Raamatun tarinan mukaan jatkuva epäjumalien palvonta pohjoisessa Israelissa vie sitä kohti vääjäämätöntä tuhoa. Huolimatta oikean jumalan YHWH:n profeettojen toistuvista varoituksista kansa ei tee parannusta vaan jatkaa kärsimystään elämällä synnissä. Teologinen kerronta saavuttaa synkän kliimaksinsa kun YHWH:n tahdon välikappaleina toimivat ulkovallat rankaisevat kuritonta kansaa.
Vaan mitäpä arkeologia kertoo pohjoisen Israelin kuningaskunnan historiasta Omrien dynastian jälkeen samalla kun eristyneessä Juudeassa elämä jatkui köyhyydessä?
Tarkentuneet ajoitusmenetelmät ovat luonnollisesti mahdollistaneet tarkemman kuvan muodostamisen alueen historiasta. Myös se mitä lähemmäs nykypäivää tullaan sitä enemmän tarjolla on Raamatun ulkopuolisia kirjoituksia tapahtumien analysointiin. Omrien dynastian jälkeen pohjoisen Israelin kuningaskunta oli merkittävä vallankäyttäjä alueella vielä 120 vuotta.
Tel Danin piirtokirjoituksesta löytyvä teksti paljastaa Aram-Damaskoksen hyökänneen Israelin kimppuun n. 835 eaa. ja sitä seuranneiden parin vuosikymmenen aikana Aram-Damaskos ottikin hallintaansa valtakunnan pohjoisosat. Arkeologisten löydösten perusteella Israel kärsi kirveleviä tappioita ja menetti arvokkaita alueita pohjoisessa ja idässä. Pohjosessa Megiddon tuho oli lähes täydellistä ja kaupunki hylättiin useamman vuosikymmenen ajaksi. Aram-Damaskoksen hyökkäys mahdollisesti kulminoitui Samarian piiritykseen, mikä olisi tarkoittanut, että pohjoisen Israelin kuningaskunnan keskiosat olivat pitkään miehityksen alaisia. Aram-Damaskos ei kuitenkaan ollut riittävän vahva koko valtakunnan valloittamiseen ja kuningaskunnan eteläosat näyttävät säästyneen miehitykseltä. Miehitysvallan merkkeinä kahdeksannen vuosisadan eaa. viimeisinä vuosikymmeninä pidetään kolmen uudelleen rakennetun linnoituksen Danin, Hazorin ja Bethsaidan aramealaista arkkitehtuuria.
Aramealaisten miehitys Israelissa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä Assyyrian imperiumin saatua tukahdetutta sisäiset ongelmansa se suuntasi katseensa jälleen länteen. Assyyrian massiivinen armeija pakotti Aram-Damaskoksen polvilleen ja maksamaan itselleen lunnaita. Assyyrian voimankäyttö siirsi aramealaisten sotilaat pois Israelista ja mahdollisti Israelin uuden nousun. Shalmaneser III:n musta obeliski paljastaa Israelin olleen 841 eaa. Assyyrian vasalli, joka Assyyrian suosiossa paistatellen valtasi aramealaisille menetetyt alueet takasin kuningas Joashin johdolla. Myöhemmin Joashin poika Jeroboam II laajensi kuningaskuntaa edelleen vielä lisää ja rakensi Megiddon ja Gezerin linnoitukset uudelleen. Jeroboam II on mahdollisesti ollut myös ensimmäinen israelilainen kuningas joka otti käyttöön kuninkaallisen sinetin. Arkeologisten löytöjen perusteella Jeroboam II:n aikakausi oli pohjoisen Israelin kukoistavin aikakausi, jonka loiston takasivat vahva väestönkasvu ja elinvoimainen maatalous.
Maataloudessa viinin ja oliivin tuotanto saavutti rautakauden huippunsa ja näille tuotteille riitti kysyntää niin Egyptissä kuin Assyyriassakin, joiden ilmastot ja maaperät eivät soveltuneet näiden kasvien viljelyyn. Viinin ja oliiviöljyn ohella hevoset saattoivat myös olla merkittävä vientituote pohjoisen Israelin kuningaskunnassa, sillä niistä löytyy mainintoja Assyyrialaisista kirjoituksista.
Jeroboam II:n kuoltua 747 eaa. valtakunnassa näyttää koittaneen jonkinasteinen sekasorron tila, jonka aikana suhteet Assyyriaan hekkenivät merkittävästi. Sarja toisiaan seuranneita vallakaappauksia osuikin kaikkein huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan. 745 eaa. Assyyrian valtaistuimelle nousi Tiglatpileser III, joka aloitti laajat uudistukset valtakunnassa ja muutti perustavalla tavalla tapaa, jolla Assyria kohteli vasallejaan. 738 eaa. Assyyrian armeija marssi länteen ottaen aiemmin autonomiset vasallivaltiot suoraan Asyyrian vallan alle. 737 eaa. Israelissa valtaistuimen kaappasi Pekah, joka puolestaan liittyi Assyyriaa vastaan kapinoivien kuningaskuntien liittoumaan. Liittouma ei kuitenkaan onnistunut pyrkimyksissään. Samariaa lukuunottamatta Tiglatpileser III tuhosi käytännössä kaikki Israelin tärkeimmät keskukset, sekä pakkosiirsi valtaeliitin toisaalle Assyyriaan.
Israelin kuningaskunnan kahden sadan vuoden historia tuli päätöseensä kun Salmanassar V aloitti Samarian piirityksen. On epäselvää ehtikö Salmanassar V valloittaa Samarian ennen kuolemaansa, mutta kaappauksen ja asukkaiden pakkosiirrot kirjasi Sargon II vuonna 722 eaa. Sargon II:n kirjapidon mukaan on epäselvää karkottiko hän 27280 ihmistä pelkästään pääkaupungin asukkaina vain sisältyikö siihen myös muita häntä vastustaneita ihmisiä alueelta. Sargon II myös pakkosiirsi alueelle Assyyriasta korvaavia ihmisiä, jotka muodostivat alueelle assyyrialaisen hallinnon.
Juudeassa pohjoisen Israelin Raamattuun kirjoitettu historia selittää tapahtumia teologisesti omasta näkökulmastaan omien poliittisten etujensa ajamiseksi. Arkeologinen todistuaineisto taas kertoo kuinka Assyyrian imperiumin aktiivisuus ja suhteet kulloiseenkin Israelin hallitsijaan olivat kriittisiä kuningaskunnan tulevaisuuden kannalta. Kukoistuksensa huipulla se oli jopa niin vahva, että sen hallitsija uskoi voivansa haastaa Assyyrian vallan liittoutumalla ja kapinoimalla Assyyriaa vastaan. Unelma täydellisestä itsenäisyydestä johti kuitenkin tuhoon ja kuningaskunta murskattiin brutaalisti. Jäljelle jäi vain syrjäinen Juudea, Raamatun mukaan YHWH:n suojeluksessa ollut pikkuveli, joka unelmoi kaappaavansa luvatun maan takaisin Israelilaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti