Jeesus tykkää laihoista tytöistä

Odotettu Storytel original äänikirja "Jeesus tykkää laihoista tytöistä" on ilmestynyt. Kuuntelin sen eilen ja kun olen jo aiemminkin tutustunut Koivuniemen kulttiin niin kirja ei sinällään tarjonnut suuria yllätyksiä. Kirjassa ei nimetä käsiteltyä kulttia juuri Koivuniemen kultiksi, mutta se ei liene kenellekään epäselvää, mikä hieman jäi ihmetyttämään. Kuitenkin jo vuonna 2010 Ylen MOT teki kultista sen oikealla nimellä TV-ohjelman, jossa samoin kuin nyt julkaistussa kirjassa, kultin taakseen jättäneet kertovat elämästään. 

Kirjan anti on ennenkaikkea henkilötarinoissa, jotka kirjassa pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kuin lyhyessä TV-ohjelmassa. Kirjan henkilöhahmojen tarinat tarjoavat syvemmän näkymän kultin jättäneiden kohtaaman manipululoinnin pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Toipumisprosessi oli kirjassa kerrottujen tarinoiden valossa kaikilla vielä kesken, vaikka kultista lähdöstä on kulunut jo vuosia. Fyysisestä väkivallasta toipuminen onkin usein nopeampaa kuin vuosia kestäneestä hengellisestä manipuloinista.

Kirjan perusteella kultin rekrytointi on purrut sen alkuaikoina juuri herkässä elämäntilanteessa olleisiin henkilöihin. Koivuniemi on onnistunut houkuttelemaan mukaan ihmisiä, jotka ovat etsineet elämäänsä sisältöä ja yhteisöä syystä tai toisesta. Usein tällainen tilanne on henkilöillä, joilla on elämässään jonkinlainen kriisi esim. muutto uudelle paikkakunnalle, he ovat tunteneet itsensä yksinäiseksi tai kotona on ehkä ollut perhesuhteissa toivomisen varaa. Kultit siis käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten haavoittuvuuksia rekrytoinnissaan.

Surullisinta on, että kultin vaikutuspiirissä on edelleen runsaasti lapsia, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä liittyviin valintoihin. Kirjasta käy ilmi kuinka kultin jättäneen perheen lasten kanssa ei enää muut leiki ja ennen yhteisinä pidetttyjä pihaleluja ei enää saanutkaan käyttää. UUT ry on jo pitkään taistellut Jehovan todistajien haitallisia ja julmia karttamiskäytäntöjä vastaan ja nyt näyttää siltä, että Koivuniemen kultissa karttaminen on jopa astetta jyrkempää.

Suomessa on uskonnonvapaus, mutta Koivuniemen kultin kaltaisissa yhteisöissä se ei toteudu. Kultti käyttää jäseniinsä valtaa häikäilemättömästi ja riistää uhreiltaan tämän perusoikeuden. Todellinen vapaus valita oma uskonto tulisi kunkin ihmisen saada tehdä itse ilman manipulointia. Tällaiset kultit ja niiden käytänteet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, sillä niistä toipumiseen tarvittavat mieleterveyspalvelut kurottavat veronmaksajien kukkarolle. Yhteiskunnan hyvinvoinnin takia olisi jo korkea aika puuttua tällaisten kulttien toimintaan, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. 

Uusi äänikirja on ihan mielenkiintoista kuunneltavaa. Totarinoihin perustuva kerronta kirjassa ja Storytel original ääninäyttely elävöittävät tarinaa hyvin. Suosittelen kuuntelemaan jos olet kiinnostunut kulteista ja niiden harjoittamasta voimakkaasta hengellisestä kontrollista.

MAP-kirkolle sakot varallisuuden piilottamisesta

Muutama vuosi taitaa olla edellisestä kirjoituksesta. En ole aktiivisesti päivitellyt blogia kun en ole enää juuri jaksanut seurailla MAP-kirkon edesottamuksia. Tänään taas pitkästä aikaa kohtasin jotain, joka sai taas hieman kaivelemaan asioita. Sattumalta löysin Suomeen rekisteröityneen sijoitusyrityksen, jonka nimi viittasi mormonikirkkoon. En nyt tässä mainitse ko. firmaa nimeltä, koska ko. firmasta ei tunnu löytyvän mitään tarkempia tietoja. Firma on ollut olemassa pari vuotta ja vastaavat yritykset maailmalla siirtelevät kirkon valtavia varoja ympäri maailmaa. 

Samalla kun kaivelin vähän lisätietoja näistä asioista löysin uutisen helmikuulta 2023. Uutisen mukaan liittovaltio on langettanut MAP-kirkon hallinnoimalle ja hyväntekeväisyysjärjestöksi rekisteröimälle Ensign Peak Advisors -sijoitusyhtiölle viiden miljoonan dollarin sakot varallisuuden piilottelusta. Kirkon omistama ja kirkon omaisuuksia hallinnoiva yhtiö ei siis ole tehnyt asianmukaisia ilmoituksia hallinnoimistaan varoista. Ensign Peak Advisorin paljasti ilmiantaja, joka toimitti asiasta todisteet  vuonna 2018 MormonLeaks- sivustolle, joka nykyisin tunnetaan nimellä Truth and Transparency Foundation. MormonLeaskin vastaanottamat tiedostot ja niiden perusteella käynnistetty tutkinta on ainakin osittain saatu päätökseen ja kirkolle määrättiin sakot peiteyhtiöiden käytöstä omaisuuden piilottamiseksi. Nyt sakkotuomioon johtaneissa toimissaan kirkko piilotti 32 miljadrin dollarin omistuksia. 

Uutinen mainitsee myös kuinka vuonna 2019 tehtiin kirkosta veroviranomaisille toinen tutkintapyyntö, jonka mukaan kirkko on jättänyt ilmoittamatta yli 100 miljardin dollarin omaisuutensa. Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomissio (SEC) toteaa, että MAP-kirkko on nähnyt todella paljon vaivaa piilottaakseen omistuksensa. Näin toimiessaan kirkko estää markkinoiden toiminnan kannalta välttämättömän ja oikean tiedonsaannin arvopaperimarkkinoista viranomaisilta sekä yleisöltä.

Omistusten piilottelu ja tietojen pimittäminen mahdollistaa monenlaiset väärinkäytökset kuten arvopaperien sisäpiirikaupat ja hintamanipulaation markkinoilla. Ottaen huomioon kuinka monet MAP-kirkon jäsenet perheineen kärvistelevät lähes köyhyysrajalla, on tällaisten tietojen esiintuonti varsin tervetullutta. MAP-kirkon jäsenillä on mielestäni oikeus tietää mihin heidän kirkolle lahjoittamat varat on sijoitettu ja "piilotettu." Elokuussa 2023 Business Insider julkaisi Top-10 listan MAP-kirkon omistuksista:

10. JP Morgan (Rahoitus)
Omaisuuden arvo: 666 miljoonaa USD

9. Exxon Mobil (Öljy)
Omaisuuden arvo: 756 miljoonaa USD

8. Mastercard (Rahoitus)
Omaisuuden arvo: 783 miljoonaa USD

7. Meta Platforms (Sosiaalinen media - Facebook)
Omaisuuden arvo: 970 miljoonaa USD

6. UnitedHealth Group (Terveydenhuolto)
Omaisuuden arvo: 893 miljoonaa USD

5. Nvidia (Elektroniikka)
Omaisuuden arvo: 1,2 miljadia USD

4. Amazon (Verkkokauppa ja verkkopalvelut)
Omaisuuden arvo: 1,25 miljadia USD

3. Alphabet (Google)
Omaisuuden arvo: 1,62 miljardia USD

2. Microsoft (Tietotekniikka)
Omaisuuden arvo: 2,23 miljardia USD

1. Apple (Tietotekniikka)
Omaisuuden arvo: 3,12 miljardia USD

Listalla siis vain 10 suurinta MAP-kirkon omistusta. Näidenkin joukossa on jo useita yrityksiä, joiden toiminta ei ole sieltä kaikkein eettisimmästä päästä. 

Pakko avioitua

Helsingin Sanomat julkaisi hyvän kirjoituksen Suomessa toimivien uskonyhteisöjen sisällä esiintyvästä nuoriin kohdistuvasta painostuksesta avioitua. Kirjoituksesta käy hyvin ilmi kuinka uskonyhteisöjen vanhoilliset moraalinormit käytännössä pakottavat nuoret avioitumaan erottamisen uhalla. Jutussa mormonit "Henna ja Juhani" kertovat kuinka heidän suorastaan käskettiin avioitua tai heidät olisi erotettu yhteisöstä. Tapahtuma on synnyttänyt syviä häpeän tuntemuksia kun käytännössä kaikki yhteisössä tiesivät mitä oli tapahtunut kun mies ei lähtenytkään lähetystyöhön suunnitellusti vaan avioitui pikaisesti. Yhteisön sosiaalinen tuomio niskassaan avioliitto ei arvatenkaan saanut parhaita mahdollisia lähtökohtia ja artikkelissakin he toteavat, että tapa, jolla kirkossa asia aikanaan käsiteltiin, on vaikuttanut todella pitkään parin suhteessa.

MAP-kirkko ei luonnollisesti tule ikinä tunnustamaan, että se tai sen edustajat olisivat koskaan toimineet väärin. Kirkko oikeuttaa tämän hengellisen väkivallan oppeillaan ja vääristyneellä käsityksellään moraalista. MAP-kirkossa moraali käsitetään ennen kaikkea seksuaalisena siveyteen liittyvänä asianana, ei niinkään filosofisena oikean ja väärän normittajana kuten se kirkon ulkopuolisessa maailmassa. MAP-kirkon pyhien kirjoitusten opas ohjeistaa sanan Moraali kohdalla näin: 

                Moraali
Katso Aviorikos; Haureus; Siveys; Sukupuolinen moraalittomuus. 

 

            Moraalittomuus
Katso Aistillisuus; Jumalattomuus; Siveys; Sukupuolinen moraalittomuus.

MAP-kirkossa moraali on siis sidonnainen seksuaaliseen halukkuutteen ja kanssakäymiseen. Seksuaalista moraalia kirkossa valvotaan, etenkin nuorten kohdalla. Nuoret altistetaan MAP-kirkossa toistuville tunkeileville haastatteluille, joissa seurakuntien ja vaarnojen johtajat utelevat nuorilta heidän seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Nuoren seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetin kehittyminen ei ole MAP-kirkossa nuoren yksityinen asia. Seksuaalisuuden kehittyminen on kirkon johdon työkalu, jolla nuori saatetaan toistuvasti häpeän valtaan. Kirkon näkemyksen mukaan seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain heteronormatiiviseen avioliittoon. 

Vaikka Hennan ja Juhanin "pakkoavioliitto" tapahtui jo kolme vuosikymmentä sitten niin kirkon tavat ja uskomukset eivät ole muuttuneet merkittävästi näinä vuosikymmeninä. Käytännössä samat opit ja yhteisön henkinen painostus pikaiseen avioitumiseen on yhteisössä edelleen arkea. Kirkko ei ole mm. suostunut luopumaan nuorten kelvollisuushaastatteluista vaan erotti haastattelujen ongelmallisuuden esiin nostaneet Sam Youngin muutama vuosi sitten. Samanlaisen kohtelun sai tänä keväänä seksuaaliterapeutti Natasha Helfer sen jälkeen kun hän otti esiin kirkon oppien vahingollisuuden nuorten mielenterveydelle. Kirkon piirissä edelleen toimivat mielenterveysasiantuntijat ovatkin huolissaan kuinka kirkon viime aikaiset toimet todennäköisesti tulevat pahentamaan ongelmia ja entisestään syventämään jäsenten mielenterveysongelmia. Kirkon johto on kategorisesti kieltäynyt käsittelemästä ongelmaa ja käytännössä pyrkii erottamaan kaikki, jotka julkisesti "kehtaavat" arvostella kirkon käytäntöjä, oppeja tai johtajia.

Virallisesti kirkko tiedottajansa suulla luonnollisesti väittää, että mitään pakkoa avioitumiseen ei ole. Seksuaalisuuden kontrollointi on MAP-kirkossa voimakasta ja sitä käytetään vahvana manipulointityökaluna, jolla etenkin nuoret saatetaan toistuvasti tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä omista luontaisista vieteistään. Kirkon oppien mukaan seksuaalisuuttaan saa toteuttaa ainoastaan avioliitossa ja kaikki muu seksiin liittyvä on syntiä. Esiaviollista seksiä harrastaneiden nuorten yhteisöstään kokema paine kuitenkin käytännössä pakottaa avioitumaan, vaikka virallisesti asia kirkossa kielletään.

Ennen kuin soitat poliisille...

MAP-kirkko lähetti 4.8.2020 ohjeen kirkon paikallisjohtajille maailmanlaajuisesti. Ohjeesta uutisoi FOX 13 -kanava Salt Lake Cityssä. Elokuisessa "muistutuksessa" MAP-kirkko ohjeistaa paikallisjohtajia, ettei heidän tulisi osallistua minkäänlaisiin oikeudenkäynteihin ilman, että he ensin konsultoivat kirkon lakimiehiä asiassa.

Ohje on vähintäänkin ongelmallinen, ellei suorastaan räikeässä ristiriidassa oikeustajun ja -prosessien kanssa. Lähtökohtaisesti oikeudenkäynneissä tavoitteena on selvittää tarkkaan mitä on tapahtunut ja langettaa mahdollisille syyllisille lainmukaiset rangaistukset. MAP-kirkon paikallisjohtajille lähettämä ohje kuitenkin edellyttää, että kirkon paikallisjohtajat ottavat ensin yhteyttä kirkon lakimiehiin poliisin ja oikeuslaitoksen sijaan. Pidän tätä ohjetta hyvin arveluttavana, koska se voi vaarantaa oikeudenmukaisten tuomioiden antamista oikeudessa.

FOX 13:n artikkelissakin ohjeen ongelmakohdat nousevat selkeästi esiin. Haastateltu aktiivinen kirkon jäsen Joanna Smith totesi mm. kuinka häntä huolestuttaa tämänkaltaiset ohjeet, jotka voivat merkittävästi haitata oikeuden toteutumista. Joannan mukaan mormonit opetetaan puhumaan kaikessa totta, mutta tällaiset ohjeet ovat jyrkässä ristiriidassa totuuden puhumisen kanssa. Joannan mielestä uskontokuntien ei tulisi sotkeutua oikeusprosesseihin millään tavalla ja hänen mielestään tällaiset ohjeet korottavat profeetan lain yläpuolelle.

Entinen mormoni Annie Jardine taas toteaa, että tämänkaltaiset ohjeet olivat merkittävä tekijä miksi hän lähti kirkosta. Kirkolla ei Annien mielestä ole oikeutta määritellä mitä kukin saa tehdä.

Kirkon edustajan mukaan ohje on tarkoitettu paikallisjohtajien auttamiseksi. Kirkon paikallisjohdon tulisi kirkon edustajan mielestä konsultoida kirkon lakimiehiä ennen kuin he ryhtyvät yhteistyöhön viranomaisten kanssa rikosoikeudellisissa prosesseissa. Ohjeen tavoite kirkon edustajan mukaan on ehkäistä kirkkoon kohdistuvia oikeudellisia prosesseja. Rivien välistä voidaan tulkita, että kyseessä on kirkon omien etujen valvonta jolla kirkko pyrkii ehkäisemään itseensä kohdistuvia oikeusprosesseja. 

Jutussa haastateltu lakiasiantuntija Ronald Zambrano Kaliforniasta pitää myös nyt julkitullutta ohjetta varsin ongelmallisena. Kirkko voi uhata jäsentä tai pakallisjohtajaa sisäisillä kurinpitotoimilla, mikäli hän ei noudata kirkon ohjeita. Pahimmillaan tämä voi johtaa jäsenen erottamiseen kirkosta, joka henkisesti on paljon pahempi tilanne kuin esim. työpaikan menetys. Kirkolla on valtaa jäseniinsä ja sitä kautta se voi vaikutta merkittävästi oikeusprosessien lopputuloksiin mikäli kirkon lakimiehet ohjeistavat todistajaksi haastettuja henkilöitä vaikenemaan joistain asioista oikeudessa. Zambrano vertaa kirkon nyt lähettämää ohjetta vaikenemisen kulttuuriin, joka vallitsi katolisessa kirkossa kun viranomaiset tutkivat laajaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Hän toteaa sen olevan pakottamista ja oikeuden estämistä, joka on vaaraksi koko yhteiskunnalle.

Rocky Anderson, lakimies ja Salt Lake Cityn entinen pormestari, toteaa ohjeen olevan "kulltimaista jäsenten kontrollia." Hänen mielestään koko käytäntö on suunniteltu synnyttämään vaarallisia viiveitä, peittelyä ja oikeuden estämistä rikosoikeudellisissa prosesseissa. Ohjeen mukaan ensin pitää kuunnella kirkon lakimiehiä omatunnon, velvollisuudentunteen, oman oikeustajun, uhrien ja totuuden sijaan.

Ohje lähetettiin "aivan sattumalta" samana päivänä kun Idaholainen tuomari julisti päätöksen käynnistää murhaoikeudenkäynti epäiltyä murhaajaa vastaan. Mormoniyhteisössä Chad Daybell on syytettynä vaimonsa ja tämän lasten murhasta. Vainajien ruumiit löydettiin haudattuna talon takapihalta. Joanna Smith uskookin, että kirkon lähettämällä muistutuksella tulee olemaan vaikutuksia käynnissä olevaan oikeudenkäyntiin. Tapauksen vaaranmerkit olivat pitkään tiedossa kirkossa, mutta niihin ei reagoitu tragedian ehkäisemiseksi. Zambrano toteaakin, että jos kirkko paimentaa kirjeellä jäseniään vaikenemaan ja siten vaikuttaa oikeuden toteutumiseen Idahossa, se ohjeistaa jäseniään ryhtymään rikoskumppaneiksi näihin traagisiin tapahtumiin.

MAP-kirkon paikallisjohtajilleen lähettämä ohje on selkeässä ristiriidassa oikeustajun ja oikeuden toteutumisen kanssa. Valitettavasti MAP-kirkko ei ole ainoa uskonyhteisö, joka ohjeistaa jäseniään ottamaan yhteyttä yhteisön lakimiehiin ennen kuin he ottavat yhteyttä viranomaisiin rikosasioissa. Samainen käytäntö on ainakin voimassa Jehovan todistajien liikkeessä ja se on johtanut laajoihin ongelmiin mm. liikkeen sisällä paljastuneiden lasten seksuaalisen hyväksikäyttötapausten kohdalla.

Hesari kirjoitti lähetyssaarnaajista

HS Espoo julkaisi tänä aamuna jutun mormonilähetyssaarnaajista. Juttu kertoo kolmesta nuoresta lähetyssaarnaajanaisesta, jotka ovat tulleet USA:sta Suomeen käännyttämänä ihmisiä mormonikirkkoon. Moni oletettavasti lukee artikkelin sen syvemmin pohtimatta miten lähetystyöaika ulkomailla vaikuttaa näihin nuoriin naisiin. Artikkeli tarjoaa pienen tirkistyksen lähetyssaarnaajien tiukasti ohjattuun päiväohjelmaan ja rutiineihin. Juttu alleviivaa hyvin kuinka kirkko totaalisesti kontrolloi näiden nuorten elämää ja aivopesee heistä uskovia mormoneja. Lähetystyöaika on usein määrittävä tekijä uskovaisen mormonin elämässä ja sitoo nuoren kirkkoon. Onkin valitettavaa etteivät nämä nuoret itse ymmärrä kuinka kirkko manipuloi heitä ja koko lähetystyöajan tarkoitus on pääasiallisesti sitoa heidät kirkkoon.

Katsotaan siis hieman tarkemmin miten artikkeli paljastaa kirkon vahvan manipuloinnin.

Lähetyssaarnaajien elämä Suomessa on kurinalaista. Kezos, Gilliat ja Wilson heräävät aamuisin puoli seitsemältä. He käyvät lenkillä, syövät aamiaisen ja suunnittelevat päivän ohjelman.

Työpäivä kestää aamukymmenestä iltayhdeksään. Sen aikana lähetyssaarnaajat opiskelevat suomen kieltä ja pyhiä kirjoituksia, tapaavat niin mormonismista kiinnostuneita kuin jo kirkkoon liittyneitä ja pysäyttelevät ihmisiä kadulla keskustellakseen heidän kanssaan uskosta.

Miljöökontrollin perustukset valetaan tiukalla aikatauluttamisella. Kirkko määrittää päivän aikataulun, heräämis- ja nukkumaanmenoajoista lähtien. Nuoret on myös irrotettu tärkeistä ihmissuhteistaan sijoittamalla heidät kauas kodeistaan ja ystävistään.

Koti-ikävä on lähetyssaarnaajalle tuttu seuralainen. Yhteyttä perheeseen saa pitää kerran viikossa vapaapäivänä.

Myös lähetystyöaikana syntyvät merkitykselliset ihmissuhteet rikotaan siirtelemällä nuoria parin kuukauden välein paikasta toiseen.

Lähetyssaarnaajat muuttavat parin kuukauden välein. Samalla vaihtuu pari.

”On rankkaa muuttaa, kun joutuu jättämään rakkaiksi tulleita ihmisiä”, Gilliat sanoo.

Näin ainoa pysyvä asia heidän elämässään tänä aikana on kirkon organisaatio, johon luonnollisesti syntyy voimakas riippuvuussuhde.

Toinen miljöökontrollin peruspilari on ruoka- ja nautintoaineiden sääntely. Mormonikirkossa omat aiheeseen liittyvät ohjeet erottavat jäsenet ympäröivästä yhteiskunnasta ja pitävät heidät jatkuvasti varpaillaan siitä mitä voi suuhunsa panna.

Mormonit noudattavat omia terveysohjeitaan, joita nimitetään viisauden sanaksi. Siksi mormonit eivät juo teetä, kahvia tai alkoholia. Syödä voi varsin vapaasti mitä vain.

Määritellyt rajoitukset ruoka- ja nautintoaineista käytännössä pakottavat jäsenet jatkuvasti pohtimaan uskontoa ja kirkon määräyksiä. Tämä on tyypillinen tapa, jolla uskonyhteisö tunkeutuu osaksi ihmisen arkea ja pyrkii manipuloimaan ihmisiä.

Lähetyssaarnaajien päiväohjelmaan kuuluu oleellisena osana julistustyö. Kun ihminen saadaan tavalla tai toisella ääneen julistamaan jotain ideologiaa se muokkaa henkilön sisäisiä uskomuksia tuon julkilausutun ideologian mukaisiksi.

”Olin oppinut muilta Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta halusin selvittää, pitääkö oppimani paikkansa – ovatko Jeesus ja Jumala todellisia”, hän sanoo.

”Nyt tiedän, että ovat.”

Sen sijaan, että hän kertoisi uskovansa Jumalaan ja Jeesukseen, hän väittää nyt "tietävänsä." Lähetystyöajan vahva manipulointi on siis toiminut ainakin hänen kohdallaan kirkon toivomalla tavalla.

Kultainen sääntö

Kultaisena sääntönä tunnettu periaate on kirjoitettu Raamatussa Matteuksen evankeliumissa näin:

7:12 Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.

Samainen pyhä kirja toisaalta kehottaa käännyttämään kaikki.

28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Noudattavatko uskovat kultaista sääntöä? Eivät.

Toimiessaan jälkimmäisen lähetyskäskyn mukaisesti uskovaiset kohdistavat ulkopuolisiin ihmisiin joskus varsin agressiivisia ja hyvin kyseenalaisia toimia. Vastaavasti jos uskovaisiin itseensä kohdistuu jonkun toisen aatesuunnan vastaavat toimet se koetaan ahdistavaksi, kiusalliseksi ja jopa vainoksi omaa uskonyhteisöä kohtaan. Uskovaset suhtautuvat hyvin usein vihamielisesti henkilöihin, jotka pyrkivät käännyttämään heidät pois uskosta. Itseasiassa uskovaisen vihan kohteeksi joutuu helposti esittämällä vain kritiikkiä uskonyhteisöä kohtaan, vaikka ei edes yrittäisi käännyttää ketään pois uskonyhteisöstä.

Tästä hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Jari-Pekka Peltoniemen kohtaama kiusanteko Jehovan todistajien taholta. Jehovan todistajat ovat viimeisen vuoden aikana tehneet ainakin kaksi tutkintapyyntöä poliisille Peltoniemestä, koska hän on julkaissut Internetissä Jehovan todistajista kriittistä aineistoa. Itse Jehovan todistajat kyllä saarnaavat yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta, mutta kun samainen toiminta käännetään toiseen suuntaan ja paljastetaan yhteisön ongelmia, kultainen sääntö ei enää päde.

Linkit Peltoniemen julkaisemiin tietoihin tutkintapyynnöistä:
https://johanneksenpoika.fi/uutiset/arkisto/arkisto_k1399.html
https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s1223.html

Tämä on ehkä selkein kaksoisstandardi, joka tuntuu esiintyvän melkeimpä kaikissa uskonliikkeissä. Oma yhteisöön nähdään puhtoisena Jumalan yksinoikeutettuna organisaationa, jolla on oikeus arvostella ja tuomita ulkopuolista maailmaa mielinmäärin. Samaa ei kuitenkaan vastavuoroisesti haluta sallia ulkopuoliselle maailmalle. Kultainen sääntö ei päde kuin yhteen suuntaan. Uskonnovapaus näissä yhteisöissä toimii samoin vain yhteen suuntaan, se sallitaan vain siihen suuntaan, jossa usko kartuttaa liikkeen omaa jäsenmäärää. Kaikki liike yhteisöstä pois päin on pahaa ja tuomittavaa.

Kultaisen säännön noudattamisessa uskovaisilla on vielä paljon opittavaa.

Tutkiminen ei anna vastauksia

MAP-kirkon Ensign -lehden numerossa 6/2020 julkaistiin palsta, jossa kirkon ylimpään johtoon kuuluva Dallin H. Oaks vastaa nuorten avioparien esittämiin kysymyksiin. Viidennessä kysymyksessä huolestunut vaimo kertoo miehensä jääneen epäaktiiviseksi kirkon historiaan ja oppeihin liittyvien epäilysten takia ja kysyy neuvoa miten hänen tulisi asiaa tutkia.

5. “Aviopuolisoni on jäänyt epäaktiiviseksi kirkon historiaan ja oppeihin liittyvien epäilysten takia. Miten minun tulisi tutkia ja vastata näihin ongelmiin?” 

Ehdotan, että tutkiminen ei ole vastaus. (alleviivaus lisätty) Viittaukset kirkon moniin tarjolla oleviin apuihin yleisistä kysymyksistä, kuten evankeliumiaiheita käsittelevät esseet ChurchofJesusChrist.org:ssa, voivat auttaa niitä, jotka vilpittömästi etsivät, mutta paras vastaus kaikkiin kysymyksiin jotka uhkaavat uskoa on kasvattaa uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kääntyminen Herran puoleen on tärkeämpää kuin kääntyminen kirkkon puoleen. Ja kääntyminen Herraan tapahtuu rukouksen ja opiskelun ja palvelun kautta, edelleen rakkaudellisella kärsivällisyydellä puolison ja muiden huolestuneiden perheen jäsenten osalta. 

Huolestunut puoliso, joka kysyy kirkon johdolta apua miten kohdata uskonkriisiä läpikäyvä henkilö, saa ohjeen ettei kannata perehtyä asioihin, jotka ovat uskonkriisiin johtaneet. Tässä ohjeessa on niin paljon väärää, etten tiedä mistä aloittaa. Ohje on suorastaan hävytön ja ainoastaan lisää tuskaa perheissä. Kun suoraan ohjeistetaan, että ongelmiin perehtyminen ja pyrkimys niiden ymmärtämiseen tutkimalla asioita ei ole vastaus, perheen ongelmat vain tulevat syventymään. Jos aviopuoliso ei edes yritä ymmärtää mikä kriisin on aiheuttanut niin miten ihmeessä kriisiin ajautunut henkilö voi koskaan kokea, että häntä kuunnellaan, ymmärretään tai kunnioitetaan?

Lääkkeeksi ongelmaan Dallin H. Oaks tarjoaakin oman uskon kasvattamista. Sen sijaan, että perehtyisi ongelmat synnyttäneisiin asioihin niitä tutkimalla, on tärkeämpää toistaa samoja rituaaleja ja asioita, joilla usko on omaan mieleen synnytetty ja miten sitä on vahvistettu. Rukoile, opiskele pyhiä kirjoja ja teehkää entistä enemmän palvelutyötä kirkossa. Tämä ei ratkaise perheen ongelmia positiivisella tavalla, jossa puoliso ja muu perhe pyrkisi ymmärtämään ja tukemaan kriisiään läpikäyvää henkilöä, mutta toisaalta se ei taida olla Dallin H. Oaksin tavoite muutenkaan.

Dallin H. Oaksin ohje asettuu oikeaan perspektiiviin kun huomioidaan hänen asemansa kirkon johdossa. Roolissaan hänen tehtävänsä on ajaa kirkon etua ja se on, että jäsenet pysyvät kirkossa hinnalla millä hyvänsä. Se, mitä Dallin H. Oaksin jättää vastauksessaan sanomatta, onkin tällä kertaa tärkeämpää. Toteamalla, ettei tutkimalla kirkon ongelmia löydä vastauksia, hän alleviivaa, että hän tietää nämä ongelmat ja kuinka ihmiset lähtevät kirkosta jos he näihin ongelmiin sattuvat törmäämään kirkkoa tutkiessaan. Dallin H. Oaksin ohje on hieno esimerkki siitä miten mijöökontrolli MAP-kirkossa toimii. Tällä kertaa Dallin H. Oaks antaa suoran ohjeen kuinka jäsenen tulee pidättäytyä tutkimasta asioita, jotka ovat johtaneet puolison uskonkriisiin, arvatenkin koska informaation leviäminen voi johtaa yhä uusiin jäsenmenetyksiin. Kehottamalla yhä aktiivisesti mukana kirkossa olevia perheenjäseniä viettämään entistä enemmän aikaa kirkon uskoa vahvistavissa rituaaleissa ja palvelutehtävissä, hän pyrkii vähentämään kriisiä läpikäyvän henkilön viettämää aikaa perheensä parissa ja siten eristämään hänet perheestään.

Lisäksi Dallin H. Oaksin vastauksessa on esitetty epäsuora syytös, että ihmiset, jotka asioita tutkivat ja kadottavat uskonsa kirkkoon, eivät ole vilpittömiä. Tämä uskonkriisiin ajautuneen ihmisen leimaaminen huonoksi on hengellistä väkivaltaa, uhrin syyllistämistä. Leimaalla ihmisen epärehelliseksi epäuskon perusteella on tyypillistä kulteissa, jossa kaikki ulkopuolinen ja epäily täydellistä oppia ja organisaatiota kohtaan nähdään pahana.

Pahuus ei tässä kohdassa asu uskonkriisiä läpikäyvässä ihmisessä, se asuu kirkon seinien sisäpuolella.

Opintiellä

Tara Westoverin omaelämänkerrallinen kirja "Opintiellä" on kertomus Idaholaisen naisen kasvusta ja tiedonjanosta. Merkillepantavaa naisen lapsuudenkodissa on, että he ovat mormoneita, joskaan kirja ei varsinaisesti kerro tarinaa mormonismista. Vaikka mormonismi ei ole kirjan pääasiallinen sisältö tuon kulttuurin ymmärtäminen antaa kirjan lukijalle syvyyttä hahmottaa miksi olosuhteet hänen lapsuudenkodissaan ovat olleet niin huonot.

Entisenä mormonina monet Taran lapsuutta varjostaneet elementit olivat itselleni tuttuja. Tunnistin monin kohdin tapahtumien taustalla mormonismista kumpuavat juurisyyt miksi perheessä vallitsi niin kielteinen ilmapiiri. Perheen isä uskoo käytännössä illuminatiin ja valtion salaliittoon, joka yrittää kaikin keinoin tuhota perheen elämän ja vapauden. Tämä ajatus yhdistettynä mahdollisiin diagnosoimattomiin isän mielenterveysongelmiin, jotka Tara kirjassa nostaa esiin, on synnyttänyt vakavia ongelmia, jotka realisoituvat järjestelmällisenä perheväkivaltana lapsia ja etenkin tyttäriä kohtaan. Perheenisän vainoharhaisuus virkavaltaa, lääketiedettä, koululaitosta ja yhteiskuntaa vastaan on käsinkosketeltavaa. Perhe on eristäytynyt yhteiskunnasta ja odottaa maailmanloppua purkittaen säilykkeitä, varastoiden polttoainetta, aseita ja ammuksia. Osalla perheen lapsista ei ole edes syntymätodistuksia, koska isä uskoo, että jos yhteiskunta tietää lapsista niin heidät pakotettaisiin kouluun illuminatin aivopestäviksi.

Taran tarina on syvimmältä olemukseltaan kertomus uhrista, joka askel kerrallaan ymmärtää, että perheen jäsenten välinen väkivalta ei ole säilyttämisen arvoista. Oman perheen negatiivisten piirteiden myöntäminen itselleen on välttämätön askel, joka on otettava oman toipumisen käynnistämiseksi. Toipumiselleen Tara ei saa tukea perheeltään ja todellinen toipuminen pääsee käyntiin vasta kun hän irrottaa itsensä perheestään ja väkivallan mahdollistavasta mormonikulttuurista.

Kirja on itsessään hiuksianostattava kuvaus perheväkivallan uhrista ja hänen selviytymisestään. Mormonikulttuurin nyanssien ymmärtäminen antaa lukukokemukseen syvyyttä, jota ilman tarina saattaa lukijasta tuntua vahvasti väriteltyltä tai epätodelliselta. Suosittelen kirjaa etenkin kaikille perheväkivallan uhreille, joille se epäilemättä toimii vertaistukena omien kokemusten jäsentelyssä.

Lasten uskonnonvapaus

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on yksi laajimmin hyväksytyistä YK:n sopimuksista. Sopimuksen 14. artikla koskee uskonnonvapautta.

14 artikla 

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. 

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Artiklan tekstin perusteella lapsella on ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus ja että lapsen huoltajilla on oikeus antaa lapselle ohjausta lapsen näiden oikeuksien käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehityksen kanssa.

Vahemmilla on puolestaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan oikeus kasvattaa lapset oman vakaumuksen mukaisesti.

18 artikla 

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa. 

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Lasten yleisesti tunnustettu uskonnonvapaus ei toteudu käytännössä minkään uskonnollisen yhteisön parissa, joissa lapset altistuvat yhteisön kasvatuksellisiin ohjelmiin ja/tai toimintaan. Oma lapsuuteni mormonikirkossa ei ollut poikkeus.

Lapsuudenperheessäni vanhemmat käytännössä pakottivat lapset käymään kirkossa, vaihtoehtoja ei ollut. Sama mentaliteetti valitettavasti tuntuu vaivaavan edelleen monia mormoniperheitä sikäli kun olen asiasta jutellut muiden entisten ja nykyisten mormonien kanssa. Siinä missä lapsiensa uskonnonvapautta kunnioittavat vanhemmat järjestäisivät omat käyntinsä jumalanpalveluksiin siten, että lapsia ei raahattaisi mukaan vastoin heidän tahtoaan, monissa mormoniperheissä lapset pakotetaan tavalla tai toisella lähtemään mukaan. Eräs entinen mormoni kertoi omasta lapsuudestaan kuinka hänet kiristettiin mukaan jumalanpalveluksiin tai hän olisi menettänyt taskurahansa ja/tai ystävien kanssa viettämänsä vapaa-ajan. Onkin selvää, että varsin monissa mormoniperheissä vanhemmat katsovat olevansa oikeutettuja "kasvattamaan" lapsiaan hengellisellä väkivallalla, mikä polkee lasten ihmisoikeuksia ja riistää lapsilta uskonnonvapauden.

Lasten oikeuksien kunnioittaminen onkin ehkä yksi suurimmista ongelmista uskonyhteisöissä. Yhteisöissä elävät lapset omaksuvat vanhemmiltaan ja yhteisön muilta aikuisilta täysin vääriä käyttäytymismalleja, joissa hengellinen väkivalta on sallittua ja jopa normi. Nämä lapsena omaksutut haitalliset piirteet sitten siirretään jälleen uudelle sukupolvelle ellei yksilöllä ole tarpeeksi vahvaa itsetuntoa ja kykyä arvioida tapoja sekä perinteittä kriittisesti.

Toinen ulottuvuus tällä sopimuksella on yleisesti suomalaisessa kulttuurissa tunnetut koulujen uskonnolliset tilaisuudet. Opetushallituksen ohje kouluille on että yhtäkään oppilasta ei saa pakottaa osallistumaan jumalanpalveluksiin vaikka oppilas olisi uskonyhteisön jäsen.

Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Viimeksi mainitun perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan tai opetuksen järjestäjän itse järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Koulujen olisikin YK:n lastenoikeuksien sopimuksen perusteella kysyttävä jokaiselta oppilaalta haluaako hän lähteä joulukirkkoon vai osallistua vaihtoehtoiseen toimintaan. Opetushallituksen ohjeen sanamuodoissa tämä valinta on taas annettu huoltajalle ja voi monesti olla oppilaan tahdosta poikkeava eikä näin lapsen uskonnonvapautta kunnioittava. 

Samaisessa ohjeessa opetushallitus linjaa vaihtoehtoisesta toiminnasta edelleen että sen tulee olla mahdollisimman samankaltaista kuin erikseen järjestettävä uskonnollinen tilaisuus eikä se saa asettaa oppilaita eriarvoiseen asemaan. Monien koulujen käytäntö järjestää lapsille vain ET-opetusta onkin tässä kehyksessä varsin kyseenalainen. Opetushallituksen ohjeen lause: "Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp)," käytännössä antaakin kouluille vapaat kädet päättää järjestetäänkö oppilaille vaihtoehtoista toimintaa vai ei. Koska paikallisen seurakunnan järjestämä jumalanpalvelus on koululle maksuton niin vastaavaa ohjelmaa tullaan tuskin koskaan kouluissa näkemään.

Tapaus Baltzar

Sunnuntaina 24.11.2019 Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin Veijo Baltzarista, jossa hänen johtamaansa teatteriyhteisöä nimitettiin kulttimaiseksi. Psykologian ammattilaiset kommentoivat tapausta toisessa samana päivänä julkaistussa artikkelissa. Ammattilaiset kommentoivat kuinka tapauksesta nousee esiin tyypilliset hyväksikäytön tunnusmerkit ja kuinka erityisesti vaikeasta elämäntilanteesta kärsivät nuoret ovat alttiita Batlzarin kaltaisille manipuloijille. Juttua kommentoinut Hannu Lauerma totesi, että hesarin jutun perusteella Baltzarin yhteisöstä nousi esiin ainakin parikymmentä haitallisen yhteisön piirrettä, mutta jutussa ei tarkemmin kerrottu mitä ja millaisia nämä haitalliset piirteet ovat. Vaikka en koulutukseltani ole psykologi niin koitan tässä kirjoituksessa hahmotella mitä muutamat Lauerman ongelmallisiksi luokittelemat piirteet mahdollisesti ovat.

Kursiivilla lainauksia Baltzaria käsitelleestä artikkelista. Upotetut (linkit) viittaavat uskonnollista manipulointia käsittelevään tekstisarjaan, jossa haitallisia ja manipulatiivisia käytäntöjä käsitellään mormonismiin sovellettuina.

Rekrytointi (rakkauspommitus)
Hesarin jutusta nousee hyvin esille kuinka Batlzar on kohdistanut uhreihinsa ylenpalttista huomiota ja kehuja. Hän on puhunut uhreilleen kuinka hän tekee heistä teatterimaailman tähtiä ja auttaa heidät menestykseen.

"Baltzar alkoi selittää, että meillä on valtavia suunnitelmia Emman eteen. Että hän on niin lahjakas, hänestä tulee suuri tähti."

Tällaiset lupaukset ovat kuin voimakas kärpäspaperi johon haavoittuvassa asemassa oleva nuori tarttuu tiukasti kiinni. Erityisesti epätoivoinen vaikeasta elämäntilanteesta kärsivä uhri on valmis kokeilemaan melkeinpä mitä tahansa poppakonsteja oman elämäntilanteensa parantamiseksi eli vaikeista olosuhteista kärsivät ovat erityisen alttiita tällaiselle rekrytointimetodille.

Huomion keskittäminen (Ajanhallinta)
Baltzar on monin eri keinoin määritellyt uhriensa ajankäyttöä.

"Teatterissa järjestettiin myös ylimääräisiä improvisaatioharjoituksia pienemmälle porukalle."

"Iiristä, kuten muitakin keskeisissä rooleissa olleita tyttöjä, kutsuttiin Baltzarin kotiin yksityisharjoituksiiin."

Keskittämällä jatkuvasti huomion yhteisön aktiviteetteihin Baltzar on kontrolloinut uhrien vapaa-ajankäyttöä ja mahdollisuuksia elää ja hallita itsenäisesti omaa elämää.

Sosiaalinen eristäminen (Miljöökontrolli)
Uhreiksi valikoituneita nuoria tyttöjä on kehotettu katkaisemaan suhteensa poikaystäviin ja perheisiin sekä pyydetty muuttamaan asumaan Batlzarin luokse.

"Hän on vaatinut tyttöjä eroamaan poikaystävistään ja tekemään pesäeroa perheeseen. Hän on kommentoinut heidän ulkonäköään ja painoaan, kutsunut heitä kahville, illallisille ja pyytänyt heitä muuttamaan kotiinsa." 

Kontrolloimalla uhrin sosiaalista ympäristöä Baltzar on alistanut uhrin hyväkskäytölle. Baltzar on kontrolloinut uhrien yhteydenpitoa yhteisön ulkopuolelle ja tiedonsaantia rajoittamalla medioiden käyttöä.

Riippuvuuden synnyttäminen (Riippuvuuden synnyttäminen)
Onnistuttuaan eristämään uhrinsa sosiaalisesti vanhoista verkostoistaan ja saatuaan heidät muuttamaan luokseen Baltzar on onnistunut luomaan vanhvan riippuvuussuhteen itsensä ja uhriensa välille.

"Baltzar kertoi, että hän ostaa naisille vaatteet ja pitää heistä huolta, eikä maksa yhdistyksessä työskenteleville palkkaa."

Uhri on siis toimeentulonsa, asumisensa ja ravinnonsaantinsa suhteen täysin Baltzarin mielenoikkujen varassa ja siten täysin riippuvainen Baltzarista. Jos Baltzar on onnistunut rikkomaan uhrinsa kaikki yhteisön ulkopuoliset sosiaaliset siteet on uhrin pakeneminen yhteisöstä hyvin vaikeaa.

Baltzarin mystiset kyvyt (Pyhä tiede & Mystinen manipulointi)
Monesti kulttijohtajat esittävät väitteitä, että heillä on erikoisia kykyjä tai suora yhteys korkeampiin voimiin eikä Baltzar näytä olevan poikkeus.

"Baltzar puhui siitä, miten hän näkee ihmisten sisälle. Että hän tietää, mitä aikeita ja tunteita meillä on häntä kohtaan."

Kyky nähdä ihmisen aikeet ja ajatukset usein liitetään uskonnoissa jumaliin. Baltzar siis rinnastaa itsensä jumaliin vaikka ei sano sitä suoraan. Mikäli uhri uskoo tämän on vastustaminen hyvin vaikeaa.

Baltzar on myös luonut itsestään mieleen käsityksen pelastajana, hyväntekijänä ja idolina.

"He (jotkut haastateltavat) kuvaavat Baltzaria "pelastajakseen" ja kokevat suhteensa häneen erityisenä."

Mustavalkoisuus (Mustavalkoinen ajattelu ja Elitismi)

"Baltzar teki eron yhteisön ja muiden välillä. Hän paasasi alakulttuurista ja korkeakulttuurista. Yhteisö edusti korkeakulttuuria ja valtaväestö eli "valkolaiset" sivistymätöntä alakulttuuria."

Jakamalla maailman mustavalkoisesti kahtia Baltzar on riisunut uhreiltaan valintavaihtoehdot vain kahteen joko-tai -vaihtoehtoon. Uhrille, joka luonnollisesti haluaa olla hyvä ja valita oikein, jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto kun Baltzar on määritellyt vain ja ainoastaan yhteisön korkeakulttuuriksi.

Uhrin syyllistäminen (Uhrin syyllistäminen, Sosiaalinen paine & Leimautuminen ja esimerkit)
Baltzarin lähentelyt torjuneet tytöt joutuivat ohjaajan hampaisiin ja julkisesti nöyryytetyiksi.

"Kun naiset torjuivat Baltzarin lähentelyn, hän alkoi suhtautua heihin kylmästi. Rooli saattoi muuttua pienemmäksi."

"Eräs nainen sanoo, että Baltzar uhkasi pilata hänen uransa. Naisen mukaan Baltzarin naispuolinen avustaja soitti hänelle ja kertoi , että Baltzar laittaa hänet Teatterikorkeakoulun "mustalle listalle". Syynä oli se, että nainen aikoi jättää produktion." 

Baltzar näyttää käyttäneen valtaansa varsin häikäilemättömästi. Jos uhri ei ole taipunut Baltzarin tahtoon on hänet siirretty sivuun. Lisäksi uhrista on saatettu tehdä varoittava esimerkki nöyryyttämällä häntä muiden edessä.

"Hän saattoi sekoittaa pakan hetkessä täysin. Syyksi hän sanoi, että 'hei, en aisti sun energiaa tänään, en halua että olet pääroolissa. Tulepa tähän keskelle niin kaikki näkevät, miten huono ja veltto energia sulla on."

Uhreja on myös kehotettu kilvoittelemaan Baltzarin suosiosta ja flirttailu ohjaajan kanssa on nähty jopa välttämättömäksi pääroolien saamiseksi.

Yksityisyyttä loukkaavan tiedon väärinkäyttö (Ripittäytyminen)
Baltzar on urkkinut uhriensa heikkouksia ja sitten käyttänyt saamiaan tietoja uhreja vastaan.

"Eräs nuori nainen kertoi Baltzarille kipeimmätkin asiat.... "Baltzar yritti kokoajan etsiä, että onko mulla jotain rikkinäistä."... Sen jälkeen Baltzar alkoi tehdä toistuvia viittauksia hänen menneisyyteensä. Baltzar kertoi olevansa tukena ja syyllisti, jos tyttö torjui hänet."

Uhreiksi näyttävät valikoituneen taustan mukaan kaikkein haavoittuvimmat ja puolustuskyvyttömimmät nuoret.

Ehdoton sitoutuminen
Artikkelissa mainitaan Humakin tehneen selvitystä Opetus- ja kulttuuriministeriölle Baltzarin teatterin opetusmenetelmistä. Raportin mukaan Baltzar esiintyy pedagogiikan "ihanneihmisenä" ja hän vaati oppilailta "ehdotonta sitoutumista" ohjaajan aukotriteettiin. Raportissa Baltzarin kerrotaan provosoineen opiskelijoita heidän persoonaansa, traumakokemuksiinsa, kompetenssiinsa ja arvomaailmaansa kohdistetuilla väittämillä ja oletuksilla.

Hesarin artikkelista huokuu kuinka Baltzar on vaatinut kyseenalaistamatonta seuraamista.

"Lumin mukaan kuvien ottamisen jälkeen Baltzarin avustaja toi hänelle paitapuseron, ruutuhameen ja pitkävartiset saappaat. Hän ohjeisti Lumia vaihtamaan niihin, koska 'Veijo haluaa nähdä sinut nämä päällä' ja että 'millään muulla ei ole väliä kuin sillä mitä Veijo ajattelee'."

"Jennan mukaan naispuoliset avustajat kehuivat Baltzaria koko ajan.

Kaikki mitä Baltzar sanoi, oli oikein ja hienoa." 

Johtajan erehtymättömyys on hyvin tyypillinen piirre kulteissa.

Tiedon pimittäminen (harhauttaminen)
Yhteisöön houkutellut nuoret tytöt on pidetty paljolti tietämättöminä mitä kaikkea Baltzar on heiltä odottanut kun he ovat lähteneet yksityisiin harjoituksiin tai muuttaneet Baltzarin luo asumaan. Baltzar on kieltäyt uhrejaan keskustelemasta keskenään mm. kahdenvälisistä keskusteluistaan sekä yrittänyt kontrolloida mitä tytöt kertovat yhteisöstä ulkopuolelle.

"..Rautalammille tullut alaikäinen tyttö oli valehdellut vanhemmilleen siitä, mihin hän oli menossa."

"Naiset eivät saaneet myöskään kertoa toisilleen siitä, mitä he ovat puhuneet Baltzarin kanssa."

"Lisäksi Baltzar sanoi, ettei Lumin pitäisi kertoa äidilleen, mitä harjoituksissa tapahtuu."

"Veijo huusi mulle yläkerrasta, että muisa sitten Lumi, että jotkut asiat ovat vain meidän välillämme." 

Kulttijohtajat pyrkivät poikkeusetta pitämään ulkopuolisen maailman ja jäsenet mahdollisimman tietätämättömänä synkästä todellisuudesta. Kenelläkään seuraajalla tuskin on tarkkaa kokonaiskuvaa siitä miten johtaja manipuloi ja hallitsee kulttiaan.

Humakin tutkijat kantoivat huolta osallistujien henkisestä hyvinvoinnista jo vuonna 2011 eikä syyttä. Silti Baltzarin luotsaama Drom ry on saanut vuodesta 2010 lähtien yli 500 000 euroa rahaa hankkeisiinsa eikä tietoja mahdollisista haitallisista käytänteistä ole jaettu viranomaisportaissa juuri mitenkään. Stea, Helsingin kaupunki, Pohjoismainen kulttuuripiste, Taiteen edistämiskeskus ja Svenska kulturfonden ovat rahoittaneet kulttia julkisista varoista. Yhteisön uskottavuutta on entisestään lisännyt se, että sen hallintoelimiin on pyydetty mukaan tunnettuja eturivin poliitikkoja.

Hesarin jutussa kerrottiin "Emman" asuvan lastensuojelulaitoksessa oman perheensä ulkopuolella, koska lapsen vanhemmat ovat olleet erimieltä Baltzarin manipuloiman lapsen kanssa siitä mikä on lapselle parhaaksi. Viranomaiset ovat tehneet karkeita arviointivirheitä eivätkä ole tunnistaneet haitallisen yhteisön piirteitä vaan ovat jatkaneet yhteistyötä täydellisen tietämättöminä vaikka riittävästi tietoa olisi ollut käytettävissä parempienkin päätösten tekemiseen. Tilanteen parantamiseksi Suomeen tarvittaisiin yleinen viraomaistietokanta, josta kaikki viranomaiset voisivat tehdä hakuja päätöstensä tueksi. Emman tapauksessa lastensuojelu olisi voinut tehdä huomattavasti paremman päätöksen jos se olisi huomioinut päätöksessään Humakin tutkijoiden arvion ja huolen osallistujien hyvinvoinnista. Myös lisäkoulutusta haitallisten yhteisöjen piirteiden tunnistamiseen olisi hyvä järjestää ongelmatilanteita kohtaaville viranhaltijoille.

Nykypäivänä kultit eivät rajoitu pelkästään uskonollisiin tai poliittisiin, kultteja löytyy maailmasta joka lähtöön ja jokainen voidaan kaapata sellaisen jäseneksi jos manipuloija onnistuu esittämään asiansa sopivalla tavalla.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

MAP-kirkko näyttää USA:ssa olevan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvässä kriisissä. Viime viikkoina esiin on pulpahtanut useita tapauksia, joissa MAP-kirkon tehtävissä toimineet ahdistelijat ja lasten raiskaajat ovat jääneet kiinni ja joutuneet median valokeilaan.

Viime viikolla Salt Lake Cityn paikallinen KUTV uutiskanava kertoi kahdesta tapauksesta. Francis Heber Fuller, entinen seurakunnan piispa, tunnusti syyllisyyden kahteen lapseen kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Pari päivää myöhemmin KUTV uutisoi Sean Sundin oikeudenkäynnistä. Sund, joka toimi alkeisyhdistyksen opettajana, määrättiin oikeuden toimesta, ettei hän saa osallistua seurakunnan toimintaan. Vaikka määräys oli asetettu juuri suojelemaan seurakunnan lapsia ja Sundin uhreja, Sundin mielestä määräys oli kohtuuton, koska se katkaisee hänen seurakuntayhteyteytensä.

Eilen uusi tapaus ilmaantui uutisvirtaan Washingotnin piirikunnasta. Paul Douglas Burdick on saanut syytteet viidestätoista lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Burdick toimi paikallisen Hillsboron seurakunnan piispana ja Sheriffin toimisto pyytää mahdollisia vielä tuntemattomia uhreja ottamaan yhteyttä.

Ei liene sattumaa, että näitä tapauksia pulpahtelee tasaiseen tahtiin MAP-kirkon tehtäviin valikoituneiden henkilöiden tekeminä. MAP-kirkon kulttuuri, jossa lapset alistetaan toistuviin kelpoisuushaastateluihin, joissa lapsilta kysellään tungettelevasti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, on varsin suosiollinen juuri lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle. Sopimattomat kysymykset ja toistuva tunkeutuminen lapsen seksuaaliseen yksityisyyteen altistaa lapsen vakavammalle seksuaaliselle hyväksikäytölle. Ei siis ole ihme, että vuonna 2015 julkaistussa KUTV:n uutisessa UTAH löytyy kärikipaikalta lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tilastoissa.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Viime vuonna kerroin MormonLeaksin julkaisemasta dokumentista, jossa oli MAP-kirkossa esiintyneitä seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia ja miten kirkko niitä käsittelee. Samoin viime vuonna kirjoitin kirkon käytäntöjen muuttamiseksi Sam Youngin perustaman kansanliikkeen marssista, jonka he järjestivät Salt Lake Cityssä. Ongelma on todellinen ja äänekkäiden kriitikoiden vaientamispyrkimykset, kuten Sam Youngin erottaminen kirkosta, eivät paranna tilannetta. Sen sijaan kirkon toiminta viestii hyväksikäyttäjille, että kirkko haluaa ylläpitää toimintamalleja ja rakenteita, jotka parantavat hyväksikäyttäjien toimintaedellytyksiä kirkon sisällä.

Utahissa kirkkoa ei saada vastuuseen lasten hyväksikäyttäjien suojelusta, koska lähes kaikki tuomarit Utahissa ovat mormoneja, jotka ovat vannoneet temppeleissä valat kirkon suojelemisesta. Muissa osavaltioissa viimeistään siinä vaiheessa kun tuomarit ovat määränneet kirkon paljastamaan rahavirtansa ja varallisuutensa oikeiden rangaistussummien määrittelemiseksi ovat kirkon lakimiehet sopineet tapaukset kabineteissa ja maksaneet uhrit hiljaisiksi ilman, että kirkon on tarvinnut myöntää vääriä toimintatapoja julkisesti. Esimerkiksi viime vuonna tällainen sopimus tehtiin Navajo intiaanien reservaatissa nostetussa oikeustapauksessa, jossa muutama kirkon adoptio-ohjelmaan osallistunut Navajo vaati korvauksia ja anteekspyyntöä kirkolta.

Onkin siis helppo yhtyä Kristy Johnsonin toteamukseen:

"Mormonikirkossa on juuri nyt järkyttävän suuri ongelma. Ongelma on, että seksuaalisia saalistajia suojellaan mormonikirkossa enemmän kuin viattomia lapsia ja hyväksikäytölle alttiita aikuisia."

Vastaava skandaali on vellonut jo vuosia Katolisessa kirkossa eikä myrsky siellä ota laantuakseen. Samasta ongelmasta on vahvaa näyttöä myös MAP-kirkon vaikutuspiirissä ja myrsky on vasta nousemassa parrasvaloihin kun Sam Youngin kaltaisten sankareiden toimien seurauksena yhä useampi tapaus nousee julkisuuteen.

Tapaus Steven Murdock

Seksuaaliseen ahdisteluun liittyvät skandaalit MAP-kirkossa eivät ota laantuakseen. Viime viikolla seksuaaliseen ahdisteluun liittyvä juttu nousi pinnalle Tenneseessä kun Steven Murdock pidätettiin sen jälkeen kun hän oli salakuvannut naista kaupan sovituskopissa. Pian pidätyksen jälkeen monet Steven Murdockin uhreiksi Utahissa joutuneet ottivat yhteyttä Mormonstories podcastia julkaisevaan John Dehliniin ja kertoivat kuinka Steven Murdockin seksuaalinen ahdistelu on kirkossa ja työpaikalla jatkunut jo vuosia. John Dehlinin podcast aiheesta:
https://www.mormonstories.org/podcast/steven-murdock/

Steven Murdock on aiemmin ollut piispana Utahissa Olympusin 8. seurakunnassa. Hän oli seurakunnan piispa neljä vuotta, normaalisti piispan tehtävä kestää 5 vuotta, jonka jälkeen hänet nostettiin vaarnan neuvostoon, vielä vaikutusvaltaisempaan asemaan. Steven Murdockin epäasiallinen käytös on ollut kirkon johtajien tiedossa ja hänet on silti nostettu yhä korkeampiin kirkon tehtäviin. Kirkon johto päätti vasta nyt, kun hän jäi kiinni ja poliisin pidättämäksi, vapauttaa hänet kirkon luottamustehtävistä. John Dehlin kertoo kuinka Steven Murdock kutsuttiin ja sallittiin jatkaa kirkon luottamustehtävissä vaikka hänen epäasiallinen käytöksensä oli tiedossa. Murdockilla kerrotaan olleen myös avioliiton ulkopuolinen suhde, mutta tämä ei vaikuttanut hänelle annettuihin luottamustehtäviin kirkossa lainkaan. John Dehlinin haastattelemat Steven Murdockin uhrit kertoivat kuinka Steven Murdock käytti valta-asemaansa toistuvasti väärin niin kirkossa kuin sen ulkopuolella ahdistellakseen naisia. Podcastissään John Dehlin toteaa myös kuinka eräs haastateltu mainitsi,että Steven Murdockin ja kirkon profeetan Russel M. Nelsonin välillä on yhteys. Onkin kysyttävä: "Onko Steven Murdockin saamat luottamustehtävät kirkossa enemmän hänen ja Nelsonin ystävyyden seurausta vaikka Murdockin epäasiallinen käytös on ollut tiedossa?" Katsellessaan epäasiallista käytöstä sormiensa läpi MAP-kirkko tarjosi Steven Murdockille mahdollisuuksia etsiä ja ahdistella yhä uusia uhreja vuosien ajan.

Mormonikirkossa opetetaan, että kirkon luottamustehtäviin kutsu tulee suoraan Jumalalta innoitettuna ilmoituksena. Näitä tapahtumia vastaan tarkasteltuna on syytä arvioida onko tuossa opissa oikeasti mitään perää? Millainen Jumala kutsuu luottamustehtäviin toistuvasti seksuaalisia ahdistelijoita? Tämä tapaus vain entisestään vahvistaa kuvaa joka aiemmistakin, kuten esim. Joseph Bishopin tapauksesta, välittyy, että kirkko on enemmän kiinnostunut suojelemaan erehtymättömänä pidettyjä oppejaan ja omaa mainettaa kuin jäseniään seksuaalisilta ahdistelijoilta. Oppi innoitetusta ilmoituksesta ja Jumalan kutsumista johtajista asettaa jäsenet alttiiksi seksuaalisille ahdistelijoille, jotka tavalla tai toisella onnistuvat nousemaan kirkon luottamustehtäviin. MAP-kirkon kaltaiset organisaatiot valitettavasti tarjoavat seksuaalisille ahdistelijoille varsin suotuisat olosuhteet.

Karttavatko mormonit entisiä jäseniä?

Facebookin kautta blogiini lähetettiin kysymys: Miten Mormoonit suhtautuu käytännössä map-kirkosta eronneisiin ja erotettuihin?

Vastasin kysyjälle näin:

Varsinaisesti eivät karta samalla tavalla kuin Jehovan todistajat. Suhteet ovat kuitenkin kovalla koetuksella etenkin niiden kanssa, jotka kritisoivat kirkkoa. Lisäksi jäseniä kehotetaan jatkuvasti aktivoimaan uudelleen lähteneitä, mikä taas eronneiden kohdalla koetaan ahdisteluna. Suhteiden katkeaminen ei siis ole mitenkään tavatonta vaikka varsinaista karttamista ei ole.

Miten ollakkaan vain hieman myöhemmin sain taas todistaa kuinka oikeaan vastaukseni olikaan osunut. Monet mormonit jakavat aktiivisesti facebookissa kirkon julkaisemaa ja kirkkoa puolustavien apologien tuottamaa materiaalia. Erään mormonin seinällä pari kirkosta eronnutta henkilöä kommetoi jäsenen jakamia linkkejä kriittisesti, mikä johti varsin kärkkäisiin keskusteluihin. Keskusteluissa entiset jäsenet leimattiin Jumalan vihollisiksi, paholaisen kätyreiksi, vajaaälyisiksi, lapsellisiksi, pahantahtoisiksi, harhauttajiksi ym. mitä nyt mormonin mieleen tulee kun hän kohtaa kirkkoa kritisoivia henkilöitä.

Keskustelujen kehityskaari noudatti melko tarkkaan sitä "normaalia," joka tällaisilla keskusteluilla tuppaa olemaan. Ensin kriittisiin kommentteihin suhtaudutaan näennäisen välinpitämättömästi, ehkäpä jopa naureskellen. Kun kommentoija jatkaa saapuu paikalle "paimen," jonka mielestä tällaisten FB-kontaktien kanssa yhteydenpito ei ole soveliasta eikä tällaisiin keskusteluihin pitäisi osallistua. Paimen siis vahtii yhteisön puhtautta ja valvoo, etteivät kriittiset mielipiteet pääse likaamaan uskovien jäsenten ajatusmaailmaa. Paimen pyrkii eristämään jäsenet kaikesta kriittisestä informaatiosta (ks. miljöökontrolli ja informaatiokontrolli). Kriittinen informaatio synnyttää luonnollisesti jäsenten mielissä kognitiivista dissonanssia, joka pitää purkaa. Helpoin tapa purkaa kognitiivinen dissonanssi on käyttää ajatuksenpysäytyskliseitä ja stereotyypittää informaation esittäjä jollain tavalla paholaisen kätyriksi, mielenvikaiseksi tai muutoin harhautetuksi jos esitettyä informaatiota ei kyetä osoittamaan vääräksi.

Aktiivinen mormoni voi siis näennäisesti olla jonkun entisen jäsenen ystävä. Heidän välillään kuitenkin vallitsee vain näennäinen ystävyys, joka murenee sillä hetkellä kun entinen jäsen uskaltautuu esittämään kriittisiä kommentteja kirkosta. Kirkon jäsenen mieleen on istutettu uskomus ettei kenelläkään ei ole pätevää syytä lähteä kirkosta. Kirkosta lähteneet on kirkossa stereotyypitetty pettyneiksi ja pahantahtoisiksi ihmisiksi, jotka haluavat vain tehdä syntiä. Jäsenen sietokyvyn raja ylittyy jos entinen jäsen ottaa todelliset lähtemiseen johtaneet syyt puheeksi ja kääntää katseensa kirkon epäkohtiin. Kritiikin esittäminen johtaa lähes poikkeuksetta jäsenten taholta henkiseen väkivaltaan, jolla yritetään vaientaa kriittisiä mielipiteitä esittävät henkilöt. Lopulta tässäkin tapauksessa jäsen, jonka seinällä keskusteluja käytiin, otti facebookin estotoiminnot käyttöön ja poisti kriittisiä kommentteja kirjoittaneet "ystävänsä" kontakteistaan sen jälkeen kun oli selvää ettei jäsenten henkinen väkivalta kyennyt vaientamaan kriitisiä mielipiteitä.

Vaikka Jehovan todistajien kaltaista karttamista ei mormonikirkossa nähdä niin lopputulos on kuitenkin hyvin lähellä samaa joidenkin mormonien kohdalla. Tässä kohdassa on oleellista korostaa, että tämä esimerkki ei ole yleistettävissä kaikkiin mormoneihin, sillä kaikki eivät ole yhtä fanaattisia. Joukosta löytyy myös kulttuurimormoneja ja muita vähemmän fanaattisia, joiden suhtautuminen voi olla hyvinkin suvaitsevaa kriittisten mielipiteiden suhteen. Ongelmallisimpia ovat ne fanaattisimmat paimenet, jotka havaitessaan kriittisiä mielipiteitä ryhtyvät painostamaan jäsentä eristämään itsensä kriittisiltä mielipiteiltä. Monissa tapauksissa he saavat tukea muilta fanaattisilta jäseniltä ja näin synnyttävät mahdollisesti voimakastakin ryhmäpainetta (ks. sosiaalinen paine) jäsentä kohtaan, jotta tämä katkaisee välinsä kritiikin esittäjään. Taisipa joku mormoni tuossa keskustelujen tuoksinassa myös kieltää, ettei mormonikirkossa esiintyisi minkäänlaista manipulointia. Tämä oli kyllä taas yksi hieno malliesimerkki miten manipulointi MAP-kirkossa on vahvaa ja aktiivista.

Mormonikirkosta erotetut

Kautta historian MAP-kirkosta on erotettu ihmisiä. Kirkosta erottamisen uhka toimii voimakkaana pelolla hallitsemisen keinona, jolla uhataan erityisesti kaikkia niitä jäseniä, jotka kirkon johto kokee jollain tavalla uhkaavina. Erottamisen uhka toimii hengellisenä pakkokeinona ja se koettelee asianosaisen mielenterveyden lisäksi myös heidän läheistensä mielenterveyttä, sillä usein erottaminen tai edes sen uhan alle joutunut henkilö lähimmäistensä kanssa tuntee voimakasta syyllisyyttä ja häpeää.

Mistä syistä MAP-kirkosta sitten ihmisiä erotetaan? Alla lyhyt katsaus tunnettuihin henkiöihin, jotka MAP-kirkosta on erotettu.

George J. Adams
George J. Adams oli Joseph Smith Jr:n kutsumana 50 koorumin jäsen, mutta hänet erotettiin MAP-kirkosta 10.4.1845 kun hän ehdotti, että kirkon johtajaksi tulisi valita Joseph Smith III, kirkon perustajan vanhin poika. Adams siis haastoi Joseph Smithin kuoleman jälkeen kirkon 12 apostolin johtaja-aseman ja auktoriteetin.

Janice Merrill Allred

Janice Merrill Allred on mormoniteologiaan perehtynyt feministi, joka 1991 aloitti taivaalliseen äitikonseptiin liittyvät tutkimukset. Allredin tutkimustyö ei miellyttänyt kirkon johtoa ja häntä arvosteltiin kovasanaisesti. Allred yritti muuttaa kirkkoa rakastavampaan ja suvaitsevampaan suuntaan, joka luonnollisesti koettiin kirkon johdossa johdon auktoriteetin kyseenalaistamisena.

Owen Arthur Allred

Owen Arthur Allred erotettiin kirkosta kun hän otti itselleen toisen vaimon vuonna 1942.

Lavina Fielding Anderson

Lavina Fielding Anderson perustajajäsen järjestössä, joka pyrkii dokumentoimaan lasten hengellistä ja kirkollista kaltoinkohtelua MAP-kirkossa. 1993 Anderson julkaisi dokumentin, johon hän oli koonnut tunnistamiaan lasten kaltoinkohtelutapauksia. Dokumentti tuomittiin kirkon johdon toimesta harhaopiksi ja Anderson erotettiin kirkosta syyskuussa 1993.

Nathaniel Baldwin

Nahtaniel Baldwin erotettiin kirkosta vuonna 1905 sen jälkeen kun hän vakuuttui, että kirkko on teki vuonna 1904 suuren virheen luopuessaan moniavioisuudesta. Baldwin siis käytännössä kyseenalaisti kirkon ylimmän johdon tuoreimman 1904 julkaiseman vaatimuksen moniavioisuuden lakkauttamisesta, mikä johti hänen erottamiseensa sekä kirkosta, että kirkon omistaman BYU:n professorin virasta.

John Cook Bennett

John Bennett oli vaikutusvaltainen mormonijohtaja ja pormestari Nauvoossa. Vuonna 1842 hänestä jäsenten keskuudessa kiertävät huhut, jotka liittivät häneen mm. homoseksuaalisia tekoja, aviorikoksia ja moniavioisuutta, voimistuivat siinä määrin, että Joseph Smith erotti hänet kirkosta syyttäen häntä aviorikoksesta.

Arthur Gary Bishop

Arthur Gary Bishop oli amerikkalainen sarjamurhaaja ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä. 1978 Bishop jäi kiinni kavalluksesta helmikuussa 1978. Saatuaan viiden vuoden ehdollisen tuomion hän pakeni Salt Lake Cityyn ja vaihtoi nimensä Roger Downsiksi. Kirkko erotti Bishopin lokakuussa 1978 ja joidenkin tietojen mukaan se oli seurausta siitä, että Bishop ei noudattanut kirkon johtajien ohjeita antautua paettuaan Salt Lake Cityyn. Murhia Bishop ei tiettävästi tehnyt ollessaan vielä kirkon jäsen.

John Horne Blackmore

John Blackmore erotettiin MAP-kirkosta vuonna 1947 hänen opetettua moniavioisuutta salaisissa kokouksissa Albertassa Kanadassa.

Joseph Leslie Broadbent

Joseph Broadbent erotettiin MAP-kirkosta sen jälkeen kun hän julkaisi moniavioisuutta kannattavan pamfletin.

Fawn McKay Brodie

Fawn Brodie oli yksi ensimmäisiä naisprofessoreita UCLA:ssa. Brodien kirjoittamaa henkilökuvaa Joseph Smithistä on luonnehdittu kauniiksi ja kypsästi kirjoitetuksi akateemiseksi analyysiksi. Kirjassa "No man knows my history" Brodie luonnehtii Joseph Smithiä laiskaksi ja epäonnistuneeksi aarteenetsijäksi, joka myöhemmin vakuuttui omista profetaalisista kyvyistään. Kirja kyseenalaistaa MAP-kirkon oman historianarratiivin. Brodie erotettiin MAP-kirkosta toukokuussa 1945.

John Quayle Cannon

John Q. Cannon oli kirkon yleisauktoriteetti 1800-luvun lopulla. Cannon erotettiin aviorikoksen takia kirkosta 5.9.1885. Hänet kastettiin uudelleen kirkon jäseneksi kolme vuotta myöhemmin, mutta hän ei koskaan enään noussut kirkon hierarkiassa auktoriteetiksi.

Albert Carrington

Albert Carrington erotettiin kirkosta aviorikoksen ja huorinteon takia 7.11.1885. Carrington oli tuolloin ensimmäisessä presidenttikunnassa. Haureutensa Carrington onnistui salaamaan kirkon muilta johtajilta 10 vuoden ajan vaikka syytöksiä hänen aviorikoksistaan esitettiin jo 1875. Carrington kastettiin takaisin jäseneksi 1887 eikä hänelle enää annettu korkeaa asemaa kirkossa.

Benjamin Lynn Clapp

Benjamin Lynn Clapp asetettiin kirkossa yhdeksi seitsenkymmenten presidenteistä 1845. Mormonien muuttaessa länteen Clapp asettui Utahissa Ephraimiin ja ajautuen lopulta riitoihin piispa Warren S. Snown kanssa, jonka seurauksena hän menetti paikkansa seitsenkymmenten presidenttinä ja hänet erotettiin harhaoppisena 7.4.1854.

Oliver Cowdery

Oliver Cowdery oli yksi kirkon perustajajäsenistä ja Joseph Smithin serkku. Cowdery kuitenkin ajautui erimielisyyksiin Joseph Smithin kanssa eikä hyväksynyt tämän poliittisia ja taloudellisia pyrkimyksiä, joiden hän uskoi rikkovan USA:n perustuslain mukaista valtion ja kirkon eroa. Lisäksi Cowdery kritisoi Joseph Smithin pyrkimyksiä hyötyä taloudellisesti kirkosta sekä Smithin avioliiton ulkopuolista suhdetta Fanny Algerin kanssa. 12.4.1838 Cowdery erotettiin kirkosta.

John Alpheus Cutler

John Cutler toimi aikoinaan kirkon perustajan Joseph Smithin henkivartiokaartin kapteenina. Smithin kuoltua Smithin Cutlerille antama tehtävä "laamanilaisasianhoitajana" ei kuitenkaan ollut tehtävän salaisen luonteen takia kahdentoista apostolin koorumissa tiedossa, mikä johti siihen, että Orson Hyde, yksi kirkon johtajista, vakuuttui ettei Cutler toimi kirkon johtajien ohjeiden mukaan. Cutler erotettiin kirkosta 20.4.1851. Brigham Young yritti maanitella Cutleria takaisin MAP-kirkkoon vielä senkin jälkeen kun hän oli perustanut oman mormoniliikkeensä 1856.

John Parkinson Dehlin

John Dehlin on yksi tunnetuimmista nykypäivän exmormoneista. Dehlin on koulutukselta kliininen psykologi ja uskonkriisiterapeutti. Dehlinin perustama Mormon Stories podcast on laajalti tunnettu niin mormonien kuin exmormonienkin keskuudessa. Mormon Stories podcast käsittelee uskonkriisiin ja MAP-kirkkoon liittyviä aiheita kriittisesti. Dehlin erotettiin kirkosta 10.3.2015 harhaoppisena kun hän kieltäytyi sulkemasta ja poistamasta julkaisemaansa kirkon johtajien mielestä kriittistä materiaalia hallinnoimiltaan verkkosivuilta ja podcastista.

Antonio A. Feliz

Antonio Feliz erotettiin MAP-kirosta homoseksuaalisten aktiviteettien takia. Sittemmin hän on toiminut mm. ihmisoikeusaktivistina ja oli mukana perustamassa uutta mormonikirkkoa, johon myös homoseksuaalit ovat tervetulleita.

John Erik Forsgren

John Forsgren oli MAP-kirkon ensimmäinen lähetyssaarnaaja Ruotsissa. Vuonna 1879 hänet erotettiin MAP-kirkosta sen jälkeen kun hän julistautui itse profeetaksi ja kielsi Brigham Youngin aseman kirkon johtajana.

Walter Murray Gibson

Walter Gibson saapui Havajille 1861 ja asettui asumaan saaren mormonien joukkoon. Hän osti Lanain saarelta maata omiin nimiinsä mormoniyhteisön rahoilla. Hänet erotettiin kirkosta harhaoppien opettamisen, yhteisön huonon hallinnon ja kirkon varojen kavaltamisen takia. Erottamisen yhteydessä Gibson karkotti yhteisöstä kaikki hänen kanssaan erimieltä olleet henkilöt ja ryhtyi kahmimaan poliittista valtaa Havajilla.

Avraham Gileadi

Avraham Gileadi on raamatuntutkija, joka on erikoistunut Jesajan kirjan tutkimiseen. Hän julkaisi vuosina 1988 ja 1991 kaksi kirjaa Jesajan kirjan tulkinnasta mormonikirkossa. Gileadin tulkinnat poikkeavat merkittävästi kirkon aiemmista tulkinnoista ml. Bruce McConkien "The Mormon Doctrine" kirjan kirjoittajan tulkinnat. Gileadi erotettiin kirkosta syyskuussa 1993 osana ns. September six joukkoa, mutta hänen erottamisensa myöhemmin peruttiin aiheettomana ja hänet kastettiin uudelleen kirkkoon 1996.

William Samuel Godbe ja Elias Lacy Thomas Harrison
Vuonna 1868 Godbe, Harrison ja muutamat muut mormonikauppiaat kritisoivat Brigham Yougin määräyksiä Utah Magazine lehdessä. Godbe ja Harrison jatkoivat kritiikkiä 1869 palattuaan reissultaan New Yorkista ja heidät erotettiin kirkosta.

Gudmund Gudmundson

Gudmund Gudmundson oli yksi ensimmäisiä islantilaisia MAP-kirkon jäseniä. Hän saarnasi MAP-oppia laajalti Islannissa ja Tanskassa, mutta muutti Utahiin 1857. Utahissa hän liittyi vaimonsa kanssa Joseph Morrisin johtamaan MAP-lahkoon, jonka seurauksena hänet erotettiin MAP-kirkosta. Utahin hallinnon ja Morrisin johtaman lahkon välillä kahakoitiin 1863, jonka seurauksena Gudmundson irtaantui liikkeestä ja hänet kastettiin MAP-kirkkoon uudelleen.

Isaac Chauncey Haight

Isaac Haight oli varhaisimpia kirkon jäseniä toimien mm. Nauvoossa kaupungin konstaapelina. Mormonien vaellettua Utahiin Haight toimi vaarnanjohtajana, Cedar Cityn pormestarina sekä Iron Countyn militan toisen pataljoonan komentaja. Haight oli yksi 11.9.1857 tapahtuneen Mountain Meadowsin joukkomurhan johtajista, mutta hän onnistui piileskelemään virkavaltaa vaikka hänestä oli luvattu 500 dollarin palkkio. Haight erotettiin kirkosta vuonna 1870 sen jälkeen kun paine kirkkoa kohtaan joukkomurhan syyllisten selvittämiseksi kasvoi merkittäväksi, mutta Haightia ei koskaan saatu oikeuteen vastaamaan syytteisiin.

James Joseph Hamula

James Hamula oli kirkon yleisauktoriteetti, joka erotettiin kirkosta 8.8.2017. Erottamisen syy ei ole tiedossa.

James D. Harmston

James Harmston perusti oman MAP-lahkonsa pienen joukon fundamentalismiin kallellaan olevien mormonien kanssa 1990 -luvulla. Heidän tulkintansa mukaan MAP-kirkko oli harhautunut puhtaasta Joseph Smithin opista kun se luopui moniavioisuudesta. Harmston opetti seuraajilleen olevansa Joseph Smithin reinkarnaatio ja saaneensa valtansa suoraan Moosekselta ja muilta patriarkoilta. Hän ennusti maailman lopun tulevan 2004. Tätä ei katsottu hyvällä MAP-kirkon johdossa, joten hänet erotettiin MAP-kirkosta joskus 1990 -luvulla.

William Adams "Wild Bill" Hickman

Wild Bill Hickman liittyi MAP-kirkkoon 1839. Hän toimi niin Joseph Smithin kuin Brigham Yougin henkivartijana ja oli oman elämänkertansa mukaan daniitti, MAP-kirkossa toimineen salaisen omakäden oikeuden jakamiseen ja salamurhiin erikoistuneen veljeskunnan johtaja. Hickmannin oman elämänkerran mukaan hänen erottamisensa vuonna 1868 oli seurausta siitä kun hän saanut tarpeekseen Brigham Youngin vallankäytöstä eikä enää suostunut salamurhaamaan ihmisiä Youngin käskystä. Hickman tunnusti murhanneensa lukuisia ihmisiä Brighman Youngin käskystä, mutta kaikkia hänen tunnustamiaan murhia ei kyetty vahvistamaan.

Mark William Hofmann

Mark Hofmann on väärentäjä, joka onnistui vakuuttamaan 1980-luvulla MAP-kirkon johtajat siitä, että hänen väärentämänsä dokumentit sisälsivät aitoja tekstejä kirkon alkuajoilta. On epäselvää kuinka paljon rahaa Hofmann ehti huijata MAP-kirkolta ennen kuin hänen juonensa paljastui. Yrittäessään peittää jälkiään Hofmann murhasi pommeilla kaksi ihmistä ja loukkaantui itse kolmannen pommin räjähdyksessä. Vankeustuomion saatuaan Hofmann erotettiin kirkosta.

Helmuth Günther Guddat Hübener

Helmuth Hübener oli natsiliikettä Saksassa 1930 ja 1940-luvuilla vastustanut saksalainen teinipoika. 1937 kirkon johtaja Heber Grant kehotti kirkon jäseniä Saksassa myötäilemään natseja ja olemaan aiheuttamatta hämmennystä. Hübener ei tähän alistunut vaan jatkoi natsien vastaisia toimiaan, jonka seurauksena Arthur Zander, kirkon paikallisjohtaja ja natsipuolueen jäsen, erotti Hübenerin kirkosta. 17 vuotias Hübener teloitettiin giljotiinilla Plötzenseen vankilassa 27.10.1942.

Leroy Sunderland Johnson

Leroy Johnson erotettiin kirkosta vuonna 1935 kun hän kieltäytyi olemaan harjoittamatta moniavioisuutta.

Lyman Eugene Johnson

Lyman Johnson oli yksi MAP-kirkon alkuaikojen merkittävistä johtajista. Laittoman Kirtland Safety Society pankin kaatumisen jälkeen Lyman Johson kritisoi Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia ja hänet erotettiin kirkosta 12.4.1838.

Sonia Johnson

Sonia Johnson on ihmisoikeusaktivisti ja feministi. Hän oli 1970-luvulla äänekäs tasa-arvon puolestapuhuja ja kritisoi kirkkoa äänekkäästi. Jonhsonin julkiset esiintymiset saivat valtakunnallista huomiota, jonka seurauksena kirkon johtajat erottivat hänet kirkosta joulukuussa 1979. Erottamisen syiksi ilmoitettiin harhaoppien opettaminen, kirkon lähetystyöohjelman häirintä, kirkon sisäisten ohjelmien vahingoittaminen ja väärinkäytökset.

Kate Kelly

Kate Kelly on ihmisoikeusasianajaja ja feministi. Hän perusti Ordain Women järjestön, joka pyrkii vahvistamaan naisten asemaa MAP-kirkossa tavoitteena saada kirkko asettamaan naisia pappeudenhaltijoiksi. Kellyä pyydettiin lopettamaan kampanjointi, mutta hänen kieltäydyttyä Kelly erotettin kirkosta kesäkuussa 2014.

Charles William Kingston

Charles Kingston erotettiin MAP-kirkosta moniavioisuuden takia 3.3.1929.

John Hyrum Koyle

John Koyle perusti 1890 Utahissa Salemiin kaivoksen, jonka hän profetoi tuottavan MAP-kirkon jäsenille toimeentulon juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Jopa jotkut kirkon johtajat ostivat osakkeita Koylen kaivokseen. Vuonna 1913 kirkon johtaja ja geologi James Talmage analysoi Koylen kaivoksesta louhittua malmia ja totesi sen olevan arvotonta. Vuonna 1947 Koylea kehotettiin perumaan profetiansa tai hänet erotettaisiin kirkosta. Koyle peruuttikin julkisesti profetiansa kirkon Deseret lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan, mutta kertoi myöhemmin että hänet pakotettiin julkaisemaan kyseinen kirjoitus. Tämän ulostulon jälkeen Koyle erotettiin kirkosta 18.4.1948.

Ogden Wedlund Kraut

Ogden Kraut erotettiin MAP-kirkosta vuonna 1972 sen jälkeen kun hän oli puolustanut moniavioisuutta.

Deborah Laake

Deborah Laake oli journalisti, kolumnisti ja toimittaja. 1993 hän julkaisi kirjan "Secret Ceremonies", joka paljasti mormonitemppeleissä tehtäviä rituaaleja ja kritisoi kirkkoa kovin sanakääntein. Laake erotettiin MAP-kirkosta kirjassa esitettyjen paljastusten ja kritiikin seurauksena pian kirjan ilmestymisen jälkeen.

Alma Dayer LeBaron Sr.

Alma Dayer LeBaron erotettiin MAP-kirkosta 17.2.1924 moniavioisuuden takia.

Joel LeBaron

Joel LeBaron, Alma Dayer LeBaron Sr:n poika, erotettiin kirkosta perheineen moniavioisuuden takia vuonna 1944.

George Patrick Lee

George Lee oli ensimmäinen etninen intiaani joka nousi MAP-kirkossa yleisauktoriteetin asemaan. George Lee erotettiin kirkosta 1.9.1989 harhaoppisuuden ja jäsenelle sopimattoman käytöksen takia. Omien sanojensa mukaan Leen erottaminen oli seurausta erimielisyyksistä kirkon johtajan Ezra Taft Bensonin kanssa. Erimielisyydet liittyivät Leen mukaan intiaanien asemaan kirkossa. 1993 Salt Lake Tribune julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Leen yrittäneen käyttää vuonna 1989 seksuaalisesti hyväksi alaikäistä tyttöä. Lee aluksi kielsi syytteen, mutta tunnusti asian myöhemmin oikeudessa.

John Doyle Lee

John Lee on ainoa mormoni joka tuomittiin oikeudessa Mountain Meadowsin joukkomurhasta. Lee oli Haightin ohella toinen tapahtumien seurauksena Youngin lokakuussa 1870 kirkosta erottama henkilö.

Amasa Lyman

Amasa Lyman oli MAP-kirkon alkuaikojen merkittävä johtaja, Joseph Smithin neuvonantaja ja apostoli. Hänet erotettiin kirkosta harhaoppien opettamisen takia 12.5.1870.

Richard Roswell Lyman

Richard Lyman oli kirkon apostoli vuosina 1918-1943. Hänet erotettiin kirkosta kun selvisi, että hän oli salaa avioitunut myös toisen naisen kanssa näin syyllistyen moniavioisuuteen. Virallisesti kirkosta erottamisen syyksi kerrottiin siveydenlain rikkominen.

David Charles Manners

David Manners on brittikirjailija ja kansalaisaktivisti. Hänet erotettiin MAP-kirkosta homoseksuaalisuuden takia vuonna 1985.

Leonard P. Matlovich

Leonard Matlovich oli kaksi kunniamerkkiä ansainnut Vietnamin sodan veteraani. Hänet erotettiin MAP-kirkosta kahdesti homoseksuaalisten tekojen takia, ensin 7.10.1975 ja toisen kerran 17.1.1979.

Warner "William" McCary

Warner McCary oli afroamerikkalainen mormoni 1840-luvulla. Hänet karkotettiin MAP-kirkosta 1847 sen jälkeen kun hän väitti olevansa profeetta. Jotkin tutkijat uskovat, että McCaryn toimien seurauksena kirkossa kiellettiin mustaihoisilta pappeus ja temppelitoimitukset. Kielto kumottiin vasta 1978.

Richard W. Miller

Richar Miller on ensimmäinen FBI agentti, jota on syytetty vakoilusta KGB:n hyväksi. Millerin KGB kontakteina olivat Svetlana ja Nikolai Ogorodnikov. Millerillä oli myös suhde Svetlanan kanssa ja Miller erotettiin MAP-kirkosa aviorikoksen takia alkuvuodesta 1984.

Brian David Mitchell

Brain Mitchell erotettiin MAP-kirkosta kesäkuussa 2001 jyrkkien näkemystensä takia. Samalla viikolla hän kidnappasi 14-vuotiaan Elisabeth Smartin. Smartin todistuksen mukaan Mitchell raiskasi hänet päivittäin yhdeksän kuukauden ajan ja uhkasi tappaa mikäli hän yrittäisi paeta.

Joseph Morris

Joseph Morris oli mormonikäännynnäinen Englannista. Morris väitti saaneensa ilmoituksen, että hän on ilmestyskirjan seitsemäs enkeli ja hän lähestyi asiassa Brigham Youngia. Young ei kuitenkaan vastannut Morrisin kirjeisiin ja niinpä hän alkoi kerätä itselleen seuraania 1860. Helmikuussa 1861 MAP-kirkon johtajat erottivat Morrisin kirkosta.

Joseph White Musser

Joseph Musser väitti saaneensa kirkon apostolilta valtuudet harjoittaa moniavioisuutta vuonna 1915. Hänet erotettiin MAP-kirkosta 21.3.1921 sen jälkeen kun hän oli yrittänyt ottaa Marion Bighurstin neljänneksi vaimokseen.

Teresa Nielsen Hayden

Teresa Hayden on kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti. Hänet erotetiin MAP-kirkosta vuonna 1980 koska hän kannatti naisten tasa-arvoa lain edessä ajanutta liikettä.

John Edward Page

John Page oli MAP-kirkon alkuaikojen johtaja. Hänet kutsuttiin kirkon apostoliksi 1838. Page erotettiin MAP-kirkosta 27.6.1846 koska hän kehotti kirkon jäseniä seuraamaan James Strangia Joseph Smithin kuoleman jälkeen.

William Wines Phelps

William Phelps oli yksi varhaisen MAP-kirkon johtajista ja merkittävässä asemassa kun mormonit perustivat siirtokuntansa Far Westiin Missourissa. 10.3.1838 häntä syytettiin taloudellisten voittojen tekemisestä Far Westin maakauppoissa ja laiminlyönneistä temppelitontin hankintaan suunnattujen varojen hoidossa, jonka seurauksena hänet erotettiin kirkosta 17.3.1838. Phelps erotettiin kirkosta kaikkiaan kolmesti, mutta hän liittyi aina takaisin.

Sarah Marinda Bates Pratt

Sarah Pratt oli kirkon alkuaikojen johtajan Orson Prattin ensimmäinen vaimo. Kesällä 1842 Sarah kieltäytyi kommentoimasta Bennettin esittämiä syytöksiä, että Joseph Smith olisi kosiskellut Sarahia vaimokseen Orsonin ollessa lähetystyössä. Sarahin vaikeneminen nähtiin petturuutena ja niinpä Sarah erotettiin kirkosta aviorikoksen takia sen jälkeen kun Joseph Smith syytti hänellä olevan suhde Bennetin kanssa. Myöhemmin Sarah hyväksyttiin takaisin kirkon jäseneksi.

Wilum Hopfrog Pugmire

Wilum Pugmire on kauhurkijailija. Palattuaan lähetystyöstä hän tunnusti olevansa homoseksuaali ja pyysi kirkkoa erottamaan itsensä.

Dennis Michael Quinn

D. Michael Quinn on historioitsija ja mormonismin tutkija. 26.9.1993 Quinn erotettiin kirkosta osana ns. september six ryhmää. Hänen eronsa syyksi ilmoitettiin jäsenelle sopimaton käytös, joka ei liittynyt hänen akateemisiin julkaisuihinsa. Quinn on homoseksuaali, joten on epäilty, että hänen seksuaalisuutensa olisi ollut erottamisen syy.

Sidney Rigdon

Sidney Rigdon oli kirkon varhaisimpia johtajia ja merkittävä vaikuttaja mormoniteologian muotoutumisessa. Ennen kuolemaansa Joseph Smith oli asettanut Rigdonin "profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksen saajaksi." 8.8.1844 Rigdon esitti kahdentoista apostolin koorumille saaneensa ilmoituksen, jossa hänet nimettiin "kirkon suojelijaksi." Brigham Young kuitenkin vastusti tätä eivätkä apostolit hyväksyneet Rigdonia. Kuukautta myöhemmin Youngin johdolla Rigdon erotettiin kirkosta ja vastavuoroisesti Rigdon erotti kahdentoista koorumin jäsenet omasta kirkostaan. Lopulta Rigdon pakeni Nauvoosta peläten Yougin seuraajien uhkaavan hänen henkeään.

John Singer

John Singer erotettiin MAP-kirkosta 1970, koska "ei tukenut kirkon johtajia." Ilmaus tarkoittanee sitä, että Singer ei suostunut esittämään kirkon äänestyksessä tukeaan kirkon johtajille.

Annalee Skarin

Annalee Skarin oli Wild Bill Hickmannin tyttären tytär. Skarin julkaisi vuonna 1948 kirjan "Ye Are Gods", jota hän laajensi myöhempinä vuosina. Annaleen tytär Hope Hilton yhdessä miehensä Lynn Hiltonin kanssa analysoivat Annaleen kirjoitukset ja lähettivät kokoamansa materiaalin apostoli Mark E. Petersenille. Petersen kutsui kirjaa Saatanan innoittamaksi ja vaati Annaleetä perumaan sen tai hänet erotetaan kirkosta. Skarin erotettiin kirkosta kesäkuussa 1952.

Willian Smith

William Smith oli Joseph Smithin veli ja yksi kirkon alkuperäisistä apostoleista. Josephin ja Hyrumin kuoltua Carthagessa Brigham Young asetti Williamin kirkon patriarkaksi, mutta Parley Prattin vastustettua kaksoisasemaa apostolina ja patriarkkana Williamilta otettiin lopulta pois molemmat. Suivaantunut William Smith julkaisi Warsaw Signal -lehdessä pitkän tekstin, jossa hän vertasi Brigham Youngia Pontius Pilatukseen ja Rooman keisari Neroon, sekä syytti kahdentoista koorumin jäseniä moniavioisuudesta (mikä pitikin paikkansa monen kohdalla). Kirjoituksen seurauksena MAP-kirkon johtajat erottivat William Smithin kirkosta 19.10.1845.

Denver Snuffer Jr.

Denver Snuffer Jr on utahilainen lakimies ja teologi. Hänet erotettiin MAP-kirkosta vuonna 2013, koska hän oli vuonna 2011 julkaissut kirjan "Passing the Heanvenly Gift", joka haastaa monia mormoniteologian avainkohtia. Sittemmin hän on kerännyt monia seuraajia, jotka pitävät hänen tekstejään pyhinä ilmoituksina.

Simon Southerton

Simon Southerton on australialainen kasvitieteilijä ja DNA tutkija. Southerton julkaisi vuonna 2004 kirjan "Losing a Lost Tribe: Native Americans, DNA, and the Mormon Church", jossa hän käsittelee intiaanien genetiikkaa ja toteaa, että Mormonin kirjan väitteille laamanilaisten alkuperästä ei löydy DNA todisteita. Kirjan julkaisun jälkeen kirkko syytti Southertonia sopimattomasta suhteesta naisen kanssa ja erotti hänet sen jälkeen kun hän oli ollut epäaktiivinen jo seitsemän vuotta.

Fanny Stenhouse

Fanny Stenhouse oli varhainen mormonipioneeri, joka tuli tunnetuksi kirjasta "Exposé of Polygamy in Utah: A Lady’s Life among the Mormons", jossa hän paljastaa millaista elämä moniavioisessa Utahissa oli. 

Thomas Brown Holmes Stenhouse

T.B.H Stenhouse oli Fannyn aviopuoliso ja moniavioisuuden vastustaja. 1870 Stenhouset liittyivät Godbeen liikkeeseen ja heidät eotettiin kirkosta. T.B.H Stenhouse julkaisi kokemuksistaan myös kirjan "The Rocky Mountain Saints: A Full and Complete History of the Mormons", jota pidetään mormonipiireissä yhtenä ensimmäisistä anti-mormonikirjoista.

John Whitaker Taylor

John Taylor oli kirkon kolmannen presidentin John Taylorin poika. John Whitaker Taylor erotettiin kirkosta 28.3.1911, koska hän vastusti moniavioisuuden lakkauttamista.

Edward Tullidge

Edward Tullidge oli kirjallisuuskriitikko, toimittaja, näytelmäkirjailija ja historioitsija. 1868 hän liittyi Godbeen liikkeeseen ja hänet erotettiin MAP-kirkosta.

George Darling Watt

George Watt oli ensimmäinen brittein saarilla kastettu mormoni. Hänestä tuli Brigham Youngin sihteeri ja Journal Of Discoursesin päätoimittaja. Myös Watt liittyi Godbeen liikkeeseen ja hänet erotettiin kirkosta 3.5.1874.

Harvey Gilman Whitlock

Harvey Whitlock oli kirkon alkuaikojen varhaisia jäseniä, joita Joseph Smith nimesi "saamissaan ilmoituksissa." Whitlock erotettiin kirkosta ensimmäisen kerran marraskuussa 1835, syy ei ole selvillä. Hänet kuitenkin otettiin takaisin kirkon jäseneksi osoitettuaan katumusta kirjeessään Joseph Smithille. 1846 hän siirtyi Rigdonin leiriin, eikä hänen koskaan tiedetä liittyneen Utahin mormoneihin. MAP-kirkko erotti Whitlockin vuonna 1859.

John Whitmer

John Whitmer oli yksi kirkon ensimmäisiä jäseniä. Laittoman Kirtland Safety Society pankin kaaduttua ja Joseph Smithin ja Sidney Rigdonin paettua Kirtlandista kirkossa syntyi pieni johtajakriisi, jonka seurauksena Whitmerien koko perhe erotettiin kirkosta 12.4.1838 yhtä aikaa Oliver Cowderyn sekä Lyman E. Johnsonin kanssa.

Lyman Wight

Lyman Wight oli kirkon alkuaikojen merkittävä johtaja ja apostoli. Joseph Smithin kuoleman jälkeen Wight erkani Youngin johtamasta kirkosta ja muutti Teksasiin oman seurakuntansa kanssa. Young erotti Wightin MAP-kirkosta 3.12.1848.

Anne Wilde

Anne Wilde on moniavioisuuden puolestapuhuja. Hän oli myös yksi edesmenneen Ogden Krautin vaimoista. Wilde onnistui salaamaan moniavioisuutensa usean vuosikymmenen ajan ja hänet erotettiin MAP-kirkosta vasta joskus vuoden 2002 jälkeen.

John Wickersham Woolley

John Woolley oli yksi fundamentalististen mormoniliikkeiden perustajista. Woolley kieltäytyi noudattamasta käskyä lopettaa moniavoisuuden harjoittaminen, joten hänet erotettiin kirkosta 30.2.1914.

Sam Young

Sam Young on ihmisoikeusaktivisti ja Protect LDS Children liikkeen perustaja. Hän on järjestänyt mielenosoituksia Salt Lake Cityssä vaikuttaakseen kirkon kelvollisuushaastattelukäytäntöihin siten, että ne olisivat turvallisempia lapsille ja nuorille. Julkisen toiminnan, jonka katsottiin vastustavan kirkon johtoa, seurauksena Sam Young erotettiin MAP-kirkosta syyskuussa 2018.

Yllä oleva lista ei ole kattava vaan sisältää vain pienen otannan. Merkille pantavaa on kuinka monissa tapauksissa juuri johtajien kritisoiminen näyttelee merkittävää osaa erottamisessa. MAP-kirkossa jäsenten erottamista on voimakkaasti läpi kirkon historian käytetty painostuskeinona, jolla on pyritty vaientamaan kritiikki kirkon johtajia ja käytäntöjä kohtaan. Vaikka MAP-kirkon terrori ei enää nykypäivänä ole yhtä vakava uhka kuin se oli vielä 1800-luvulla niin kritiikin vaientaminen kertoo vahvasti kielteisistä käytänteistä, joiden tarkoitus on estää vapaa ajatusten ilmaiseminen ja keskustelu. Julkinen erimielisyyden ilmaiseminen näyttäisikin olevan painavin ja yleisin syy MAP-kirkosta erottamiselle. Sanan- ja mielipiteenvapaus MAP-kirkossa ovat vakavasti uhattuna ja kun avointa keskustelua ei sallita niin syntyy harha näennäisestä yksimielisyydestä. MAP-kirkko on yhteisönä hyvin altis ryhmäajattelun kaltasille kielteisille ilmiöille.

Mitä tehdä seksuaalisille ahdistelijoille?

Tänään MormonLeaks julkaisi jälleen MAP-kirkossa esiintyvään seksuaaliseen ahdisteluun liittyvän dokumentin. Dokumentti on vuodelta 2012 ja se on luottamuksellinen taulukko, joka on tehty kirkon asianajotoimiston Kirton McConkien käyttöön. Dokumentti on melko tyypillinen seurantataulukko, jossa on tapauksiin liittyviä yksityiskohtia ja päivämääriä. Merkittävän dokumentista tekee se, että se sisältää hyvin raskauttavia seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia.

Mitä nyt julkaistun dokumentin perusteella sitten voidaan päätellä siitä mitä MAP-kirkko tekee kun se käsittelee seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia?

Taulukon ensimmäisessä tapauksessa kerrotaan vaarnanjohtajasta, jota syytetään nuoren naisen sopimattomasta koskettelusta. Vaarnanjohtaja taulukon mukaan kieltää syytökset, joten taulukossa todetaan, että tapaus on seurannassa. Kirkko ei siis ryhtynyt toimiin mahdollisen hyväksikäytön selvittämiseksi ja tyytyy ainoastaan seuraamaan tilannetta.

Taulukossa kuvattu toinen tapaus kertoo lähetyssaarnaajasta, joka on seksuaalisesti käyttänyt hyväkseen 8-vuotiasta tyttöä. Kirkon kurinpitoistunto lähetyskentällä päätti tapauksesta ettei lähetyssaarnaaja rangaista ja päätti ainoastaan lähettää hänet kotiin. Kotivaarnan johtajakaan aio tehdä asialle mitään kotimaassa. Dokumentissa mainitaan, että kirkon paikallisjohtajat käyvät tilannetta läpi uhrin perheen kanssa. MAP-kirkko siis palautti lasta hyväksikäyttäneen kotiin eikä hänelle annettu mitään rangaistusta. Kirkko suojeli tekijää, ei paljastanut tapausta viranomaisille, eikä saattanut tekijää rikosoikeudelliseen vastuuseen millään tavalla!

Taulukon kolmas tapaus on jonkinlainen pahoinpitely, josta lähetyssaarnaajalle määrättiin 50 tuntia yhteiskuntapalvelua.

Neljännessä tapauksessa on jälleen kyse lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lähetyssaarnaaja käytti hyväkseen kuusi vuotiasta lasta hyväillen tämän sukupuolielimiä vaatteiden läpi samalla kun hänen kumppaninsa oli opettamassa perheen isää kastetta varten. Samainen lähetyssaarnaaja oli tunnustanut myös varastaneensa lähetyskentältä varoja. Lähetyssaarnaaja lähetettiin kotiin kirkollisista syistä, eikä häntä käytännössä rangaistu mitenkään.

Taulukon viides tapaus kertoo BSA:n leirillä tapahtuneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka on noussut nyt esiin. Lakiasiantoimisto arvioi, että tästä voi tulla jotain seuraamuksia ja negatiivista julkisuutta. Itse tekijä ei ole dokumentin mukaan kirkon jäsen. Kirkko kuitenkin seuraa tilannetta.

Listan kuudes tapaus liittyy kirkon aikoinaan järjestämään intiaanien uudelleensijoitusohjelmaan. Ohjelmaan adoptoitu intiaani väittää joutuneensa isäntäperheen isän ja pojan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Korvaukseksi uhri vaatii 8,3 miljoonan korvauksia kirkolta. Kirkko on tarjoutunut maksamaan terapiakuluja n. $10 000 USD, mutta uhri ei ilmeisesti ole tästä vaihtoehdosta kiinnostunut vaan kertoo keskustelevansa lakimiesten kanssa korvauskanteen nostamisesta.

Listan seitsemäs ja viimeinen tapaus kertoo lähetyssaarnaajasta, joka on tunnustanut harrastaneensa seksiä 15 vuotiaan tytön kanssa ennen lähetystyöhön lähtöään. Lähetyskenttä on ilmaissut haluttomuutensa lähettää lähetyssaarnaaja kotiin, koska tämän kotimaassa seksin harrastaminen alaikäisen kanssa voisi johtaa syytteisiin ja kotimaassa kirkon paikallisjohdolla olisi velvollisuus paljastaa tällaiset tekijät viranomaisille. Samainen lähetyssaarnaaja on myös tunnustanut kosketelleensa ja suudelleensa 15 vuotiasta tyttöä lähetyskentällä, jonka jälkeen taulukossa todetaan, että kotiinlähettämiselle ei taida olla vaihtoehtoja. Tässäkin tapauksessa lähetyskentän haluttomuus lähettää tekijää kotiin, jotta tämä ei joutuisi vastaamaan teoistaan, kertoo ikävällä tavalla kirkossa vallitsevasta kulttuurista, jossa tekijöitä suojellaan kirkon maineen suojelemiseksi.

Jos nyt julkivuodetussa dokumentissa olevat tapaukset pitävät paikkansa on se hyvin raskauttava dokumentti MAP-kirkon kannalta. MAP-kirkko väittää tekevänsä kaikkensa lasten hyväksikäytön estämiseksi, mutta valitettavasti toiminta ei vastaa sanoja. Sam Youngin kurinpitoikeudenkäynti ja nyt julkitullut dokumentti kertovat karulla tavalla kuinka MAP-kirkko on enemmän huolissaan maineestaan kuin syyllisten saattamisesta vastaamaan teoistaan. Dokumentti lähinnä herättää kysymyksiä siitä kuinka laajaa lasten seksuaalinen hyväksikäyttö MAP-kirkossa on ja kuinka paljon tapauksia jää piiloon? Onko MAP-kirkon kohdalla kyse tikittävästä aikapommista, katolisen kirkon skandaalia vastaavasta ongelmasta, joka vain pinnan alla odottaa purkautumistaan julkisuuden valokeilaan?