torstai 25. toukokuuta 2017

The Bible Unearthed - Tapahtuiko eksodusta?

Toinen, kolmas ja neljäs Mooseksen kirja kertovat satumaisen sankaritarinan kansan alistamisesta orjuuteen ja sitä seurannesta pakomatkasta vapauteen. Tarinaan on sisällytetty joukko Raamatun tunnetuimpia ihmetekoja: palava pensas, meren kahtia jakaminen, mannan ilmestyminen ja Jumalan lain saaminen Siinailla, jotka kaikki julistavat Jumalan ylivaltaa luonnon ja ihmiskunnan yli. Onkin kysyttävä: Onko tarina historiaa vai tarua?

Yksi asia on varmaa, Egyptiin virtasi siirtolaisia idästä, joten toisen Mooseksen kirjan alussa kuvattu perheiden muutto Egyptiin oli aikoinaan täysin mahdollinen. Egypti oli kukoistava valtakunta, jossa Niilin vesien ansiosta hyvien ja huonojen satovuosien erot olivat verrattain pienet. Muuttoliike Egyptiin etenkin huonoina satovuosina on ollut voimakasta. Yksittäiset arkeologiset löydökset ja tekstit vahvistavat kuinka idästä Egyptiin on tultu ja kuinka Egyptiläiset ovat voimakeinoin häätäneet tulijoita pois.

1 Kun 6:1 ajoittaa paon Egyptistä suunnilleen vuoteen 1440 eaa. 2 Moos 1:11 kertoo Israelilaisten rakentaneen orjuuden aikana Ramsesin ja Pitomin kaupungit. Ramses I, ensimmäinen Ramses niminen faarao, oli sen sijaan hallitsijana vuosina 1295 - 1294 eaa. eli Ramsesin kaupunkia ei ole ollut olemassa ennen sitä. Tästä ristiriidasta onkin seurannut, että monet tutkijat ovat arvioineet 1 Kun 6:1 esitettyä aikaa lähinnä symboliseksi ja siten päätyneet ajoittamaan eksoduksen Ramses II:n aikakaudelle 1279 - 1213eaa. Egyptiläiset lähteet myös kertovat kuinka Pi-Ramesses, Ramsesin kaupunki, rakennettiin juuri Ramses II:n aikakaudella. Ramsesin poika Meremptahin voittosteela on myös varhaisin arkeologinen kirjoitus, joka sisältää sanan "Israel" ja väittää tuhonneensa kyseisen kansan Kaanaan kukkuloilla. Meremptahin väite kansan tuhoamisesta oli luonnollisesti ennenaikainen, mutta Israeliksi kutsutun kansan ilmestyminen Kaanaan tuona aikana saa vastakaikua arkeologiasta, sillä juuri kyseisellä aikakaudella alueelle ilmestyi kymmeniä toisiinsa yhteydessä olevia kyliä. Keitä siis olivat Israelin kansa ja tulivatko he todella Egyptistä kuten Raamattu väittää?

Eksodus tapahtumana ei ole missään määrin pieni tai ongelmaton. Häädettyään Hyksot pohjois-Egyptistä vuonna n.1550 eaa. egyptiläiset tiukensivat merkittävästi kontrolliaan Niilin suistossa ja Kaanaan raja-alueilla. Egyptiläiset rakensivat varuskuntalinoituksia alueen keitaille ja asettivat virkamiehiä kirjaamaan ylös väestöliikkeitä. Kolmannentoista vuosisadan eaa. aikaisista papyruksista käy hyvin ilmi kuinka pikutarkkoja egyptiläiset virkamiehet olivat ja kirjasivat pientenkin paimentolaisryhmien vierailut vesilähteillä. Raja-alue oli siis hyvin tiukasti vartioitu ja mikäli sen olisi ylittänyt massiivinen ihmisjoukko niin asiasta olisi varmasti jälki kirjanpidossa.

Ramses II:n aikaan Egypti oli myös mahtinsa huipulla ja sen ote Kaanaan maasta oli raudanluja. Kaanaan kaupunkivaltiot olivat Egyptin vasalleja ja suuretkin Egyptin armeijat marssivat aina Eufratesjoelle asti Syyriaan. Orjien joukkopako Egyptistä Kaanaan kukkuloille kyseisenä aikana olisi ollut siis jokseenkin mahdotonta sillä Siinain autiomaan ylityksen mahdollistavat reitit olivat tiukasti Egyptiläisten hallussa. Minkä tahansa ryhmän pako Egyptistä olisi siis ollut helposti faaraon armeijan ja varuskuntien jäljitettävissä.

Raamatun tarinan mukaan kansa harhaili Siinain niemimaalla neljäkymmentä vuotta. Tekstin mukaan väkeä oli 600000, josta valtaosa selvisi hengissä perille. Tälle vaellukselle uskoisi löytyvän todisteita jos se olisi todellisuudessa tapahtunut. Mitään ei kuitenkaan ole löydetty lukuisista yrityksistä huolimatta. Joku voisi sanoa, että verrattain pienen joukon jättämien jälkien löytäminen näin laajalta alueelta on mahdotonta, mutta toisaalta modernit arkeologiset tutkimusmenetelmät pystyvät poimimaan jopa yksittäisten metsästäjä-keräilijoiden jättämiä jälkiä ympäri maailmaa. Neljännen Mooseksen kirjan luvussa 33 kuvaillaan leiripaikkoja Siinain niemimaalla. Lukuisissa tutkimuksissa alueilta on löydetty paimentolaisten jättämiä jälkiä, jotka on jätetty n. tuhat vuotta aiemmin, mutta eksodusta tukevat löydökset kolmanneltatoista vuosisadalta eaa. loistavat poissaolollaan.

Raamatun tarina nimeää myös joitakin muita kansoja ja kaupunkeja, joita Israelilaiset kohtasivat vaelluksensa aikana. 4 Moos 21:1 mainitsee Negeviä hallitsevan Aradin kuninkaan. Yli kahdenkymmenen vuoden kaivaukset Tel Aradissa ovat kuitenkin paljastaneet kaupungin olleen hylättynä kyseisenä ajanjaksona, joskin siellä oli asukkaita muutamia satoja vuosia aiemmin sekä pari sataa vuotta myöhäisemmin siellä oli rautakautinen linnoitus. Koko Beersheban laaksossa ei itseasiassa ollut lainkaan asukkaita kolmannellatoista vuosisadalla eaa. joten väitteet Aradin kuninkaasta eivät voi pitää paikkaansa.

Sama toistuu idässä Jordanin toisella puolella kun 4 Moos 21 kertoo Israelilaisten taistelevan amorilaisia vastaan ja ottavan haltuun Hesbonin ja kaikki amorilaisten kaupungit. Tel Hesban arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet ettei siellä ollut edes vaatimatonta kylää kolmannellatoista vuosisadalla eaa.

Sama kaava toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Eksodustarinan paikat ovat todellisia, jotkut jopa hyvin tunnettuja tekstin kirjoittamisen aikaan 700 - 600 eaa. ja jotkut olivat asuttuina ainoastaan seitsemännellä vuosisadalla. Myös tarinan alun orjuudessa rakennetuksi mainittu Pitomin kaupunki on nimenä mielenkiintoinen. Myöhäispronssikautisista lähteistä toki löytyy maininta Pitom -nimisestä paikasta, mutta mahtavaksi ja tunnetuksi Pitom nousi vasta seitsemännellä vuosisadalla eaa. jolloin se oli varmasti Juudean kirjureiden tiedossa.

Lisäksi Mooseksen kirjoista huokuu läpi seitsemännen vuosisadan poliittiset jännitteet. Kohdassa 1 Moos 42:9 faarao on varuillaan mahdollisesti Kaanaan suunnalta tulevasta hyökkäyksestä vaikka ennen Assyrialaisten tunkeutumista Egyptiin Egyyptiä ei oltu kertaakaan uhattu Kaanaan suunnasta. Samoin heti toisen Mooseksen kirjan alussa faarao on huolissaan orjien mahdollisesta veljeilystä vihollisten kanssa. Nämä tarinan yksityiskohdat ovat järkeenkäypiä ainoastaan jos tarina on kirjoitettu seitsemännellä vuosisadalla eaa. aikana jolloin faaraolla on ollut todellinen syy olla huolissaan idästä valtakuntaa uhkaavista voimista.

Johtopäätelmä onkin, että eksodusta ei koskaan tapahtunut sellaisena kuin se Raamatussa on kuvattu vaan se on seitsemännen vuosisadan sepitelmä.

Eksodustarina ei syntynyt tyhjästä. Tarinan raamit Egyptistä vapautumiseen ja erämaassa harhailuun tunnettiin jo ainakin sata vuotta aiemmin kirjoitetuissa teksteissä (Hoosea 11:1; 13:4, Aamos 2:10; 3:1; 9:7). Kyseessä on ilmeisesti kansan kollektiiviseen muistiin ja tarustoon syöpyneistä mielikuvista, jotka voivat hyvin viitata esim. Hyksojen karkotukseen Egyptistä. Egypti oli pitkään ennen assyyrialaisia alueella suvereeni vallankäyttäjä ja Kaanaan vasallikaupungit maksoivat Egyptille veroja vuosisatojen ajan. Elämä Egyptin vallan alla oli kansalle tuttua ja syöpynyt varmasti hyvin kansan muistiin. Kun Assyyrialaiset alkoivat vetämään joukkojaan pois pohjoisen Israelin alueelta 640 - 630 eaa. Egypti otti alueet jälleen haltuunsa. Tässä murroksessa Juudean kuningas Josia näki ilmeisesti tilaisuuntensa. Muotoillessaan uuden Israelilaisen kansallisen identiteetin, jossa kaikki valta keskitettiin Jerusalemiin Daavidin suvun kuninkaille, Josia pyrki lujittamaan ja kasvattamaan valtaansa alueella.

Egyptin valtatavoitteet Israelissa ja piskuisen Juudean unelma omasta imperiumista ajautuivat pahasti törmäyskurssille. Tarina pahasta Israelilaiset orjuuttavasta Egyptin faaraosta oli voimakasta Egyptiläisten vastaista propagandaa, joka löysi hedelmällisen maaperän itsenäisestä Israelista unelmoivasta kansasta. Tarinat patriarkoista kutoivat kansojen identiteetit yhteen selkeän poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tarina eksoduksesta jatkaa siitä mihin edellinen jäi ja toimi Egyptiä vastustamaan kiihottavana hengennostattajana ja yhtenäisen kansallisen identiteetin voimistajana. Eksodustarina voidaankin nähdä aikansa poliittisena propagandana, jolla on varsin tarkkaan määritelty poliittinen motiivi ja tavoitteet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti