Valeuutisia ja valheita

Kohta kaksi vuotta USA:n presidenttinä patsastellut Donald Trump on toistuvasti ja kiivaasti hyökännyt mediaa vastaan. Trump on useaan otteeseen kutsunut median kirjoittelua vääristelyksi, valeuutisiksi, valehteluksi ja jopa tuominnut median kansan viholliseksi. Trumpin puheista heijastuu voimakas vastakkainasettelu "me vs. muut," jossa Trumpin kanssa samaa mieltä olevat ovat älykästä eliittiä, joka kykenee näkemään median vainon. Trumpin johtajuudessa on siis havaittavissa selkeät merkit kulttijohtajan elkeistä. Kultteja tutkiva tohtori Janja Lalich kommentoi kesäkuussa Trumpin hallintoa Psmag:ssa:

Ihmiset Trumpin ympärillä, ja Washintonin Republikaanit, ehdottomasti nöyristelevät hänelle, joko siinä pelossa, että he suututtavat hänet, tai mielistelläkseen. Tuollainen käytös on hyvin tyypillistä kultille.

Lalichin mukaan totalistisissa kulteissa ilmenee neljä avaintekijää.
1. Niillä on kaiken kattava uskomusjärjestelmä.
2. Niissä osoitetaan ylenpalttista luottamusta johtajaan.
3. Niissä estetään johtajaan tai organisaatioon kohdistuva kritiikki.
4. Niissä halveksutaan tai ylenkatsotaan ei-jäseniä.

Johtajana Trump odottaa seuraajiltaan kyseenalaistamatonta sitoutumista ja sysää kaikki kritiikkiä häntä vastaan esittävät armotta syrjään, sekä hyökkää heitä vastaan pyrkien mustamaalaamaan heidät. Tämä on nähty kun hallinosta henkilövaihtuvuus on ollut ennätysluokkaa. Samalla Trumpin vankkumattomat kannattajat ylistävät suurta johtajaansa.

Retoriikassaan Trump on lietsonut pelkoa esittämällä väitteitä kuinka amerikkalainen elämäntapa ja arvot ovat uhattuna, samaa johon myös paikalliset äärioikeiston poliitikot kotisuomessa pyrkivät. Trumpin jatkuvat hyökkäykset toisinajattelijoita ja kriitikoita vastaan saa Lalichin mukaan hänen seuraajansa tuntemaan itsensä ylivertaiseksi, osaksi johtajan elittiryhmää joka poikkeaa "tavallisesta kansasta." Johtajan voimakkaat reaktiot siis voimistavat kannattajaryhmässä elitismiä ja siten voimistavat johtajan otetta seuraajistaan.

Kun Donald Trump jatkuvasti kritisoi mediaa valehtelusta ja hyökkää kriitikoita vastaan lokakampanjoilla niin aivan samoin toimi aikonaan myös Joseph Smith. Joseph Smithin kuolemaan johtaneiden tapahtumien kulminaatiopisteenä pidetään Nauvoo Expositorin lehtipainon tuhoamista. Nauvoo Expositorin tapauksen yhteydessä Joseph Smithin käytöksen samankaltaisuudet Donald Trumpin toimintaan ovat ilmeisiä.

Tapahtumaketju alkoi Joseph Smihiä vastaan John Bennetin esittämistä syytöksistä moniavioisuudesta ja moraalittomasta käytöksestä. Siinä missä Trump kehuskelee yksityisbussissa kourivansa naisten pilluja niin Joseph Smith tuntui olevan veistetty samasta puusta. Yksityisesti sisäpiirilleen Smith oli esitellyt moniavioisuuden, mutta valehteli siitä julkisesti. Joseph Smith oli mm. lähestynyt neuvonantajansa Willian Law:n vaimoa Janea ehdottaen tälle polyandriaa pyytäen Janea ottamaan itsensä toiseksi mieheksi ja antamaan "puolet rakkaudestaan" itselleen. Jane ja William Law eivät ehdotuksesta pitäneet ja heidän ilmaistua kantansa Joseph Smith erotti William Law:n kirkon ensimmäisestä presidenttikunnasta tammikuussa 1844 ja kokonaan kirkosta huhtikuussa 1844. Joseph Smithin esikunnassa paikan pitäminen edellytti siis johtajan ehdotonta seuraamista, samoin kuin Trumpinkin esikunassa.

Toukokuussa1844 William Law perusti Nauvoo Expositor -lehden muutaman muun kanssa paljastaakseen Joseph Smithin valheet. Lehden perustajajäsenien kokemukset ovat häkellyttävän samankaltaisia ja niistä kattavammin "Mormonismin ihmeellinen maailma" -blogissa. Yhteinen nimittäjiä Nauvoo Expositorin perustajille ovat Joseph Smithin lähentely-yritykset miesten vaimoja kohtaan usein miehen selän takana salaa sekä se, kuinka miehet perheineen ja sukulaisineen ovat joutuneet Joseph Smihin epäsuosioon ja lokakampanjan kohteeksi asian paljastuttua.

Vapaan median edustaja Nauvoo Expositor edusti Joseph Smithille samaa kuin nykypäivän vapaa media Donald Trumpille. Donald Trump omien sanojensa mukaan taistelee jatkuvia valheita ja valeuutisia vastaan, jotka yrittävät nakertaa hänen uskottavuuttaan ja arvovaltaansa. Trump on julistanut vapaan median kansan viholliseksi ja toimitukset epäisänmaallisiksi. Vastaavasti Joseph Smith julisti Nauvoo Expositorista jotakuinkin samaa, vaikka sanaa valeuutiset ei vielä Smithin aikaan käytetty, olisi termi epäilemättä kuulunut Joseph Smithin taajaan käyttämiin ilmaisuihin. Jos Donald Trump ylittäisi toimivaltansa ja määräisi kansalliskaartin tuhoamaan vapaiden uutismedioiden toimitukset, samoin kuin Joseph Smith määräsi Nauvoon legioonan tuhoamaan Nauvoo Expositorin, niin ehkäpä se merkitsisi myös Trumpin presidenttiyden loppua.

USA:n presidentin vaaleissa 1844 presidentiksi aikonut Joseph Smith kuoli ennen vaalipäivää, eikä hänen kampanjansa oikein päässyt edes vauhtiin. Olisiko maailma nähnyt Trumppinsa jo 172 vuotta aiemmin jos Smithiä ei olisi murhattu Carthagen vankilassa? Sitä ei voida tietää, mutta spekulointi aiheella on kutkuttavaa.

Enkeli ilmestyy

New Yorkin osavaltiossa 6.6.1835 ilmestyneessä Evangelical Magazine and Gospel Advocate lehden lyhyestä artikkelissa kerrotaan tarina kuinka Ohion Kirtlandissa mormonit kastoivat uusia jäseniä lähellä Painsvilleä. Artikkelissa kiinnitetään huomiota kuinka mormonien kastetilaisuudet järjestettiin aina myöhään illalla tai yöllä. Joseph Smith profetoi tilaisuuksiin liittyen, että niitä tulisi todistamaan vastarannalle enkeli ja kuinka erään tällaisen talaisuuden yhteydessä kolme nuorta miestä olisivat piiloituneet vastarannalle odottelemaan enkelin ilmestymistä todistaakseen enkelin olevan huijausta. Valkeisiin pukeutunut hohtava enkeli ilmestyikin ennustetusti ja kolmikko yhytti enkelin, joka kamppailun seurauksena putosi jokeen, josta kolmikko lopulta hänet kalasti ja paljasi valkoisiin pukeutuneeksi Joseph Smithiksi, joka piilotteli asusteiden alla lyhtyä.

Evangelical Messenger and Gopel Advocate lehden raportti levisi aikalaisissa lehdissä melko laajalle seuraavan kuukauden aikana, vaikka mormonien oma lehti yritti hyökätä tarinaa vastaan. Kuinka paljon ensimmäisessä jutussa on sitten keksittyä tai totta on tietysti näin jälkikäteen vaikeaa arvioida. On kuitenkin huomionarvoista, että hyvin samankaltainen tarina, joskin erilaisella lopputuloksella, julkaistiin The Cristian Standard lehdessä 26.1.1838. The Cristian Standard julkaisi Jasper Jesse Mossin kertomuksen, jossa samoin kuin edellisessä, kerrotaan kuinka kastetilaisuuksien aikana joen vastarannalle ilmestyi enkeli. Toisin kuin aiemmassa tarinassa J.J. Moss kertoo paljastusaikeissa olleiden miesten löytäneen veden pinnan alle piilotetun lankun, joka mahdollisti enkelin vettenpäällä kävelyn. Miehet sabotoivat lankkua sen verran, että ilmestynyt enkeli putosi veteen. Veteen pudonnut enkeli pakeni paikalta niin vauhdikkaasti ettei saatu selville kuka oli kyseessä. Lopuksi Moss toteaa enkelten ilmestyminen loppuneen kyseisen tapauksen jälkeen.

J.J. Moss kuvailee myös muita Kirtlandin mormonien tapoja, jotka monin kohdin ovat nykymormoneille täysin tuntemattomia. Kuvaukset muistuttavat ennemminkin hurmoshenkisiä helluntaipalveluksia, joissa kaatuillaan, puhutaan kielillä ja karkotetaan pahoja henkiä. J.J. Moss myös kertoo kuinka kokouksia järjestettiin paljon juuri iltaisin ja öisin, mikä luonnollisesti tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisten illuusioiden suunnitteluun. Moss näyttää myös kiinnittäneen huomiota, että mormonien riennoissa viini olisi näytellyt merkittävää osaa erilaisten ihmeiden järjestelemisessä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kohtaan arvioita kuinka mahdollisesti huumaavilla aineilla alkuaikojen mormonijohtajat olisivat manipuloineet jäsenten kokemuksia. Vuonna 2007 Robert T. Beckstead piti Sunstone Symposiumissa aihetta käsittelevän esitelmän "Restoration and the Sacred Mushroom" jossa hän käsitteli Joseph Smithin suhdetta voodooseen ja intiaanien shamanismiin. Esitelmässään Beckstead esittää kuinka Joseph Smithin lähipiirissä oli henkilöitä, jotka tunsivat ja kykenivät opettamaan Joseph Smithille kuinka psykedeelisiä kasveja voitiin käyttää ihmisten tajunnantilojen muokkaamiseen ja hengellisten kokemusten tuottamiseen.

Cincinnati Daily Commercial lehti julkaisi syyskuussa 1849 kertomuksen "One way to work a miracle" joka kertoo kuinka James J. Strang, joka myös vaikutti MAP-kirkossa voimakkaasti Joseph Smithin elinaikana, vuodatti Pyhää Henkeä jonkin rakennuksen siunaustilaisuudessa. Kertomus on hyvin yksityiskohtainen kuvaus, jossa huomio kiinnittyy miten Strang on illuusiota rakentanut käyttäen mahdollisesti fosforia. Illuusiota varten tila on pimennetty mahdollisimman täydellisesti valonlähteitä kontrolloimalla ja lopulta yhdellä kynttilällä on synnytetty valoilmiö yleisölle. Toisiin illuusio on ilmeisesti tehonnut, mutta kaikki eivät olleet vakuuttuneita.

Vaikka aikalaisissa lehdissä julkaistut kertomukset ovat joiltain osin epäluotettavia ja mielikuvituksellisia niin lienee selvää, että jonkinlaista pyrkimystä mormonikirkon ensivuosina on ollut illuusioiden lavastamiseen. Ihmeet eivät ole olleet kaikille aikalaisille ihmeitä vaan järjestettyjä illuusioita, joita toiset ovat myös pyrkineet paljastamaan. Mormonit itsekin huolestuivat jossain määrin vähän Joseph Smithin kuoleman jälkeen, että mihin kaikki ihmeet katosivat Smithin kuoltua ja kirkon hajottua useisiin suuntiin. Mikäli Cincinnati Daily Commercialiin on uskominen niin James Strang on ainakin yrittänyt lavastaa oman liikkeensä piirissä ihmeilluusioita edelleen, mutta Brigham Youngin liikkeen mukaan illusionäärejä ei ilmeisesti eksynyt. Alun hurmoshenkisestä meiningistä MAP-kirkossa ei taida olla enää juuri mitään jäljellä sillä  kaavamaisenmonotonisessa unettavuudessaan jumalanpalvelukset hakevat vertaistaan.

Carthage

MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kolmevuotiaille kehottaa sivulla 130 lapsia opettavaa aikuista näin:

Kerro omin sanoin kertomus siitä, kuinka profeetta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat olivat Carthagen vankilassa. Ilkeät miehet olivat panneet heidät vankilaan, vaikka he eivät olleet tehneet mitään väärää. Profeetta tiesi, että hänen henkensä oli vaarassa, ja hän oli hyvin surullinen. Hän pyysi ystäväänsä John Tayloria laulamaan. John oli myös hyvin surullinen, ja hän sanoi Josephille, ettei häntä haluttanut laulaa, mutta Joseph kehotti häntä laulamaan. Kun John lauloi laulun Jeesuksesta, kaikista vankilassa olijoista tuntui paremmalta. Laulu muistutti heitä siitä, että taivaallinen Isä ja Jeesus rakastivat heitä. Se antoi heille voimaa ja rohkeutta.

Tapahtumaketju, joka johti Joseph Smithin kuolemaan, on aika paljon monitahoisempi ja monimutkaisempi kuin ylimalkainen väite "eivät olleet tehneet mitään väärää." MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kirkon historiasta 8-11 vuotiaille kertoo sivulta 210 alkaen omanlaisensa tarina, jossa myös kaikki vastuu vieritetään kirkkoa vihaavien ja vainoavien ulkopuolisten ihmisten harteille. 8-11 vuotiaiden oppikirjassa mainitaan muutamia avainseikkoja, jotkin suoraan valehdellen ja toiset tarkemmin selittämättä miksi tapahtumaketju purkautui siten kun se purkautui päättyen Joseph ja Hyrum Smithin murhaan Carthagen vankilassa.

8-11 vuotaiden oppimateriaalissa räikeimmät valheet ovat:

• Muutamat kirkon viholliset perustivat sanomalehden, joka kertoi ilkeitä valheita
• Joseph ja Hyrum Smithiä syytettiin väärin perustein maanpetoksesta

Sanomalehti, johon tekstissä viitataan, on tietysti Nauvoo Expositor. Lehden perusti William Law, joka oli ennen erottamistaan Joseph Smithin toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. William Law:lle viimeinen pisara oli kun Joseph Smith yritti päästä hänen vaimonsa Jane Law:n sänkyyn ja näin lisätä Jane omaan haaremiinsa. Lehdessä William Law aikoi kertoa tosiasioita kirkosta ja Joseph Smithistä, joita valtaosa Nauvoon mormoneista ei tiennyt, eikä siis "ilkeitä valheita" kuten kirkon oppimateriaalissa annetaan ymmärtää. Yksi näistä väitetyistä "valheista" oli Joseph Smithin aviorikokset toisten miesten vaimojen kanssa ja moniavioiset suhteet, jotka olivat osavaltion laissa kiellettyjä.

Joseph ja Hyrum Smithin maanpetossyytteet taas olivat lehden painon tuhoamisesta seuranneista levottomuuksista. Lehden painon tuhoamisen jälkeen naapuri piirikunnan lehdessä, jossa mormonit eivät toki olleet kovin suosittuja, hyökättiin kovin sanakääntein näitä USA:n perustuslailliseen sananvapauteen puuttuvia toimia kohtaan ja vaadittiin suoranaisesti sotaa mormoneja vastaan, mikä luonnollisesti nostatti pelkoa mormonien kansoittamassa Nauvoossa. Lehtipainon tuhoaminen johti myös useisiin pidätysmääräyksiin Joseph Smithiä ja mormonijohtajia kohtaan. Nauvoossa pidätysmääräykset kuitenkin hylättiin kaupungin perustamiskirjaan kirjattujen habeas corpus pykälien nojalla, jotka oli suunniteltu nimenomaisesti estämään Joseph Smithin luovuttaminen Nauvoon ulkopuolisten tuomioistuinten tuomittavaksi. Habeas corpuksen käyttö pidätysmääräysten kumoamiseksi näin selkeän rikoksen kohdalla oli kuitenkin liikaa kuvernööri Thomas Fordille, joka vaati Joseph Smithiä antautumaan ja saapumaan Carthagen oikeuteen vastaamaan syytöksiin. Suojellakseen itseään ja Nauvoon kaupunkia mahdollisilta levottomuuksilta Joseph Smith oli myös julistanut sotatilan sekä mobilisoinut Nauvoon legioonan. Suunnilleen 2500 miehen Neuvoon legioona, jota verrattaessa liittovaltion armeijan silloiseen vahvuuteen n. 8500 miestä,  oli miesvahvuudeltaan USA:n toiseksi suurin armeija. Sotatilan julistaminen ilman kuvernöörin lupaa ja Nauvoon legioonan mobilisointi nähtiin Illinoissa suorana maanpetoksena ja osavaltion rauhaa vakavasti uhkaavana tekona. Perusteet maanpetossyytteille siis olivat olemassa.

Lisäksi osavaltion muut asukkaat suhtautuivat mormoneihin varsin epäluuloisesti sillä mormonit äänestivät vaaleissa kirkon johtajien ohjeiden mukaan ja mormonijohtajia syytettiinkin vaaleissa äänien myymisestä sekä poliittisella vaikutusvallalla pelaamisesta. Pelätessään mormonien tavoittelevan teokraattista yksinhallintoa alueella liittoutuivat muut piirikunnan asukkaat paikallisvaaleissa mormoneja vastaan, joskin huonolla menestyksellä monituhatpäisen mormoniyhteisön äänestäessä omat ehdokkaansa avainpaikoille. Lehtipainon tuhoamispäätöksestä seurannut tapahtumaketju kireässä poliittisessa tilanteessa johti Joseph Smithin kuolemaan ja Nauvoon kaupungin perustamiskirjan peruuttamiseen ja siten mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Luultavasti mikään mitä Nauvoo Expositorissa olisi painettu ei olisi johtanut vastaavaan tilanteeseen tai mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Lehden tuhoamisen voidaankin spekuloida olleen ehkäpä Joseph Smithin uran huonoin poliittinen päätös.

Palataan siis alkuun ja mutustellaan hieman sanoja "Ilkeät miehet" sekä "eivät olleet tehneet mitään väärää." Ilkeitä miehiä, jotka panivat Joseph ja Hyrum Smithin vankilaan, ovat MAP-kirkon narratiivissa osavaltion virkamiehet ja kuvernööri, jotka yrittivät ylläpitää rauhaa osavaltiossa ja välttää sisällisodan vaatimalla Joseph Smithiä ja kirkon johtajia vastaamaan teoistaan oikeuteen. "Mitään väärää" mormonijohtajat eivät kirkon opetusten perusteella tehneet tuhotessaan lehtipainon ja sitä seuranneiden levottomuuksien aikana julistaessaan sotatilan ja mobilisoidessaan maan toiseksi suurimman armeijan. En pidä mitenkään ihmeellisenä, että kaiken tämän jälkeen liittovaltio halusi riisua mormonit aseista ja karkottaa heidät osavaltiosta, kukapa sitä haluaisi omalle takapihalleen arvaamattomasti käyttäytyvää yksityisarmeijaa ja häikäilemättömästi omia valtapyrkimyksiään pönkittäviä uskonjohtajia.

Sinänsä ikävää on, että Joseph Smith ei tullut tuomituksi tuomioistuimessa. Carthagessa järjestetty oikeusistunto ja sitä seurannut Smithien vangitseminen ei ollut edes ensimmäinen kerta kun Joseph Smith oli syytettynä maanpetoksesta. Missourista maanpetossyytteet olivat seurausta 1838 levottomuuksista ja Joseph Smith tuomittiin sotatuomioistuimissa jo kertaalleen kuolemaan maanpetoksesta. Tuolloin Joseph Smith pelastui vain kun hänen puolustusasianajanaan toiminut ja tuomion täytäntöönpanosta kieltäytynyt Alexander Doniphan argumentoi, ettei siviiliä voitu tuomita sotatuomioistuimessa. Tapauksen käsittely siis siirrettiin siviilioikeuteen, mutta Joseph Smith pakeni ennen kuin siviilituomioistuin kerkesi syytteitä käsitellä. Olisikin todella mielenkiintoista tietää miten maanpetostuomio olisi aikanaan vaikuttanut mormonikirkon menestysmahdollisuuksiin vaikka epäilemättä hänestä olisi tuossakin tapauksessa leivottu marttyyri Brigham Youngin toimesta.

Mikään pyhimys Joseph Smith ei todellakaan ollut. Hänen elämäänsä värittää useat kohtaamiset lain kanssa erilaisista huijauksista, aviorikoksista ja petoksista. Maan alkaessa poltella jalkojen alla turhankin paljon hän on noudattanut samaa kaavaa kuin kuka tahansa aikalainen lainsuojaton ja paennut seuraavaan osavaltioon.

Joseph Smith jumalana

 Brigham Young 9.8.1859 julisti näin: (epävirallinen oma suomennokseni)

..yksikään mies tai nainen tältä taloudenhoitokaudelta ei voi koskaan päästä Jumalan selestiseen valtakuntaan ilman Joseph Smithin suostumusta. Siitä päivästä lähtien kun pappeus otettiin pois maailmasta kunnes kaiken loppu koittaa, jokaisella miehellä ja naisella täytyy olla hyväksyntä Joseph Smith juniorilta passina kartanoon, jossa Jumala ja Kristus ovat - minä teidän kanssanne ja te minun kanssani. Minä en voi sinne päästä ilman hänen suostumustaan. Hänellä on avaimet tuohon viimeisen taloudenhoitokauden valtakuntaan - avaimet henkimaailman hallitsemiseksi; ja hän hallitsee siellä voitokkaasti, sillä hän sai täydet valtuudet ja hohdokkaan voiton Saatanan voimista kun hän vielä oli lihassa, ja oli martyyri uskonnolleen ja Kristuksen nimelle, joka antaa hänelle täydellisimmän voiton henkimaailmasssa. Hän hallitsee siellä ylimpänä olentona piirissään, kapasiteetissaan ja kutsumuksessaan kuten Jumala taivaassa.

Brigham Young julisti puheessaan Joseph Smithin jumalaksi, ylimmäksi tuomariksi, joka valitsee selestiseen kuningaskuntaan Jumalan ja Kristuksen yhteyteen pääsevät ihmiset. Brigham Young ei kuitenkaan tainnut itse keksiä tätä oppia, sillä William Law, Nauvoo Expositorin perustaja ja Joseph Smithin toinen neuvonantaja vuosina 1841-1844 kirjoitti päiväkirjaansa 15.4.1844 seuraaaavasti (lanaus Grant Palmerin esseestä):

Konferenssi on päättynyt, Joseph ja muut opettivat joitain kaikkein harhaoppisimpia oppeja joita on ikinä kuultu. Kuten ... että Joseph Smith on jumala tälle sukupolvelle, että salaiset tapaamiset ovat kaikki laillisia ja oikein ja että kuningaskunta tulee perustaa kuningaskunnan mukaan (ja tietysti pitää olla kuningas) etc. etc.

William Law kirjoitti nämä sanat viidenkymmenen neuvoston (Council of Fifty) perustamiskokouksen jälkeen.Viidenkymmenen neuvosto oli teokraattis-poliittinen elin, jonka Joseph Smith perusti ja jonka johtoon hän nimesi itsensä ja otti tittelikseen maailman kuningas ja presidentti.

Viidenkymmenen neuvoston perustamiskokouksessa Joseph Smith on siis ilmeisesti julistanut itsensä jumalaksi kuten William Law päiväkirjaansa kirjoitti ja Brigham Young n. 15 vuotta myöhemmin pitämässään puheessa saarnasi kirkon jäsenille. Siinä missä kristityt luottavat Jeesuksen ristinkuoleman sovittavaan voimaan ja Jumalan armoon, mormoneilla, ainakin Brigham Youngin mukaan, portinvartijana toimii Joseph Smith, nuoruusvuosina ihmisiä huijannut pikkurikollinen jonka mopo lähti pahemman kerran keulimaan.

Joseph Smith ja L. Ron Hubbard

Toissa päivänä Ylen Docventures näytti "Going Clear" dokumenttielokuvan skientologiasta. Kaiken kaikkiaan dokumentti oli varsin pydähdyttävä ja pisti ihmettelemään miten ihmiset oikeasti saadaan uskomaan mitä uskomattomimpia juttua. Dokumentin aikana huomioni kiinnittyi moniin samankaltaisuuksiin skientologian perustajan L. Ron Hubbardin ja mormonismin perustajan Joseph Smithin välillä.

L. Ron Hubbard oli kiistämättä melkoinen tarinankertoja. Hubbard kirjoitti sci-fi -kirjallisuutta ja Guinessin ennätysten kirjan mukaan hän on maailman eniten käännetty kirjailija, eniten äänikirjoja julkaissut yksittäinen kirjailija, eniten kirjoja julkaissut yksittäinen kirjailija ja eniten kopioita yhdestä kirjasta julkaissut kirjailija. L. Ron Hubbard oli siis hyvin tuottelias kirjailija, mikä kertoo melkoisesta luovuudesta. Hubbardin menestynein teos on "Dianetiikka," josta muotoutui myöhemmin skientologian perusteos.

Siinä missä L. Ron Hubbard vietti uransa alkuvaiheessa runsain mitoin aikaa kirjoituskoneensa äärellä naputellen sci-fi tarinoita, mormonismin perustaja Joseph Smith vietti aikaa perheensä kanssa sepitellen omia fantasiatarinoitaan Amerikan intiaaneista ja maagisista voimista. Molempien miesten mielikuvitus näyttää loikkineen pitkälti samoja väyliä myöhemmin ammentaen mielikuvitustensa tuotokset omien uskonliikkeidensä perustaksi. Joseph Smithin vilkkaasta mielikuvituksesta ja tuotteliaisuudesta jälkipolville on jäänyt aikalaisen mittapuun mukaan melko mittava fantasiaromaani Mormonin Kirja, osittain uudelleen kirjoitettu Raamattu, sci-fi -elementtejä sisältävä Abrahamin kirja ja kokoelma mormonijumalien käskyjä sisällytettynä Oppi ja Liitot -kirjaan.

Hubbardin ja Smithin filosofioissa on myös tietynlaista yhtäläisyyttä. Hubbardin Xenu oli galaktinen hallitsija, joka kukisti kapinan ja passitti sen jälkeen miljoonia ihmisiä maapallolle, jossa heidät tuhottiin mutta heidän henkensä jäivät tänne elämään pahoina henkinä thetoina. Joseph Smithin jumalat asustelevat Kolob nimisen tähden lähettyvillä ja he kukistivat kapinan, jota johti Lusifer. Mormonismin Lucifer kapinajoukkoineen passitettiin myös maapallolle, samoin kuin Xenun tuhoamat ihmiset, ilman fyysistä olomuotoa kiusamaan ihmisiä.

Yhtäläisyydet Hubbardin ja Joseph Smithin välillä eivät luonnollisestikaan lopu tähän. Ilmeisiä samankaltaisuuksia löytyy myös heidän käyttämistään henkisen väkivallan työkaluista. "Going Clear" dokumentissa mm. kerrottiin kuinka Hubbard oli kosinut vaimoaan uhaten tappaa itsensä mikäli mielitietty ei suostuisi avioon, johon Sara Norhrup Hollister sitten myöntyi pelastaakseen L. Ron Hubbardin hengen. Joseph Smith käytti vastaavaa uhkailua, hieman eri tavoin muotoiltuna, kosiskellessaan vaimoja itselleen. Legendaarisin Joseph Smithin uhkaus oli väite kuinka jumalan enkeli tappaisi Joseph Smithin liekehtivällä miekalla mikäli nainen ei suostunut hänen vaimokseen.

Hubbardin ja Smithin perintönä maailmaan on syntynyt kaksi merkittäviä yhtäläisyyksiä sisältävää filosofisuskonnollista yhteisöä. Molempien toimintaperiaatteet etenkin liikkeisiin kriittisesti suhtautuvia kohtaan ovat hyvin samankaltaisia. Molemmissa ulkopuoliset ovat uhka ja oma yhteisö on jatkuvan vainon kohteena. Omaa väkeä valvotaan herkeämättä ja mikäli kriittistä henkilöä ei saada palautettua ruotuun hänet potkitaan pihalle. Vaikka skientologiassa kriitikkojen, erotettujen ja eronneiden kohtelu on viety äärimmilleen ja loukkaa ihmisoikeuksia jopa vakavammin kuin Jehovan Todistajien käytännöt, mormonikirkko jää jälkeen vain hieman. Reilu vuosi sitten Dennis ja Rauni Higley kävivät Suomessa ja keskuteluissamme he kertoivat joutuneensa Utahissa MAP-kirkon vakoilun kohteeksi. En tuolloin vielä uskonut Dennisin ja Raunin väitteitä puhelinsalakuuntelusta, koska koko asia tuntui niin käsittämättömältä. Vastaavia tarinoita kuitenkin löytyy myös muilta mormonismin piirissä kasvaneilta kuten vaikkapa Mitt Romneyn serkulta, joka kertoi "The Mormon Candidate" dokumentissa joutuneensa kartetuksi ja MAP-kirkon agenttien seurailevan hänen liikkeitään.

On häkellyttävää kuinka paljon yhtymäkohtia kahdesta kultista ja niiden perustajista löytyy. "Going Clear" tyylisiä dokumentteja, jotka avaavat erilaisten lahkojen ja kulttien syntyä sekä perustajien sielunmaisemaa, toivoisi enemmän. Epäilemättä kulttijohtajien psyykeitä on analysoitu eripuolilla maailmaa psykologien toimesta ja tutkimustuloksia on varmasti julkaistu tiedelehdissä, mutta maallikoille ne ovat aika raskasta luettavaa ja vaikeasti löydettäviä.

Näkykivestä

Viimeisen kuukauden aikana mormoniuutisia seuranneet eivät ole voineet välttyä kuulemasta kuinka MAP-kirkko on päättänyt julkistaa kuvia Joseph Smithin näkykivestä. Aiheeseen liittyvä artikkeli julkaistaan lokakuun 2015 Liahonasssa, mutta kyseinen teksti kuvineen on jo luettavissa MAP-kirkon englanninkielisillä sivuilla. Laiskuuttani tulin lukeneeksi kirkon artikkelin vasta tänään ja tässä nyt sitten muutama kommentti.

Artikkeli alkaa ylimalkaisella johdannolla, jossa kirjoittaja mm. määrittelee termin "näkijä." Viitteeksi teksti tarjoaa ensimmäiseksi Raamatusta 1 Sam 9:9, jonka mukaan profeettoja kutsuttiin entisaikaan näkijöiksi. Tämän jälkeen artikkelin teksti jatkaa kuinka entisaikaan ihmiset vastaanottivat hengellisiä ilmentymiä taikakalujen kuten sauvojen, pronssifiguurien, papillisen asun tai Uurim ja Tummim välityksellä. Mainituista taikakaluista on kuitenkin todettava se, ettei niistä yhtäkään käytetty kuten Joseph Smith käytti omaa näkykiveään. Lähdeviitteinä sauvoista artikkeli tarjoilee Mooseksen kirjojen kohtia, joissa Mooses käyttää taikasauvaansa tehdäkseen taikoja vapauttaessaa Israelilaisia Egyptistä. Mainittu pronssifiguuri oli Nehushtan, johon katsomalla käärmeen puremaksi joutunut henkilö parani. Papillinen asu, joka oli koristeltu kultaisin kivin, joissa oli Israelin heimojen nimet, oli taas symbolinen ja Aaronin sitä kantaessa hän edusti kaikkia heimoja Herran  alttarilla. Uurim ja Tummim taas olivat papin asussaan säilyttämät arpakivet, joiden uskottiin osoittavan Jumalan tahdon kiistanalaisissa asioissa, eivätkä siis poikenneen toimintaperiaatteiltaa luultavasti mitenkään esim. lapinnoidan rummuissaan käyttämistä luista. Mitkään näistä Raamatullisista taikakaluista eivät siis olleet vastaavia Joseph Smithin näkykiven kanssa vaikka artikkelin kirjoittaja haluaa nämä keskenään rinnastaa. Artikkelin kirjoittajan motiivina piileekin halu alustaa kuva kuinka Joseph Smithillä olisi ollut hallussaan vastaava Jumalallinen taikakalu ja pehmentää vastaanottoa sille mitä hän seuraavaksi kertoo.

“Seeing” and “seers” were part of the American and family culture in which Joseph Smith grew up. Steeped in the language of the Bible and a mixture of Anglo-European cultures brought over by immigrants to North America, some people in the early 19th century believed it was possible for gifted individuals to “see,” or receive spiritual manifestations, through material objects such as seer stones.

Mikä olikaan se ydinsanoma? 1800-luvun alun ihmiset olivat taikauskoisia ja uskoivat lahjakkaiden henkilöiden pystyvän näkemään tai vastaanottamaan hengellisiä ilmentymiä näkykivien kaltaisten esineiden kautta. En muista aiemmin lukeneeni kirkon virallisesti julkaisseen tekstiä, joka tunnustaa Joseph Smithin kasvaneen taikauskoisessa ympäristössä.

The young Joseph Smith accepted such familiar folk ways of his day, including the idea of using seer stones to view lost or hidden objects. Since the biblical narrative showed God using physical objects to focus people’s faith or communicate spiritually in ancient times, Joseph and others assumed the same for their day.

 Joseph Smith hyväksyi siis mitkä? Tässä kohdin oikea termi olisi kylläkin folk magic ja hänen käyttämänsä metodi tarkemmalta nimeltään Krystallomantia.

Joseph’s parents, Joseph Smith Sr. and Lucy Mack Smith, affirmed the family’s immersion in this culture and their use of physical objects in this way, and the villagers of Palmyra and Manchester, New York, where the Smiths lived, sought out Joseph to find lost objects before he moved to Pennsylvania in late 1827.

Taikauskoinen kasvuympäristö luonnollisesti vaikutti Joseph Smithin elämään ja nyt todentotta kirkko tunnustaa Joseph Smithin koko perheen olleen voimakkaasti mukana tässä taikakalutouhussa aina vuoteen 1827 asti. Joseph Smith oli alan harjoittajana jopa siinä määrin tunnettu, että hänen palveluksiaan osattiin tulla oikein kyselemään. Vaikkakaan artikkeli ei mainitse niin tämä taikakalujen kanssa touhuilu oli tuona aikana New Yorkin osavaltiossa jopa niin yleistä, että se oli sisällytetty lakikirjoihin "Disordely conduct" pykälien alle nimikkeellä "glass looking." Tämän toiminnan seurauksena myös Joseph Smithistä annettiin pidätysmääräys South Bainbridgen piirikunnassa 1826. Pitää vaan ihmetellä mitkä ovat olleet Joseph Smithin motiivit tällaisen taikuuden harjoittamiseen jos meidän pitäisi samalla uskoa hänen kohdanneet Jumalan ja Jeesuksen kasvotusten keväällä 1820 ja heidän vielä kehottaneen Joseph Smithiä luopumaan pahoista tavoistaan? Eivätkö Jumalan ja Jeesuksen sanat olleetkaan Joseph Smithille riittävän merkityksellisiä?

Tämän jälkeen artikkelin kirjoittaja jatkaa:

 In their proselyting efforts, Joseph and other early members chose not to focus on the influence of folk culture, as many prospective converts were experiencing a transformation in how they understood religion in the Age of Reason. In what became canonized revelations, however, Joseph continued to teach that seer stones and other seeric devices, as well as the ability to work with them, were important and sacred gifts from God.

Jälleen kirjoittaja kiertelee ja kaartelee vältellen termiä "folk magic" ja korvaa käsitteen loivemmalla "folk culture" sanaparilla, josta Joseph Smithin magiaan sidonnainen elämä ei paista niin voimakkaasti läpi. Samalla kirjoittaja tulee tunnustaneeksi kuinka käännytyspyrkimyksissään jo varhaiset kirkon jäsenet omaksuivat kulteille ominaisen tavan jättää asioita kertomatta näin luoden harhaisia mielikuvia uusien jäsenkandidaattien mieleen kultin magiaan voimakkaasti kytköksissä olevasta syntyhistoriasta. Perusta MAP-kirkon epärehelliselle ja totuudenpeittelylle luotiin siis heti ensimmäisistä päivistä alkaen.

Seuraavat kohdat johon tarkkasilmäisen lukijan huomio kiinnittyy kuvailevat Mormonin kirjassa mainittuja "kääntäjiä," kiviä jotka Herra on aivan erityisesti valmistanut jotta myöhemmät sukupolvet voisivat ymmärtää väitettyhin kultalevyihin kirjoitettua tekstiä. Kirjoittajan mukaan Mormonin kirja sisältää myös profetian omasta synnystään..

The Book of Mormon contains a prophecy attributed to Joseph of Egypt declaring that one of his descendants—clearly Joseph Smith—would be “a choice seer” bringing other descendants “to the knowledge of the covenants” that God made with their ancestors 

... sekä syntyyn vaikuttavasta taikakeinosta eli krystallomantiasta...

 But Alma also quotes a prophecy that appears to refer to a single stone: “And the Lord said: I will prepare unto my servant Gazelem, a stone, which shall shine forth in darkness unto light” 

..ja lopulta..

In fact, historical evidence shows that in addition to the two seer stones known as “interpreters,” Joseph Smith used at least one other seer stone in translating the Book of Mormon, often placing it into a hat in order to block out light. According to Joseph’s contemporaries, he did this in order to better view the words on the stone.

 Siis teksti oli kuitenkin selkeämpää Joseph Smithin omalla taikakivellä, eikä niillä Jumalan aivan erityisesti juuri tätä tarkoitusta varten säilömillä "kääntäjillä." Miksi ihmeessä Jumala pisti Mormonin kirjassa niin monet näkemään niin suurta vaivaa noiden kääntäjien säilyttämiseen jos ne kerran olivat surkeampia kuin se Josephin aikoinaan maasta kaivama kivi, josta nyt siis kuvatkin on julkaistu?

Tämän jälkeen artikkeli tunnustaa, että kirkon jäsenet rupesivat kutsumaan mitä tahansa näkykiviä Uurim ja Tummim -nimellä ja samalla vahvistaa ettei MAP-kirkon Uurim ja Tummimeilla ole mitään tekemistä Raamatullisten arpakivien kanssa näin lopullisesti pirstoen kaikki tätä aiemmin esitetyt argumentit, joissa mormonit ovat lukuisissa keskusteluissa Internetin palstoilla julistaneet Uurim ja Tummimiensa Raamatullisia juuria.

Kaikenkaikkiaan artikkeli on varmasti monelle kirkonjäsenelle melkoinen shokki. Kaikki vuodet, mitä jäsenet ovat istuskelleet pyhäkouluissaan, jäsenten mieliin on levitetty harhaanjohtavaa kuvaa siitä miten Mormonin kirja on syntynyt. Kirkon materiaaleissa kuvitukset ovat yksinomaa esittäneet nuorta miestä selailemassa kultaisia levyjä eikä kuvituksissa ole juuri näytetty todellista krystallomantiaa harjoittavaa Joseph Smithiä. Viestiä on voimistettu leimaamalla kaikki kirkon ulkopuoliset lähteet, jotka todenmukaista kuvaa ovat tarjonneet, anti-mormonimateriaaliksi ja sielunvihollisen juonitteluksi, joihin ei voi luottaa. Kirkko on valehdellut jäsenilleen härskisti samalla maalaten itsestään julmuuksista kärsivän uhrin, jota vainotaan ja yritetään tuhota, ja valitettavan moni jäsen tähän vedätykseen on uskonut. Mihin jäsenet tämän jälkeen uskovat? Jatkavatko he uskollisina heille valehdelleiden johtajien seuraamista vai heräävätkö he huomaamaan kuinka ympäröivän maailman "anti-mormonit" ovat rehellisempiä kuin heiltä rahaa, aikaa ja resursseja alati vaativa kirkko?

Joseph Smithin moniavioisuus

Viime vuonna kirjoitin MAP-kirkon julkaisemasta esseestä liittyen moniavioisuuteen ja manifestoon. Nyt MAP-kirkko on julkistanut moniavioisuuteen liittyen pari uutta artikkelia verkkosivuillaan. Ensimmäinen  näistä artikkeleista käsittelee moniavioisuuskäytäntöjä MAP-kirkossa yleisellä tasolla ja aloittaa näin:

Latter-day Saints believe that the marriage of one man and one woman is the Lord’s standing law of marriage. In biblical times, the Lord commanded some to practice plural marriage—the marriage of one man and more than one woman.

Viitteeksi tälle väitteelleen, kuinka Herra käski raamatullisina aikoina jotkin harjoittamaan moniavioisuutta, MAP-kirkko tarjoilee 1 Moos 16.

1 Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar. 2 Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. 3 Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp- tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi. 4 Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä. 5 Silloin Sarai sanoi Abramille: "Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme." 6 Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan.

Kovin vahvasti ei siis ala MAP-kirkon artikkeli moniavioisuudesta, sillä missään kohdin viitattua Mooseksen kirjaa ei Herra määrää ketään harjoittamaan moniavioisuutta. MAP-kirkko jää siis kiinni valheesta ja varsin omavaltaisesta tekstin tulkinnasta heti ensimmäisessä lauseessa. Mitähän MAP-kirkko siis toivoo saavuttavansa kun valheita kylvetään jo heti ensimmäisestä lauseesta alkaen? MAP-kirkon artikkeli jatkaa..

By revelation, the Lord commanded Joseph Smith to institute the practice of plural marriage among Church members in the early 1840s.

Noniin siis ensin piti valehdella Herran vanhassa testamentissä määränneen harjoittamaan moniavioisuutta, että saadaan jonkinlainen aasinsilta ja oikeutus rakennettua Joseph Smithin moniavioisuudelle. MAP-kirkko hakee siis oikeutusta käytännölle valehtelemalla, että näin Herra määräsi ennenkin ja niin Hän määräsi myös uudelleen 1830-luvulla. MAP-kirkko ilmeisesti luottaa, että lukijat eivät tarkista lähteitä ja uskovat sokeasti sen mitä he kirjoittavat.

Moniavioisuuden syistä artikkeli tarjoaa seuraavaa.

The Book of Mormon identifies one reason for God to command it: to increase the number of children born in the gospel covenant in order to “raise up seed unto [the Lord].”

Mormonin kirjan mukaan Herra määrää moniavioisuuteen "nostaakseen siementä." Tosiasia kuitenkin on, että moniavioiset suhteet, joissa naisilla on vain yksi mies ja miehellä monta vaimoa, kuten OL 132 edellyttää, eivät tuota jälkeläisiä tehokkaammin, eivätkä näin ollen "nosta siementä." Tilanne pitäisi olla vallan toisin päin ts. naisilla pitäisi olla useita miehiä, jotta he tulisivat mahdollisimman varmasti ja usein raskaaksi, myös moniavioisten mormoninaisten jälkeläisten määrä verrattuna aikakauden yksiavioisiin naisiin oli huomattavasti pienempi kuten aiemmin kirjoitin. Artikkelin tarjoamalle Mormoninkirjasta löytyvälle perustelulle ei ole luonnontieteellistä pohjaa, mikä asettaakin seuraavan artikkelissa esitetyn väitteen varsin kyseenalaiseen valoon.

Plural marriage did result in the birth of large numbers of children within faithful Latter-day Saint homes.

 Tämä väite on täysin riippuvainen siitä millä tavalla lasten suurta lukumäärää halutaan laskea. Väite pitää paikkansa vain ja ainoastaan vain tilanteessa, jossa arvioidaan avioliiton miespuolisen jäsenen saamien jälkeläisten lukumäärää verrattuna yksiavioisiin suhteisiin. Naisten näkökulmasta heidän jälkeläistensä lukumäärä on ollut pienempi ja kuten todettua kaikkein suurimman jälkeläismäärän takaamiseksi naisilla olisi pitänyt olla mahdollisimman useita partnereita, asia jonka suoranaisesti OL 132 kieltää.

Valheilla ja vääristelyllä verhotun alustuksen jälkeen artikkeli jatkaa itse asiaan. Moniavioisuuden alkuajoista kerrotaan seuraavasti.

Polygamy had been permitted for millennia in many cultures and religions, but, with few exceptions, it was rejected in Western cultures. In Joseph Smith’s time, monogamy was the only legal form of marriage in the United States.

 Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun MAP-kirkko myöntää totuuden: "Yksiavioinen avioliitto oli ainoa laillinen aviomuoto Yhdysvalloissa." MAP-kirkko siis avoimesti toteaa, että Joseph Smith ja muut kirkon johtajat, jotka aikoinaan harjoittivat moniavioisuutta, rikkoivat lakia. Raskauttavana tekijänä asiassa on vieläpä se, että toinen nyt julkistettu artikkeli vahvistaa Joseph Smithin rikkoneen lakia tietoisesti.

In Joseph Smith’s time, monogamy was the only legal form of marriage in the United States. Joseph knew the practice of plural marriage would stir up public ire.

 Tämä asettaa Joseph Smithin ja hänen perustamansa kirkon varsin mielenkiintoiseen valoon kun muistetaan mitä Joseph Smithin MAP-kirkolle kirjoittamissa uskonkappaleissa todetaan maan lakien kunnioittamisesta.

12 Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.

 Tähän mennessä olemme siis saaneet vahvistuksen, että Joseph Smith rikkoi lakia ja omia uskonkappaleitaan. Mitähän muuta hän moniavoisuudellaan tuli rikkoneeksi? Tämän jälkeen artikkeli jatkaa kuinka OL 132:een kirjattu ilmoitus määrittelee moniavioisuuden periaatteita, joita ovat:

• Uusien vaimojen tulee olla neitsyitä (OL 132:61)
• Ensimmäisen vaimon tulee antaa suostumuksensa (OL 132:61)
• Naiset eivät saa olla toisten miesten kanssa (OL 132:61)
• Naiset on annettu miehelle lisääntymistä varten (OL 132:63).

Tässä välissä artikkeli tarjoaa linkin toiseen artikkeliin, joka erityisesti käsittelee moniavoisuutta Kirtlandissa ja Nauvoossa, jonka alustukseen tällä erää ohitan ja jatkan suoraan artikkelin kertomiin asioihin Joseph Smithin moniavioisista suhteista:

During the era in which plural marriage was practiced, Latter-day Saints distinguished between sealings for time and eternity and sealings for eternity only. Sealings for time and eternity included commitments and relationships during this life, generally including the possibility of sexual relations. Eternity-only sealings indicated relationships in the next life alone.Evidence indicates that Joseph Smith participated in both types of sealings. The exact number of women to whom he was sealed in his lifetime is unknown because the evidence is fragmentary. Some of the women who were sealed to Joseph Smith later testified that their marriages were for time and eternity, while others indicated that their relationships were for eternity alone.

 MAP-kirkko toteaa, että jotkin Joseph Smithin moniavioisista suhteista olivat ajaksi ja ikuisuudeksi kun taas toiset olivat vain ikuisuudeksi. Ajallisiin suhteisiin kuului oletettavasti siis myös seksuaalinen kanssakäyminen, sikäli kun OL 132:63 ilmaisee varsin selkeästi, että moniavioiset suhteet on tarkoitettu lisääntymistä varten. "Vain ikuisuudeksi" solmitut moniavioiset liitot eivät siis olleet OL 132:n mukaisia.

The youngest was Helen Mar Kimball, daughter of Joseph’s close friends Heber C. and Vilate Murray Kimball, who was sealed to Joseph several months before her 15th birthday. Marriage at such an age, inappropriate by today’s standards, was legal in that era, and some women married in their mid-teens. Helen Mar Kimball spoke of her sealing to Joseph as being “for eternity alone,” suggesting that the relationship did not involve sexual relations. After Joseph’s death, Helen remarried and became an articulate defender of him and of plural marriage.

 Tässä kohdin artikkelin sanamuoto hieman kummastuttaa. Miksi ihmeessä asia on pitänyt ilmaista näin? Miksi kirjoittaja ei ole vain rehellisesti sanonut, että Helen Mar Kimball oli Joseph Smithin kanssa avioituessaan vain 14 vuotias? Lisäksi perusteluina kirkko jatkaa kuinka 14 vuotiaiden avioliitot olivat tuolloin laillisia, ikäänkuin tämä seikka poistaisi tosiasian, että avioituessaan toisen naisen, tai tässä tapauksessa oikeammin hädintuskin teini-iän saavuttaneen tytön, kanssa ollessaan jo naimisissa Emman kanssa Joseph Smith rikkoi lakia. Lisäksi MAP-kirkko yrittää pehmentää asiaa väittämällä ettei tässä liitossa olisi harrastettu seksiä, joka on täysin eri kuva kuin mitä Helen Mar Kimballin päiväkirjasta nousee esiin:

"None but God & his angels could see my mother’s bleeding heart-when Joseph asked her if she was willing...She had witnessed the sufferings of others, who were older & who better understood the step they were taking, & to see her child, who had scarcely seen her fifteenth summer, following in the same thorny path, in her mind she saw the misery which was as sure to come...; but it was all hidden from me.”

 Jos kyse oli kerran vain muodollisesta seksittömästä sinetöinnistä ikuisuudeksi niin miksi Helen Mar Kimball päiväkirjassaan vuodattaa äitinsä suurta surua ja sitä kuinka alle viisitoista vuotias tytär joutuu samalle ohdakkeiselle polulle, jossa on nähnyt monien kärsivän? Vähän myöhemmin Helen kuvaili tuntevansa itsensä myös hyväksikäytetyksi lapseksi:

"..and like a wild bird I longed for the freedom that was denied me; and thought myself an abused child, and that it was pardonable if I did murmur.”

 Helen Mar Kimballin jälkeen artikkeli jatkaa muista Joseph Smithin moniavioisista suhteista seuraavasti:

Following his marriage to Louisa Beaman and before he married other single women, Joseph Smith was sealed to a number of women who were already married.

 Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun MAP-kirkko virallisesti myöntää Joseph Smithin harrastaneen polyandriaa, siis avioituneen muiden elossa olevien miesten vaimojen kanssa. Missään kohdin OL 132 ei tätä salli vaan itseasiassa tuomitsee tällaisen selvästi aviorikokseksi.

OL 132:61 Ja vielä, mitä tulee pappeuden lakiin — jos kuka tahansa mies ottaa vaimoksi neitsyen ja haluaa ottaa vaimoksi toisen, ja ensimmäinen antaa suostumuksensa, ja jos hän ottaa vaimoksi toisen, ja he ovat neitsyitä eivätkä ole vannoneet valaa kenellekään muulle miehelle, silloin hänet julistetaan syyttömäksi; hän ei voi tehdä aviorikosta, sillä heidät on annettu hänelle; sillä hän ei voi tehdä aviorikosta sen kanssa, joka kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle.

 Joseph Smith ei siis riko moniavioisilla suhteillaan ainoastaan lakia ja omia uskonkappaleitaan vaan myös Jumalalta saamaksi väittämäänsä ilmoitusta moniavioisuudesta. Toisten miesten aviovaimot eivät olleet varmastikaan neitsyitä eivätkä täyttäneet ehtoa, joka edellytti etteivät naiset olleet vannoneet valaa kenellekään muulle miehelle. Joseph Smith moniavioisine suhteineen syyllistyi siis myös aviorikokseen jopa omien oppiensa mukaan. Artikkeli mainitsee nimeltä mm. Zina Huntington Jacobsin, mutta jättää mainitsematta kuinka 20 vuotias Zina oli vain 7 kuukautta aiemmin avioitunut Henry Jacobsin kanssa ja oli avioliittoa Josephin kanssa solmiessaan raskaana Henrylle. Artikkeli ei myöskään mainitse kuinka Joseph passitti Henryn useaan otteeseen lähetystyöhön pois vaimonsa ja pienten lastensa luota, käytäntö, jota Joseph Smith varsin usein käytti ja aviomiesten ollessa poissa avioitui heidän vaimojensa kanssa.

Entäpä sitten Joseph Smithin ensimmäinen vaimo Emma? Antoiko hän suostumuksensa Josephille monien vaimojen ottamiseen kuten OL 132:61 edellyttää?

Emma approved, at least for a time, of four of Joseph Smith’s plural marriages in Nauvoo, and she accepted all four of those wives into her household. She may have approved of other marriages as well. But Emma likely did not know about all of Joseph’s sealings. She vacillated in her view of plural marriage, at some points supporting it and at other times denouncing it.

Artikkelin tekstin mukaan Emma olisi hyväksynyt ainakin neljä näistä avioliitoista ja mahdollisesti jopa useamman, mutta todennäköisesti Emma ei tiennyt kaikista Josephin vaimoista. Joseph Smith rikkoi siis kaikkia OL 132:ssa listattuja ehtoja uusien vaimojen ottamiselle.

Kaiken tämän lisäksi artikkelin luettuaan jokaiselle on selvää kuinka Joseph Smith valehteli asiasta julkisesti kieltäen syyllistyneensä moniavioisuuteen tai aviorikoksiin.

What a thing it is for a man to be accused of committing adultery, and having seven wives, when I can only find one. (History of The Church 6:410-411)

 On sinällään positiivista, että MAP-kirkko avautuu pala kerrallaan totuudelle ja julkaisee artikkeleita tästäkin aiheesta. Harmi vain, että artikkelit edelleen koittavat esittää käytännön jollain tavalla hyväksyttävänä ja antaa Joseph Smithille asiassa jonkinlaista synninpäästöä. Vaikka artikkeli ei sitä suoraan ilmaise niin on päivän selvää kuinka Joseph Smith tietoisesti rikkoi maan lakeja, toimi vastoin perustamansa uskonnon uskonkappaleita ja Jumalalta saamaksi väittämänsä ilmoituksen periaatteita sekä salasi käytännön ainakin osittain omalta vaimoltaan ja valehteli siitä julkisesti.

Kaikesta tästä huolimatta MAP-kirkko silti uskottelee jäsenilleen, että kyseessä oli rehellinen Jumalan profeetta. Lähinnä omaan mieleen kumpuaa samankaltaisuudet Joseph Smithin ja David Koreshin välillä, sillä molemmat näyttävät uskoneen heillä olevan Jumalan oikeutus ottaa itselleen useita vaimoja ja kehottivat seuraajiaan pitämään asian salassa.

Valkopesua vanhaan malliin

MAP-kirkon esseesarja kirkon historian ongelmallisista aiheista sai taas uuden osan. Tämän kertaisen esseen aihe on Mormonin kirjan synty. Asiaan perehtyneille uusi kirkon sivuillaan julaisema essee ei paljasta uusia asioita tapahtumasarjasta vaikkakin joillekin mormoniharhassa elävistä kirkonjäsenistä se tarjoilee muutamia mormonikirkon normaalista kerronnasta ja pyhäkouluopetuksesta poikkeavia yksityiskohtia. Tapansa mukaan MAP-kirkko tarjoilee jälleen varsin ristiriitaisia näkemyksiä ja tietoja samalla pyrkien valkopesemään aiheeseen liittyvät epämääräisyydet maton alle tuttuun vähättelevään tyyliinsä.

MAP-kirkko avaa esseensä näin:

Joseph Smith said that the Book of Mormon was “the most correct of any Book on earth & the keystone of our religion & a man would get nearer to God by abiding by its precepts than any other Book.”

..ja kuitenkin vähän myöhemmin kertoo kirjasta näin:

Because Joseph Smith did not call for punctuation, such as periods, commas, or question marks as he dictated, such marks are not in the original manuscript. The typesetter later inserted punctuation marks when he prepared the text for the printer. With the exceptions of punctuation, formatting, other elements of typesetting, and minor adjustments required to correct copying and scribal errors, the dictation copy became the text of the first printed edition of the book. 

..ja luonnollisesti unohtaa mainita kuinka erinäisiä asia- ja kielioppivirheitä kirjasta on korjailtu tämänkin jälkeen reilusti yli 4000 kpl. Joseph Smithin väite "the most correct book on earth" siis jo artikkelin kirjoittajankin mukaan seisoo tukevasti ilmassa.

Väitetystä käännöstyöstä artikkeli esittää Emma Smithin, Josephin vaimon, 50 vuottta myöhemmin esittämän väitteen, ettei Joseph Smithillä, mm. koulun opettajana toimineen Joseph Smith Sr:n pojalla, olisi ollut tuolloin kykyä kirjoittaa tai edes sanella kirjeitä.

Kirjan synnyn kronologiasta artikkeli kertoo kuinka 1827 Joseph Smith aloitti työn vaimonsa Emman ja Martin Harrisin kanssa. Artikkeli esittää varsin häilyvän väitteen kuinka ensimmäiset 116 sivua "katosivat tai ne olisi varastettu" ja kuinka käsikirjoituksen katoamisen seurauksena Joseph Smith "kadotti" ihmeellisen kykynsä käntää tekstiä. Artikkeli siis sivuttaa täysin kuinka Joseph Smithin perhettä kohtasi kesäkuussa 1828 suuri suru ja onnettomuus kun heidän ensimmäinen lapsensa Alvin syntyi pahoin epämuodostuneena ja kuoli vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään lähes tappoi Emman, joten tälle kyvyn menetykselle löytyy paljon luonnollisempikin selitys perhehuolien ajaessa tärkeysjärjestyksessä viritteillä olevien huijausyritysten ohi. Todelliseen vauhtiin "käännöstyö" pääsikin vasta 1829 kun Oliver Cowdery, Joseph Smithin kolmas serkku äidin puolelta, saapui maisemiin.

"Käännöstyön" välineet
Käytetyistä välineistä artikkeli kuvailee Raamatusta tuttuja tapoja jumalallisista kommunikointitavoista. Artikkeli nostaa esiin Uurimina ja Thumminina tunnetut Raamatulliset arpakivet, joita juutalaisen temppelin ylipappi käytti antaessaan kyllä/ei vastauksia epäselvissä tapauksissa ja jolla ei siis ole mitään tekemistä MAP-kirkon kuvaamien läpinäkyvien metallikehysteisten (silmälasit?) kivien kanssa. Nämä mormonismin Uurim ja Tummin ovat artikkelin mukaan Jumalan erityisesti säilyttämät käännöstyökalut:

The Book of Mormon referred to this instrument, together with its breastplate, as a device “kept and preserved by the hand of the Lord” and “handed down from generation to generation, for the purpose of interpreting languages.”

Artikkeli jättää myös mainitsematta kuinka MAP-tarinan mukaan enkeli vei Uurimin ja Tummimin pois kun ensimmäiset 116 sivua katosivat, joten nykyisin levityksessä oleva Mormonin kirja on "käännetty" täysin ilman näitä Jumalan erityisesti säilyttämiä käännöstyökaluja. Samoin artikkeli unohtaa mainita, että näitä MAP-kirkon käännösvälineitä ruvettiin kutstumaan Uurim ja Tummim nimellä vasta 1833 jälkeen, joten kyseessä on hyvin tyypillinen kulteille ominainen terminologian sekoittamisyritys, jolla omille käsityksille luodaan jonkinlaista Raamatullista auktoriteettia. (ks. Mormonthink)

Toisena käännöstyökaluna artikkeli kertoo olleen Joseph Smithin vuosia aiemmin löytämä "näkykivi":

The other instrument, which Joseph Smith discovered in the ground years before he retrieved the gold plates, was a small oval stone, or “seer stone.”

Miksi ihmeessä Jumala vaivautuisi aivan erityisesti säilyttämään tätä tarkoitusta varten käännöstyökaluja, jos mikä tahansa näkykivi kelpaa myös? Näkykivestä kirkon julkaisema essee jatkaa seuraavasti:

As a young man during the 1820s, Joseph Smith, like others in his day, used a seer stone to look for lost objects and buried treasure.

"..like others in his day..", niinpä niin. Millaiset ihmiset käyttivät näkykiviä 1820-luvulla kadonneiden esineiden ja aarteiden etsintään? Kyse on krystallomantiasta, joka oli 1820-luvulla hyvinkin suosittua ja jota nykyään harrastetaan lähinnä viihdemielessä sekä joidenkin ennustajien toimesta hyväuskoisten huijaamiseen. Joseph Smith siis, kuten monet muutkin aikalaiset, huijasi ihmisiä väittämällä hänellä olevan maagisia kykyjä löytää kadonneita esineitä ja aarteita tuijottelemalla näkykiveensä.

"Käännösmenetelmä"
Miten Joseph Smith sitten "käänsi" Mormonin kirjan?

According to these accounts, Joseph placed either the interpreters or the seer stone in a hat, pressed his face into the hat to block out extraneous light, and read aloud the English words that appeared on the instrument.

Krystallomantiaa, sitähän Joseph oli harrastanut jo vuosikausia luovana, karismaattisena ja supliikkina persoonana. Joseph vei krystallomantian uusille urille väittäessään tällä magiamenetelmällä luomansa autoritäärisen uskonnollisen teoksen, Mormonin kirjan, olevan pyhä teksti ja rakentamalla uuden uskonnon sen ympärille. Tosin hänen luovuutensa rajat näyttävät hyvin usein tulleen vastaan jos analysoidaan kuinka paljon Mormonin kirja sisältää ns. turhia täytesanoja ja -sanontoja kuten mm. "and it came to pass", joka kirjan nykypainoksesta löytyy edelleen 1424 kertaa ja 1830 laitoksesta vielä runsaslukuisempana.

Mormonin kirjan syntyhistoriaan liittyvissä asioissa MAP-kirkko pyrkii edelleen peittelemään merkittäviä yksityiskohtia ja jättää paljon kertomatta eli tältä osin mikään ei näytä muuttuneen.

Joseph Smith: Tarinankertoja

Nykymormonit antavat huikeasti arvoa väitetyille Joseph Smithin kohtaamisille Jumalan ja hänen sanansaattajiensa kanssa. MAP-kirkon historiaa tarkemmin tutkineet kuitenkin ovat selvillä näihin asioihin liittyvistä ongelmista, eikä kaikkein vähiten nk. ensimmäiseen näkyyn liittyvistä epäselvyyksistä, jotka Jim Whitefield on dokumentoinut omalla sivullaan. Ensimmäsen näy lisäksi Raamattunsa tunteva kristitty törmää myös opillisesti Joseph Smithin kohtaamiseen enkeli Moronin kanssa.

MAP-kirkon historiakirjallisuus ilmaisee asian seuraavasti:
History of the Church, bind 1, osa 1, luvut 1–5

30 Ollessani näin huutamassa avuksi Jumalaa havaitsin huoneeseeni ilmestyvän valon, joka voimistui voimistumistaan, kunnes huone oli valoisampi kuin keskipäivällä, kun samassa vuoteeni viereen ilmestyi persoona, joka seisoi ilmassa, sillä hänen jalkansa eivät koskettaneet lattiaa. 

 31 Hänellä oli yllään häikäisevän valkoinen väljä viitta. Se oli valkoisempi kuin mikään maanpäällinen, mitä olin milloinkaan nähnyt, enkä usko, että mikään maanpäällinen voitaisiinkaan tehdä niin tavattoman valkoiseksi ja loistavaksi. Hänen kätensä olivat paljaat, samoin hänen käsivartensa hieman ranteen yläpuolelle; niin myös hänen jalkansa olivat paljaat, kuten hänen säärensäkin olivat vähän nilkkojen yläpuolelle. Myös hänen päänsä ja kaulansa olivat paljaat. Saatoin havaita, ettei hänellä ollut yllään muuta vaatetta kuin tämä viitta, koska se oli auki, niin että saatoin nähdä hänen poveensa. 

 32 Ei ainoastaan hänen viittansa ollut tavattoman valkoinen, vaan hänen koko olemuksensa oli kuvaamattoman kirkas, ja hänen kasvonsa olivat todella kuin salama. Huoneessa oli tavattoman valoisaa, muttei niin perin kirkasta kuin aivan hänen olemuksensa ympärillä. Kun ensi kerran katsoin häntä, pelkäsin, mutta pian pelkoni väistyi.

...

 40 Näiden lisäksi hän lainasi Jesajan yhdettätoista lukua ja sanoi sen olevan täyttymässä. Hän lainasi myös Apostolien tekojen kolmannen luvun kahdettakymmenettäkahdetta ja kahdettakymmenettäkolmatta jaetta tarkoin sellaisina kuin ne ovat meidän Uudessa testamentissamme. Hän sanoi, että tuo profeetta oli Kristus; mutta vielä ei ollut tullut päivä, jolloin ”ne, jotka eivät tahdo kuulla hänen ääntänsä, erotetaan pois kansan keskuudesta”, mutta pian se tulisi.

.. ja koska tekstissä viitataan Raamattuun niin kaivetaanpa sekin vielä esiin.

Apt 3:22 Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. 23 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.'

Noniin, siis MAP-kirkon virallinen historia esittää, että Jeesus oli Mooseksen kaltainen profeetta. Ei Jumalan poika tai Jumala vaan profeetta. Vaikka itse en kristitty ole niin silti voisin kuvitella, että tämä käsitys olisi kristitylle melkoista Jumalanpilkkaa ja opillisesti siis hyvin hankala hyväksyä. Nykyään MAP-kirkon jumalkuva on kuitenkin polyteistinen, jossa Jeesus on nostettu omaksi jumalakseen, joten kirkon historiankirjoitus on myös ristiriidassa nykyisen opin kanssa.

Raamatusta löytyy myös muita varsin ongelmallisia kohtia enkeli Moroniin liittyen.

2 Kor 11:14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. 15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

MAP-kirkon historia kertoo Joseph Smithin kuvanneen ilmestynyttä sanansaattajaa kirkkaaksi ja valoisaksi hahmoksi, joka valaisi huoneen kirkkaammaksi kuin keskipäivä, eli väitetty tapahtuma kuvannee jonkinlaista valkeuden enkeliä. Kristitty joutuukin kysymään itseltään: Olisko kyseinen valkeuden enkeli voinut siis olla juuri jotain sellaista josta 2 Kor 11:14 ihmisiä varoittaa?

Evankeliumissa Johanneksen mukaan oikeanlaisen ilmestyksen tunnistamisessa ohjeistetaan seuraavaa:

1 Joh 4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. 2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; 3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

MAP-kirkon historian mukaan Moroni mainitsee Kristuksen, joka enkelin mukaan oli Mooseksen kaltainen profeetta. Moroni ei siis tunnusta Jeesusta lihaksi tulleeksi Jumalaksi tai Jumalan pojaksi, joka Johanneksen evankeliumissa on mainittu keskeisenä tunnusmerkkinä oikealle Jumalan sanansaattajalle. Väitetyyn kohtaamiseen enkeli Moronin kanssa liittyy kristityn kannalta siis varsin perustavanlaatuisia teologisia kysymyksiä, jotka Raamatun mukaan on tulkittavissa suorastaan antikristuksen hengeksi.

Näiden Raamatullisten kysymysten lisäksi teräväsilmäinen lukija huomaa Moronista kertovalta englanninkieliseltä wikipediasivulta kuinka enkelin nimeen liittyy myös melkoista epäselvyyttä. Nykykirkossa puhutaan Moronista, mutta ensimmäisessä Joseph Smithin kirjoittamassa versiossa tarinasta enkelillä ei ollut nimeä. Joseph Smith nimesi enkelin Moroniksi vasta vuonna 1835. Vuonna 1838 kirjoittaessan kirkon historiaa Joseph Smith kuitenkin nimesi enkelin Nefiksi ja tällä nimellä tarina myös ensimmäisen kerran painettiin Times and Seasons sekä Millenial Star -lehdissä. Sittemmin kirkko on "korjannut" kirkon historiankirjoissa enkelin nimeksi jälleen Moroni.

Sama ongelma vaivaa myös MAP-kirkolle erityisen tärkeää ensimmäistä näkyä. Molemmilla tarinoilla, ensimmäisellä näyllä ja Moronin kohtaamisella, on hyvin samanlaiset kehityskaaret. Molemmat tarinat näyttävät saaneensa alkunsa ideasta, jota on kehitetty eteenpäin ja tarinarunkoa koristavia yksityskohtia on hiottu ja työstetty vuosien varrella. Kaava toistuu myös Mormonin kirjan kohdalla, kuten Jim Whitefield alussa linkittämälläni ensimmäistä näkyä käsittelevällä sivulla toteaa. Vuonna 1837 Joseph Smith julkaisi Mormonin kirjasta uuden painoksen, jossa vuoden 1830 painoksen kristillistä kolminaisuusoppia myötäileviä kohtia muutettiin vastaamaan hänen myöhemmän teologiansa uutta polyteististä suuntaa.

Kaikki tämä kertoo minulle vain yhdestä asiasta: Joseph Smith oli tyypillinen valehtelija, joka keksi lisää ja muutti jatkuvasti tarinoidensa yksityiskohtia. Oikeudessa Joseph Smithin alati muuttuvat tarinat eivät saisi minkäänlaista arvoa tai luottamusta. Tuollaista tarinankertojaa syytettäisiin todennäköisesti oikeuden halventamisesta ja väärästä valasta, mutta silti miljoonat mormonit ympärimaailman ovat valmiita pistämään koko elämänsä pantiksi tämän miehen tarinoiden perusteella.