Pettymyksestä

Muutaman viime vuoden aikana olen mietiskellyt omia tunteitani, erityisesti silloin kun olen tuntenut pettymystä. Pettymys tunteena on tietenkin negatiivinen ja siten jotain mitä ei toivoisi tuntevansa kovin usein. Pettymyksen tunne on perustavanlaatuista surun kokemista ja ihmisillä on vahva taipumus kieltää omat pettymyksensä.

Suomen mielenterveysseura toteaa pettymyksestä aihetta käsittelevällä sivulla seuraavasti.

Ihmiset kokevat omat pettymyksensä aina omasta näkökulmastaan. Toinen ei voi ulkopuolelta päätellä menetysten suuruutta tai merkitystä. Toiselle vähäpätöiseltä vaikuttava asia voi olla toiselle lähes elämän ja kuoleman kysymys, tai viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän. Siksi kenenkään pettymyksiä ei tulisi koskaan vähätellä, aliarvioida tai kieltää.

Pettymys on seurausta oman sisäisen maailman täyttymättömistä odotuksista, joita ihminen itse asettaa. Pettymystä voi tuntea vanhempaa, puolisoa, lasta, työtä, ystävää, itseä tai jotain muuta tärkeänä pidettyä asiaa kohtaan. Pettymystä tuntiessaan kokija vertaa omaa kokemustaan mielikuvien ideaalia vastaan ja tuntee surua kun ideaali ei toteudu. Kyse on siis menetyksen tunteesta kun ei saa jotain sellaista mitä ei koskaan ollutkaan ja kokemus pakottaa hyväksymään todellisuuden: "En saanut sitä mitä toivoin!"

Täyttymättä jääneet toiveet ja sitä kautta tunnettu pettymys purkautuu varsin usein kiukkuna ja ärtymyksenä, koska siten pystyy ylläpitämään ideaalia omassa mielessään. Ne ovat kuitenkin vain mielen suojautumismekanismi, jolla kokija kieltäytyy hyväksymästä todellisuutta: "Asiat eivät tapahdu niinkuin minä toivon."

Omalla kohdallani olen ottanut tietoisen lähestymistavan käsitellessäni pettymyksiä. Kokemani negatiiviset tunteet eivät ole ulkoisten tekijöiden syytä vaan oman sisäisen maailmani tuotoksia, joten muiden syyttäminen omista negatiivisista tunteistani olisi kohtuutonta. Olen myös pohtinut miten lapsuudenkodin fundamentalistiuskovainen kasvatus on vaikuttanut tunnekokemuksiini. Mormonismin mustavalkoinen maailmankuva ei ole ainakaan helpottanut näiden tunteiden käsittelyä. Olen havainnut kuinka monesti ensimmäinen tunnereaktioni pettymyksinä kokemissani asioissa on ollut ns. "ranteet auki" tai "hanskat tiskiin", jopa melko vähäpätöistenkin asioiden kohdalla. Olen siis olettanut mustavalkoisesti, että asioiden tulee mennä niinkuin minä toivon tai sitten ei ollenkaan. Ensimmäisten tunnereaktioiden laannuttua olen kuitenkin yhä useammin kyennyt tunnistamaan sisäisestä maailmastani ulkoiseen maailmaan heijastuneita täyttymättömiä toiveita ja odotuksia, jotka ovat pettymyksen synnyttäneet, ja siten pystynyt suhtautumaan niihin paremmin niille kuuluvalla painoarvolla.

Vastaavaa pettymystä oli havaittavissa Seinäjoen sanomissa 6.9.2017 julkaistussa vierasblogikirjoituksessa. Kirjoituksessaan Hanna Kivisalo purkaa pettymyksentunteitaan yhteiskunnasta, jonka hän kokee pakottavan hänet piilottamaan omaa uskonnollisuuttaan. Kivisalo kirjoittaa:

Vaikuttaa siltä, että sitä mukaan, kun seksuaalivähemmistöjä marssitetaan ulos kaapista, toisesta ovesta työnnetään uutta väkeä sisään.

On varsin selvää, että yhteiskunnan muuttuvat moraalikäsitykset ja kasvanut suvaitsevaisuus seksuaalivähemmistöjä kohtaan ahdistaa Kivisaloa. Onko se kuitenkaan yhteiskunnan vika, jos Kivisalo kokee näin? Ei ole. Kivisalo on antanut kokemuksilleen nimen: "uskontohäpeä", mikä viittaa siihen, että Kivisalo kokee tai on kokenut uskonsa jollain tavalla hävettäväksi asiaksi. Kyse on Kivisalon omista sisäisistä odotuksista, jotka ovat jääneet muuttuvassa yhteiskunnassa vaille täyttymystä. Yleisesti uskonnolliset näkemykset nykysuomessa nähdään pitkälti yksityisasiana ja niiden julistamista esimerkiksi työpaikoilla pidetään sopimattomana, aivan samoin kuin omista seksuaalista aktiviteeteista puhumista pidetään myös sopimattomana yleisessä keskustelussa. Uskontoa ei siis olla painamassa kaappiin yhtään sen enempää kuin seksuaalisuuttakaan, vain seksuaalivähemmistöjen kokema syrjintä yhteiskunnassa on vähentynyt.

Kivisalon pettymys yhteiskuntaan on luonnollisesti ymmärrettävä hänen omassa sisäisessä viitekehyksessään. Hänen, niinkuin kenen tahansa muunkin pettymystä tuntevan henkilön, tunteet ovat aitoja ja todellisia. Omien toiveiden ja unelmien idealisointi on kuitenkin asia, josta jokaisen pettymyksiä kokevan olisi hyvä irrottautua ettei elämä jää pyörimään jatkuvaan pettymysten kierteeseen.

Aivan vastaavia pettymyksen tunteita oli havaittavissa myös viikonlopun aikana monissa sosiaalisen median keskusteluissa, joissa paheksuttiin MTV3:n päätöstä hyväksyä Jussi Halla-aho nettikolumnistiksi. Kyseisen päätöksen leimasi mm. Jori Eskolin rasismin normalisoinniksi. Somessa leimahtaneeseen arvosteluun kirjoitetussa vastineessa MTV3 toteaa pyytäneensä Halla-ahoa kirjoittamaan kolumnin, koska MTV3 on pyytänyt kaikkien muidenkin eduskuntapuolueiden puheenjohtajia kirjoittamaan nettikolumniin tekstejä. Kyse on lähinnä perustuslaillisen yhdenvertaisuuden ja sananvapauden toteutumisesta merkittävässä julkisessa mediassa, joten perus- ja ihmisoikeuksia korkeassa arvossa pitävien tahojen luulisi olevan vain tyytyväisiä. Vaikka olen jokseenkin kaikessa Halla-ahon kanssa eri mieltä niin en silti osaa olla kovin pettynyt MTV3:n päätökseen pyytää Halla-ahoa kirjoittamaan nettikolumnia, koska nähdäkseni MTV3:n päätös heijastelee juuri niitä arvoja, jotka ovat myös minulle tärkeitä.

Halla-ahon johtama protestiliike sen sijaan voidaan mielestäni nähdä "pettyneiden liikkeenä." Liikkeen jäsenet ovat syystä tai toisesta pettyneitä ympäröivään yhteiskuntaan ja siihen haetaan muutosta kanavoimalla pettymyksen synnyttämia vihan ja kiukun tunteita ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Liikkeen mustavalkoinen maailmankuva, käsitys suomalaisesta yhteiskunnan ideaalista, jäsenten elitismistä, me vastaan muut -ajattelusta, miljöökontrollista ja monista muista uskonnollisista kulteista tutuista manipulointikeinoista johtuen tätä protestiliikettä voidaan pitää poliittisena kulttina. Kultin vaikutuspiiriin ajautuneiden ihmisten profiili vastaa myös sitä millaiset ihmiset ovat altiita kultteihin liittymään eli he ovat niitä joiden elämässä on pettymyksiä ja tuskaa, joihin etsitään lievennystä. Kultti tarjoaa pettyneille henkilöille narratiivin ongelmien syistä sekä tarjoaa helpolta kuullostavaa ratkaisua niihin.

Kaikki pettymykset, kuten alussa jo totesin, kumpuavat kuitenkin ihmisestä itsestään. Omien toiveiden ja odotusten jäädessä toteutumatta tuntuu usein helpommalta kanavoida negatiiviset tunteet vihana ja kiukkuna ulkopuoliseen kohteeseen sen sijaan, että luopuu omista kyseiseen asiayhteyteen liittyvistä toiveista ja odotuksista. Oman sisäisen maailman tuottamien pettymysten vierittäminen oman kontrollin ulkopuolella olevien tahojen kontolle kertoo lähinnä siitä ettei henkilö tiedosta tunteisiinsa liittyviä syitä. Mielenterveysseuran sivulla todetaankin:

Suru, viha ja turhautuminen liittyvät usein läheisesti pettymykseen. Ensijärkytyksen jälkeen pettymyksestä voi kummuta voimakastakin vihaa ja turhautumista. Ne irrottavat pettymyksen kokeneen ihmisen pettymyksen kohteesta, ja ovat ymmärrettäviä reaktioita. Koska ne pitävät sisällään voimakasta tunne-energiaa, niitä on hyvä purkaa puhumalla tai fyysisellä toiminnalla. Viha ja turhautuminen eivät saa kuitenkaan johtaa itsen tai toisten vahingoittamiseen. Tämä vain johtaisi kielteisten tunteiden moninkertaistumiseen.

Oli pettymyksen aihe mikä tahansa olisikin ehkä hyvä jos jokainen ensimmäisen tunnereaktion jälkeen pysähtyisi itsekriittisesti pohtimaan tunteidensa syitä ennen kuin kohdistaa vihaansa ulkopuolisiin kohteisiin. Negatiivisten tunteiden sinkoaminen ympäristöön ei ainakaan paranna yleistä ilmapiiriä ja mielialaa.

Uskonnollinen manipulointi - Tunne Voittaa Järjen

Ihmisen aivoissa on kaksi rinnakkaista järjestelmää informaation käsittelyyn. Tunnepohjainen intuitioon luottava järjestelmä sekä analyyttiseen harkintaan perustuva järjestelmä. Intuitio on sanaton, ei-looginen, tapa ajatella kun taas analyyttinen luottaa logiikkaan ja varmennettaviin faktoihin.

Evoluutiossa intuitio on lähempänä eläimen vaistokäyttäytymistä, se on nopea, reaktiivinen ja voimakkaita tunne-elämyksiä synnyttävä järjestelmä, jonka päätehtävänä on yksilön elämän suojaaminen. Intuitiolla tehdyt päätökset tulevat mieleen nopeasti ja mahdollistavat vaaratilanteissa mahdollisimman pikaisen pakenemisen. Intuitiivinen järjestelmä jakaa asiat oletusarvoisesti hyviin ja pahoihin, pelättäviin ja rakastettaviin. Intuitiivinen päätöksenteko luottaa lujasti aiemmin opittuihin asioihin ja siksi aiemmin omaksutun informaation kanssa ristiriitaisten faktojen hyväksyminen voi tuntua hyvin vaikealta ellei jopa mahdottomalta.

Analyyttinen pätöksentekojärjestelmä taas on evoluutiossa paljon myöhemmin kehittynyt ja mahdollistaa harkintaan perustuvan päätöksenteon. Analyyttinen ajattelu pyrkii sivuuttamaan intuitiivisen ajattelun tuottamat tunnereaktiot ja luottamaan todennettaviin faktoihin. Analyyttinen päätöksenteko kuitenkin vaatii huomattavan paljon enemmän aikaa ja resursseja. Analyyttisessä ajattelussa aivot erittelevät asioita tosi vs. epätosi olettamiksi ja mallintaa ulkoista maailmaa sellaisena kuin se voidaan havaita. Analyyttinen ajattelu tähtää totuuden löytämiseen ja joutuu jatkuvasti kamppailemaan intuitiivisuudelle ominaisia ajatusoikopolkuja vastaan.

Jos ihminen ymmärtää hänellä olevan yllä kuvatut kaksi rinnakkaista päätöksentekojärjestelmää hän pystyy suojaamaan itseään monilta kognitiivisiltä vääristymiltä erottamalla tunneperustaisen intuitiivisen päätöksenteon analyyttisestä totuutta etsiessään. Jos ihminen ei tiedosta päätöksentekojärjestelmien eroja ja ryhtyy sekoittamaan niitä voi seurauksena olla ilmiö, jonka kognitioita tutkiva tiedemaailma on nimennyt motivoiduksi päättelyksi. Motivoidussa päättelyssä lähtökohtana toimiva motivaatio määrittelee päätöksentekoketjun lopputuloksen. Tavoitteena motivoidussa päättelyssä on tehdä päätöksiä, jotka selventävät jo olemassaolevia uskomuksia. Motivoidussa päättelyssä ihminen on hyvin altis tekemään hätäisiä johtotopäätöksiä ja hänen ennakkoasenteensa ilmenevät tarkoituksenhakuisena päättelynä, jossa mahdollisia todisteita, oikeita tai tekaistuja, tulkitaan kapeasti tulkitsijan omassa viitekehyksessä sekä jätetään ristiriitaiset todisteet kokonaan huomiotta tai ne selitetään pois jollain tekaistulla perustelulla. Sosiaalipsykologisissa kokeissa tutkijat ovat havainneet ihmismielen toimivan pääsääntöisesti kahdessa tilassa, joita he kutsuvat "kuumaksi kognitioksi" ja "kylmäksi kognitioksi". Kuuma tila on tunteellinen, nopea ja tyypillisesti vahvistaa ennakkoasenteita kun taas kylmässä tilassa päätöksenteko on objektiivisempaa ja tarvitsee enemmän aikaa sen vaatiman analyyttisyyden takia.

Kulttitutkijat ovat jo pitkään ymmärtäneet kuinka ajatusten sijaan tunteisiin vaikuttaminen on helpompaa. Ei siis ihme, että uskonnollisissa lahkoissa ja kulteissa painotetaan tunnepohjaista päätöksentekoa, eikä MAP-kirkko ole tässä asiassa poikkeus. Määrittelemällä totalistisesti uudelleen jäsenen tunteet ja sen jälkeen herättelemällä ja ohjailemalla tunteita rituaalien, eleiden, musiikin, äänenkäytön ja valaistuksen avulla synnytetään jäsenelle tunnekokemuksia, joilla ohjataan jäsenen pätöksentekoa. Negatiiviset tunteet ohjataan usein jäsentä itseään tai ulkopuolisia vastaan ja positiiviset tunteet yhteisöä kohtaan. Ennen pitkää tunnemanipulaation uhri voi tuntea itsensä hämmentyneeksi ja kadottaa itseluottamuksensa, sillä kun kirkko on määritellyt tunteet uudelleen ja jotkin tunteet sekä ajatukset pahoiksi tai synniksi niin uhri päätyy tuntemaan syyllisyyttä tunteistaan ja ajatuksistaan.

MAP-kirkossa vierastetaan sellaisten asioiden oppimista jotka kyseenalaistavat kirkon oppeja.

MK 2 Nefi 9:28  Oi tuota Paholaisen viekasta suunnitelmaa! Oi ihmisten turhamaisuutta ja heikkoutta ja järjettömyyttä! Kun he ovat oppineita, he pitävät itseään viisaina eivätkä kuule Jumalan neuvoa, sillä he panevat sen syrjään luullen tietävänsä itse, minkä vuoksi heidän viisautensa on järjettömyyttä, eikä se heitä hyödytä. Ja he hukkuvat

29  Mutta on hyvä olla oppinut, jos he kuulevat Jumalan neuvoja.

Vaikka kirkko jollain tasolla kannustaa ihmisiä opiskelemaan ja hankkimaan ammatin niin kaikki objektiivinen tieto ei kuitenkaan ole kirkon mukaan hyväksi jäsenille. Samaa korostavat monet kirkon johtajien puheet, joista ehkä legendaarisin on edesmenneen Boyd K. Packerin "The Mantle is Far, Far Greater Than the Intellect" -puhe, jossa Packer julisti jotakuinkin näin:

Ei ole olemassa sellaista kuin tarkka, objektiivinen kirkon historia ilman, että huomioi niitä henkisiä voimia, jotka ovat työssään.
Ei ole sellaisia asioita kuin opillinen, objektiivinen tutkimus piispan virassa ilman, että huomioi hengellistä ohjausta, arvostelukykyä ja ilmoitusta. Sellainen ei ole oppineisuutta. Siten, toistan, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tarkka tai objektiivinen kirkon historia, joka jättää Hengen huomiotta.

"Henki" on mormonikirkon määrittelemä tunne-elämyksellinen kokemus, jonka voi esim. kokea kuunnellessaan toisen jäsenen puhetta jne. Puheessaan Packer siis kehottaa jäseniä luottamaan tunne-elämykselliseen ja motivoituun päättelyyn, voimakkaammin kuin analyyttisiin päätöksentekotapoihin. Samaa jatkaa Opin ja Liittojen kirja, jossa kerrotaan kuinka Jumala vahvistaa jäsenille tunne-elämyksellisesti asioita.

OL 9:8  Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesipalamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.

9  Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät, niin että unohdat sen, mikä on väärin; sen tähden sinä et voi kirjoittaa sellaista, mikä on pyhää, ellen minä sitä sinulle anna.

Jae 8 kuvaa vahvistusvinoman ja jae 9 kognitiivisen dissonanssin, mutta siten, että jäsen päätyy käyttämään tunneilmiöitä päättelyssään kirkon eduksi. Näin määriteltynä vahvistusvinouma ja kognitiivinen dissonanssi estävät jäsentä löytämästä mitään sellaisia totuuksia, jotka ovat hänen uskomustensa kanssa ristiriidassa. On suorastaan huumaannuttavaa kun uskottelee itselleen saavansa Jumalalta suoraa ilmoitusta onnistuessaan synnyttämään itselleen juuri omia uskomuksia tukevan voimakkaan tunne-elämyksen kuvatunkaltaisessa tilanteessa. Jäsen on luonnollisesti tämän OL:n kohdan luettuaan virittyneessä tilassa ja haluaa saada kuvatun tunne-elämyksen rukoukselleen, joten kenellekkään ei varmasti tule yllätyksenä, että näitä tuntemuksia syntyy. Samoilla linjoilla on myös Mormonin kirja viimeisessä luvussaan.

MK Moroni 10: 5  Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.

6  Ja kaikki, mikä on hyvää, on oikeaa ja totta; niinpä mikään, mikä on hyvää, ei kiellä Kristusta, vaan tunnustaa, että hän on.

7  Ja Pyhän Hengen voimasta te voitte tietää, että hän on; sen tähden minä tahdon kehottaa teitä olemaan kieltämättä Jumalan voimaa, sillä hän toimii voiman kautta ihmislasten uskon mukaan, samana tänään ja huomenna ja ikuisesti.

Mormonin kirja vie asian jopa vähän pidemmälle rajatessaan hyvän ja oikean ulkopuolelle kaiken sellaisen informaation, joka kyseenalaistaa mormoni käsityksen Kristuksesta. Mormonin kirja siis lukitsee vastauksen, ei jätä vaihtoehtoja, ja vaatii uskomaan vain yhdellä ja ainoalla tavalla. Mormonin kirja kehottaa luottamaan tunne-elämykselliseen intuitiiviseen kokemukseen informaation käsittelyssä ja kaikki analyyttinen ajattelu, joka tuon tunne-elämyksen voisi kyseenalaistaa, määrittyy automaattisesti pahaksi jäsenen omaksuessa mustavalkoisen ajattelun. Ei siis ole mikään ihme, että jäsenet käyttävät "tiede ei tiedä kaikkea" ajatuksenpysäytyskliseen kaltaisia lausumia pysäyttääkseen omat analyyttiset ajatusprosessinsa kun intuition tuottamat tunne-elämykset ovat ristiriidassa loogisen informaation kanssa.

MAP-kirkko määrittelee viitekehyksen, jossa jäsenen ainoa tapa tiedonkeruuseen on Henki, intuitiivinen ja tunne-elämyksellinen kokemus. Tunne-elämyksiinsä järkähtämättömästi luottavalle on jotakuinkin mahdotonta "puhua järkeä," sillä jokainen omien uskomusten kanssa ristiriitaisen informaation synnyttävä kognitiivinen dissonanssi luokittuu lähes automaattisesti valheeksi. MAP-kirkon manipuloinnin uhrille, joka on hylännyt analyyttiset ajatteluprosessit, kirkon oppien ja johtajien ohjeiden mukaan epäluotettavina, todisteet ja objektiivisuus eivät enää merkitse mitään sillä hän elää kirkon uudelleen määrittelemien tunteiden ja intuition varassa.

Huhtikuussa 2015 Helsigin Sanomat julkaisi intuitiosta artikkelin, jossa haastateltiin psykologian tohtori Tapani Riekkiä. Tässä muutamia otteita tuosta kirjoituksesta.

Sosiaalipsykologian tutkimukset ovat osoittaneet, että intuitio vie meitä helposti harhaan. Pidämme esimerkiksi pitkiä miehiä parempina johtajina kuin lyhyitä, vaikka pituus ei kerro mitään ihmisen johtajantaidoista. Tällaiset ajatteluvirheet syntyvät aivoissamme salamannopeasti ennen kuin rationaalinen ajattelu ehtii mukaan.

Intuitiosta puhutaan usein jonkinlaisena sisäisenä äänenä, joka tietää, miten asiat oikeasti ovat. Ihminen voi esimerkiksi perustella valintojaan intuitiolla: tämä ratkaisu tuntui oikealta.

"Intuitio koostuu useista tiedostamattomista prosesseista, joihin vaikuttavat monet tilannetekijät. Intuitiolla ei ole välttämättä mitään tekemistä objektiivisen todellisuuden kanssa", Riekki sanoo.

Koehenkilöitä pyydettiin ottamaan kantaa moraalisiin kysymyksiin, esimerkiksi siihen, hyväksyvätkö he serkkujen välisen seksin. Ympäristö vaikutti koehenkilöiden näkemyksiin. Kun tutkimustilaan suihkutettiin pahanhajuista sprayta, näkemykset olivat konservatiivisempia.
Tässä on yksi intuitiivisen ajattelun sudenkuopista: intuitiota voi helposti manipuloida ilman, että olemme siitä tietoisia.

Jos intuitiolle lähtee etsimään aktiivisesti vahvistusta, erilaisia selityksiä löytyy helposti, mutta sen vastainen olennainen yksityiskohta saattaa jäädä huomaamatta, Riekki sanoo.
"Intuitio on kaksiteräinen miekka: sen kautta saa loistavia ideoita, mutta se voi myös vinouttaa päätöksentekoa. Kannattaa kuunnella intuitiota, mutta ei pidä uskoa kaikkea, mitä ajattelee."

Kirkon Hengeksi määrittelemien tunteiden ja intuition siirto takaisin itselleen ja kirkon määrittelemästä viitekehyksestä luopuminen on tärkeä osa toipumista. Tunteet kertovat vain yksilön omasta tunnereaktiosta kussakin tilanteessa ja ilmaantuvien tunteiden syitä onkin syytä pohtia analyyttisesti sen sijaan että kuvittelee niiden olevan selestisiä viestejä. Omien tunteiden, myös kielteisten, hyväksyminen sellaisenaan auttaa saavuttamaan vapauden ja itsetietoisuuden. Oman mielen kykyyn päätellä asioita analyyttisesti on syytä luottaa kaikista mielessä pyörivistä epäilyksistä ja ristiriitaisista tunteista huolimatta, parempaakaan kun ei ole tarjolla ilman että altistuisi elämään muiden määrittelemillä tavoilla.

Uskonnollinen manipulointi - Tunteet sanojen takana

Sana, kielen kirjoitettu tai puhuttu yksikkö, kantaa perusolemuksessaan merkityksen. Sanojen merkityksen ihmiselle tuntevat kaikkein parhaiten kirjailijat ja runoilijat, jotka osaavat loihtia luomuksillaan toinen toistaan rikkaampia mielikuvia ja tunnetiloja. Sanojen merkityksellisyys piileekin juuri niiden herättämissä tunnetiloissa ja niihin sisältyvissä mielikuvissa.

Rakas taivaan isä...

 Näillä sanoilla mormoni aloittaa hyvin usein rukouksensa. Jokainen näistä sanoista sisältää myös tunnemerkityksen, joka jollain tasolla virittää sanat lausuvan tai kuulevan henkilön lähemmäs toivottua tunnetilaa. Sana "rakas" ilmaisee hyvin positiivisesti virittynyttä tunnetilaa kohdetta kohtaan, sana "taivaan" kuvaa jotain suurta ja kunnioitusta herättävää ja kolmas sana "isä" liittää lauseeseen valtaosalla ihmisistä positiviivisia tunteita herättelevän käsitteen. Ei siis ole sattumaa, että rukoillessaan uskovainen mieli voi tuntea "hengen vaikutuksen" kun jo kolmella ensimmäisellä sanalla on näin voimakkailta tunteita herättelviä merkityksiä. Rukoileva henkilö tulee tuskin koskaan ajatelleeksi kuinka lausuessaan nämä sanat hän synnyttää itselleen ja kuulijoilleen hallitun tunnetilan. Uskovaisia kehotetaankin rukoilemaan usein ja mitä useammin uskovainen rukoilee sen paremmin hänen tunnetilansa pysyy toivotulla tunnealueella.

Samalla tavalla kirkon auktoriteetit käyttävät toivottuja tunteita herätteleviä sanoja tai kertomuksia puheissaan uskovaisten mielten virittämiseksi oikeaan tunnetilaan oman sanomansa perille ajamiseksi. Karismaattisille ihmisille tämä tunteiden manipulointi tulee lunnostaan, mutta kuka tahansa voi myös opetella tämän puhetekniikan ja pitää hyvin tunteikkaita puheita, jotka vaikuttavat yleisöön halutulla tavalla. Yhtenä esimerkkinä tällaisestä karismaattisesta puheesta nostan esiin Neill F. Marriottin lokakuun 2015 yleiskonferenssissa pitämän puheen, jossa hänen tunteikas esiintymisensä ja tarinansa herätteli kuulijakunnassa tunteita. Alla linkittämässäni videossa Jonathan Streeter ja Luna Lindsey analysoivat ja keskustelevat Neill F. Marriottin käyttämiä manipulointikeinoja.

Tunteiden manipulointi sanoin, tarinoin, musiikin, rituaalein tai monin muin keinoin on erittäin helppoa. Neill F. Marriott käyttää perheensä kohtaamaa tyttären kuolemantapausta suuren myötätunnon ja surun herättämiseen kuulijakunnassa ja sen jälkeen nostaa kuulijoissa riemuntunteita uskollaan siitä kuinka hän tulee vielä olemaan tyttärensä kanssa taivasten valtakunnassa. Neill F. Marriott tämän jälkeen ehdollistaa kuolemanjälkeisen onnen kuolleen perheenjäsenen kanssa kelvolliseen kirkkoelämään. Kolikon toisella puolella luonnolisesti lepää uhkakuva ja pelko siitä ettei taivaan onneen perheen kanssa ole asiaa jos ei pysy kirkossa ja täytä kirkon jäsenilleen asettamia vaatimuksia. Tällainen leikki luvatulla riemulla ja kääntöpuolella vaanivalla pelolla ei tarjoa todellisia vaihtoehtoja kuulijalle vaan toimii emotionaalisena kiristyksenä, jonka tarkoituksena on lujittaa otetta uskoviin jäseniin.

Sanat ja miten ne ilmaistaan vaikuttavat voimakkaasti millaisia tunteita ne meissä nostavat esiin. Tietyissä asiayhteyksissä välittyvien tunteiden ja mielikuvien kutsuminen hengen vaikutukseksi peittää sanoihin liittyvät tunnevaikutukset alleen ja estää uskovia jäseniä havaitsemasta heihin kohdistettua tunnemanipulaatiota. Steven Hassan on liittänyt tunteiden kontolloinnin ja ohjailun myös osaksi BITE malliaan, jolla hän kuvaa vahingollisten uskonnollisten yhteisöjen mielenhallintamenetelmiä yleisellä tasolla. Mormonismi on tunneuskonto, jossa jokaisen jäsenen odotetaan tuntevan kuinka kirkko on totta, ja noita toivottuja tunnetiloja kirkon auktoriteetit herättelevät oppimateriaalien, musiikin, rituaalien ja puheidensa välityksellä samalla syyllistäen voimakkaasti jäseniä vääränlaisista tunteista pitääkseen jäsenistön tunteet tietyssä sallitussa marginaalissa.

Itsepetoksella uskonnon uhriksi

"Tavallinen valhe on sellainen jolla ihminen pettää itseään; toisten pettäminen on suhteellisen harvinainen rikkomus." - Friedrich Nietzsche

Itsepetos, tuo kavala ihmismielen ominaisuus, joka ammentaa omista haluistamme. Ihminen on taipuvainen uskomaan ja tulkitsemaan asioita omien halujensa ja toiveidensa mukaisesti ja kuten jokainen vähänkään mediaa seurannut tietää niin ihmisten halujen herättäminen on helppoa oikeanlaisilla mainoksilla. Siinä missä markkinatalous manipuloi ja leikkii ihmisten haluilla ja toiveilla, saadakseen ihmiset ostamaan tuotteita, uskonnot tekevät saman koukuttaakseen ihmiset omaan maailmaansa. Uskonnolliset yhteisöt luottavat jäsenhankinnassaan pitkälti juuri ihmisten taipumukseen pettää itseään. Ihmisten tunteet yhteisöä kohtaan pyritään manipuloimaan mahdollisimman positiivisiksi, jotta ihmiselle syntyy halu liittyä yhteisöön. Halu kuulua joukkoon, tuntea itsensä hyväksytyksi ja saada ystäviä on jokaiselle luontaista. Käännytystyössä usein vältellään kertomasta potentiaaliselle kandidaatille kielteisiä tunteita herättäviä asioita, kuten nyt vaikkapa kirkon perustajan tekemistä hämäräpuuhista jne. Sopivasti positiivisia tunteita herättelemällä, esim. rakkauspommituksella ja/tai kertomalla kaikista mukavista ja hienoista piirteistä uskonyhteisöstä, pystytään helposti rakentamaan positiivisia mielikuvia ja tunneaihioita uhrin mieleen. Synnytettyjen positiivisten tunteiden käännyttäjät usein vielä väittävät olevan osoitus opin totuudesta, vaikka itse oppia tai etenkään sen omituisuuksia ei käännytysprosessin aikana olisi juurikaan käsitelty.

Sopivien positiivisten tunteiden herättelyn jälkeen uhria pyydetään usein "kysymään" Jumalalta rukoillen pitäisikö hänen liittyä yhteisöön. Tunnemanipulaation virittämä rukousautomaatti tuottaakin helposti uskonnollisen yhteisön kannalta toivotun tuloksen mikäli uhri tulkitsee omien manipuloitujen tunteidensa ja halujensa olevan viesti yliluonnolliselta instanssilta. Mikäli tunnemanipulaatio epäonnistui uhria usein kehotetaan yrittämään uudelleen, usein jonkinlaisella verukkeella ettei tämä ollut yrityksessään tarpeeksi vilpitön tms. näin viestittäen, että vain tietty vastaus kelpaa. Mikäli uhri nielaisee tämän verukkeen ja haluaa yrittää yhä uudelleen ja uudelleen kunnes saa synnytettyä toivotun tunnereaktion itsessään hän käytännössä aivopesee itsensä yhteisön jäseneksi.

Loppujen lopuksi ei ole juurikaan merkitystä miten epärationaalisia uskonyhteisön uskomukset ovat tai todistavatko kaikki todisteet peräti täysin toisenlaisesta maailmankaikkeudesta, kyse on siitä kuinka altis ihminen on itsepetokselle sekä siitä kuinka helppoa hänen tunteitaan ja halujaan on manipuloida. Ihminen voi pettää itsensä uskomaan ihan mitä vain omien halujensa ajamana täysin sivuuttaen ristiriitaiset todisteet, tunnetun maailmanhistorian ja tieteellisen tiedon. Jos todellisuus koetaan ahdistavaksi on helppoa turvautua itsepetokseen omaksumalla lohduttavia omien toiveiden ja halujen mukaisia uskomuksia niiden tarjotessa näennäisen suojan raakaa todellisuutta vastaan.