirkon jäseniä. Hän saarnasi MAP-oppia laajalti Islannissa ja Tanskassa, mutta muutti Utahiin 1857. Utahissa hän liittyi vaimonsa kanssa Joseph Morrisin johtamaan MAP-lahkoon, jonka seurauksena hänet erotettiin MAP-kirkosta. Utahin hallinnon ja Morrisin johtaman lahkon välillä kahakoitiin 1863, jonka seurauksena Gudmundson irtaantui liikkeestä ja hänet kastettiin MAP-kirkkoon uudelleen.
Isaac Haight oli varhaisimpia kirkon jäseniä toimien mm. Nauvoossa kaupungin konstaapelina. Mormonien vaellettua Utahiin Haight toimi vaarnanjohtajana, Cedar Cityn pormestarina sekä Iron Countyn militan toisen pataljoonan komentaja. Haight oli yksi 11.9.1857 tapahtuneen Mountain Meadowsin joukkomurhan johtajista, mutta hän onnistui piileskelemään virkavaltaa vaikka hänestä oli luvattu 500 dollarin palkkio. Haight erotettiin kirkosta vuonna 1870 sen jälkeen kun paine kirkkoa kohtaan joukkomurhan syyllisten selvittämiseksi kasvoi merkittäväksi, mutta Haightia ei koskaan saatu oikeuteen vastaamaan syytteisiin.
James Hamula oli kirkon yleisauktoriteetti, joka erotettiin kirkosta 8.8.2017. Erottamisen syy ei ole tiedossa.
James Harmston perusti oman MAP-lahkonsa pienen joukon fundamentalismiin kallellaan olevien mormonien kanssa 1990 -luvulla. Heidän tulkintansa mukaan MAP-kirkko oli harhautunut puhtaasta Joseph Smithin opista kun se luopui moniavioisuudesta. Harmston opetti seuraajilleen olevansa Joseph Smithin reinkarnaatio ja saaneensa valtansa suoraan Moosekselta ja muilta patriarkoilta. Hän ennusti maailman lopun tulevan 2004. Tätä ei katsottu hyvällä MAP-kirkon johdossa, joten hänet erotettiin MAP-kirkosta joskus 1990 -luvulla.
Wild Bill Hickman liittyi MAP-kirkkoon 1839. Hän toimi niin Joseph Smithin kuin Brigham Yougin henkivartijana ja oli oman elämänkertansa mukaan daniitti, MAP-kirkossa toimineen salaisen omakäden oikeuden jakamiseen ja salamurhiin erikoistuneen veljeskunnan johtaja. Hickmannin oman elämänkerran mukaan hänen erottamisensa vuonna 1868 oli seurausta siitä kun hän saanut tarpeekseen Brigham Youngin vallankäytöstä eikä enää suostunut salamurhaamaan ihmisiä Youngin käskystä. Hickman tunnusti murhanneensa lukuisia ihmisiä Brighman Youngin käskystä, mutta kaikkia hänen tunnustamiaan murhia ei kyetty vahvistamaan.

Mark Hofmann on väärentäjä, joka onnistui vakuuttamaan 1980-luvulla MAP-kirkon johtajat siitä, että hänen väärentämänsä dokumentit sisälsivät aitoja tekstejä kirkon alkuajoilta. On epäselvää kuinka paljon rahaa Hofmann ehti huijata MAP-kirkolta ennen kuin hänen juonensa paljastui. Yrittäessään peittää jälkiään Hofmann murhasi pommeilla kaksi ihmistä ja loukkaantui itse kolmannen pommin räjähdyksessä. Vankeustuomion saatuaan Hofmann erotettiin kirkosta.
Helmuth Hübener oli natsiliikettä Saksassa 1930 ja 1940-luvuilla vastustanut saksalainen teinipoika. 1937 kirkon johtaja Heber Grant kehotti kirkon jäseniä Saksassa myötäilemään natseja ja olemaan aiheuttamatta hämmennystä. Hübener ei tähän alistunut vaan jatkoi natsien vastaisia toimiaan, jonka seurauksena Arthur Zander, kirkon paikallisjohtaja ja natsipuolueen jäsen, erotti Hübenerin kirkosta. 17 vuotias Hübener teloitettiin giljotiinilla Plötzenseen vankilassa 27.10.1942.
Leroy Johnson erotettiin kirkosta vuonna 1935 kun hän kieltäytyi olemaan harjoittamatta moniavioisuutta.
Lyman Johnson oli yksi MAP-kirkon alkuaikojen merkittävistä johtajista. Laittoman Kirtland Safety Society pankin kaatumisen jälkeen Lyman Johson kritisoi Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia ja hänet erotettiin kirkosta 12.4.1838.
Sonia Johnson on ihmisoikeusaktivisti ja feministi. Hän oli 1970-luvulla äänekäs tasa-arvon puolestapuhuja ja kritisoi kirkkoa äänekkäästi. Jonhsonin julkiset esiintymiset saivat valtakunnallista huomiota, jonka seurauksena kirkon johtajat erottivat hänet kirkosta joulukuussa 1979. Erottamisen syiksi ilmoitettiin harhaoppien opettaminen, kirkon lähetystyöohjelman häirintä, kirkon sisäisten ohjelmien vahingoittaminen ja väärinkäytökset.
Kate Kelly on ihmisoikeusasianajaja ja feministi. Hän perusti Ordain Women järjestön, joka pyrkii vahvistamaan naisten asemaa MAP-kirkossa tavoitteena saada kirkko asettamaan naisia pappeudenhaltijoiksi. Kellyä pyydettiin lopettamaan kampanjointi, mutta hänen kieltäydyttyä Kelly erotettin kirkosta kesäkuussa 2014.
Charles Kingston erotettiin MAP-kirkosta moniavioisuuden takia 3.3.1929.
John Koyle perusti 1890 Utahissa Salemiin kaivoksen, jonka hän profetoi tuottavan MAP-kirkon jäsenille toimeentulon juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Jopa jotkut kirkon johtajat ostivat osakkeita Koylen kaivokseen. Vuonna 1913 kirkon johtaja ja geologi James Talmage analysoi Koylen kaivoksesta louhittua malmia ja totesi sen olevan arvotonta. Vuonna 1947 Koylea kehotettiin perumaan profetiansa tai hänet erotettaisiin kirkosta. Koyle peruuttikin julkisesti profetiansa kirkon Deseret lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan, mutta kertoi myöhemmin että hänet pakotettiin julkaisemaan kyseinen kirjoitus. Tämän ulostulon jälkeen Koyle erotettiin kirkosta 18.4.1948.

Ogden Kraut erotettiin MAP-kirkosta vuonna 1972 sen jälkeen kun hän oli puolustanut moniavioisuutta.
Deborah Laake oli journalisti, kolumnisti ja toimittaja. 1993 hän julkaisi kirjan "Secret Ceremonies", joka paljasti mormonitemppeleissä tehtäviä rituaaleja ja kritisoi kirkkoa kovin sanakääntein. Laake erotettiin MAP-kirkosta kirjassa esitettyjen paljastusten ja kritiikin seurauksena pian kirjan ilmestymisen jälkeen.
Alma Dayer LeBaron erotettiin MAP-kirkosta 17.2.1924 moniavioisuuden takia.

Joel LeBaron, Alma Dayer LeBaron Sr:n poika, erotettiin kirkosta perheineen moniavioisuuden takia vuonna 1944.

George Patrick Lee
George Lee oli ensimmäinen etninen intiaani joka nousi MAP-kirkossa yleisauktoriteetin asemaan. George Lee erotettiin kirkosta 1.9.1989 harhaoppisuuden ja jäsenelle sopimattoman käytöksen takia. Omien sanojensa mukaan Leen erottaminen oli seurausta erimielisyyksistä kirkon johtajan Ezra Taft Bensonin kanssa. Erimielisyydet liittyivät Leen mukaan intiaanien asemaan kirkossa. 1993 Salt Lake Tribune julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Leen yrittäneen käyttää vuonna 1989 seksuaalisesti hyväksi alaikäistä tyttöä. Lee aluksi kielsi syytteen, mutta tunnusti asian myöhemmin oikeudessa.
John Lee on ainoa mormoni joka tuomittiin oikeudessa Mountain Meadowsin joukkomurhasta. Lee oli Haightin ohella toinen tapahtumien seurauksena Youngin lokakuussa 1870 kirkosta erottama henkilö.
Amasa Lyman oli MAP-kirkon alkuaikojen merkittävä johtaja, Joseph Smithin neuvonantaja ja apostoli. Hänet erotettiin kirkosta harhaoppien opettamisen takia 12.5.1870.
Richard Lyman oli kirkon apostoli vuosina 1918-1943. Hänet erotettiin kirkosta kun selvisi, että hän oli salaa avioitunut myös toisen naisen kanssa näin syyllistyen moniavioisuuteen. Virallisesti kirkosta erottamisen syyksi kerrottiin siveydenlain rikkominen.
David Manners on brittikirjailija ja kansalaisaktivisti. Hänet erotettiin MAP-kirkosta homoseksuaalisuuden takia vuonna 1985.
Leonard Matlovich oli kaksi kunniamerkkiä ansainnut Vietnamin sodan veteraani. Hänet erotettiin MAP-kirkosta kahdesti homoseksuaalisten tekojen takia, ensin 7.10.1975 ja toisen kerran 17.1.1979.
Warner McCary oli afroamerikkalainen mormoni 1840-luvulla. Hänet karkotettiin MAP-kirkosta 1847 sen jälkeen kun hän väitti olevansa profeetta. Jotkin tutkijat uskovat, että McCaryn toimien seurauksena kirkossa kiellettiin mustaihoisilta pappeus ja temppelitoimitukset. Kielto kumottiin vasta 1978.
Richar Miller on ensimmäinen FBI agentti, jota on syytetty vakoilusta KGB:n hyväksi. Millerin KGB kontakteina olivat Svetlana ja Nikolai Ogorodnikov. Millerillä oli myös suhde Svetlanan kanssa ja Miller erotettiin MAP-kirkosa aviorikoksen takia alkuvuodesta 1984.
Brain Mitchell erotettiin MAP-kirkosta kesäkuussa 2001 jyrkkien näkemystensä takia. Samalla viikolla hän kidnappasi 14-vuotiaan Elisabeth Smartin. Smartin todistuksen mukaan Mitchell raiskasi hänet päivittäin yhdeksän kuukauden ajan ja uhkasi tappaa mikäli hän yrittäisi paeta.
Joseph Morris oli mormonikäännynnäinen Englannista. Morris väitti saaneensa ilmoituksen, että hän on ilmestyskirjan seitsemäs enkeli ja hän lähestyi asiassa Brigham Youngia. Young ei kuitenkaan vastannut Morrisin kirjeisiin ja niinpä hän alkoi kerätä itselleen seuraania 1860. Helmikuussa 1861 MAP-kirkon johtajat erottivat Morrisin kirkosta.
Joseph Musser väitti saaneensa kirkon apostolilta valtuudet harjoittaa moniavioisuutta vuonna 1915. Hänet erotettiin MAP-kirkosta 21.3.1921 sen jälkeen kun hän oli yrittänyt ottaa Marion Bighurstin neljänneksi vaimokseen.

Teresa Hayden on kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti. Hänet erotetiin MAP-kirkosta vuonna 1980 koska hän kannatti naisten tasa-arvoa lain edessä ajanutta liikettä.

John Page oli MAP-kirkon alkuaikojen johtaja. Hänet kutsuttiin kirkon apostoliksi 1838. Page erotettiin MAP-kirkosta 27.6.1846 koska hän kehotti kirkon jäseniä seuraamaan James Strangia Joseph Smithin kuoleman jälkeen.
William Phelps oli yksi varhaisen MAP-kirkon johtajista ja merkittävässä asemassa kun mormonit perustivat siirtokuntansa Far Westiin Missourissa. 10.3.1838 häntä syytettiin taloudellisten voittojen tekemisestä Far Westin maakauppoissa ja laiminlyönneistä temppelitontin hankintaan suunnattujen varojen hoidossa, jonka seurauksena hänet erotettiin kirkosta 17.3.1838. Phelps erotettiin kirkosta kaikkiaan kolmesti, mutta hän liittyi aina takaisin.
Sarah Pratt oli kirkon alkuaikojen johtajan Orson Prattin ensimmäinen vaimo. Kesällä 1842 Sarah kieltäytyi kommentoimasta Bennettin esittämiä syytöksiä, että Joseph Smith olisi kosiskellut Sarahia vaimokseen Orsonin ollessa lähetystyössä. Sarahin vaikeneminen nähtiin petturuutena ja niinpä Sarah erotettiin kirkosta aviorikoksen takia sen jälkeen kun Joseph Smith syytti hänellä olevan suhde Bennetin kanssa. Myöhemmin Sarah hyväksyttiin takaisin kirkon jäseneksi.
Wilum Pugmire on kauhurkijailija. Palattuaan lähetystyöstä hän tunnusti olevansa homoseksuaali ja pyysi kirkkoa erottamaan itsensä.
D. Michael Quinn on historioitsija ja mormonismin tutkija. 26.9.1993 Quinn erotettiin kirkosta osana ns. september six ryhmää. Hänen eronsa syyksi ilmoitettiin jäsenelle sopimaton käytös, joka ei liittynyt hänen akateemisiin julkaisuihinsa. Quinn on homoseksuaali, joten on epäilty, että hänen seksuaalisuutensa olisi ollut erottamisen syy.
Sidney Rigdon oli kirkon varhaisimpia johtajia ja merkittävä vaikuttaja mormoniteologian muotoutumisessa. Ennen kuolemaansa Joseph Smith oli asettanut Rigdonin "profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksen saajaksi." 8.8.1844 Rigdon esitti kahdentoista apostolin koorumille saaneensa ilmoituksen, jossa hänet nimettiin "kirkon suojelijaksi." Brigham Young kuitenkin vastusti tätä eivätkä apostolit hyväksyneet Rigdonia. Kuukautta myöhemmin Youngin johdolla Rigdon erotettiin kirkosta ja vastavuoroisesti Rigdon erotti kahdentoista koorumin jäsenet omasta kirkostaan. Lopulta Rigdon pakeni Nauvoosta peläten Yougin seuraajien uhkaavan hänen henkeään.

John Singer erotettiin MAP-kirkosta 1970, koska "ei tukenut kirkon johtajia." Ilmaus tarkoittanee sitä, että Singer ei suostunut esittämään kirkon äänestyksessä tukeaan kirkon johtajille.

Annalee Skarin
Annalee Skarin oli Wild Bill Hickmannin tyttären tytär. Skarin julkaisi vuonna 1948 kirjan "Ye Are Gods", jota hän laajensi myöhempinä vuosina. Annaleen tytär Hope Hilton yhdessä miehensä Lynn Hiltonin kanssa analysoivat Annaleen kirjoitukset ja lähettivät kokoamansa materiaalin apostoli Mark E. Petersenille. Petersen kutsui kirjaa Saatanan innoittamaksi ja vaati Annaleetä perumaan sen tai hänet erotetaan kirkosta. Skarin erotettiin kirkosta kesäkuussa 1952.
William Smith oli Joseph Smithin veli ja yksi kirkon alkuperäisistä apostoleista. Josephin ja Hyrumin kuoltua Carthagessa Brigham Young asetti Williamin kirkon patriarkaksi, mutta Parley Prattin vastustettua kaksoisasemaa apostolina ja patriarkkana Williamilta otettiin lopulta pois molemmat. Suivaantunut William Smith julkaisi Warsaw Signal -lehdessä pitkän tekstin, jossa hän vertasi Brigham Youngia Pontius Pilatukseen ja Rooman keisari Neroon, sekä syytti kahdentoista koorumin jäseniä moniavioisuudesta (mikä pitikin paikkansa monen kohdalla). Kirjoituksen seurauksena MAP-kirkon johtajat erottivat William Smithin kirkosta 19.10.1845.
Denver Snuffer Jr on utahilainen lakimies ja teologi. Hänet erotettiin MAP-kirkosta vuonna 2013, koska hän oli vuonna 2011 julkaissut kirjan "Passing the Heanvenly Gift", joka haastaa monia mormoniteologian avainkohtia. Sittemmin hän on kerännyt monia seuraajia, jotka pitävät hänen tekstejään pyhinä ilmoituksina.
Simon Southerton on australialainen kasvitieteilijä ja DNA tutkija. Southerton julkaisi vuonna 2004 kirjan "Losing a Lost Tribe: Native Americans, DNA, and the Mormon Church", jossa hän käsittelee intiaanien genetiikkaa ja toteaa, että Mormonin kirjan väitteille laamanilaisten alkuperästä ei löydy DNA todisteita. Kirjan julkaisun jälkeen kirkko syytti Southertonia sopimattomasta suhteesta naisen kanssa ja erotti hänet sen jälkeen kun hän oli ollut epäaktiivinen jo seitsemän vuotta.
Fanny Stenhouse oli varhainen mormonipioneeri, joka tuli tunnetuksi kirjasta "Exposé of Polygamy in Utah: A Lady’s Life among the Mormons", jossa hän paljastaa millaista elämä moniavioisessa Utahissa oli. 
T.B.H Stenhouse oli Fannyn aviopuoliso ja moniavioisuuden vastustaja. 1870 Stenhouset liittyivät Godbeen liikkeeseen ja heidät eotettiin kirkosta. T.B.H Stenhouse julkaisi kokemuksistaan myös kirjan "The Rocky Mountain Saints: A Full and Complete History of the Mormons", jota pidetään mormonipiireissä yhtenä ensimmäisistä anti-mormonikirjoista.
John Taylor oli kirkon kolmannen presidentin John Taylorin poika. John Whitaker Taylor erotettiin kirkosta 28.3.1911, koska hän vastusti moniavioisuuden lakkauttamista.
Edward Tullidge oli kirjallisuuskriitikko, toimittaja, näytelmäkirjailija ja historioitsija. 1868 hän liittyi Godbeen liikkeeseen ja hänet erotettiin MAP-kirkosta.
George Watt oli ensimmäinen brittein saarilla kastettu mormoni. Hänestä tuli Brigham Youngin sihteeri ja Journal Of Discoursesin päätoimittaja. Myös Watt liittyi Godbeen liikkeeseen ja hänet erotettiin kirkosta 3.5.1874.
Harvey Whitlock oli kirkon alkuaikojen varhaisia jäseniä, joita Joseph Smith nimesi "saamissaan ilmoituksissa." Whitlock erotettiin kirkosta ensimmäisen kerran marraskuussa 1835, syy ei ole selvillä. Hänet kuitenkin otettiin takaisin kirkon jäseneksi osoitettuaan katumusta kirjeessään Joseph Smithille. 1846 hän siirtyi Rigdonin leiriin, eikä hänen koskaan tiedetä liittyneen Utahin mormoneihin. MAP-kirkko erotti Whitlockin vuonna 1859.
John Whitmer oli yksi kirkon ensimmäisiä jäseniä. Laittoman Kirtland Safety Society pankin kaaduttua ja Joseph Smithin ja Sidney Rigdonin paettua Kirtlandista kirkossa syntyi pieni johtajakriisi, jonka seurauksena Whitmerien koko perhe erotettiin kirkosta 12.4.1838 yhtä aikaa Oliver Cowderyn sekä Lyman E. Johnsonin kanssa.
Lyman Wight oli kirkon alkuaikojen merkittävä johtaja ja apostoli. Joseph Smithin kuoleman jälkeen Wight erkani Youngin johtamasta kirkosta ja muutti Teksasiin oman seurakuntansa kanssa. Young erotti Wightin MAP-kirkosta 3.12.1848.
Anne Wilde on moniavioisuuden puolestapuhuja. Hän oli myös yksi edesmenneen Ogden Krautin vaimoista. Wilde onnistui salaamaan moniavioisuutensa usean vuosikymmenen ajan ja hänet erotettiin MAP-kirkosta vasta joskus vuoden 2002 jälkeen.
John Woolley oli yksi fundamentalististen mormoniliikkeiden perustajista. Woolley kieltäytyi noudattamasta käskyä lopettaa moniavoisuuden harjoittaminen, joten hänet erotettiin kirkosta 30.2.1914.
Sam Young on ihmisoikeusaktivisti ja Protect LDS Children liikkeen perustaja. Hän on järjestänyt mielenosoituksia Salt Lake Cityssä vaikuttaakseen kirkon kelvollisuushaastattelukäytäntöihin siten, että ne olisivat turvallisempia lapsille ja nuorille. Julkisen toiminnan, jonka katsottiin vastustavan kirkon johtoa, seurauksena Sam Young erotettiin MAP-kirkosta syyskuussa 2018.

Yllä oleva lista ei ole kattava vaan sisältää vain pienen otannan. Merkille pantavaa on kuinka monissa tapauksissa juuri johtajien kritisoiminen näyttelee merkittävää osaa erottamisessa. MAP-kirkossa jäsenten erottamista on voimakkaasti läpi kirkon historian käytetty painostuskeinona, jolla on pyritty vaientamaan kritiikki kirkon johtajia ja käytäntöjä kohtaan. Vaikka MAP-kirkon terrori ei enää nykypäivänä ole yhtä vakava uhka kuin se oli vielä 1800-luvulla niin kritiikin vaientaminen kertoo vahvasti kielteisistä käytänteistä, joiden tarkoitus on estää vapaa ajatusten ilmaiseminen ja keskustelu. Julkinen erimielisyyden ilmaiseminen näyttäisikin olevan painavin ja yleisin syy MAP-kirkosta erottamiselle. Sanan- ja mielipiteenvapaus MAP-kirkossa ovat vakavasti uhattuna ja kun avointa keskustelua ei sallita niin syntyy harha näennäisestä yksimielisyydestä. MAP-kirkko on yhteisönä hyvin altis ryhmäajattelun kaltasille kielteisille ilmiöille.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

torstai 3. toukokuuta 2018

Kainin kirous

17. elokuuta 1949
Kirkon suhde neekereihin pysyy samana kuin se aina on ollut. Ei ole kyse linjasta vaan suorasta käskystä Jumalalta jolle kirkon oppi on rakentunut sen alusta alkaen, neekerit voivat liittyä kirkon jäseniksi, mutta heille ei myönnetä pappeutta nykyaikana. Herran profeetat ovat antaneet useita lausuntoja tästä perusperiaatteesta. Presidenttin Brigham Young sanoi: "Miksi niin monet maan asukkaista kantavat mustan ihon kirousta? Se on seurausta siitä, että heidän isänsä hylkäsivät pyhän pappeuden voiman ja Jumalan lain. He ovat matkalla kuolemaan. Ja kun kaikki muut lapset ovat saaneet omat pappeuden siunauksensa sitten kirous otetaan Kainin jälkeläisten päältä pois ja he saavat pappeuden sekä kaikki siunaukset joihin me olemme oikeutettuja nyt." 
Presidentti Wilford Woodruff antoi seuraavan lausunnon: "On tuleva päivä jolloin kaikki sen rodun jäsenet tullaan sovittamaan ja he saavat kaikki siunaukset jotka meillä on." 
Kirkon kanta neekereihin voidaan ymmärtää kun pidämme mielessämme toisen kirkon opin, nimenomaisesti, henkien käyttäytymisen henkimaailmassa ennen syntymää, jolla on merkittävä vaikutus niihin olosuhteisiin ja seikkoihin jotka nämä henget ottavat kuolevaisuudessa ja vaikka tämän periaatteen yksityiskohtia ei ole kerrottu, kuolevaisuus on suuri etuoikeus joka annetaan niille jotka ylläpitävät ensimmäistä asumustaan; ja että etuoikeuden arvo on niin suuri että henget ovat valmiita tulemaan maan päälle ja ottamaan kehon riippumatta millaisia rajoitteita kehoon kohdistuu ja minkälaisen kehon he ottavat; ja kuinka rajoitteiden joukossa, on jäädä kuolevaisuudessa ilman oikeutta pappeuden siunauksiin, rajoite jonka henget ovat valmiita ottamaan saadakseen mahdollisuuden tulla maailmaan. Tässä periaatteessa ei ole minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta liittyen pappeuden puutteeseen neekereillä. 
Ensimmäinen presidenttikunta
Alkuperäinen teksti löytyi FAIR-mormon apologisivustolta, yllä esitetty on oma suomennokseni alkuperäisestä.

Kuten ylläolevasta ensimmäisen presidenttikunnan lausunnosta käy hyvin ilmi niin MAP-kirkon suhde mustaihoisiin ihmisiin on ollut varsin kielteinen. Samaisella FAIR:n sivulla löytyy myös toinen lausunto vuodelta 1969, jossa kirkon johtajat edelleen painottavat kuinka kirkon sortotoimet mustaihoisia ihmisiä kohtaan eivät ole ihmisoikeusloukkauksia eikä 1960-luvulla voimistuneen ihmisoikeusliikkeen vaatimukset ihmisten tasavertaisesta kohtelusta ulotu kirkkoon, koska kirkko ei rajoita ihmisten kansalaisoikeuksia kirkon ulkopuolella. MAP-kirkon lausunnot aiheesta itseasiassa muistuttavat paljon niitä lausuntoja, joita tänä päivänä näemme kotisuomessa evankelisluterilaisen kirkon ympärillä vellovassa keskustelussa sateenkaariparien avioliitto-oikeuksiin liittyen. Kun 1969 MAP-kirkko perusteli näkemystään, ettei sen tarvitse muuttaa käytäntöjään koska sen sisäiset käytännöt eivät vaikuta kirkon ulkopuolella, niin tuossa lausunnossa kuitenkin unohdetaan kuinka Brigham Youngin aikaan sekään ei pitänyt paikkaansa.

1949 julkaistussa lausunnossa lainatut Brigham Youngin sanat viittaavat hänen opetuksiinsa taivaassa käydystä sodasta, jossa Kain ja Abel olivat molemmat sotajoukkojen johtajia. Kainin alaisuudessa taistelleista hengistä tuli hänen jälkeläisiään maanpäällä ja vastaavasti Abelin alaisuudessa taistelleista hänen jälkeläisiään. Brighamin opetusten mukaan, tappaessaan Abelin Kain toivoi omille jälkeläisilleen edun maailmassa Abelin jälkeläisiin nähden. Jumala kuitenkin kirosi Kainin ja eväsi hänen jälkeläisiltään oikeuden pappeuteen kunnes kaikki Abelin jälkeläiset olisivat ensin saaneet sen. Brigham Youngin opetusten mukaan mustaihoiset oli tuomittu olemaan palvelijoita, joita ei koskaan saanut asettaa valkoisten yläpuolelle ja siksi orjuus oli suorastaan välttämätöntä.

1954 MAP-kirkon presidentti David O. McKay taas kiisti, että kirkossa olisi koskaan ollut oppia jumalallisesta kirouksesta liittyen rotuihin tai afrikkalaista alkuperää olevien ihonväriin. McKayn lausunto on siis ollut harhaanjohtava ja suoranainen valhe. MAP-kirkossa usko, että ihonväri on merkki esi-isien epäuskosta elää vahvana ja vielä nykyäänkin Mormonin kirjasta löytyy teksti, joka erottelee ihmiset ihonvärin mukaan.
Alma 3 
6 Ja lamanilaisten iho oli tumma sen merkin mukaisesti, joka oli pantu heidän isiinsä ja joka oli heille kirous heidän rikkomuksestaan ja kapinoimisestaan veljiään vastaan, joita olivat Nefi, Jaakob ja Joosef ja Sam, jotka olivat vanhurskaita ja pyhiä miehiä.
7 Ja heidän veljensä pyrkivät hävittämään heidät; sen tähden heidät kirottiin; ja Herra Jumala pani heihin merkin, eli Lamaniin ja Lemueliin ja myös Ismaelin poikiin ja ismaelilaisiin naisiin.
8 Ja tämä tapahtui, jotta heidän jälkeläisensä erottuisivat heidän veljiensä jälkeläisistä, jotta Herra Jumala siten voisi varjella kansansa, ettei se sekoittuisi ja uskoisi vääriin perimätietoihin, mikä koituisi sen tuhoksi.
Ihonväri on Mormonin kirjan mukaan Jumalan asettama merkki, jolla Jumala auttaa vanhurskaita tunnistamaan soveltuvat parittelukumppanit ja ylläpitämään rotuhygieniaa. Vielä vuoteen 2013 asti kirkon oppimateriaaleissa oli Spencer W. Kimballin sanat: "Suosittelemme, että ihmiset avioituvat sellaisen kanssa joka kuuluu samaan roturyhmään."

Merkille pantavaa on, että itsessään oppi ihonväristä Jumalallisena kirouksena ei ole peräisin Joseph Smithiltä tai Brigham Yougilta vaan on jo aikaisempaa protestanttista perua, jolla perusteltiin afrikkalaisten alkuperäiskansojen asemaa alempana rotuna ja orjina. Tarkkaa päivämäärää, milloin Pohjois-Amerikkalaiset protestantit ryhtyivät saarnaamaan oppeja Kainin kirouksesta, on vaikea määrittää, mutta ne olivat jo olemassa hyvissä ajoin ennen kuin Joseph Smith Mormonin kirjan kirjoitti. Vuonna 1843 aiheelle omistettu kirja "Slavery or as it relates to the Negro, or African Race" itseasiassa sisältää käytännössä kaiken mitä Brighmam Young asiasta saarnasi, joten en pitäisi mitenkään yllättävänä jos Brigham Young olisi oppinsa aiheesta juuri kyseisestä teoksesta ammentanut. Oppi Kainin kirouksesta oli siis levinnyt aikalaisin uskonpiireihin jo laajalti, joten tämä kopioitui myös mormonismiin.

Mormonit usein mielellään kertovat kuinka Joseph Smith ei ole kirkon rasismin alkulähde, mikä siis pitää tietystä perspektiivistä katsottuna paikkansa. MAP-kirkossa aina vuoteen 1978 asti vaikuttanut kielto asettaa mustaihoisia ihmisiä pappeusvirkoihin tai mihinkään johtaviin asemiin on peruja orjakaupan kultakaudelta ennen USA:n sisällissotaa. Se oli yksinkertaisesti vain yksi ajan haamujen kaiku sukupolvien takaa, jota kirkon johtajat eivät uskaltaneet oikaista ennen kuin julkinen paine oli liian suuri kestettäväksi. Oppien muuttaminen jälkikäteen luonnollisesti asettaa aina kyseenalaiseksi ne pyhät totuudet joita aiemmat kirkon johtajat ovat julistaneet, eikä aiempien sukupolvien virheiden myöntäminen ole koskaan kovin helppoa jos esitetään väitteitä suorasta ilmoituksesta Jumalalta. Aiempien kirkon johtajien lausuntojen mukaan rotusyrjintä oli jumalasta lähtöisin vaikka noiden oppien alkulähde oli selkeästi kirkon syntyaikana vaikuttaneessa kulttuurissa. Mormonien Jumalan voisikin sanoa olleen kirkon syntyaikoina vallinneen kulttuurin tuote, pitkävihainen rasisti, joka tuomitsi Kainin jälkeläiset esi-isänsä rikkeiden takia kantamaan koko elämänsä esi-isänsä syntiä vailla mahdollisuuksia saavuttaa samoja etuja elämässä kuin vaaleampaa ihoa kantavat henkilöt. Vuonna1978 tuo rasistijumala sitten viimein muutti mielensä ja päivitti oppejaan hieman humaanimpaan suuntaan.

Kun tarkastelee miten aiheesta on aikanaan MAP-kirkossa opetettu ja miten oppeja hitaasti muutetaan niin pakostakin tulee mieleen Orwellin kirjassa 1984 oleva Totuuden Ministeriö, jonka tehtävänä on muokata historiasta kertovia uutisia. Aivan samoin kuin Orwellin kirjassa ministeriö muokkaa kansalaisille esitettävää narratiivia niin MAP-kirkko muuttaa omaa kerrontaansa omasta historiastaan pala kerrallaan. Brigham Youngin rasistiset lausunnot ovat kääntyneet reilussa vuosisadassa täysin päälaelleen väitteiksi kuinka kirkko on perustamisestaan lähtien taistellut voimakkaasti rotusyrjintää vastaan. Vaikken itse enää Raamattuun usko jumalallisen tiedon lähteenä niin Jesajan sanat tässä kohdin kaikuvat vahvoina.
Jes 5:20. Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

tiistai 16. toukokuuta 2017

Pyhä avioliitto

Viime kesänä oli taas yhdet häät tuttavapiirissä. Nuori pari asteli alttarille ja pappi saarnasi kuinka Jumala asetti avioliiton luomisen yhteydessä miehen ja naisen pyhäksi liitoksi. Istuskellessani kirkon penkissä kuunnellen tuota saarnaa mieleeni kumpusi ajatuksia, kuinka papin historiantuntemus oli merkittävällä tavalla puutteellista.

Varhaisessa juutalaisuudessa avioliitto nähtiin miehen omistussuhteena tiettyä naista kohtaan. Nainen oli siis miehen omaisuutta. Avioliiton katsottiin olevan voimassa kun nainen tuotiin miehen telttaan tai luolaan, jonka jälkeen he harrastivat seksiä. Vasta myöhemmin, Raamatun aikaan, juutalaisuudessa ryhdyttiin kutsumaan avioliittoa pyhäksi, Jumalan omaksi.

Jeesuksen aikaan avioliitto nähtiin nuoren siirtymäriittinä aikuiseksi. Alkukristilliset yhteisöt kuitenkin suosivat selibaatta Jeesuksen esimerkin mukaan. Paavalin kielteistä suhtautumista avioliittoon ja seksiin sivusin jo viime syksynä käsitellessäni ensimmäistä kirjettä korinttilaisille. Alkukirkon suhtautuminen avioliittoon ja seksiin oli siis varsin kielteinen eikä avioliittoa nähty mitenkään erityisen tärkeänä tai pyhänä instituutiona, jota jokaisen tulisi tavoitella. Alkukristillinen liike haastoikin ajan kulttuuria tarjoten naisille päätäntävaltaa omasta kehostaan ja mahdollisuuden pidättäytyä seksistä pysymällä neitsyenä omistautuen Jumalalle. Neitsyys on nähty kristinuskossa aina alkukristillisiltä ajoilta alkaen ylevämpänä kuin naiminen.

Kirkolliseksi sakramentiksi avioliitto kehittyi vasta keskiajalla. Alkusysäyksen avioliiton määrittelemiseksi sakramentiksi antoi itseasiassa kataarilaisuus, jossa avioliitto ja lisääntymisen opetettiin olevan syntejä. Ensimmäinen julistus avioliiton pyhyydestä annettiin vuonna 1184 Veronassa osana Kataarit harhaoppisiksi tuomitsevaa julkilausumaa. Avioliitto sisällytettiin katolisen kirkon sakramentteihin kuitenkin vasta vuonna 1274 Lyonissa. Avioliiton pyhyyden juuret ovat siis erilaisten uskonsuuntausten välisessä valtapolitiikassa.

Pyhä kirkollinen toimitus kristinuskon tai juutalaisuuden alkuaikoina avioliitto ei ollut. Vielä 1200-luvun alkupuolella Englannissa avioliiton solmiminen oli kristityille verrattain helppoa. Avioliiton katsottiin olevan laillinen kunhan kaksi henkilöä vain ilmaisivat suostumuksensa. Suostumuksen saattoi antaa vaikka sängyssä kesken petipuuhien, ettei tulisi harrastettua haureutta ja syntiä. Myös kihlauksen katsottiin olevan sitova ja näin ollen seksin harrastamisen kihlatun kanssa katsottiin täyttävän laillisen avioliiton vaatimukset. Englannin oikeusistuimissa käsiteltiinkin 1200-luvulla taajaan oikeusriitoja, jossa puitiin avioliittojen laillisuutta.

Nykypäivän kristityt ja kristillisestä perinteestä jollain tasolla ammentavat liikkeet, jotka julistavat avioliiton pyhyyttä ja jumalallista auktoriteettia, välittävät vääristynyttä kuvaa todellisuudesta ja historiasta. Todellisuudessa avioliitto julistettiin pyhäksi vasta 1274 ja väitteet avioliiton Jumalallisesta alkuperästä ovat vailla perusteita.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Mormonin kirjan anakronismit

Historiallisiksi väitettävien tekstien alkuperää tutkittaessa tekstianalyysissä kiinnitetään erityistä huomiota mahdollisiin anakronismeihin. Lyhyesti määriteltynä anakronismi on tekstissä ilmenevä asia, joka on sijoitettu väärään aikakauteen. Esimerkiksi jos jostain löytyisi matkapäiväkirja, joka on päivätty vuodelle 1604, mutta tekstissä kuvailtaisiin jonkun kaupungin juna-asemaa, niin tekstin voi todeta olevan myöhäisemmältä aikakaudelta kuin mitä se väittää. Samalla tavalla tekstianalyytikot ovat arvioineet myös Mormonin kirjaa ja löytäneet sieltä lukuisia anakronismeja. Mormonin kirjassa esiintyvät anakronismit kertovat kriittiselle tutkijalle, ettei Joseph Smihin väitteitä kirjan historiallisesta alkuperästä voida ottaa vakavasti. Alla esittelen lyhyesti joitakin Mormonin kirjan räikeimpiä anakronismeja.

Jesajan kirjan luvut 48-54: Mormonin kirja lainaa Raamatusta löytyviä Jesajan kirjan lukuja, jotka moderni tekstianalyysi on ajoittanut kirjoitetun babylonian eksiilin aikaan 586-538 eaa. Mormonin kirjassa lainattuja tekstejä ei siis ole ollut olemassa kun Mormonin kirjassa väitetty matka Jerusalemista Amerikkaan alkoi.

Kasterituaali: Kasterirutaalia kerrotaan Mormonin kirjassa harjoitetun Nefiläisten keskuudessa joskus 559-545 eaa. Kasterituaali oli nykytietämyksen mukaan vanhalla mantereella täysin tuntematon toimitus Mormonin kirjassa väitettynä aikana tai sitä ennen. Varhaisimmat todisteet kasterituaaleista löytyvät toiselta vuosisadalta eaa. essealaisjuutalaisten lahkosta.

Hevoset: Mormoninkirja mainitsee hevoset 14 kertaa Amerikan mantereella kirjassa kuvatulla aikakaudella. Hevosten esi-isät kuitenkin metsästettiin sukupuuttoon Amerikan mantereelta jo n. 10 000 vuotta aiemmin ja hevosia tuotiin mantereelle uudelleen vasta Kolumbuksen löytöretkien yhteydessä.

Elefantit: Elefantit mainitaan Mormonin kirjassa kahdesti. Läheisimmin elefantteja muistuttavia eläimiä Amerikassa ovat olleet mammutit, jotka kuitenkin kuolivat sukupuuttoon paljon ennen kuin Mormonin kirjan väitetty aikakausi alkaa.

Karjaa ja lehmiä: Karjaan ja lehmiin viitataan Mormonin kirjassa kuudesti. Karjaksi sopivia eläimiä, kuten biisoneita, Amerikan mantereella kyllä on, mutta arkeologisissa löydöksissä ei ole viitteitä, että eläimiä olisi kesytetty koti- tai tuotantoeläimiksi Mormonin kirjan kuvaamalla ajanjaksolla. Kunnes todisteita karjataloudesta löytyy on myös nämä viittaukset laskettava anakronismeiksi.

Vuohet: Vuohet mainitaan Mormonin kirjassa kolmesti ja kahdessa kohdassa puhutaan erikseen villivuohista ja vuohista eli kirjan mukaan ainakin kahta vuohilajia olisi Amerikassa ollut. Korkealla vuoristoissa elävä lumivuohi oli Amerikassa ainoa vuohilaji ennen Kolumbusta, eikä niitäkään ole koskaan kesytetty.

Siat: Sikoja Mormonin kirja sijoittaa tekstissä Amerikan mantereelle kahdesti väittäen Jaredilaisten kesyttäneen niitä. Jälleen kerran mistään ei ole löytynyt näyttöä, että ennen Kolumbusta Amerikassa olisi sikoja ollut. Lähimmäksi sikoja Amerikan eläimistä osuvat pekarit, mutta niitäkään ei ole koskaan kesytetty.

Ohra ja Vehnä: Viljat on mainittu Mormonin kirjassa 28 kertaa. Ohra ja vehnä ovat nekin tuontiviljoja vanhalta mantereelta eikä niitä tunnettu Amerikassa. Jotain näitä viljoja muistuttavaa viljaa viljeltiin Amerikassa ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina.

Mehiläiset (Apis): Mormonin kirjassa mainitaan myös hunajamehiläiset. Amerikan mantereella ei kuitenkaan esiintynyt hunajamehiläisiä vaan ne ovat peräisin vanhalta mantereelta. Amerikan trooppisissa metsissä elää toinen mehiläislaji, pistitön mehiläinen (Meliponini), mutta sen ottaminen mukaan erämaahan, kuten Mormonin kirja kertoo Jaredilaisten tekevän, on mahdotonta. Näin ollen viittaus hunajamehiläisiin Mormonin kirjassa on myös laitettava anakronismien koriin.

Rattaat ja pyörälliset ajoneuvot: Mormonin kirja manitisee rattaat kulkkuvälineenä viidesti. Pyörällisistä kulkupeleistä ei kuitenkaan ole yhtään arkeologisia todisteita Amerikan mantereelta Mormonin kirjan väitetyltä aikakaudelta. Rattaita vetämään olisi myös tarvittu jonkinlainen vetoeläin, mutta kuten todettua hevosia ei ollut eikä kesyä karjaa, joka olisi voinut vetojuhtana olla. Vetoeläinten hoitoon ja huoltoon tarvittava infrastruktuuri loistaa myös poissaolollaan arkeologisissa löydöksissä. Amerikan mantereelta löydetyt tieverkostot ovat ominaisuuksiltaan myös sellaisia, ettei rattaiden käyttö niillä olisi onnistunut järkevästi.

Silkki: Silkki mainitaan Mormonin kirjassa kuudesti. Silkki oli kuitenkin tuntematon materiaali Amerikassa ennen Kolumbuksen löytöretkiä.

Kompassi: Mormonin kirjassa puhutaan Liahonasta, joka tekstissä selitetään kompassiksi. Kompassi itsessään keksittiin Kiinassa n. vuonna 1100. Kompassi -sanan alkuperä taas on 1300 luvun Ranskassa, joten sanan kompassi esiintyminen Mormonin kirjassa on anakronismi.

Ikkunat: Mormonin kirja kertoo Jaredilaisten keskustelleen ikkunoista, jotka murskaantuvat sirpaleiksi merimatkan aikana, joskus Raamatullisen Baabelin tornin aikoihin. Ikkunalaseja valmistettiin ensimmäisen kerran Saksassa joskus 1100 -luvulla.

Metallit ja niiden käyttö: Mormonin kirja kertoo kirjan kansojen muokanneen metallisia työkaluja ja aseita sulattamalla metallia. Metallin sulattaminen työstötarkoituksessa oli kuintenkin Amerikan alkuperäiskansoille tuntematonta ennen Kolumbusta. Intiaanien metalliesineet tehtiin takomalla, ilman sulattamista, mikä rajasi esineiden koon ja käyttötarkoituksen lähinnä koristekäyttöön.

Teräs ja rauta: Teräs ja rauta mainitaan Mormonin kirjassa useita kertoja ja maininnoissa mm. puhutaan esineiden ruostumisesta. Teräs- ja rautaesineiden valmistus vaatisi malmien sulattamista, mutta kuten edellä todettiin niin se oli tuntematonta intiaaneille eikä sellaisesta ole arkeologisia jälkiä löydetty. Kuparisekoitteet, kuten pronssi, taas eivät ruostu, joten joidenkin apologien väitteet muista kuin raudasta valmistetuista metallisekoitteista eivät ole uskottavia. Ruostuvat metalliesineet ovatkin siis laskettava yhdeksi anakronismiksi muiden joukossa.

Sapeli (Cimeter): Sapeli mainitaan Mormonin kirjassa jokseenkin kymmenen kertaa. Sanan etymologia sijoittaa sanan alkuperän 1500-luvun Ranskaan tarkoittaen "barbaarien miekkaa," minkä arvioidaan olevan viittaus aikalaisten turkkilaisten käyttämään aseeseen. Sanan esiintyminen Mormonin kirjassa on siis anakronismi.

Kolikot: Mormonin kirja nimeää arvometalleihin perustuvia rahoja. Amerikan mantereelta ei kuitenkaan ole löydetty arkeologisia todisteita merkittävästä rahaan perustuvasta kaupasta vaan kauppaa on käyty lähinnä elintarvikkeilla kuten kaakaopavuilla.

Kristus vs. Messias: Mormonin kirja julistaa yhdessä kohdassa messiaasta, jonka nimi on Jeesus Kristus. Kristus ei ole nimi. Kristus on kreikan kielen käännös heprean kielen messias-sanasta. Kirjoittaja ei nähtävästi ole tiennyt käännöksestä vaan on sekoittanut nämä kaksi keskenään. Mormonin kirjassa samassa lauseessa sekoittuvat siis kreikka ja heprea, vaikka kirjan väitetään olleen alkukieleltään reformoitua egypitiä. Kreikkalainen vaikutus Lähi-Idässä alkoi vasta Aleksanteri Suuren valloitusten aikaan n. 330 eaa joten kreikan kielen lainasanat on todettava anakronismeiksi.

Alfa ja Omega: Nämä ovat myös kreikan kielen sanoja, eikä niitä näin ollen tulisi esiintyä Mormonin kirjassa.

Kreikkalaiset nimet: Edelleen Mormonin kirjassa on joitakin selkeästi hepreasta kreikaksi käännettyjä nimiä kuten: Antipas, Archeantus, Esrom, Ezias, Jonas, Judea, Lachoneus ja Zenos. Nämä kreikannokset heprealaisista nimistä tulivat käytöön vasta Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen, joten niiden ei kuuluisi olla Mormonin kirjassa.

Kirkko ja synagoga: Kirkko-sana esiintyy ensimmäisen kerran kohdassa 1 Nefi 4:26 jonka tapahtuma on sijoitettu Jerusalemiin n. seitsemännelle vuosisadalle eaa. Kirkko-käsite syntyi kuitenkin vasta ajan laskun alun jälkeen kun kristinusko muotoutui, joten sen esiintyminen yli kuusisataa vuotta aiemmin kirjoitetuksi väitetyssä tekstissä on anakronismi.
Synagoga tuli juutalaiseen kulttuuriin vasta Babylonian eksiilin aikaan kun Jerusalemin temppeli oli tuhottu, joten Mormonin kirjassa esitetyille ihmisille se olisi ollut täysin tuntematon sana ja käsite.

Adieu: Sanan adieu etymologiset jäljet johtavat 1400-luvun Ranskaan, joten on jälleen ihmeteltävä miten se on päätynyt Mormonin kirjaan.

Satyr: Satyr sanan etymologia löytyy kreikan kielestä ja kuten todettua kreikkalaiset tulivat Jerusalemin liepeille vasta useita satoja vuosia sen jälkeen kun Mormonin kirjan kansan väitetään lähteneen Jerusalemista.

Lisääkin kieleen liittyviä ongelmia MAP-kirkon pyhistä teksteistä löytyy, kuten kirjoitin jo vuonna 2013. Mormonin kirjan kirjoittaja(t) ovatkin sisällyttäneet teksteihin kosolti anakronismeja, jotka kriittiselle lukijalle paljastavat kirjan olevan myöhäisempää tuotantoa kuin mitä kirkko jäsenilleen väittää.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Totuutta on kaikkialla!

MormonStories #712 sisältää nauhoituksen Trevor Haugenin tapaamisesta kirkon yleisauktriteettien Don R. Clarken ja Matthew J. Grown kanssa. Äänite on tallennettu 3.3.2017. Nauhoite on sikäli hyvin mielenkiintoinen sillä nauhoitteella kirkon yleisauktriteetit toteavat mm. kuinka Joseph Smith "etsi totuutta" joka puolelta mistä hän sitä pystyi löytämään. Kirkon yleiauktoriteetit myös toteavat, ettei kirkolla ole monopolia totuuteen eli "vain MAP-kirkko on oikeassa" ja "vain MAP-kirkon kautta voi pelastua" mantrat, joita kirkossa on vuosikausia hoettu ja opetettu jäsenille eivät pidä paikkaansa. Yleisauktoriteetit tulevat todeneeksi myös kuinka "tottuuta on kaikkialla."

Erityisen huomionarvoista tässä podcastissä on se, että nauhoituksella esiintyvät kirkon historioitsijat ovat kirkon historiaa käsittelevien julkaisujen vastaavia toimittajia. He tunnustavat tallenteella editoineensa mm. monia kirkon vaikeita asioita käsitteleviä esseitä. Nämä henkilöt ovat siis vastuussa pitkälti siitä millaista historiankerrontaa kirkko tuottaa itsestään. CES-kirjeelle kirkon historioitsijat antavat jonkin verran luotettavuutta mm. toteamalla että he itse ovat ihan yhtä rehellisiä kuin CES-kirjeen kirjoittaja, mutta kuinka CES-kirjeen kirjoittajan painotukset ja tavoitteet ovat toisenlaiset ja kuinka lopuksi jokaisen tulee päättää mitä kerrontaa pitää luotettavana.

Kirkon historioitsijat myös myöntävät epäsuorasti keskustelun aikana, että Joseph Smith yhdisteli käytettävissään olevista lähteistä elementtejä. Mormonismin synty ei siis poikkea mitenkään muista synkretistisistä uskonnoista.

Yksi erittäin mielenkiintoinen keskustelunaihe nousee tallenteesta esiin n. 43 minuutin kohtalla kun Trevor kysyy: "Eikö ole niin, että ensimmäinen presidenttikunta keskustelee Jumalalle enemmän kuin me muut?" Tähän Trevor saavastaukseksi kysymysen: "Mitä tarkoittaa puhua Jumalalle?" Johon Trevor toteaa, että tämä on mielenkiintoinen kysymys ja kuinka hän on aina ajatellut kuinka profeetta menee temppeliin keskustellakseen Jumalan kanssa lähes kasvokkain. Tämän jälkeen kirkon yleisauktoriteetit vastaavat kuinka mm. Spencer W. Kimballin sai vastauksen mustaihoisten pappeuskiellon kumoamiseksi prosessin tuloksena. Kimball noudatti kirkon historioitsijoiden mukaan siis prosessia, jonka Gordon B. Hinckley vahvisti todetessaan, kuinka vastaus tulee hiljaisen sisäisen äänen muodossa. Prosessi on sama, jota jäsenet käyttävät etsiessään vastauksia Jumalalta. Kun kerran kirkon johtajien prosessi Jumalan kanssa keskustelemiseen on sama kuin jäsenten kayttämä niin Trevor esittääkin loogisen kysymyksen: "Mihin tarvitaan kirkon hierarkiaa ja profeettaa?" Kysymykseen Trevor ei saa selkeää vastausta vaan yleisauktoriteetit esittävät vertauskuvan profeetasta ja pappeusjohtajista eräänlaisina isähahmoina, jotka yrittävät pitää lapsensa poissa pahanteosta. Monet isät tekevät virheitä lastensa kasvatuksessa, joten on esitettävä kysymys päteekö sama myös kirkon profeettoihin. Kirkon johtajat keskustelevat siis Jumalan kanssa samoin kuin rivijäsenet, joskaan rivijäsenet eivät saa tästä arpapelistä 120 000 dollarin vuotuista stipendiä.

Vertausta kertoessaan yleiauktoriteetit tulevat myös todenneeksi kuinka "kirkossa on ongelmia" ja samaan hengenvetoon myös kuinka "kirkon ulkopuolella ongelmia on enemmän." Kirkko ei siis ole täydellinen kuten niin usein jäsenten suusta kuultu ajatuksenpysäytysklisee antaa ymmärtää.

Noin 55 minuutin kohdalla Trevor ottaa puheeksi kuinka hän oppi halveksumaan Joseph Smithiä sitä syvemmin mitä enemmän hän luki kuinka Joseph Smith kohteli naisia ja käytti valtaansa. Trevor ei omien sanojensa mukaan ihmettele lainkaan miksi mormonit häädettiin niin monesta osavaltiosta kaikkien tehtyjen rikosten takia. Aiheesta kehkeytyvän keskustelun aikana kirkon historioitsijat mm. tulevat myöntäneeksi kuinka Joseph Smith harjoitti polyandriaa (yhdellä naisella on monta elävää miestä) ja kuinka se poikkesi Brigham Youngin polyandriasta. Huomautukset kuinka Joseph Smithin ja Brigham Youngin moniavioisuus rikkoo OL 132:ta ja Raamatussa mainittuja moniavioisuussääntöjä vastaan kirkon historioitisjat sivuuttavat. Sen sijaan, että etsittäisiin vastauksia, kirkon historioitsijat toteavat mm. kuinka "naurettavalta" mm. Brihgam Youngin opetukset moniavioisuuden välttämättömyydestä korotukseen pääsemisestä olivat (eli ilmeisesti Brigham Young ainakin teki virheen opettaessaan niin), koska silloinhan pääsy korotukseen olisi estetty lähes kaikilta kirkon nykyjäseniltä. Pääargumentit kirkon historioitsijoilla näyttävät nojautuvan lähinnä siihen, että silloin maailma oli erilainen ja jokainen meistä on oman kulttuurinsa ja aikakautensa tuote. Se mitä kirkon alkuaikojen profeetat opettivat ja tekivät heijastivat omaa aikakauttaan ja nykykirkossa eletään toisenlaisessa maailmassa, joten kirkko heijastelee enemmän nykypäivää.

Lisää kommentteja kyseisestä tallenteesta löytyy seuraavasta MormonStories podcastista #713, jossa Lindsay Hansen Park, John Hamer ja Glenn Ostlund keskustelevat aiheesta.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

tiistai 1. syyskuuta 2015

Näkykivestä

Viimeisen kuukauden aikana mormoniuutisia seuranneet eivät ole voineet välttyä kuulemasta kuinka MAP-kirkko on päättänyt julkistaa kuvia Joseph Smithin näkykivestä. Aiheeseen liittyvä artikkeli julkaistaan lokakuun 2015 Liahonasssa, mutta kyseinen teksti kuvineen on jo luettavissa MAP-kirkon englanninkielisillä sivuilla. Laiskuuttani tulin lukeneeksi kirkon artikkelin vasta tänään ja tässä nyt sitten muutama kommentti.

Artikkeli alkaa ylimalkaisella johdannolla, jossa kirjoittaja mm. määrittelee termin "näkijä." Viitteeksi teksti tarjoaa ensimmäiseksi Raamatusta 1 Sam 9:9, jonka mukaan profeettoja kutsuttiin entisaikaan näkijöiksi. Tämän jälkeen artikkelin teksti jatkaa kuinka entisaikaan ihmiset vastaanottivat hengellisiä ilmentymiä taikakalujen kuten sauvojen, pronssifiguurien, papillisen asun tai Uurim ja Tummim välityksellä. Mainituista taikakaluista on kuitenkin todettava se, ettei niistä yhtäkään käytetty kuten Joseph Smith käytti omaa näkykiveään. Lähdeviitteinä sauvoista artikkeli tarjoilee Mooseksen kirjojen kohtia, joissa Mooses käyttää taikasauvaansa tehdäkseen taikoja vapauttaessaa Israelilaisia Egyptistä. Mainittu pronssifiguuri oli Nehushtan, johon katsomalla käärmeen puremaksi joutunut henkilö parani. Papillinen asu, joka oli koristeltu kultaisin kivin, joissa oli Israelin heimojen nimet, oli taas symbolinen ja Aaronin sitä kantaessa hän edusti kaikkia heimoja Herran  alttarilla. Uurim ja Tummim taas olivat papin asussaan säilyttämät arpakivet, joiden uskottiin osoittavan Jumalan tahdon kiistanalaisissa asioissa, eivätkä siis poikenneen toimintaperiaatteiltaa luultavasti mitenkään esim. lapinnoidan rummuissaan käyttämistä luista. Mitkään näistä Raamatullisista taikakaluista eivät siis olleet vastaavia Joseph Smithin näkykiven kanssa vaikka artikkelin kirjoittaja haluaa nämä keskenään rinnastaa. Artikkelin kirjoittajan motiivina piileekin halu alustaa kuva kuinka Joseph Smithillä olisi ollut hallussaan vastaava Jumalallinen taikakalu ja pehmentää vastaanottoa sille mitä hän seuraavaksi kertoo.
“Seeing” and “seers” were part of the American and family culture in which Joseph Smith grew up. Steeped in the language of the Bible and a mixture of Anglo-European cultures brought over by immigrants to North America, some people in the early 19th century believed it was possible for gifted individuals to “see,” or receive spiritual manifestations, through material objects such as seer stones.
Mikä olikaan se ydinsanoma? 1800-luvun alun ihmiset olivat taikauskoisia ja uskoivat lahjakkaiden henkilöiden pystyvän näkemään tai vastaanottamaan hengellisiä ilmentymiä näkykivien kaltaisten esineiden kautta. En muista aiemmin lukeneeni kirkon virallisesti julkaisseen tekstiä, joka tunnustaa Joseph Smithin kasvaneen taikauskoisessa ympäristössä.
The young Joseph Smith accepted such familiar folk ways of his day, including the idea of using seer stones to view lost or hidden objects. Since the biblical narrative showed God using physical objects to focus people’s faith or communicate spiritually in ancient times, Joseph and others assumed the same for their day.
 Joseph Smith hyväksyi siis mitkä? Tässä kohdin oikea termi olisi kylläkin folk magic ja hänen käyttämänsä metodi tarkemmalta nimeltään Krystallomantia.
Joseph’s parents, Joseph Smith Sr. and Lucy Mack Smith, affirmed the family’s immersion in this culture and their use of physical objects in this way, and the villagers of Palmyra and Manchester, New York, where the Smiths lived, sought out Joseph to find lost objects before he moved to Pennsylvania in late 1827.
Taikauskoinen kasvuympäristö luonnollisesti vaikutti Joseph Smithin elämään ja nyt todentotta kirkko tunnustaa Joseph Smithin koko perheen olleen voimakkaasti mukana tässä taikakalutouhussa aina vuoteen 1827 asti. Joseph Smith oli alan harjoittajana jopa siinä määrin tunnettu, että hänen palveluksiaan osattiin tulla oikein kyselemään. Vaikkakaan artikkeli ei mainitse niin tämä taikakalujen kanssa touhuilu oli tuona aikana New Yorkin osavaltiossa jopa niin yleistä, että se oli sisällytetty lakikirjoihin "Disordely conduct" pykälien alle nimikkeellä "glass looking." Tämän toiminnan seurauksena myös Joseph Smithistä annettiin pidätysmääräys South Bainbridgen piirikunnassa 1826. Pitää vaan ihmetellä mitkä ovat olleet Joseph Smithin motiivit tällaisen taikuuden harjoittamiseen jos meidän pitäisi samalla uskoa hänen kohdanneet Jumalan ja Jeesuksen kasvotusten keväällä 1820 ja heidän vielä kehottaneen Joseph Smithiä luopumaan pahoista tavoistaan? Eivätkö Jumalan ja Jeesuksen sanat olleetkaan Joseph Smithille riittävän merkityksellisiä?

Tämän jälkeen artikkelin kirjoittaja jatkaa:
 In their proselyting efforts, Joseph and other early members chose not to focus on the influence of folk culture, as many prospective converts were experiencing a transformation in how they understood religion in the Age of Reason. In what became canonized revelations, however, Joseph continued to teach that seer stones and other seeric devices, as well as the ability to work with them, were important and sacred gifts from God.
Jälleen kirjoittaja kiertelee ja kaartelee vältellen termiä "folk magic" ja korvaa käsitteen loivemmalla "folk culture" sanaparilla, josta Joseph Smithin magiaan sidonnainen elämä ei paista niin voimakkaasti läpi. Samalla kirjoittaja tulee tunnustaneeksi kuinka käännytyspyrkimyksissään jo varhaiset kirkon jäsenet omaksuivat kulteille ominaisen tavan jättää asioita kertomatta näin luoden harhaisia mielikuvia uusien jäsenkandidaattien mieleen kultin magiaan voimakkaasti kytköksissä olevasta syntyhistoriasta. Perusta MAP-kirkon epärehelliselle ja totuudenpeittelylle luotiin siis heti ensimmäisistä päivistä alkaen.

Seuraavat kohdat johon tarkkasilmäisen lukijan huomio kiinnittyy kuvailevat Mormonin kirjassa mainittuja "kääntäjiä," kiviä jotka Herra on aivan erityisesti valmistanut jotta myöhemmät sukupolvet voisivat ymmärtää väitettyhin kultalevyihin kirjoitettua tekstiä. Kirjoittajan mukaan Mormonin kirja sisältää myös profetian omasta synnystään..
The Book of Mormon contains a prophecy attributed to Joseph of Egypt declaring that one of his descendants—clearly Joseph Smith—would be “a choice seer” bringing other descendants “to the knowledge of the covenants” that God made with their ancestors 
... sekä syntyyn vaikuttavasta taikakeinosta eli krystallomantiasta...
 But Alma also quotes a prophecy that appears to refer to a single stone: “And the Lord said: I will prepare unto my servant Gazelem, a stone, which shall shine forth in darkness unto light” 
..ja lopulta..
In fact, historical evidence shows that in addition to the two seer stones known as “interpreters,” Joseph Smith used at least one other seer stone in translating the Book of Mormon, often placing it into a hat in order to block out light. According to Joseph’s contemporaries, he did this in order to better view the words on the stone.
 Siis teksti oli kuitenkin selkeämpää Joseph Smithin omalla taikakivellä, eikä niillä Jumalan aivan erityisesti juuri tätä tarkoitusta varten säilömillä "kääntäjillä." Miksi ihmeessä Jumala pisti Mormonin kirjassa niin monet näkemään niin suurta vaivaa noiden kääntäjien säilyttämiseen jos ne kerran olivat surkeampia kuin se Josephin aikoinaan maasta kaivama kivi, josta nyt siis kuvatkin on julkaistu?

Tämän jälkeen artikkeli tunnustaa, että kirkon jäsenet rupesivat kutsumaan mitä tahansa näkykiviä Uurim ja Tummim -nimellä ja samalla vahvistaa ettei MAP-kirkon Uurim ja Tummimeilla ole mitään tekemistä Raamatullisten arpakivien kanssa näin lopullisesti pirstoen kaikki tätä aiemmin esitetyt argumentit, joissa mormonit ovat lukuisissa keskusteluissa Internetin palstoilla julistaneet Uurim ja Tummimiensa Raamatullisia juuria.

Kaikenkaikkiaan artikkeli on varmasti monelle kirkonjäsenelle melkoinen shokki. Kaikki vuodet, mitä jäsenet ovat istuskelleet pyhäkouluissaan, jäsenten mieliin on levitetty harhaanjohtavaa kuvaa siitä miten Mormonin kirja on syntynyt. Kirkon materiaaleissa kuvitukset ovat yksinomaa esittäneet nuorta miestä selailemassa kultaisia levyjä eikä kuvituksissa ole juuri näytetty todellista krystallomantiaa harjoittavaa Joseph Smithiä. Viestiä on voimistettu leimaamalla kaikki kirkon ulkopuoliset lähteet, jotka todenmukaista kuvaa ovat tarjonneet, anti-mormonimateriaaliksi ja sielunvihollisen juonitteluksi, joihin ei voi luottaa. Kirkko on valehdellut jäsenilleen härskisti samalla maalaten itsestään julmuuksista kärsivän uhrin, jota vainotaan ja yritetään tuhota, ja valitettavan moni jäsen tähän vedätykseen on uskonut. Mihin jäsenet tämän jälkeen uskovat? Jatkavatko he uskollisina heille valehdelleiden johtajien seuraamista vai heräävätkö he huomaamaan kuinka ympäröivän maailman "anti-mormonit" ovat rehellisempiä kuin heiltä rahaa, aikaa ja resursseja alati vaativa kirkko?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Jäsentilastoja 10 vuoden ajalta

Joka vuosittainen MAP-kirkon huhtikuun yleiskonferenssi on taas takana ja perinteen mukaan MAP-kirkko luki jäsenilleen "viralliset" kasvulukunsa. Bloggasin kirkon kasvuluista 2013 ja 2014. Nyt jatkaakseni perinteitä jatketaan samasta aiheesta.

Tällä kerralla kaivoin MAP-kirkon sivuilta jäsentilastot viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.
Kirkon raportoimat luvut ja niistä laskettu kasvu-% sekä eronneiden ja kuolleiden aiheuttama poistuma näyttää graafeina tältä:

MAP-kirkon kasvu siis hidastuu melko tasaisesti ja viime vuoden aikana se putosi ensimäistä kertaa alle 2%:n. Jäsenmuutoksista merkille pantavaa on kuinka uusien lasten määrä ei enää viime vuonna pysynyt edes MAP-kirkon oman raportoinnin mukaan korkeampana kuin eronneiden ja kuolleiden yhteenlaskettu poistuma kirkon jäsenluettelosta, vaikka kirkko raportoi korkeimman käännynnäismäärän viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.

Itsessään jäsemäärän kasvu näyttäisi MAP-kirkon raportin mukaan noudattavan melko vakiota kulmakerrointa.
Täytyy kyllä tunnustaa, että en ole koskaan nähnyt yhtä tasaista kulmakerrointa aiemmin yhdessäkään toisessa taulukossa, jonka väitetään kuvaavan reaalimaailmaa.

Lisäksi taulukon lukujen perusteella voidaan arvioida paljonko maailman mormonien syntyvyys on. Syntyvyys tuhatta jäsentä kohti on kirkon ilmoittamien lukujen perusteella vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana 7 ja 9 välillä. YK:n arvioden mukaan samalla ajanjaksolla maailman syntyvyys on vaihdellut 17,6 ja 20 välillä. Maailman syntyvyys on siis yli kaksinkertainen verrattuna MAP-kirkon ilmoittamaan mormonien syntyvyyteen. Jopa syntyvys USA:ssa, jossa mormoneja on kaikkein eniten, on CIA:n faktakirjan mukaan ollut vuonna 2014 13,4. Utahista raportoitiin syntyvyyden olleen 17,6 vuonna 2013, joten täytyy vain ihmetellä ketkä siellä Utahissa niitä lapsia oikein pukkaa maailmaan kun mormoneja ei näytä MAP-kirkon omien raporttien mukaan lasten teko kiinnostavan.

MAP-kirkon raportoimat luvut jatkavat siis edelleen samaa tutuksi tullutta teemaa. Uskottavia ne eivät ole edelleenkään.
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , ,

torstai 15. toukokuuta 2014

MAP-kirkon historia ja Daniitit

MAP-kirkon historiaa käsittelevä esseesarja sai jälleen jatkoa. Tämän kertainen essee "Peace and Violence among 19th-Century Latter-day Saints" käsittelee MAP-kirkon väkivaltaista historiaa. Vaikkakin nyt julkaistu essee edelleen pyrkii lieventämään mormonien itsensä osuutta väkivallan synnyttäjinä se on kuitenkin ensimmäinen MAP-kirkon omilla sivuillaan ja materiaaleissaan julkaisema teksti, jossa puhutaan daniiteista ja myönnetään niiden olleen olemassa. Tähän asti kaikki materiaali mitä daniiteista on ollut tarjolla on tullut kirkon ulkopuolelta ja kirkkoa puolustavat jäsenet ovat enempi vähempi pyrkineet kieltämään ettei ko. organisaatiota koskaan olisi ollut olemassa. Nyt MAP-kirkon julkaisemassa esseessä daniitteja luonnehditaan seuraavasti:
At the Latter-day Saint settlement of Far West, some leaders and members organized a paramilitary group known as the Danites, whose objective was to defend the community against dissident and excommunicated Latter-day Saints as well as other Missourians. Historians generally concur that Joseph Smith approved of the Danites but that he probably was not briefed on all their plans and likely did not sanction the full range of their activities. Danites intimidated Church dissenters and other Missourians; for instance, they warned some dissenters to leave Caldwell County.
Kyseessä olisi siis joidenkin kirkon johtohenkilöiden ja jäsenten järjestö, jonka olemassaolon Joseph Smith hyväksyi, ja jonka päämääränä oli suojella yhteisöä ja ahdistella sekä häätää kirkosta eronneet pois piirikunnasta. Daniittien ja mormonien siviileihin kohdistuneista hyökkäyksistä 1838 Missourin mormonisodassa essee tyytyy toteamaan näin:
In addition, Mormon vigilantes, including many Danites, raided two towns believed to be centers of anti-Mormon activity, burning homes and stealing goods.
..joten mormonien itsestään maalailema marttyyrikuva Missourista häätämiseen saa viimein pisteen. Ei mikään ihme, että kyvernööri määrää häädettäväksi osavaltiosta ihmisjoukon joka tuhoaa kaksi kylää poltellen ja varastellen koteja. Tosin essee ei varsinaisesti tällaisia syitä nosta vääryydeksi koetun häätämispäätökseen vaikuttaneiksi tekijöiksi.

Utahiin muuton jälkeisistä väkivallanteoista essee nostaa esiin kuinka mormoniyhteisö usein väkivalloin riisti maat intiaaneilta. Esseen mukan väkivaltaisuudet intiaanien ja mormonien välillä leimahtivat usein kun mormonit eivät ymmärtäneet intiaanien vaatimuksia jakaa heimomailla kasvatettua viljaa ja karjaa heimojen kanssa.

Mountain Meadowsin joukkomurhasta essee jatkaa edelleen samaa Brigham Youngin ja kirkon vastuusta vapauttavaa linjaa, jonka kirkon ulkopuolinen historioitsijayhteisö on moneen otteeseen kiistänyt. Tällä kertaa MAP-kirkko kuitenkin myöntää joukkomurhan oleen tarkkaan suunniteltu ja kuinka mormonit olivat jopa rekrytoineet Paiute -intiaanit mukaan juoneensa.
Over the next few days, events escalated, and Mormon militiamen planned and carried out a deliberate massacre. They lured the emigrants from their circled wagons with a false flag of truce and, aided by Paiute Indians they had recruited, slaughtered them. Between the first attack and the final slaughter, the massacre destroyed the lives of 120 men, women, and children in a valley known as Mountain Meadows. Only small children—those believed to be too young to be able to tell what had happened—were spared.
Vain kaksi kirkon jäsentä erotettiin tapahtumien johdosta ja ainoastaan John D. Lee, jonka Brigham Young oli adoptoinut 1839, tuomittiin oikeudessa.

Lopussa essee vielä toteaa, kuitenkin menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, kuinka Mountain Meadowsin lisäksi kirkon jäsenet ovat ahdistelleet kirkon jättäneitä ja ulkopuolisia sekä kuinka hirmutekoihin syyllistyneitä tuskin koskaan rangaistiin.
Aside from the Mountain Meadows Massacre, a few Latter-day Saints committed other violent acts against a small number of dissenters and outsiders. Some Latter-day Saints perpetrated acts of extralegal violence, especially in the 1850s, when fear and tensions were prevalent in Utah Territory. The heated rhetoric of Church leaders directed toward dissenters may have led these Mormons to believe that such actions were justified. The perpetrators of these crimes were generally not punished. Even so, many allegations of such violence are unfounded, and anti-Mormon writers have blamed Church leaders for many unsolved crimes or suspicious deaths in early Utah.
Vaikka teksti on pahemman kerran laimennettua se antaa kuitenkin syyn uskoa kuinka ainakin osassa yhteisöstä lähteneiden kertomuksia mormonien heihin kohdistamista vainoista on lihaa luiden ympärillä. Monet tarinat ovat varmasti kertojiensa kokemusten värittämiä, mutta niitä ei ole suinkaan syytä sivuuttaa puhtaasti anti-mormonien propagandana, kuten monesti kirkon jäsenten suusta kuulee väitettävän.

Mormonikirkon historia on verinen eivätkä mormonit suinkaan aina ole olleet niitä puhtoisia pulmusia ja uhreja kun aseisiin on tartuttu ja nyt tämäkin on viimein tunnustettu MAP-kirkossa.

Päivitys 28.5:
Mormon Think sivusto on julkaissut MAP-kirkon esseeseen vastineen, jossa paljastetaan seikkaperäisesti kuinka MAP-kirkko tässä esseessä jatkaa tuttua valheellista linjaansa. Suosittelen lukemaan.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Todisteet vs. Jumalan sana

Salt Lake Tribune:

"There will be times when it may appear that things are going badly for the truth of God, that the evidence of the world contradicts God’s utterances," Dieter F. Uchtdorf, second counselor to church President Thomas S. Monson, told the audience in Salt Lake City’s Conference Center Theater. "For my part, I have learned to be patient, knowing that, in the end, things will work out."
Mitäs Dieter F. Uchtdorf oikeastaan sanookaan? Tarkkaan ottaen hän sanoo, että maailmassa nähtävissä olevat todisteet näyttävät toisinaan olevan ristiriidassa Jumalan höpinöiden kanssa. Tämän jälkeen hän kehtoottaa kärsivällisyyteen ja luottamaan siihen, että loppujen lopuksi kaikki selviää. Sitä Salt Lake Tribunen uutinen ei kuitenkaan kerro kertoiko Uchtdorf puheessan miten asiat aikanaan selviävät.

Tällaiset puheet ovat hyvin tyypillistä kikkailua ja tarkoituksenmukaista kirkon jäsenten harhauttamista. Nämä kirkon johdon miehet kerta toisensa jälkeen puheissaan ilmaisevat usein kuinka heidän hallussaan on korkeampi Jumalan totuus ja kuinka siinä pitäytymällä ja siihen uskomalla saavuttaa jotain korkeampaa ja pyhää. Kuitenkin tämä Jumalan totuus on jatkuvassa konfliktissa maailman totuuksien kanssa, kuten Uchtdorf tässäkin puheessaan selvästi ilmaisee. Kirkon johtajien mielestä onkin näemmä oikein julistaa maallisten tosiasioiden kanssa selkeästi ristiriidassa olevia "totuuksia" ja ylläpitää maailman todisteiden kanssa ristiriitaisia uskomuksia. Tällaiset opetukset tekevät suurta vahinkoa ihmisten itsenäiselle kyvylle arvioida todellisuutta. Opettamalla ihmisiä uskomaan kirkon julistamaan Jumalan oppiin vaikka se ei ole todellisuuden kanssa yhteensopiva Uchtdorf itseasiassa yrittää varastaa häneen uskovilta ihmisiltä kyvyn itsenäisesti havainnoida ja arvioida todellisuutta. Pohjimmiltaan Uchtdorf siis opettaa, ettei ihminen voi luottaa itseensä, omaan kykyynsä havainnoida, ajatella ja tehdä johtopäätöksiä. Kaikista ristiriidoista huolimatta ihmisten pitäisi Uchtdorfin mukaan edelleen pitää kiinni maallisten tosiasioiden kanssa ristiriidassa olevista perusteettomista opeista ja uskomuksista. Näin julistaessaan Uchtdorf haluaa kääntää ihmisen omaa itseään vastaan valamalla mieleen epäilyksiä ihmisen kyvystä itsenäiseen ajatteluun ja tämä on hyvin tuhoisaa tehden lopulta ihmisistä täysin auktoriteettiensä talutusnuorassa olevaa karjaa. Jos ihminen ei voi luottaa omaan kykyynsä havainnoida, ajatella ja tehdä itsenäisiä valintoja, niin mitä ihmisestä oikeastaan jää enää jäljelle?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

maanantai 3. helmikuuta 2014

Perimän kertomaa

Viimeisinä vuosikymmeninä perinnöllisyystieteen loikkiessa eteenpäin näyttää MAP-kirkko jäävän pahemman kerran jalkoihin ja tallautuvan santaan. DNA tutkijoiden analyysit vuosien varrella ovat vahvistaneet arkeologien jo pitkään muotoilemia teorioita Amerikan mantereen asuttamisesta eliminoiden käytännössä kaiken teoreettisenkin elintilan Mormonin kirjan kaltaisilta sepustuksilta. Suojautuakseen näiltä tieteen pajavasaran iskuilta MAP-kirkko on julkaissut esseen Amerikan kansojen alkuperästä ja perimästä. Tämä apologinen essee pyrkii MAP-kirkon virallisia tiedotuskanavia pitkin vaientamaan tiedeyhteisön suunnalta alati korkeammaksi kasautuvaa todistekertymää, joka kertoo aivan toisenlaista tarinaa amerikan alkuperäiskansoista kuin Mormonin kirja. Tammikuun 2014 lopussa MAP-kirkon julkaisema essee on myös kirvoittanut kriittisiä kannanottoja ja nostanut esiin muutamia varsin merkittäviä huomioita aiheeseen liittyen. Analyyttisiä ja hyvin perusteltuja kommentteja ovat esittäneet blogeissaan mm. Simon Southerton, David Twede ja Steve Bloor. Suosittelen lukemaan heidän bloginsa aiheesta, sillä olen poiminut tähän vain muutamia huomioita.

David Twede nostaa esseestä esiin viestin, joka mahdollisesti jää monelta tekstiä pintapuolisesti lukevalta mormonilta huomaamatta. Essee viittaa laajalti mormonitutkija Ugo Peregon teksteihin joiden mukaan ensimmäiset ihmiset saapuivat amerikkaan yli 13000 vuotta sitten, siis hyvin kauan ennen ensimmäistäkään Raamatun, Mormonin kirjan tai Kallisarvoisen helmen tapahtumaa.  Essee itsessään ei vuosia tai lukuja aiheesta esitä, mutta esseessä viitatuista lähdemateriaaleista tämä käy hyvin selvästi ilmi. Ugo Perego myös teorisoi teksteissään kuinka Aatami ja Eeva ovat ainoastaan ihmiskunnan henkisiä vanhempia eikä heitä edeltäneillä ihmisillä olisi ollut sieluja. Käytännössä tämä tarkoittaa siis että nyt julkaistun esseen perusteella MAP-kirkko antaa ymmärtää kuinka amerikan manner oli taajasti asuttu jo ennen Aatamia tai Eevaa, mutta sitten kuitenkin pitäisi uskoa myös Mormonin kirjaan:
2 Nefi 2: 22 Ja nyt, katso, ellei Aadam olisi rikkonut, hän ei olisi langennut, vaan hän olisi jäänyt Eedenin puutarhaan. Ja kaiken, mikä oli luotu, olisi täytynyt jäädä samaan tilaan, jossa se oli luomisensa jälkeen; ja sen olisi täytynyt jäädä sellaiseksi ikuisesti, eikä sillä olisi ollut loppua.
23 Eikä heillä olisi ollut lapsia; niinpä he olisivat jääneet viattomuuden tilaan, kokematta iloa, sillä he eivät tunteneet kurjuutta; tekemättä hyvää, sillä he eivät tunteneet syntiä. 
Mormoniteologian mukaan kuolemaa siis ei ollut ennen Aatamin lankeemusta. Nyt MAP-kirkko kuitenkin esseessään esittää, että ennen Aatamia ja Eeva oli ihmisiä ja samalla opettaa jäsenilleen kuinka Aatami ja Eevaa ovat kaikkien ihmisten esivanhempia, joita ennen ei ollut kuolemaa ja "kaiken olisi täytynyt jäädä sellaseksi ikuisesti" ilman Aatamin lankeemusta.

Steve Bloor otsikoikin aihetta käsittelevän blogitekstinsä osuvasti "The shifting sands of a shaky foundation!" Steve ja David omissa blogeissaan molemmat huomauttavat kuinka ennen Aatamia ja Eevaa eläneet ihmiset asettavat kyseenalaiseksi koko opin pelastuksesta. Mormonismin pelastusoppi on plagioitu kristillisistä uskonkäsityksistä, joissa keskeisessä asemassa on Kristuksen sovitustyö.
Moosia 3: 11 Sillä katso, ja myöskin hänen verensä sovittaa niiden synnit, jotka ovat langenneet Aadamin rikkomuksen tähden, jotka ovat kuolleet tuntematta Jumalan tahtoa heitä kohtaan tai jotka ovat tehneet syntiä tietämättään. 
MAP-kirkon julkaisema essee kaivaa siis varsin näyttävästi maata omien perustustensa alta, mutta niinhän siinä usein käy kun on kyse valheista. Ne kaatuvat lopulta kaikki omaan mahdottomuuteensa ja sisäisiin ristiriitoihinsa, eikä valheista tule totta vaikka monimiljoonainen mormoniuskovien joukko niitä suureen ääneen toistelisi maailman turuilla.

Tieteellisimmän vastineen MAP-kirkon esseeseen antaa odotetusti DNA tutkija Simon Southerton. Blogissaan Simon käy pintapuolisesti läpi esseen suurimmat puutteet, ongelmat ja suoranaiset valheet. Siinä missä essee ylimalkaisesti esittää, kuinka yksittäisen kansan perimä voisi yksinkertaisesti kadota katastrofien ja geneettisen ajautumisen seurauksena, Simon tyrmää tämän suuntaiset ajatukset täysin, sillä viime vuosien aikana on jopa jäljitetty yksittäisten ihmisten 40000 vuotta sitten jonkin geografisen alueen geeniperimään tuomia markkereita. Simonin mukaan MAP-kirkon esseessään esittämä väite DNA markkereiden täydellisestä katoamisesta alle 3000 vuodessa on siis täysin tuulesta temmattu. Essee pyrkii piiloutumaan myös tietämättömyyden taakse väittäessään kuinka Mormonin kirjan hahmojen perimää ei tunnettaisi ja näin ollen sitä ei voitaisi tunnistaa, mutta tämänkin Simon tyrmää lyhykäisesti toteamalla kuinka ongelma ei suinkaan ole oikeiden geenien tunnistamisessa vaan siinä, että amerikan alkuperäiskansojen perimästä ei yksinkertaisesti löydy Mormonin kirjan väitettyjen tapahtuma-ajankohtiin sopivia perimämuutoksia kun perimään ei ole ilmaantunut uusia markkereita. Lisäksi aihetta käsittelevässä blogikirjoituksensa toisessa osassa David Twede toteaa kuinka Mormonin kirja antaa hyvinkin tarkan kuvauksen siitä mihin Israelin sukuhaaroihin Lehi (Alma 10:3) tai Mulek (Hel 6:10) kuuluivat, joten tältä osin MAP-kirkon julkaiseman esseen väite, ettei voida tietää millaista perimää nämä kansat kantoivat, voidaan lokeroida tarkoitushakuiseksi vääristelyksi. Erityisesti esseessä viitatataan katastrofaalisiin sairauksiin, kuten isorokko tai tuhkarokko, jotka tappoivat 95% intiaaniväestöstä 1400 ja 1500 luvuilla Amerikan löytymisen jälkeen, ja näin annetaan ymmärtää kuinka ne olisivat mahdollisesti aiheuttaneet perimän katoamisen. Isorokko ja tuhkarokko ilmaantuivat eläinmaatalouden kehittymisen jälkeen juuri niillä alueilla joilta Mormonin kirjan väitetyt retkikunnat kohti uutta mannerta lähtivät. Jos amerikan mantereen alkuperäiskansojen perimä olisi ollut edes osittain tältä eläinmaataloutta harjoittaneelta alueelta niin ko. tauteja vastaan olisi ollut myös parempi vastustuskyky ja sen seurauksena kuolleisuus olisi ollut populaatiossa huomattavasti vähäisempää eivätkä nämä geneettiset markkerit olisi mitenkään voineet kadota mainitussa katastrofissa.

Tieteen edistyessä MAP-kirkon on ollut pakko muuttua. Sitä se on tehnyt jatkuvasti pitääkseen jäseniään otteessaan. Omalta osaltaan tämä essee heijastelee myös tätä jatkuvaa muutosta myöntäessään kuinka vuonna 2006 Mormonin kirjan kansilehdillä oleva teksti muutettiin. Ennen teksti antoi ymmärtää kuinka Amerikan intiaanien pääasialliset esi-isät olisivat juuri olleet nämä Jerusalemista tulleet Lehin jälkeläiset, mutta nykyään teksti on laimennettu merkittävästi ja toteaa vain ylimalkaisesti heidän olleen vain osa siitä. Kuten edeltäjänsäkin niin tämäkään essee ei tarjoa asioihin perehtyneille mitään merkittäviä vastauksia vaan paljastuu hieman syvällisemmin tarkasteltuna valheelliseksi vääristelyksi, jossa kerrotaan tutkimuksista ja vedotaan johinkin auktoriteetti asemaan nostettuihin mormonitutkijoihin samalla kuitenkin jättämällä mainitsematta merkittäviä yksityiskohtia pyrkien synnyttämään lukijalle täysin vääränlaisia mielikuvia asiasta. Nähtäväksi jää pystyykö essee sammuttamaan totuudesta kiinnostuneiden mormonien tiedonjanoa ja kuinka moni lopulta näkee kirkon rakentaman savuverhon läpi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

torstai 2. tammikuuta 2014

Valkopesua vanhaan malliin

MAP-kirkon esseesarja kirkon historian ongelmallisista aiheista sai taas uuden osan. Tämän kertaisen esseen aihe on Mormonin kirjan synty. Asiaan perehtyneille uusi kirkon sivuillaan julaisema essee ei paljasta uusia asioita tapahtumasarjasta vaikkakin joillekin mormoniharhassa elävistä kirkonjäsenistä se tarjoilee muutamia mormonikirkon normaalista kerronnasta ja pyhäkouluopetuksesta poikkeavia yksityiskohtia. Tapansa mukaan MAP-kirkko tarjoilee jälleen varsin ristiriitaisia näkemyksiä ja tietoja samalla pyrkien valkopesemään aiheeseen liittyvät epämääräisyydet maton alle tuttuun vähättelevään tyyliinsä.

MAP-kirkko avaa esseensä näin:
Joseph Smith said that the Book of Mormon was “the most correct of any Book on earth & the keystone of our religion & a man would get nearer to God by abiding by its precepts than any other Book.”
..ja kuitenkin vähän myöhemmin kertoo kirjasta näin:
Because Joseph Smith did not call for punctuation, such as periods, commas, or question marks as he dictated, such marks are not in the original manuscript. The typesetter later inserted punctuation marks when he prepared the text for the printer. With the exceptions of punctuation, formatting, other elements of typesetting, and minor adjustments required to correct copying and scribal errors, the dictation copy became the text of the first printed edition of the book. 
..ja luonnollisesti unohtaa mainita kuinka erinäisiä asia- ja kielioppivirheitä kirjasta on korjailtu tämänkin jälkeen reilusti yli 4000 kpl. Joseph Smithin väite "the most correct book on earth" siis jo artikkelin kirjoittajankin mukaan seisoo tukevasti ilmassa.

Väitetystä käännöstyöstä artikkeli esittää Emma Smithin, Josephin vaimon, 50 vuottta myöhemmin esittämän väitteen, ettei Joseph Smithillä, mm. koulun opettajana toimineen Joseph Smith Sr:n pojalla, olisi ollut tuolloin kykyä kirjoittaa tai edes sanella kirjeitä.

Kirjan synnyn kronologiasta artikkeli kertoo kuinka 1827 Joseph Smith aloitti työn vaimonsa Emman ja Martin Harrisin kanssa. Artikkeli esittää varsin häilyvän väitteen kuinka ensimmäiset 116 sivua "katosivat tai ne olisi varastettu" ja kuinka käsikirjoituksen katoamisen seurauksena Joseph Smith "kadotti" ihmeellisen kykynsä käntää tekstiä. Artikkeli siis sivuttaa täysin kuinka Joseph Smithin perhettä kohtasi kesäkuussa 1828 suuri suru ja onnettomuus kun heidän ensimmäinen lapsensa Alvin syntyi pahoin epämuodostuneena ja kuoli vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään lähes tappoi Emman, joten tälle kyvyn menetykselle löytyy paljon luonnollisempikin selitys perhehuolien ajaessa tärkeysjärjestyksessä viritteillä olevien huijausyritysten ohi. Todelliseen vauhtiin "käännöstyö" pääsikin vasta 1829 kun Oliver Cowdery, Joseph Smithin kolmas serkku äidin puolelta, saapui maisemiin.

"Käännöstyön" välineet
Käytetyistä välineistä artikkeli kuvailee Raamatusta tuttuja tapoja jumalallisista kommunikointitavoista. Artikkeli nostaa esiin Uurimina ja Thumminina tunnetut Raamatulliset arpakivet, joita juutalaisen temppelin ylipappi käytti antaessaan kyllä/ei vastauksia epäselvissä tapauksissa ja jolla ei siis ole mitään tekemistä MAP-kirkon kuvaamien läpinäkyvien metallikehysteisten (silmälasit?) kivien kanssa. Nämä mormonismin Uurim ja Tummin ovat artikkelin mukaan Jumalan erityisesti säilyttämät käännöstyökalut:
The Book of Mormon referred to this instrument, together with its breastplate, as a device “kept and preserved by the hand of the Lord” and “handed down from generation to generation, for the purpose of interpreting languages.”
Artikkeli jättää myös mainitsematta kuinka MAP-tarinan mukaan enkeli vei Uurimin ja Tummimin pois kun ensimmäiset 116 sivua katosivat, joten nykyisin levityksessä oleva Mormonin kirja on "käännetty" täysin ilman näitä Jumalan erityisesti säilyttämiä käännöstyökaluja. Samoin artikkeli unohtaa mainita, että näitä MAP-kirkon käännösvälineitä ruvettiin kutstumaan Uurim ja Tummim nimellä vasta 1833 jälkeen, joten kyseessä on hyvin tyypillinen kulteille ominainen terminologian sekoittamisyritys, jolla omille käsityksille luodaan jonkinlaista Raamatullista auktoriteettia. (ks. Mormonthink)

Toisena käännöstyökaluna artikkeli kertoo olleen Joseph Smithin vuosia aiemmin löytämä "näkykivi":
The other instrument, which Joseph Smith discovered in the ground years before he retrieved the gold plates, was a small oval stone, or “seer stone.”
Miksi ihmeessä Jumala vaivautuisi aivan erityisesti säilyttämään tätä tarkoitusta varten käännöstyökaluja, jos mikä tahansa näkykivi kelpaa myös? Näkykivestä kirkon julkaisema essee jatkaa seuraavasti:
As a young man during the 1820s, Joseph Smith, like others in his day, used a seer stone to look for lost objects and buried treasure.
"..like others in his day..", niinpä niin. Millaiset ihmiset käyttivät näkykiviä 1820-luvulla kadonneiden esineiden ja aarteiden etsintään? Kyse on krystallomantiasta, joka oli 1820-luvulla hyvinkin suosittua ja jota nykyään harrastetaan lähinnä viihdemielessä sekä joidenkin ennustajien toimesta hyväuskoisten huijaamiseen. Joseph Smith siis, kuten monet muutkin aikalaiset, huijasi ihmisiä väittämällä hänellä olevan maagisia kykyjä löytää kadonneita esineitä ja aarteita tuijottelemalla näkykiveensä.

"Käännösmenetelmä"
Miten Joseph Smith sitten "käänsi" Mormonin kirjan?
According to these accounts, Joseph placed either the interpreters or the seer stone in a hat, pressed his face into the hat to block out extraneous light, and read aloud the English words that appeared on the instrument.
Krystallomantiaa, sitähän Joseph oli harrastanut jo vuosikausia luovana, karismaattisena ja supliikkina persoonana. Joseph vei krystallomantian uusille urille väittäessään tällä magiamenetelmällä luomansa autoritäärisen uskonnollisen teoksen, Mormonin kirjan, olevan pyhä teksti ja rakentamalla uuden uskonnon sen ympärille. Tosin hänen luovuutensa rajat näyttävät hyvin usein tulleen vastaan jos analysoidaan kuinka paljon Mormonin kirja sisältää ns. turhia täytesanoja ja -sanontoja kuten mm. "and it came to pass", joka kirjan nykypainoksesta löytyy edelleen 1424 kertaa ja 1830 laitoksesta vielä runsaslukuisempana.

Mormonin kirjan syntyhistoriaan liittyvissä asioissa MAP-kirkko pyrkii edelleen peittelemään merkittäviä yksityiskohtia ja jättää paljon kertomatta eli tältä osin mikään ei näytä muuttuneen.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 14. marraskuuta 2013

Muutosta ilmassa tai sitten ei...

Brigham Youngin yliopiston (BYU), MAP-kirkon omistama ja hallinnoima opinahjo USA:ssa, julkaiseman Religious Studies -lehden uusimmassa numerossa on haastateltu Steven E. Snow:ta. Steven E. Snow korvaisi pitkäaikaisen MAP-kirkon historioitsijan Marlin K. Jensenin viime vuonna. MAP-kirkon uusi historioitsija on nyt siis avannut sanaisen arkkunsa ja vaikka minulla ei ko. lehden viimeisintä numeroa niin otteita haastattelusta löytyi eräästä blogista.
"I think in the past there was a tendency to keep a lot of the records closed or at least not give access to information. But the world has changed in the last generation—with the access to information on the Internet, we can’t continue that pattern; I think we need to continue to be more open."
Steven E. Snow siis toteaa kuinka kirkko on pitänyt arkistonsa suljettuna tai ettei se ainakaan ole tarjonnut pääsyä tietolähteisiin. Ainoa tapa ilmaista asia selvemmin olisi sanoa suoraan: "Kirkko on pimittänyt tietoa ja toiminut epärehellisesti." Samaan hengenvetoon hän jatkaa, ettei kirkko voi jatkaa Internetin aikakaudella enää samoin vaan kirkon on toimittava avoimemmin. Huomattavaa tässä on, että Steven E. Snow puhuu avoimmuudesta, mikä on toki edistysaskel sekin, mutta ei välttämättä tarkoita, että kirkko olisi muuttumassa rehellisemmäksi.
"Every generation rewrites history a little bit with their own methods and perspectives; that’s okay. We try to tell the story as accurately as possible and then we hope there will be those of faith who will step forward and add other insights. Many with whom you associate at BYU write faith-promoting works based on the history we find. I think we need to be very careful that we are accurate, because if we aren’t, it can come back to really haunt us. It’s good to tell the truth."
Steven E. Snow siis nähdäkseni myöntää kuinka monet BYU:ssa kirjoittavat uskoa vahvistavia teoksia. Samalla hän kuitenkin toteaa, että tulisi kuvata asiat tarkasti, koska jos ei olla tarkkoja niin asiat alkavat "kummitella". Ilmeisesti Steven E. Snow tiedostaa kuinka värittyneesti BYU:ssa on kirjoitettu MAP-kirkon historiaa ja kuinka kriittisyys ja totuus ovat välillä unohtuneet kun tarkoitus on ollut selitellä kirkon historiasta löytyvät epämiellyttävät asiat maton alle. Aika näyttää muuttuuko ääni kellossa ja ryhtyvätkö kirkon palkkalistoilla olevat BYU:n tutkijat julkaisemaan rehellistä materiaalia kirkkonsa historiasta, en kuitenkaan aio pidätellä hengitystäni tai istuskella tuolini reunalla jännityksestä kankeana tätä odotellessani.
"There will be a few questions we are just going to have to put on the shelf and get to later. Some we will answer in this mortal existence, others we may have to wait. But the big questions, the important questions will get answered if we exercise our faith."
Ehkäpä suurimman pettymyksen Steven E. Snown lausunnoista tuottaa tämä kehotus hyllyttää ne mieltä vaivaavat kysymykset joihin ei löydy päteviä vastauksia. Samalla hän jatkaa vähättelemällä näitä ongelmia toteamalla kuinka "suuriin ja tärkeisiin kysymyksiin" saa vastauksen harjoittamalla uskoa. Ei tämä ole mikään ratkaisu ongelmiin! Jos ihmisen mieltä vaivaa joku kysymys niin se kaipaa vastausta ja ratkaisua. Kyseessä on suuri kysymys, koska se eihän se muuten mieltä vaivaisi. Uskon harjoittamisella, siis sellaisilla mielenharjoitteilla jotka vahvistavat ihmisen tunnepitoista sidettä johonkin asiaan, ihminen pystyy aivopesemään itsensä uskomaan ihan mitä vaan, joten kehotus ja lupaus siitä kuinka uskon harjoittamisella saa vastauksia suorastaan pilkkaa ihmisen kykyä ajatella ja ymmärtää asioita.

Onko kyseessä oikeasti suunnanmuutos kohti avoimempaa ja rehellisempää MAP-kirkoa vai ainoastaan sitä samaa harhautusta kuin ennenkin? Se on toki hienoa, että Steve E. Snow kirkon korkeana johtajana edes epäsuorasti myöntää, ettei kirkolla ole ollut aina ihan puhtaat jauhot pussissa kun se on päättänyt mitä ja miten se omasta historiastaan kertoo. Toisaalta kommenteista paistavat myös ne samat epärehellisyyden elementit kuin ennenkin. Sama teema löytyy myös Dieter F. Uchtdorfin pitämästä puheesta syksyn 2013 yleiskonferenssissa, jonka pääsanomaksi nousi niinkin typerä lause kuin: "..epäilettehän ensin epäilyksiänne ennen kuin epäilette uskoanne." MAP-kirkkoa vaivaakin ylimielisyys, ikäänkuin ihmisten epäilyksillä ja niillä asioilla, joista nämä epäilykset kumpuavat, ei olisi mitään merkitystä. Kyllä epäilyksiä herättävillä asioilla on merkitystä, eikä kaikkein vähiten niille ihmisille, jotka näitä epäilyksiä mielissään hautovat. Asioita ei ratkaista epäilemällä omaa ajattelukykyä vaan etsimällä omaa ajattelukykyä tyydyttävät vastaukset mieltä vaivaaviin kysymyksiin.

Syksyn 2013 yleiskonferenssipuheessan Dieter F. Uchtdorf totesi myös näin:
"Ja ollaksemme täysin rehellisiä, on ollut hetkiä, jolloin kirkon jäsenet tai johtajat ovat yksinkertaisesti tehneet erehdyksiä. On saatettu sanoa tai tehdä sellaista, mikä ei ole sopusoinnussa arvojemme, periaatteidemme tai oppimme kanssa."
Hänkin siis epäsuorasti myöntää, että aina ei kirkossa ole toimittu niinkuin olisi pitänyt toimia. Dieter F. Uchtdorf jättää puheessaan kuitenkin täysin mainitsematta mitä nämä erehdykset ovat olleet ja tämän jälkeen esittääkin ns. puollustuspuheenvuoron jatkamalla näin:
"Kirkko olisi nähdäkseni täydellinen vain, jos sitä johtaisivat täydelliset olennot. Jumala on täydellinen, ja Hänen oppinsa on puhdas. Mutta Hän toimii meidän, epätäydellisten lastensa, kautta, ja epätäydelliset ihmiset erehtyvät."
Hän siis myöntää virheitä tapahtuneen, kertomatta mitä nämä virheet ovat olleet, pyrkien kuitenkin lakaisemaan koko ongelman vähin äänin pois pöydältä kevyesti olankohautuksella vetoamalla kuinka ihmiset ovat erehtyväisiä. Tällainen ongelmien vähättely ja välttely ei tarjoa vastauksia ihmisten mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Jos kerran ongelmat ja tehdyt virheet tunnetaan, jopa kirkon korkeimmassa johdossa, niin ainoa oikea, rehellinen ja suoraselkäinen tapa käsitellä niitä olisi avoimesti ja rehellisesti nostaa ne esille, sekä ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin ettei vastaavia ongelmia pääse enää tulevaisuudessa syntymään. Nyt Dieter F. Uchtdorfin tarjoama ratkaisu epäillä omia epäilyksiään tuntuu tässä kontekstissa lähinnä naurettavalta, koska hän juuri hetkeä aiemmin tuli myöntäneeksi, että ongelmia on.
"Jos etsitte totuutta, tarkoitusta ja tapaa muuttaa usko teoiksi, jos etsitte paikkaa, jonne kuulua, tulkaa, liittykää joukkoomme!"
Kaiken edellä kirjoittamani valossa tämä kehotus Dieter F. Uchdorfin puheen lopussa on täysin korni. Miten kukaan voi kuvitella löytävänsä totuutta kirkosta, jonka johtajat myöntävät, joskin epäsuorasti, että asioita on kerrottu valikoiden, tietoa on pimitetty, eikä aina olla toimittu arvojen, periaatteiden ja oppien mukaan? Ilmeisesti totuus tarkoittaa käsitteellisesti MAP-kirkossa jotain muuta kuin mitä se tarkoittaa kirkon ulkopuolella. Ongelmien olemassaolo myönnetään jopa korkeimpien kirkon johtajien puheissa, mutta ongelmia itsessään ei ole nostettu keskusteluun. Kukaan kirkon korkeista johtajista ei ole ottanut kantaa tai tehnyt minkäänlaista kattavaa selontekoa mitä nämä ongelmat ovat, kuinka ne korjataan ja miten vastaavien syntyminen tullaan jatkossa estämään. Ongelmista vaikeneminen ei ole koskaan ollut tyydyttävä ratkaisu.

Vaikka jonkintasoista avautumista ehkä horisontin takana kajastaa niin pohjimmiltaan näyttää siltä, että mitään dramaattista äkkikäännöstä tuskin on luvassa. Tulevaisuus näyttää kuinka paljon vapaaseen tiedonsaantiin tottunut sukupolvi tulee lopulta hylkimään MAP-kirkkoa ja pystyykö MAP-kirkko muuttumaan tarpeeksi ennen kuin se surkastuu samanlaiseksi pieneksi kuriositeettiuskonnoksi ydinalueillaan kuin mitä se jo tänä päivänä joissain kehittyneissä Euroopan maissa on. Liian nopea muutos luultavasti johtaisi samanlaiseen hajaannukseen ja joidenkin ryhmittymien erkaantumiseen samoin kuin kävi Joseph Smithin kuoltua ja uudelleen kun vihkimiset maalliseen moniavioisuuteen lopetettiin.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)