perjantai 26. elokuuta 2016

Paavalin alkuseurakunta osa II

Apokalyptinen maailmanlopun odostus, jota VT:n Danielin kirja julistaa, muodostaa siis Paavalin opillisen ytimen kuten totesin edellisen kirjoitukseni lopussa. Kirjoittaessaan kirjeitään Paavali ei tiennyt tai edes aavistellut kirjoittavansa tekstiä, joka kanonisoitaisiin innoitetuiksi pyhiksi teksteiksi, joten ehkäpä ei ole myöskään aiheellista lukea hänen tekstejään sellaisina vaan juuri sellaisina kuin Paavali ne kirjoitti: kirjeinä ja kirjeenvaihtona hänen ja seuraajien välillä etsimättä niistä sen kummempia piilomerkityksiä.

Paavalin omakätisistä kirjeistä vanhin, ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, raottaakin ikkunaa niihin oppeihin, joita varhaisimmat Paavalin seuraajat hänen suustaan kuulivat ja joihin he uskoivat.
1 Tess 1:8 Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikuinnut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, 9 sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa 10 ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.
Tässä on Paavalin sanoma Tessalonikan seurakunnalle pähkinänkuoressa. Paavali on Tessalonikassa käydessään saarnannut kuinka ihmisten tulee luopua kuolleiden idolien palvonnasta ja polyteismistä sekä kääntyä oikean elävän Israelin Jumalan palvelijaksi odottamaan Jumalan Poikaa, joka pelastaa häneen uskovat hyvin pian maailmaan lankeavalta Jumalan vihalta.

Kirjeen viimeisessä luvussa Paavali vielä tähdentää ja muistuttaa seurakuntaansa välittömässä lähitulevaisuudessa vaanivasta Jumalan vihan vuodatuksesta.

Seurakuntalaisten välisistä suhteista Paavali opetti näin..
1 Tess 4:1 Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. 2 Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet.3 Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 4 Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. 5 Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa.6 Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 7 Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. 8 Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.
..mikä on ollut aikalaisille kreikkalaisille varmaankin melkoisen oudolta kuullostava asia. Paavalin oppien mukaan seksuaaliset halut vaivaavat pakanoita ja vapaa omien seksuaalisten halujen toteuttaminen on syntiä. Ymmärtääkseen mitä Paavali tarkoittaa jakeessa 6 pitää muistaa kuinka roomalaisen oikeuskäsityksen mukaan nainen oli miehen omaisuutta. Näin ollen seksuaalinen kanssakäyminen muiden kuin oman naisen kanssa rinnastuu varastamiseen. Paavali siis opettaa kreikkalaisille seuraajilleen uudenlaista käsitystä, jossa miehen on pitäydyttävä seksistä muiden kuin oman vaimonsa kanssa.

Paavali myös kirjoittaa kirjeessään kuinka kreikkalaiset vainosivat Paavalin käännyttämiä.
1 Tess 2: 14 Näin te, veljet, pidätte esikuvananne Juudeassa olevia Jumalan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen. Teidän omat maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset sikäläisiä uskovia.
Paavali ei itseasiassa mainitse ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille sanallakaan juutalaisia, joten oletettavaa on, että hänen Tessalonikassa oleva seurakuntansa koostuu yksinomaa pakanakäännynnäisistä, toisin kuin apostolien teot väittää.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille tarjoaa vielä mielenkiintoisen pilkahduksen ensimmäisiin Paavalin seuraajien uskomuksiin:
1 Tess 4:13 Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. 14 Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. 15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. 16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. 17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. 18 Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.
Sanamuodot paljastavat, ettei Paavali ollut saarnannut kuoleman jälkeisestä elämästä käydessään Tessalonikassa sillä tässä kohdin hän esittää asian uutena, ei niinkään muistutuksena kuten jotkin muut kirjeessä käsitellyt asiat. Voidaan siis spekuloida, että joku seurakunnan jäsen on mahdollisesti kuollut tai kuolemaisillaan ja aihetta on kysytty Timoteukselta, joka kirjeen mukaan on juuri palannut Tessalonikasta Paavalin luokse Ateenaan. Mitä ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen ei siis ollut Paavalin saarnaaman opin keskiössä lainkaan kun hän saarnaamisensa pakanoille aloitti ja tässä on esitelty seurakunnalle uusi oppi kuolleiden ylösnousemuksesta. Tämä asettaa kysymyksen: Keksiikö Paavali jatkuvasti uutta sitä mukaa kun seuraajat esittivät kysymyksiä? Uskovina kuolleiden herättäminen henkiin ja ylöstempaus pilviin kohtaamaan Herra on opillisesti ollut uusi ajatus tessalonkalaiselle seurakunnalle.

Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille Paavali myös korostaa kuinka hän ja Timoteus ansaitsivat itse elantonsa saarnaamistyönsä ohessa. He eivät siis ottaneet vastaan tai pyytäneet seurakunnalta varoja itsensä elättämiseksi.
1 Tess 2: 9 Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 10 Te voitte todistaa, ja itse Jumala, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta.
Saman viestin omavaraisuudesta Paavali toistaa hieman myöhemmin.
1 Tess 4:11 Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet. 12 Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti ettekä tarvitse kenenkään apua.

Paavalin oppien mukaan jokaisen tuli siis elää rauhallisesti ja ansaita toimeentulonsa omalla työllään. Varojen kerääminen seurakunnalta johtajien ylläpitämiseksi ei ole kuulunut Paavalin alkuseurakunnan oppiin ja käytäntöihin ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Alkukirkon keskeinen sanoma mikä, sai ensimmäiset ihmiset liittymään seurakuntaan, on siis ollut nimenomaa pelastuminen pikaisesti koittavalta Jumalan vihalta ja tuholta. Tessalonikan alkuseurakunnan jäsenet eivät liittyneet mukaan päästäkseen osalliseksi kuolleiden ylösnousemuksesta, he eivät yksinkertaisesti odottaneet lainkaan kuolevansa. He uskoivat pelastetujen lentävän pilviin juhlimaan Jeesuksen kanssa kun Jumalan viha tuhoaa pahat ihmiset.

Nykykristityille ja kristillislähtöisille yhteisöille, kuten mormonismi tai Jehovan todistajat, ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille välittyvä käsitys alkukirkon uskomuksista ja opeista on varmasti hyvin vieras. Pelastuminen kuolemanjälkeiseen elämään ja sielun jatkumo paratiisiin, tai mormonismin terrestiseen, telestiseen tai selestiseen kirkkauteen, ovat olleet Paavalin alkuseurakunnan ensimmäisille jäsenille täysin vieraita heidän liittyessään yhteisön jäseniksi. Paavalin ensimmäiset seuraajat ovat uskoneet taivaista tulevaan vapahtajaan, joka säästää heidät maailmaa pian kohtaavalta Jumalan vihan vuodatukselta. Ensimmäisille jäsenille Tessalonikassa on korostettu myös sukupuolisesti puolisolleen uskollista elämää ja sitä kuinka jokaisen, ml. apostolien, tulee elättää itsensä kättensä työllä eikä vaatia ylläpitoa muilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti