Valkopesua vanhaan malliin

MAP-kirkon esseesarja kirkon historian ongelmallisista aiheista sai taas uuden osan. Tämän kertaisen esseen aihe on Mormonin kirjan synty. Asiaan perehtyneille uusi kirkon sivuillaan julaisema essee ei paljasta uusia asioita tapahtumasarjasta vaikkakin joillekin mormoniharhassa elävistä kirkonjäsenistä se tarjoilee muutamia mormonikirkon normaalista kerronnasta ja pyhäkouluopetuksesta poikkeavia yksityiskohtia. Tapansa mukaan MAP-kirkko tarjoilee jälleen varsin ristiriitaisia näkemyksiä ja tietoja samalla pyrkien valkopesemään aiheeseen liittyvät epämääräisyydet maton alle tuttuun vähättelevään tyyliinsä.

MAP-kirkko avaa esseensä näin:

Joseph Smith said that the Book of Mormon was “the most correct of any Book on earth & the keystone of our religion & a man would get nearer to God by abiding by its precepts than any other Book.”

..ja kuitenkin vähän myöhemmin kertoo kirjasta näin:

Because Joseph Smith did not call for punctuation, such as periods, commas, or question marks as he dictated, such marks are not in the original manuscript. The typesetter later inserted punctuation marks when he prepared the text for the printer. With the exceptions of punctuation, formatting, other elements of typesetting, and minor adjustments required to correct copying and scribal errors, the dictation copy became the text of the first printed edition of the book. 

..ja luonnollisesti unohtaa mainita kuinka erinäisiä asia- ja kielioppivirheitä kirjasta on korjailtu tämänkin jälkeen reilusti yli 4000 kpl. Joseph Smithin väite "the most correct book on earth" siis jo artikkelin kirjoittajankin mukaan seisoo tukevasti ilmassa.

Väitetystä käännöstyöstä artikkeli esittää Emma Smithin, Josephin vaimon, 50 vuottta myöhemmin esittämän väitteen, ettei Joseph Smithillä, mm. koulun opettajana toimineen Joseph Smith Sr:n pojalla, olisi ollut tuolloin kykyä kirjoittaa tai edes sanella kirjeitä.

Kirjan synnyn kronologiasta artikkeli kertoo kuinka 1827 Joseph Smith aloitti työn vaimonsa Emman ja Martin Harrisin kanssa. Artikkeli esittää varsin häilyvän väitteen kuinka ensimmäiset 116 sivua "katosivat tai ne olisi varastettu" ja kuinka käsikirjoituksen katoamisen seurauksena Joseph Smith "kadotti" ihmeellisen kykynsä käntää tekstiä. Artikkeli siis sivuttaa täysin kuinka Joseph Smithin perhettä kohtasi kesäkuussa 1828 suuri suru ja onnettomuus kun heidän ensimmäinen lapsensa Alvin syntyi pahoin epämuodostuneena ja kuoli vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään lähes tappoi Emman, joten tälle kyvyn menetykselle löytyy paljon luonnollisempikin selitys perhehuolien ajaessa tärkeysjärjestyksessä viritteillä olevien huijausyritysten ohi. Todelliseen vauhtiin "käännöstyö" pääsikin vasta 1829 kun Oliver Cowdery, Joseph Smithin kolmas serkku äidin puolelta, saapui maisemiin.

"Käännöstyön" välineet
Käytetyistä välineistä artikkeli kuvailee Raamatusta tuttuja tapoja jumalallisista kommunikointitavoista. Artikkeli nostaa esiin Uurimina ja Thumminina tunnetut Raamatulliset arpakivet, joita juutalaisen temppelin ylipappi käytti antaessaan kyllä/ei vastauksia epäselvissä tapauksissa ja jolla ei siis ole mitään tekemistä MAP-kirkon kuvaamien läpinäkyvien metallikehysteisten (silmälasit?) kivien kanssa. Nämä mormonismin Uurim ja Tummin ovat artikkelin mukaan Jumalan erityisesti säilyttämät käännöstyökalut:

The Book of Mormon referred to this instrument, together with its breastplate, as a device “kept and preserved by the hand of the Lord” and “handed down from generation to generation, for the purpose of interpreting languages.”

Artikkeli jättää myös mainitsematta kuinka MAP-tarinan mukaan enkeli vei Uurimin ja Tummimin pois kun ensimmäiset 116 sivua katosivat, joten nykyisin levityksessä oleva Mormonin kirja on "käännetty" täysin ilman näitä Jumalan erityisesti säilyttämiä käännöstyökaluja. Samoin artikkeli unohtaa mainita, että näitä MAP-kirkon käännösvälineitä ruvettiin kutstumaan Uurim ja Tummim nimellä vasta 1833 jälkeen, joten kyseessä on hyvin tyypillinen kulteille ominainen terminologian sekoittamisyritys, jolla omille käsityksille luodaan jonkinlaista Raamatullista auktoriteettia. (ks. Mormonthink)

Toisena käännöstyökaluna artikkeli kertoo olleen Joseph Smithin vuosia aiemmin löytämä "näkykivi":

The other instrument, which Joseph Smith discovered in the ground years before he retrieved the gold plates, was a small oval stone, or “seer stone.”

Miksi ihmeessä Jumala vaivautuisi aivan erityisesti säilyttämään tätä tarkoitusta varten käännöstyökaluja, jos mikä tahansa näkykivi kelpaa myös? Näkykivestä kirkon julkaisema essee jatkaa seuraavasti:

As a young man during the 1820s, Joseph Smith, like others in his day, used a seer stone to look for lost objects and buried treasure.

"..like others in his day..", niinpä niin. Millaiset ihmiset käyttivät näkykiviä 1820-luvulla kadonneiden esineiden ja aarteiden etsintään? Kyse on krystallomantiasta, joka oli 1820-luvulla hyvinkin suosittua ja jota nykyään harrastetaan lähinnä viihdemielessä sekä joidenkin ennustajien toimesta hyväuskoisten huijaamiseen. Joseph Smith siis, kuten monet muutkin aikalaiset, huijasi ihmisiä väittämällä hänellä olevan maagisia kykyjä löytää kadonneita esineitä ja aarteita tuijottelemalla näkykiveensä.

"Käännösmenetelmä"
Miten Joseph Smith sitten "käänsi" Mormonin kirjan?

According to these accounts, Joseph placed either the interpreters or the seer stone in a hat, pressed his face into the hat to block out extraneous light, and read aloud the English words that appeared on the instrument.

Krystallomantiaa, sitähän Joseph oli harrastanut jo vuosikausia luovana, karismaattisena ja supliikkina persoonana. Joseph vei krystallomantian uusille urille väittäessään tällä magiamenetelmällä luomansa autoritäärisen uskonnollisen teoksen, Mormonin kirjan, olevan pyhä teksti ja rakentamalla uuden uskonnon sen ympärille. Tosin hänen luovuutensa rajat näyttävät hyvin usein tulleen vastaan jos analysoidaan kuinka paljon Mormonin kirja sisältää ns. turhia täytesanoja ja -sanontoja kuten mm. "and it came to pass", joka kirjan nykypainoksesta löytyy edelleen 1424 kertaa ja 1830 laitoksesta vielä runsaslukuisempana.

Mormonin kirjan syntyhistoriaan liittyvissä asioissa MAP-kirkko pyrkii edelleen peittelemään merkittäviä yksityiskohtia ja jättää paljon kertomatta eli tältä osin mikään ei näytä muuttuneen.

Totuus vanhoista valheista

Olisiko tässä viimein valoa mormonitunnelin päässä näkyvillä? Jokin aika sitten huomioin tämän tuulenvireen muutamista puheista, joita kirkon johtajat ovat viimeaikoina pitäneet. Tämän jälkeen MAP-kirkko on julkaissut omilla verkkosivuillaan parikin esseetä kirkolle kiusallisista historian aiheista.
Ensin kirkko julkaisi sivuillaan tekstin kirkon harrastamasta rotuerottelusta, jossa todettiin mm. näin:

The justifications for this restriction echoed the widespread ideas about racial inferiority that had been used to argue for the legalization of black “servitude” in the Territory of Utah.

Toisin sanoin MAP-kirkko myöntää, ettei tällä rotuopilla ollut Jumalan mandaattia vaan se oli ajan kulttuuria myötäilevä käytäntö. Syyttävän sormensa MAP-kirkko osoittaa kirkon toiseen profeettaan Brigham Youngiin, jonka artikkeli kertoo vuonna 1852 julistaneen etteivät mustaihoiset voi enää saada pappeutta tai osallistua pyhiin temppelitoimituksiin. Julistuksellaan Brigham Young käytännössä kielsi mustaihoisen rodun useamman sukupolven pääsyn opin kulmakivinä ja korotuksen ehtona oleviin temppelitoimituksiin. Käytännössä MAP-kirkko siis myöntää Brigham Youngin ja häntä seuranneiden kirkonjohtajien johtaneen kirkkoa harhaan, mikä taas ei ole kirkon omien periaatteiden mukaan mahdollista mikäli kirkkoa johtaisi oikea Jumalan profeetta.

Toinen kiusallinen piikki mormonihistoriassa on moniavioisuus ja tästäkin on kirkko julkaissut vastaavan esseen. Mormoneille on pitkään opetettu pyhäkouluissa kirkon alkuaikojen moniavioisuudesta varsin valikoiden ja kuinka käytännöstä luovuttiin 1890 manifestona tunnetulla julkilausumalla. Nyt MAP-kirkko kuitenkin virallisesti myöntää, että moniavioisuus ei suinkaan päättynyt vielä 1890 manifestoon vaan käytäntöä jatkettiin aina vuoteen 1904 asti.

After the Manifesto, monogamy was advocated in the Church both over the pulpit and through the press. On an exceptional basis, some new plural marriages were performed between 1890 and 1904, especially in Mexico and Canada, outside the jurisdiction of U.S. law; a small number of plural marriages were performed within the United States during those years.

MAP-kirkko on siis tämän moniavioisuutta käsittelevän esseen julkaisemiseen asti opettanut ja levittänyt valheellista tietoa. Essee paljastaa myös Gordon B. Hinckleyn valehdelleen moniavioisuudesta. Larry Kingin haastattelussa Gordon B. Hinckley totesi näin:

KING: When it started it allowed it? 

HINCKLEY: When our people came west they permitted it on a restricted scale. 

KING: You could have a certain amount of... 

HINCKLEY: The figures I have are from -- between two percent and five percent of our people were involved in it. It was a very limited practice; carefully safeguarded. In 1890, that practice was discontinued. The president of the church, the man who occupied the position which I occupy today, went before the people, said he had, oh, prayed about it, worked on it, and had received from the Lord a revelation that it was time to stop, to discontinue it then. That's 118 years ago. It's behind us.

Gordon B. Hinckley siis valehteli väittäessään käytännön päättyneen 1890 ja edelleen essee paljastaa seuraavaa:

Probably half of those living in Utah Territory in 1857 experienced life in a polygamous family as a husband, wife, or child at some time during their lives. By 1870, 25 to 30 percent of the population lived in polygamous households, and it appears that the percentage continued to decrease over the next 20 years.

Gordon B. Hinckley valehteli Larry Kingin haastattelussa myös käytännön laajuudesta väittäessään moniavioisuuden koskettaneen vain 2-5% väestöä kun nyt julkaistu essee kertoo kuinka jopa puolet Utahin väestöstä eli moniavioisissa perheissä. 
Täysin rehelliseksi MAP-kirkko ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt tästä aiheesta. Nyt julkistetussa moniavioisuutta käsittelevässä esseessä MAP-kirkko pureutuu vain polygamiaan ja sivuuttaa kokonaan harjoitetun polyandrian.
Kirkon jäsenten lainkuuliaisuudesta 1800-luvun loppupuolella essee antaa varsin koristellun kuvan, kutsuen tätä USA:n aikalaisia avioliittolakeja rikkovaa käytäntöä kansalaistottelemattomuudeksi.

Beginning in 1862, the U.S. government passed laws against the practice of plural marriage....

After the U.S. Supreme Court found the anti-polygamy laws to be constitutional in 1879, federal officials began prosecuting polygamous husbands and wives during the 1880s. Believing these laws to be unjust, Latter-day Saints engaged in civil disobedience by continuing to practice plural marriage and by attempting to avoid arrest. 

Essee jättää mainitsematta kuinka kaksinnaimisen kieltävät lait olivat voimassa jo 1832, eikä moniavioisuus ollut siis laillisesti sallittua minään aikana kun käytäntöä MAP-kirkossa harjoitettiin. Vastaavat lait olivat voimassa myös Meksikossa, johon Utah kuului vielä ennen USA:n ja Meksikon välistä sotaa 1846–1848, joten käytäntö on ollut aina lainvastainen. Muistaen tämän onkin sitten syytä palauttaa mieliin MAP-kirkon 12. uskonkappale:

12. Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.

Kansalaistottelemattomuus, siis voimassa olevien lakien rikkominen, saakin tässä valossa varsin mielenkiintoisia vivahteita.
Moniavioisuutta käsittelevän esseen väitteet kaikkien asianosaisten suostumusten osalta jätän omaan arvoonsa, sillä ainakaan minulla ei riitä mielikuvitus ja ymmärrys kuinka mm. Lorenzo Snown, MAP-kirkon viides profeetta, 57 vuotiaana solmima avioliitto 15 vuotiaan Sarah Minnie Ephraminan kanssa olisi ollut tasavertaisten aikuisten hyvässä yhteisymmärryksessä tekemä päätös. Myös essee tulee lopussa myöntäneeksi, että moniavioiliitot eivät suinkaan olleet aina ihmisten omien toiveiden mukaisia vaan niihin ryhdyttiin, koska moniavioisuuden uskottiin olleen Jumalan käsky eikä sillä juurikaan ollut tekemistä osapuolten välisen rakkauden kanssa.

They believed it was a commandment of God at that time and that obedience would bring great blessings to them and their posterity, both on earth and in the life to come. While there was much love, tenderness, and affection within many plural marriages, the practice was generally based more on religious belief than on romantic love.

MAP-kirkon julkaisemat kirjoitukset ovat siis askel oikeaan rehellisyyden suuntaan. Hyvin pieni sellainen ja edelleen jättäen paljon kertomatta, mutta toisaalta kaiken kertominen yhdessä rysäyksessä kyllä pistäisi monen aktiivimormonin elämän melkoiseen sekasortoon kun he huomaisivat kuinka paljon kirkko onkaan heiltä pimittänyt. Muutosta siis yritetään tarjoilla hyvin pieninä annoksina vähän kerrallaan suuremman shokkiaallon välttämiseksi, kyseessä on kuitenkin jäsenistöltä kerätyt kymmenysmiljardit eikä lompakkoon haluta liian suurta lovea kerralla. Kun muutosta rehellisyyden suuntaan tehdään vähän kerrallaan niin jonain päivänä ehkä ollaankin tilanteessa jossa asioista voidaan puhua rehellisesti ja käyttäen oikeita sanoja.