Vanha Testamentti - Kirjoittajat

"The Bible Unearthed" -dokumenttisarjan neljäs ja viimeinen osa "The Book" tarkastelee keitä olivat Raamtussa mainitut ihmiset, joita kutsutaan Israeilaisiksi ja mistä he tulivat.

http://www.youtube.com/watch?v=3tdKptBL5dc

Edellisissä kirjoituksissani kävin jo läpi dokumenttisarjan aiemmat osat, joissa kävi selväksi, että Raamattu ei pidä paikkaansa mitä tulee Israelilaisten historiaan. Arkeologian kannalta avaintodiste löytyy Egyptin kuninkaan Merenptahin steelasta, jossa kerrotaan Egyptin kuningas Merenptahin sotaretkestä Kaanaan valloittamiseksi/rauhoittamiseksi. Steela on merkittävä koska se on ensimmäinen arkeologinen teksti, jossa mainitaan Israel. Steelan Israelilaisiksi kuvaaman ihmisjoukko on liikkuvia ryhmä paimentolaisia, jotka eivät olleet vielä asettuneet aloilleen. Mistä Israelilaisiksi itseään kutsuvat ihmiset siis oikein tulivat jos Raamatun kertomukset aisiasta eivät pidä paikkaansa?

Asiantuntijoiden nykykäsityksen mukaan Kaanaan rannikkoalue oli mereltä tulleiden hyökkääjien paineen alla 1200-1100 eaa. Hyökkäysten seurauksena alueen talous kärsi pahoista ongelmista ja kaikki ajautui kaaokseen paikallisten kaupunkivaltioiden luhistuessa yksi kerrallaan. Ennen merenkävijöiden hyökkäyksiä alueen talous oli jonkinlaisessa tasapainossa paimentolaisten vaihtaessa karjaansa viljaan, mutta kylien maanviljelytalouden kaatuessa paimentolaisille ei enää riittänyt viljaa, jota he tarvitsivat itselleen sekä karjalleen, mikä pakotti paimentolaiset asettumaan ja aloittamaan viljelyn itse. Paimentolaisten asettuminen aloilleen onkin dokumentin mukaan muodostanut ensimmäiset askeleet Israelilaisina tunnetun kansan synnyssä.

Juudean karu luonto rajoitti mahdollisuuksia mittavan maanviljelyksen, mikä hidasti merkittävästi alueen vaurastumista ja kasvua. Pohjoisen Israelin kuningaskunnan hedelmälliset laaksot sen sijaan mahdollistivat kukoistavan talouden ja aikakaudella pohjoinen kuningaskunta kasvoikin huomattavasti mahtavammaksi. Raamattu väittää kuningaskuntien kuitenkin olleen yksi Jerusalemista johdettu valtakunta ja niissä harjoitetun samaa uskoa, mutta tämä on siis vastoin arkeologisia todisteita. Uskonnosta arkeologia ketoo alueella vallinneesta polyteismistä, jossa mm. kultainen härkä oli suosittu hahmo hedelmällisyyttä edustavan jumalattaren ohella. Dokumentin mukaan Yahwe oli Juudean kansallinen jumala, johon turvauduttiin suojelun saamiseksi, mutta hedelmällisyyden ja sateiden saamiseksi palvottiin myös muita jumalia.

Ennen seitsemättä vuosisataa eaa. Juudeassa kirjoitustaito ei ollut kovin merkittävässä asemassa. Seitsemännen vuosisadan lopulla eaa. Josia pyrki yhdistämään kansan reformoimalla uskonnon ja keskittämällä palvonnan yhteen paikkaan tuhoten muiden jumalten palvontapaikat ja kieltämällä muiden kuin Yahwen palvonnan. Uuden uskonnon perustaksi Josia otti kirjan, jolla muutoksia perusteltiin, kirja joka "löydettiin" juuri sopivasti Jerusalemin temppelin uumenista, kirja joka nykyraamatussa tunnetaan Viidentenä Mooseksen kirjana. Kirjoitustaito nousee Josian aikana merkittävään asemaan kun valtakoneisto esittelee autoritäärisen uskonnollisen tekstin, joka siirtää uskonnollisen tradition pois perhepiireistä keskushallinnolle. Josian hallinto kirjoittaa oman historiansa haluamansakaltaiseksi oikeuttaakseen valtansa ja johtaakseen kansan loistokkaaseen itsenäisyyteen Assyyrian ja Egyptin vallan alta. Josia ei kuitenkaan kerennyt viemään suunnitelmaansa päätökseen ennen kuolemaansa ja muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen Babylonia hyökkäsi Jerusalemiin tuhoten temppelin ja viemällä ylimystön panttivangeiksi näin tuhoten kansan identiteetin ja yhtenäisyyden. Babylonian eksiilin aikana papisto kirjoitti uudelleen pyhät tekstit uuden kansallisen identiteetin muodostamiseksi. Uuden uskonnollisen identiteetin keskiöön tuli synagoga, joka korvasi temppelin. Uudessa uskonnossa Mooses korvasi hiljalleen kuninkaan ja Toora korvasi valtion jne. Juutalainen traditio saavutti lopulliset pääpiirteensä Persialaiskaudella kun Esra viimeisteli Tooran (Mooseksen kirjat).

Vanha Testamenti - Kuninkaat

"The Bible Unearthed" dokumenttisarjan kolmannessa "The Kings" -osassa käydään läpi Raamatun tarinoita Mooseksen kirjojen jälkeen hallinneista kuninkaista.

Tarkastelu alkaa Joosuasta, jonka Raamattu kertoo hallinneen kansaa Mooseksen jälkeen, ja jonka Raamattu kertoo valloittaneen Kaanaan alueen varsin lyhyessä ajassa, kuinka kaikki alueen ihmiset tuhottiin täysin ja alue pyhitetään Yahwelle. Monet tarinassa mainituista kaupungeista on löydetty ja tunnistettu. Vaikka monissa tunnistetuista kaupungeista löytyykin merkkejä sodista ja tuhoista niin valitettavasti arkeologinen todistusaineista ei tue Raamatun ajoitusta tai alueen valloitusta lyhyessä ajassa vaan todisteet kertovat tuhojen tapahtuneen eri aikoina eri kaupungeissa. Jerikon valloituksesta arkeologiset todisteet mm. paljastavat, että siellä ei ollut kyseisenä aikana muureja eikä siellä ollut lainkaan asukkaita myöhäisellä pronssikaudella, jolloin Jerikon valloituksen Raamattu väittää tapahtuneen. Sen sijaan arkeologinen todistusaineisto osoittaa Kaanaan olleen tuohon aikaan Egyptin provinssi, jota hallittiin aikakaudella Egyptiläisten varuskuntalinnoitusten avulla ja kaikki hallinto ja päätäntävalta alueella oli Egyptiläisillä vielä yli 100 vuotta Raamatussa väitetyn Joosuan alueen valloituksen jälkeenkin. Raamatussa oleva Joosuan kirja ei siis ole historiaa vaan on myyttinen tarina kansakunnan ja valtion synnystä, joka aloittaakin pidemmän kerronnan, jonka tavoitteena on lopulta vahvistaa keskushallinto kuningas Daavidin suvulle.

Kuningas Daavid onkin ensimmäinen todellinen Juudealainen hallitsija, joka Raamatusta voidaan vahvistaa todelliseksi henkilöksi arkeologisin todistein. Arkeologia tosin kertoo, ettei hänen kuningaskuntansa kuitenkaan koskaan saavuttanut niitä mittasuhteita, joita Raamattu väittää sen kattaneen, vaan kyseessä on olllut vain pieni ja köyhä muutaman hehtaarin kokoinen Jerusalemin kylä. Salomonista arkeologinen todistuaineisto kertoo myös varsin toisenlaista tarinaa kuin mitä Raamattu esittää. Salomon Jerusalem oli edelleen mitättömän pieni kylä ja myös muista Salomon väitetystä rakennusprojekteista arkeologiset todisteet kertovat kuinka ne eivät ajoitukseltaan sovi taaskaan Raamatun aikajan kanssa yhteen, eikä kyseisten kohteiden rakennusurakoita voida näin ollen laskea Salomon aikaansaannoksiksi. Raamattu siis liiottelee suuresti Daavidin ja Salomon saavutuksia ja laskee heidän nimiinsä tapahtumia ja rakennusprojekteja, jotka toteutettiin muina aikoina ja muiden kuninkaiden toimesta.

Arkeologiset todisteet kertovatkin kuinka todelliset rakennuttajat ovat olleet vauraan pohjoisen Israelin kuningaskunnan hallitsijat eteläisen mitättömän Juudean hallitsijoiden sijaan. Syy sille miksi Raamattu valehtelee näistä asioista käy myös selväksi kun analysoidaan milloin ja kuka nämä kirjat on lopulta kirjoittanut. Kirjat kirjoitetiin jälkikäteen seitsemännellä vuosisadalla eaa. sen jälkeen kun Assyyrialaiset olivat tuhonneet pohjoisen kuningaskunnan ja tuhotun alueen pakolaiset moninkertaistivat Juudean asukasmäärän. Tekstien tarkoituksena on ollut kuvata Josia suurena oikeutettuna oikeamielisenä Jumalan voitelemana kuninkaana ja messiaana, joka tulee vapauttamaan kansan sorron alta, sekä yhdistää pohjoisen ja eteläisen kuningaskunnan yhdeksi valtakunnaksi. Suunnitelma vain meni mönkään kuun Josia kuoli Megiddon taistelussa vuonna 609 eaa.

Vanha Testamentti - Eksodus

Vanhan testamentin toinen kirja, Toisena Mooseksen kirjana tunnettu eksodus, kertoo tarinan Israelilaisista, jotka nälänhätää ja vaikeita aikoja paetakseen hakevat toimeentuloa Egyptistä ja jäävät sinne lopulta yli neljäksisadaksivuodeksi. Egyptin reissu päättyy tarinan mukaan kun Mooses vapauttaa kansan orjuudesta ja Egyptissä varsin mittavaksi populaatioksi kasvanut kansa vaeltaa erämaan halki takaisin luvattuun maahan. Tätä tarinaa analysoidaan "The Bible Unearthed" dokumenttisarjan toisessa osassa "The Exodus".

Dokumentissa painotetaan kuinka pikutarkkoja ajan Egyptiläiset olivat kirjatessaan kaiken ylös hieroglyyfeillään. Egyptiläisten kirjanpidosta löytyy monia merkintöjä seemiläisistä kauppiaista, mutta mainintoja varsinaisista Israelilaisista merkintöjä on tuskin lainkaan eikä Raamatun teksteille löydy arkeologista tukea. Israelilaisista on itseasiassa löytynyt vain yksi maininta Egyptiläisissä teksteissä kun kuningas (faarao) Merenptah, joka oli Ramses toisen poika, voittosteelassa, joka kuvaa Merenptahn sotaretkeä Kaanaan maassa, listaa kaupungit ja ihmiset jotka Merenptah valloitti. Steela on kirjoitettu 1207 eaa ja siinä lukee rivillä 29: "Israelia ei enää ole ja sen siemen on tuhottu." Tämä on ainoa tunnettu maininta Israelilaisista Egyptiläisissä teksteissä kyseiseltä aikakaudelta.

Tämän jälkeen dokumentti jatkaa tutkimusmatkaa tarkistelemalla mahdollista Israelilaisten pakoa Egyptistä, josta siitäkään ei löydy minkäänlaisia arkeologista todisteita. Eksoduksessa kuvatun kokoisen kansan, noin kaksi miljoonaa ihmistä, pako Egyptistä olisikin aiheuttanut käytännössä koko Egyptin talouden romahtamisen, sillä Egyptin väkiluku tuohon aikaan on arvioitu olleen noin kolme ja puoli miljoonaa, mutta mitään niin merkittävää taloudellista romahdusta ei kyseisenä aikana näytä tapahtuneen.

Dokumentissa sen sijaan huomautetaan kuinka Raamatun teksti mainitsee Pitomin kaupungin, joka rakennettiin suunnilleen 600 eaa, joten tarinaa ei ole voitu kirjoittaa ennen kuin kyseinen kaupunki on ollut olemassa. Samoin muutamat muut Raamatun tekstissä mainitut kaupungit ovat myöhäisemmältä ajalta edelleen vahvistaen käsitystä, kuinka teksti on kirjoitettu vasta 700-500 eaa välisenä aikana.

Tuohon aikaan Kaanaassa oli kaksi kuningaskuntaa, pohjoisen Israelin ja eteläisen Juudan kuningaskunnat. Noin 720 eaa Assyyrialaiset tuhosivat pohjoisen Israelin kuningaskunnan ajaen suuren joukon pakolaisia Juudeaan, jotka toivat mukanaan kirjoituksia omista uskonnoistaan ja historiastaan. Juudean tuolloinen kuningas Hiskia näyttääkin valmistautuneen taisteluun Assyyrialaisia vastaan rakennuttamalla pakolaisten muuton seurauksena räjähdysmäisesti kasvaneen Jerusalemin ympärille muurin. Vuonna 701 eaa Assyyrialaiset hyökkäsivätkin kuningaskunnan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Lachishiin, jonka kaaduttua Juudeasta näyttää tulleen Assyyrialaisten vasallivaltio, vaikka Raamattu tosin väittää Juudealaisten lyöneen Assyyrialaiset Jerusalemin porteilla.

Miksi eksodus on sitten kirjoitettu vasta 700-500 eaa? Seitsemännen vuosisadan lopulla eaa Assyyrialaisten vaikutus alueella hiipui, joka herätti alueen itsenäisyyspyrkimykset. Arkeologisten todisteiden valossa kuningas Josialla oli suunnitelma Juudean ja vanhan pohjoisen Israelin kuningaskuntien yhdistämisestä. Toteuttaakseen suunnitelman näyttää siltä, että Josia ohjeisti luomaan "historialliset" tekstit kansan yhdistämiseksi ja oikeuttaakseen suur-Israelin sekä hallinnon ja vallan keskittämisen Jerusalemiin. Joosia määräsi tuhottavaksi kaikkien muiden jumalkulttien palvontapaikat ja keskitti valtakuntansa uskonnonharjoittamsen yhteen paikkaan, Jerusalemissa olevaan Yahwen temppeliin. Suunnitelmaa ei kuitenkaan saatu vietyä päätökseen vaan unelma särkyi kun Egyptin kuningas Nekau II löi ja tappoi Josian Megiddon taistelussa vuonna 609 eaa.

Vanha Testamentti - Patriarkat

Israel Finkelstein ja Neil Silberman julkaisivat vuonna 2001 Vanhan Testamentin arkeologiaa käsittelevän teoksen "The Bible Unearthed." Kirjaa on luonnehditty yhdeksi parhaista Raamatun historiallisuutta analysoivista teoksista ja teoksen pohjalta on myös tehty neliosainen dokumenttisarja. Tässä blogikirjoituksessa nostan muutaman mielenkiintoisen näkökohdan kyseisen dokumenttisarjan ensimmäisestä osasta "The Bible Unearthed: The Patriarchs".

Dokumentti luo aluksi katsauksen miten Raamatullinen arkeologia on aikojen saatossa kehittynyt ajoista jolloin teologit tekivät tutkimuksiaan lapio toisessa kädessään ja Raamattu toisessa. Sittemmin tutkimusmetodit ovat kehittyneet ja arkeologit ovat ottaneet tieteellisemmän lähestymistavan analysoidessaan todisteita muodostaakseen kuvan todellisesta historiasta.

Alustuksen jälkeen dokumentti jatkaa itse Vanhan Testamentin tekstin analyysiin Abrahamin tarinasta. Raamatun tarina kuvaa Abrahamin matkaa Mesopotamiasta luvattuun maahan ja mainitsee, että Raamatun perusteella Abrahamin matka olisi tapahtunut noin 1800 eaa. Arkeologiset todisteet kuitenkin todistavat varsin toisenlaisesta historiasta. Kaanaa oli Raamatun väitetyn muuton aikaan Egyptin ja Mesopotamian välinen puskurivyöhyke. Abrahamin matkasta ei löydy arkeologisia todisteita ja Raamatun tekstit sisältävät yksityiskohtia, jotka ovat ristiriidassa arkeologisten todisteiden kanssa siitä mitä kotieläimiä, mitä muita ihmisryhmiä alueella tuohon aikaan asui ja miten kehittynyttä teknologiaa aikalaisilla ihmisillä oli käytössään. Löydettyjen todisteiden valossa dokumentti päätyykin toteamaan, että Abrahamin tarinan kaltaiset myytit tekstin kirjoittamisen aikoihin noin 700 eaa ovat olleet alueella hyvin yleisiä, mutta todellisuudessa tarina on mahdoton koska se sisältää elementtejä, jotka osoittavat selkeästi satoja vuosia myöhempään kulttuuriin kuin mistä se väittää kertovansa.

Dokumentti päättääkin analyysinsä patriarkoista toteamukseen, että patriarkkoja ei ollut oikeasti olemassa lainkaan. Tarinoiden tarkoituksena on dokumentin mukaan ollut pyrkimys yhdistää alueen hieman toisistaan poikkeavat yhteisöt poliittisesti yhdeksi kansakunnaksi linkittämällä kaikki alueen klaanit yhdeksi suureksi perheeksi kertomalla yhteisestä syntyhistoriasta.