Luopumuksen syyt ja seuraukset

Traci Burnett on julkaissut sosiologian opinnäytetyönsä, joka vastaa arvoltaan suomalaisten yliopistojen progradu -töitä. Opinnäytetyö on hyvin mielenkiintoinen entisten ja nykyisten mormonien kannalta, sillä se käsittelee mormonikirkosta luopuneita ihmisiä.

Tutkimusmateriaalista Traci tunnisti 14 yksittäistä syytä, miksi tutkimukseen osallistuneet henkilöt luopuivat uskonyhteisöstään.Syyt Traci luokitteli intelleuktuellisiin ja muihin syihin. Intellektuellisiksi syiksi Traci luokitteli tieteellis-historialliset syyt sekä ihmisoikeuskäsityksiin liittyvät syyt. Muihin syihin Traci luokitteli hengelliset syyt sekä kirkon käytäntöihin liittyvät syyt.

Tieteellis-historiallisia syistä Tracin havaitsi tutkimuksessaan seuraavat: moniavioisuus, Abrahamin kirja, arkeologia, ja DNA. Ihmisoikeussyistä taas: rasismin, homoseksuaalien oikeudet ja naisten oikeudet. Hengellisiksi syitä Traci havaitsi tutkimuksessaan olleen: hengelliset kokemukset ja epäilyt. Kirkon käytäntöihin liittyviä syistä tutkimuksessa löydettiin: talouteen liittyvät käytännöt, tekopyhyys, säännöt, temppelit sekä opilliset asiat. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja se tehtiin syvähaastattelemalla 21 informanttia.

Kirkon historiaan liittyen informantit kokivat tulleensa petetyiksi kun kirkko on jättänyt opetusmateriaaleistaan pois merkittäviä yksityiskohtia ja onnistunut näin muodostamaan ihmisten mieliin valheellisia käsityksiä kirkon historiasta. Joillakin informanteilla tutustuminen myös amerikan alkuperäiskansojen DNA-tutkimustuloksiin, jotka osoittavat kuinka intiaanikansat ovat aasialaista alkuperää eivätkä Lähi-Idästä, on ollut merkittävä vaikutus luopumiseen. Historiallis-tieteellisetsyyt havaittiin tutkimuksissa kaikkein voimakkaimmiksi syiksi jotka johtivat kirkosta luopumiseen.

Seuraavaksi voimakkaimmaksi kategoriaksi tutkimuksessa nousi kirkon käytännöt erityisesti ihmisoikeuksiin liittyen. Kirkossa esiintynyt ja esiintyvä rasismi, homoseksuaalien oikeuksien loukkaukset ja naisten oikeuksiin liittyvät kysymykset korostuivat. Jotkut informatit ilmoittivat myös yhdeksi syyksi kirkon tavan kannustaa naisia olemaan kotiäitejä, joka nähtiin kirkon pyrkimyksenä riistää naisilta ihmisoikeudet, itsenäisyys ja päätäntävalta omasta elämästä.

Muista syistä mainittakoon mielenkiintoisena kuriositeettina kuinka jotkut informantit kertoivat myös hengellisistä kokemuksista ja saaneensa rukousvastauksia, jotka kertoivat heille vastoin heidän aiempia uskomuksiaan ettei kirkon jäsenyys ole tarpeellista.

Most frequently spiritual experiences took the form of a prayer answered with a feeling that continued affiliation with the church was not necessary.

Kirkon käytäntöihin liittyvien syiksi listattiin liian monet säännöt, joiden koettiin rajoittavan yksilönvapautta ja kuinka kirkko ja sen jäsenet koettiin tekopyhinä. Useampikin informantti koki ettei kirkko ollut kiinnostunut jäsentensä henkisestä kasvusta ja kehittymisestä vaan he kokivat kirkon intressien olevan ainoastaan taloudellisia. Informattien mielestä kirkon, joka väittää edustavansa korkeampaa taivaallista auktoriteettia, tulisi ennen kaikkea keskittyä yksinomaa hengellisiin asioihin ja hylätä liiketaloudelliset intressit kokonaan. Kirkon tekopyhyyttä ja välinpitämättömyyttä omia oppejaan kohtaan rahanhimon kustannuksella kuvastaa mainiosti seuraava lainaus Karoliksi nimetyltä informantilta.

The last straw, the absolute the last straw [laughs]. And I don't know, still don't know what prompted me to do it. I went in to get my temple recommend, March of 07. I went in and, this bishop was not new but a year or two old—fine, fine, man—I just thought "oh man what a gift to this ward" and I thought "this is going to be wonderful. He‟s just going to be super duper." I went in there and I don't know why I was prompted to do this because I hadn't been drinking coffee, I had been working in the temple, hadn't had a drink of coffee for a long time, hadn't done any of the things I wasn't suppose to do. I was paying my full tithing. I was doing everything right down the line...So I go in there and we go through all the stuff and everything is fine. Finally at the last he said "Do you have any questions for me?" And I said "Yeah, I guess I do." [Laughs]. He said "What" I said "Well I drink a lot of coffee." Which I wasn't doing, I wasn't doing so I am lying. I'm sitting right there lying to the bishop. I said, "I was raised in a family that came from England. We were a lot of tea drinkers. I like tea and I drink coffee every morning." It was such a lie. He sat around in his chair for a minute and thought for a minute. He turned back; he said "Well do you pay a full tithing?" I said "Yes I do." He said "Oh well that shouldn"t keep you out of the temple then. ‟That was  my bolt of lightning [laughs]. I thought "That's my whole answer right there. That's what I‟ve been looking for." And so I came home and when—[my son] calls every night to make sure I am home safe and in bed and all that stuff—I said "Hey, guess what I discovered." [Laughs]. He said "What?" I said "If you pay a full tithing you can do anything you want."

Yli puolet tutkimukseen osallistuneista informanteista listasi yhdeksi syyksi luopua kirkosta sen, että he kokivat kirkon olevan enemmän liiketaloudellinen yritys kuin hengellisiin asioihin keskittyvä yhteisö. Toiseksi eniten muiden syiden kategoriassa mainittiin tekopyhyys, jota koettiin kirkon opetusten ja tekojen välisinä ristiriitoina. Tekopyhyyttä ei koettu ainoastaan yksilötasolla vaan sitä koettiin olevan myös organisaatiossa merkittäviä määriä.

Kaikki tutkimukseen osallituneet informatit listasivat ainakin yhden intellektuelleiksi syyn merkittäväksi omassa luopumisessaan, josta Traci teki johtopäätöksen, että intellektuelliset syyt ovat yleisiä MAP-kirkosta luopuvilla. Erityismaininnan Traci antaa DNA todisteille, sillä tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa informantit mainitsevat yhden luopumiseen vaikuttaneeksi syyksi sen etteivät DNA -todisteet tue uskonnollisia väitteitä.

Luopumuksen seurauksia tutkimuksessa tunnistettiin 17, joista osa oli luokiteltavissa negatiivisiksi ja osa positiivisiksi. Samoin kuin syyt myös seurauksen kategorioitiin. Kategiroiksi muodostuivat: yhteisö, perhe ja yksilö.

Yhteisöön liittyviä negatiivisia seurauksiksi tunnistettiin: yhteisön meneteys, ystävien menetys ja kitka ystävien välillä. Positiivisiksi yhteisöllisiksi seurauksiksi havaittiin: uudet ystävät.

Perheeseen liittyviä negatiivisia seurauksia tunnistettiin olevan: heikentyneet suhteet, vaikutukset perheeseen, perhetapahtumat sekä avioero. Perheeseen liittyviä positiivisina vaikutuksia havaittiin olevan: paremmat suhteet.

Yksilöön liittyvistä seurauksista negatiivisiksi tunnistettiin: viha, arvostelu, työn menettämisen pelko, anomia sekä väärinymmärtäminen. Positiivisina seurauksina havaittiin: autonomia, onnellisuus ja säästetty aika ja varat.

Suurin osa tutkimuksen informanteista koki negatiivisena sen kuinka heidän entinen yhteisönsä suhtautui heihin sen jälkeen kun he olivat luopuneet yhteisöstä. Sosiaaliset siteet entisiin sidosryhmiin käytännössä katkesivat eivätkä he enää tunteneet kuuluvansa yhteisöön. Joillekin informanteille tämä oli erityisen raskasta, sillä heillä ei ollut kirkon ulkopuolisia ihmissuhteita. Monet kertoivat myös menettäneensä ystäviä kirkosta lähtönsä takia, koska entiset ystävät eivät enää uskalla viettää heidän kanssaan aikaa peläten menettävänsä todistuksensa (sisäinen varmuus mormonikirkon totuudellisuudesta).

Perheeseen liittyneet negatiiviset seuraukset vaihtelivat informanttien kesken perhetapahtumissa koetuista kiusallisista tunteista aina avioeroihin ja suoranaisiin hylkäämisiin asti. Usein kitkaa perheissä aiheuttivat ns. "parempien sisarusten" suosiminen luopujan kustannuksella tai perheen pyrkimyksen uudelleen käännyttää luopuja takaisin kirkkoon.

Michael summed up the impacts to his family when he stated “...the bitter fruits of apostasy are that the church can really screw with your primary relationships.”

Neljä informanttia kertoi vakavasti keskustelleensa puolisonsa kanssa tai päätyneensä avioeroon. Pääsyyksi avioeroihin he nimesivät luopumisen MAP-kirkosta.

David said “during the time I was going through [the process of leaving the church] I was going through a divorce with my wife because she is still a devout believing member and if I wasn't going to believe she didn't want anything to do with me.”

Suoranaisesta perheensä hylkäämäksi joutunut Susan kertoi asiasta näin:

Oh yeah. My parents disowned me in December, before Christmas. I haven't seen or talked to any of my family members since then. I spent Christmas at a friend's house. I've missed birthdays I've missed family stuff...I see my older [adopted] sister occasionally. She's Catholic and doesn't care. But that's about it. Like my younger siblings are not allowed to text me or their phones get taken away. That type of thing...I have been to one cousin farewell since then. My parents were there, my siblings weren't and they didn't even say anything. It was as if we didn't know each other. It was really weird....The goal [now] is to humor the Grandparents. I don't know. I imagine I could tell them, they would be heartbroken, but as far as I'm concerned it's technically not their business either. This is my life, I love them and I respect them, but what are they going to do about it? It's just going to upset them.

Henkilökohtaisista negatiivista vaikutuksista informanttien kertomuksissa nousi yleisimmäksi viha kirkkoa kohtaan. Joissain tapauksissa vihalle ei ollut selkeää syytä. Toiset informatit kertoivat vihastuneensa sen seurauksena, että he tunsivat kirkon johtaneen heitä harhaan kirkon historiakerronnassa. Jotkin informatit taas kertoivat kuinka heidän vihansa kirkkoa kohtaan oli syttynyt kun heidän ystävyys- ja perhesuhteensa katkesivat ja he kokivat itsensä eritetyiksi. Erityisesti oman huomioni kiinnitti Annaksi nimetyn informantin vuodatus syistä, miksi hän oli vihainen, mutta en kopioi sitä tähän sen pituuden vuoksi (suosittelen lukemaan sen alussa olevan linkin takaa, Annan vuodatus löytyy sivulta 95).

Usein MAP-kirkosta luopuja näytti tutkimuksen valossa kohtaavan myös arvostelua ja tuomitsemista yhteisön taholta. Useat informatit kertoivat yhteisön, perheen ja ystävien tuominneen heidän päätöksensä lähteä sanoen sen johtuvan puuttellisesta päättelykyvystä, moraalittomuudesta tai jostain muusta syystä.

Jokainen informantti mainitsi myös ainakin yhden positiivisen seurauksen, mikä oli seurannut heidän kirkosta luopumistaan. Yksilöön vaikuttaneita positiivisia vaikutuksia koettiin olevan kaikkein eniten ja ne käsittelivät pääsääntöisesti itsenäisyyttä, onnellisuutta, säästettyä aikaa ja rahaa sekä parempia ihmissuhteita. Eniten mainintoja löytyi autonomiasta ja kuinka informantit kokivat nyt paremmin pystyvänsä itsenäisesti määrittelemään omat moraaliset standardinsa. Yhdeksi tärkeimmistä positiviisista aspekteista koettiin ajattelun vapaus, mielipiteiden muodostaminen omien kokemusten ja opittujen asioiden pohjalta. Informantit myös kertoivat kuinka luopumisen jälkeen lisääntynyt autonomia ja ajattelunvapaus teki heistä onnellisempia kun heitä saivat itse päättää asioista, eikä heitä pakoteta kirkon määrittelemiin sukupuolirooleihin tai käyttäytymismalleihin.

Ajan ja rahan säästyminen koettiin myös positiivisiksi ja onnellisuutta lisääviksi tekijöiksi. Kun kirkko ei enää vienyt isoa osaa informanttien vapaa-ajasta tuo aika jäi heille itselleen käytettäväksi niiden ihmisten kanssa, jotka he kokivat itselleen tärkeiksi. Vaughn erityisesti mainitsi kuika sen sijaan, että istuisi kirkon kokouksissa kuuntelemassa puheita, hänellä on nyt aikaa tehdä hyväntekeväisyyttä juuri niiden ihmisten parissa joita hän haluaa auttaa.

Kirkosta lähdettyään monet informantit kokivat myös uusien, kirkon ulkopuolisten, ihmissuhteiden olevan parempia ja monet sellaisia, joita he eivät kirkon jäsenenä koskaan olisi pystyneet edes solmimaan. Informantti Sylvia kertoi myös kuinka hän nyt pystyi hyväksymään ihmisten erilaiset taustat paremmin eikä hän enää tuomitse ihmisiä sen perusteella pukeutuvatko he kirkon asettamien standardien mukaan.

Joissain tapauksissa informantit myös kertoivat parantuneista perhesuhteista niihin sukulaisiin, jotka olivat eronneet kirkosta jo aiemmin. Vastaavasti jotkut informantit kertoivat kuinka heidän perheissään vietettiin kirkosta luopumisen jälkeen paljon enemmän aikaa keskenään, mikä oli merkittävästi parantanut perheen yhteenkuuluvuutta ja kommunikointia.

Vaikkakaan tutkimuksen havaintoja ei voida sellaisenaan soveltaa suomalaiseen mormoniyhteisöön jo pelkästään suomalaisen mormoniyhteisön marginaalisen koon vuoksi verrattuna Utahin jouhinkin piirikuntiin, joissa mormonitiheys on 90% luokkaa, niin se maalaa mielenkiintoisen kuvan siitä millaisten syiden takia MAP-kirkosta erotaan ja millaisia vaikutuksia eroilla on ihmisten sidosryhmiin. MAP-kirkko vaatii jäseniltään merkittävien rahallisten uhrausten lisäksi paljon vapaa-aikaa, joka on luonnollisesti pois perheeltä ja harrastuksilta. Luopuminen yhteisöstä, jonka parissa on viettänyt merkittävän osan vapaa-ajastaan, eittämättä näkyy ja vaikuttaa luopuneen ihmissuhteissa ja tämän Traci Burnettin tutkimus tuo hyvin esille.