tiistai 1. huhtikuuta 2014

Itsepetoksella uskonnon uhriksi

"Tavallinen valhe on sellainen jolla ihminen pettää itseään; toisten pettäminen on suhteellisen harvinainen rikkomus." - Friedrich Nietzsche
Itsepetos, tuo kavala ihmismielen ominaisuus, joka ammentaa omista haluistamme. Ihminen on taipuvainen uskomaan ja tulkitsemaan asioita omien halujensa ja toiveidensa mukaisesti ja kuten jokainen vähänkään mediaa seurannut tietää niin ihmisten halujen herättäminen on helppoa oikeanlaisilla mainoksilla. Siinä missä markkinatalous manipuloi ja leikkii ihmisten haluilla ja toiveilla, saadakseen ihmiset ostamaan tuotteita, uskonnot tekevät saman koukuttaakseen ihmiset omaan maailmaansa. Uskonnolliset yhteisöt luottavat jäsenhankinnassaan pitkälti juuri ihmisten taipumukseen pettää itseään. Ihmisten tunteet yhteisöä kohtaan pyritään manipuloimaan mahdollisimman positiivisiksi, jotta ihmiselle syntyy halu liittyä yhteisöön. Halu kuulua joukkoon, tuntea itsensä hyväksytyksi ja saada ystäviä on jokaiselle luontaista. Käännytystyössä usein vältellään kertomasta potentiaaliselle kandidaatille kielteisiä tunteita herättäviä asioita, kuten nyt vaikkapa kirkon perustajan tekemistä hämäräpuuhista jne. Sopivasti positiivisia tunteita herättelemällä, esim. rakkauspommituksella ja/tai kertomalla kaikista mukavista ja hienoista piirteistä uskonyhteisöstä, pystytään helposti rakentamaan positiivisia mielikuvia ja tunneaihioita uhrin mieleen. Synnytettyjen positiivisten tunteiden käännyttäjät usein vielä väittävät olevan osoitus opin totuudesta, vaikka itse oppia tai etenkään sen omituisuuksia ei käännytysprosessin aikana olisi juurikaan käsitelty.

Sopivien positiivisten tunteiden herättelyn jälkeen uhria pyydetään usein "kysymään" Jumalalta rukoillen pitäisikö hänen liittyä yhteisöön. Tunnemanipulaation virittämä rukousautomaatti tuottaakin helposti uskonnollisen yhteisön kannalta toivotun tuloksen mikäli uhri tulkitsee omien manipuloitujen tunteidensa ja halujensa olevan viesti yliluonnolliselta instanssilta. Mikäli tunnemanipulaatio epäonnistui uhria usein kehotetaan yrittämään uudelleen, usein jonkinlaisella verukkeella ettei tämä ollut yrityksessään tarpeeksi vilpitön tms. näin viestittäen, että vain tietty vastaus kelpaa. Mikäli uhri nielaisee tämän verukkeen ja haluaa yrittää yhä uudelleen ja uudelleen kunnes saa synnytettyä toivotun tunnereaktion itsessään hän käytännössä aivopesee itsensä yhteisön jäseneksi.

Loppujen lopuksi ei ole juurikaan merkitystä miten epärationaalisia uskonyhteisön uskomukset ovat tai todistavatko kaikki todisteet peräti täysin toisenlaisesta maailmankaikkeudesta, kyse on siitä kuinka altis ihminen on itsepetokselle sekä siitä kuinka helppoa hänen tunteitaan ja halujaan on manipuloida. Ihminen voi pettää itsensä uskomaan ihan mitä vain omien halujensa ajamana täysin sivuuttaen ristiriitaiset todisteet, tunnetun maailmanhistorian ja tieteellisen tiedon. Jos todellisuus koetaan ahdistavaksi on helppoa turvautua itsepetokseen omaksumalla lohduttavia omien toiveiden ja halujen mukaisia uskomuksia niiden tarjotessa näennäisen suojan raakaa todellisuutta vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti