maanantai 18. maaliskuuta 2013

Ikuisuuden filosofiaa

Fysiikassa aika ymmärretään alkaneen alkuräjähdyksestä, ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa ja nykyteorian mukaan aika pysähtyy hyvin suurissa massakeskittymissä kuten mustassa aukossa. Suhteellisuusteorian mukaan aika on suhteellista ja ajan vaihtelua nykymaailmassa joudutaankin päivittäin kompensoimaan sykronoimalla mm. satelliittien kelloja. Ilman kellojen synkronointia eri GPS -satellittien lähettämät aikasidonnaiset suunnistukseen käytettävät signaalit vääristyisivät, koska satelliittien mittaama aika ei ole sama kuin maan päällä mitattu aika. Satelliittien kellojen mittaamaa aika on siis korjattava tasaisin väliajoin suhteellisesti samaksi kuin mitä aika maapallolla on, jotta satelliittien lähettämät signaalit pysyvät käyttökelpoisina maapallolla. Aika on siis suhtellista kuten suhteellisuusteoria osoittaa ja ajan suhteellisuus otetaan huomioon nykyään arkipäiväisissäkin laitteissa.

Miten suhteellisuusteoria sitten liittyy filosofiaan ja ikuisuuteen? Ajan suhteellisuus tekee filosofisen käsitteen ikuisuudesta, joka siis usein kuvataan ajanjaksona ilman alkua tai loppua, mahdottomaksi. Suhteellisuusteorian, kaikkine nykypäivän sovelluksineen, voidaan todeta antavan varsin tarkan ja käyttökelpoisen likiarvon todellisuudesta. Koska aika kuluu eri havaintopisteissä eri nopeudella niin ei voida perustellusti väittää jonkin olevan ikuista kun jonkun kokema pitkä aika on toiselle tuskin havaittava ajanjakso. Jotkut toki voivat tässä välissä argumentoida, että eihän sillä ole väliä miten nopeasti missäkin havaintopisteessä aika kuluu, kunhan se kuluu loputtomiin, mutta kuten totesin alussa niin nykyteorioiden mukan aika pysähtyy suurissa massakeskittymissä eikä näin ollen siis kulu lainkaan joissain havaintopisteissä.

Aika itsessään tuntuu niin luonnolliselta ja elämä ilman aikaa varsin mahdottomalta. Aika on aika-avaruuden ulottuvuus, eikä siis mitenkään absoluuttinen aika-avaruudesta riippumaton suure. Aika syntyi alkuräjähdyksestä ja se loppuu aikanaan kun maailmankaikkeus katoaa tapahtumahorisonttinsa viimeiseen tapahtuman. Kun aika on äärellistä ja sillä on alku sekä loppu niin jäljelle jää vain kysymys: "Mitä on ikuisuus?" Vastausta tähän kysymykseen minulla ei ole, mutta mielestäni on selvää, ettei ikuisuudella ole yhteyttä aikaan ja aika-avaruuteen. Uskontojen markkinoimat konseptit ikuisesta olemassaolosta jäävät siis tyhjän päälle ilman ymmärrettävää selitystä mitä konseptit ja oppirakennelmat itseasiassa sisältävätkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti