Itsesaastutus

Muutaman viime päivän aikana media on parissa jutussa nostanut esiin Jehovan todistajien seksuaalisuutta kontrolloivat käytänteet. Ensin aiheeseen tarttui Iltalehti ja pari päivää myöhemmin Iltasanomat. Molemmat artikkelit nostavat esiin Jari-Pekka Peltoniemen kommentin, kuinka seksuaalisuuden kontrollointi kuuluu osana yhteisön vallan käyttöä. Jehovan todistajien Suomen haarakonttorin tiedottaja Veikko Leinonen kommentoi taas Peltoniemen sanomisia Iltasanomissa näin:

Peltoniemi sanoo, että tällainen seksuaalisuuteen puuttuminen on jäseniin kohdistettua vallankäyttöä Jehovan todistajien yhteisössä. Mitä ajatuksia tämä herättää?
– Tämä on Peltoniemen visio. Se, että Peltoniemi menee näin sanomaan on vain mielipide.

Leinonen yrittää lakaista Peltoniemen argumentin esittämällä väitteen, että kyseessä on "Peltoniemen visio ja mielipide." Leinonen yrittää siis sivuuttaa esitetyn argumentin vähättelemällä puuttumatta itse argumenttiin mitenkään.

Peltoniemen esittämällä argumentilla on kuitenkin takanaan kattava psykologien vuosikymmenten aikana tuottama tutkimusaineisto. Kulttien mielenmuokkausmenetelmiä tutkinut Steven Hassan muotoili BITE -mallin, joka perustuu Robert Jay Liftonin, Margaret Singerin ja Louis Jaylon Westin aivopesututkimusten perusteella muotoilemiin teorioihin. BITE-malli kuvaa kuinka yhteisö kontrolloi jäseniään käytöksen (B), tiedon (I), ajatusten (T) ja tunteiden (E) hallinnan avulla. Yhteisön kontrolli on tuhoisaa, kun BITE-mallin komponentteja käytetään tavalla, joka synnyttää riippuvuutta ja edellyttää jäseneltä uskollisuutta.

Leinosen vähättelemä argumentti seksuaalisuuden kontrolloinnista vallankäytön välineenä sijoittuu BITE-mallissa käyttäytymisen hallintaan. Määrittelemällä masturboinnin itsesaastutukseksi yhteisö määrittelee jäsenten seksuaalisuudelle rajoja, joiden ylittäminen on syntiä ja siten synnyttää voimakasta häpeää. Syntyvä häpeäkierre muokkaa jäsenen ajattelua ja käyttäytymistä. Pahimmassa tapauksessa seksuaalisuuteen ulottuva kontrolli murtaa uhrin itsetunnon kun omia biologiasia viettejään ei pääse pakoon ja tätä kommentoi Iltalehden artikkelissa lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen:

Riihosen mukaan pilkuntarkat ja yksityiskohtaiset seksuaalisuutta ja ruumiillista puhtautta koskevat säännöt voivat aiheuttaa ahdistusta kasvavissa lapsissa ja nuorissa, osittain siksi, että heidän näkökulmastaan voi olla lähes mahdotonta pitää kaikista säännöistä kiinni.

Kyseessä on siis jopa mahdottomaksi muodostuva tasovaatimus, häpeäautomaatti, jolla yhteisö järjestelmällisesti pyrkii murtamaan jäsenensä itsetunnon. Itseluottamuksensa kadottanut uhri tulee lopulta riippuvaiseksi yhteisön tarjoamasta informaatiosta (I), joka kertoo hänelle, miten tulee käyttäytyä (B), ajatella (T) ja tuntea (E).

Peltoniemen mielipiteelle löytyy siis vankat perusteet psykologien viime vuosikymmenten tutkimuksista, eikä kyseessä ole "vain Peltoniemen visio tai mielipide."

Vastaavia käytänteitä ja tasovaatimuksia on käytössä monissa muissakin uskonyhteisöissä, myös mormonikirkossa. Sukupuolisiveellinen puhtaus korostuu monissa kohdin MAP-kirkon oppimateriaaleja ja puhtautta valvotaan aktiivisesti seurakunnissa. Piispat haastattelevat tasaisin väliajoin mormoninuoria kysellen seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvistä asioista. Vuonna 2014 mormonikirkon omistamassa BYU Idahossa tehtiin jopa video, jossa kehotettiin nuoria valvomaan ja puuttumaan toisten nuorten seksuaalisuuteen.

Seksuaalisuus ja omaan kehoon liittyvät asiat ovat väestöliiton seksuaalioikeuksia käsittelevän julkaisun mukaan olennainen osa ihmisen sosiaalista todellisuutta. Oman seksuaalisuuden toteuttaminen muodostaa merkittävän osan ihmisen identiteettiä. Puuttumalla jäsenten seksuaalioikeuksiin ja asettamalla mielivaltaisia tasovaatimuksia seksuaalisuuteen liittyen yhteisö kontrolloi jäsentensä identiteettiä. Yhteisön sääntöjen ja sosiaalisen paineen pakottamana identiteetti muovautuu, joko osittain tai kokonaan, yhteisön määrittelemäksi pseudoidentiteetiksi, joka jäljittelee sivupersoonahäiriötä ja voitaneen siten luokitella mielenterveydelliseksi häiriöksi.

Vähättelemällä näitä asioita ei voida lakaista maton alle. Jäsentensä identiteettiä kontrolloivat yhteisöt ovat haitallisia ja niiden toimintaan tulisi puuttua viranomaisten toimesta.

Oikeudenkäynti MAP-kirkkoa vastaan Kanadassa

Kanadalainen Francois Morrin on käynnistänyt oikeusprosessin MAP-kirkkoa vastaan kirkon oppien aiheutettua hänelle mielenterveysongelmia. Francois kertoo oikeusprosessin käynnistämiseen johtaneista tapahtumista kirjoituksessaan Postmormon -verkkosivun keskustelupalstalla.

Francois kertoo syntyneensä mormoniperheeseen Kanadassa ja kuinka hän koki lapsuutensa olleen onnellista aikaa. Kuitenkin yksitoistavuotiaana hän alkoi tuntea voimakasta syyllisyyttä siitä, ettei kyennyt pidättäytymään "pahaksi synniksi" kutsutusta masturboinnista. Voimakas syyllisyydentunto vain pahentui kun hän täytti kaksitoista ja hänen vanhempansa halusivat Francoisin käyvän temppelikelpoisuushaastattelussa. Häpeän raskauttamana hän ei uskaltanut kertoa "ongelmastaan" vanhemmilleen ja meni haastatteluun. Haastattelussa piispan toinen neuvonantaja kysyi masturboinnista ja tuntien itsensä täysin nöyryytetyksi, syylliseksi ja nolatuksi Francois ei uskaltanut tunnustaa vaan valehteli asiasta. Hastattelun jälkeen hänen syyllisyydentuntoaan ja häpeäänsä vain syvensi tietoisuus siitä kuinka hän oli valehdellut Jumalalle ja Jumalan maanpäällisille edustajille. Myöhemmin temppelissä tehdyt sijaiskastetoimitukset entisestään lisäsivät nuoren miehen henkistä taakkaa hänen uskoessaan etteivät hänen esivahenpansa voisi pelastua hänen kelvottomuutensa takia. Francoisin syyllisyyden tunto ja häpeä vain pahenivat vuosien varrella ja lopulta hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä pois kirkon toiminnasta, ei sen takia ettei olisi uskonut kirkkoon ja se oppeihin vaan sen takia ettei hän kyennyt enää käymään kirkossa tuntemansa syyllisyyden ja häpeän takia.

Kirkon aiheuttamat psykologiset ongelmat saivat Francoin lopulta vuosien jälkeen hakemaan ammattiapua ja nyt hänen käynnistämänsä oikeusprosessi kirkkoa vastaan on osa hänen kuntoutustaan. Francoisilla on kahden riippumattoman psykiatrin lausunnot, joissa selkeästi todetaan kuinka MAP-kirkon siveydenlaki, oppi kasteista kuolleiden puolesta, sekä temppelikelpoisuushaastattelu ovat aiheuttaneet Francoisin psykoseksuaaliset ongelmat. Asian oikeuskäsittely Kanadassa alkaa 12.6.2013. Toistaiseksi Francois ajaa asiaansa itse eli hänellä ei ole ammattilakimiestä apunaan.