Pakko avioitua

Helsingin Sanomat julkaisi hyvän kirjoituksen Suomessa toimivien uskonyhteisöjen sisällä esiintyvästä nuoriin kohdistuvasta painostuksesta avioitua. Kirjoituksesta käy hyvin ilmi kuinka uskonyhteisöjen vanhoilliset moraalinormit käytännössä pakottavat nuoret avioitumaan erottamisen uhalla. Jutussa mormonit "Henna ja Juhani" kertovat kuinka heidän suorastaan käskettiin avioitua tai heidät olisi erotettu yhteisöstä. Tapahtuma on synnyttänyt syviä häpeän tuntemuksia kun käytännössä kaikki yhteisössä tiesivät mitä oli tapahtunut kun mies ei lähtenytkään lähetystyöhön suunnitellusti vaan avioitui pikaisesti. Yhteisön sosiaalinen tuomio niskassaan avioliitto ei arvatenkaan saanut parhaita mahdollisia lähtökohtia ja artikkelissakin he toteavat, että tapa, jolla kirkossa asia aikanaan käsiteltiin, on vaikuttanut todella pitkään parin suhteessa.

MAP-kirkko ei luonnollisesti tule ikinä tunnustamaan, että se tai sen edustajat olisivat koskaan toimineet väärin. Kirkko oikeuttaa tämän hengellisen väkivallan oppeillaan ja vääristyneellä käsityksellään moraalista. MAP-kirkossa moraali käsitetään ennen kaikkea seksuaalisena siveyteen liittyvänä asianana, ei niinkään filosofisena oikean ja väärän normittajana kuten se kirkon ulkopuolisessa maailmassa. MAP-kirkon pyhien kirjoitusten opas ohjeistaa sanan Moraali kohdalla näin: 

                Moraali
Katso Aviorikos; Haureus; Siveys; Sukupuolinen moraalittomuus. 

 

            Moraalittomuus
Katso Aistillisuus; Jumalattomuus; Siveys; Sukupuolinen moraalittomuus.

MAP-kirkossa moraali on siis sidonnainen seksuaaliseen halukkuutteen ja kanssakäymiseen. Seksuaalista moraalia kirkossa valvotaan, etenkin nuorten kohdalla. Nuoret altistetaan MAP-kirkossa toistuville tunkeileville haastatteluille, joissa seurakuntien ja vaarnojen johtajat utelevat nuorilta heidän seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Nuoren seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetin kehittyminen ei ole MAP-kirkossa nuoren yksityinen asia. Seksuaalisuuden kehittyminen on kirkon johdon työkalu, jolla nuori saatetaan toistuvasti häpeän valtaan. Kirkon näkemyksen mukaan seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain heteronormatiiviseen avioliittoon. 

Vaikka Hennan ja Juhanin "pakkoavioliitto" tapahtui jo kolme vuosikymmentä sitten niin kirkon tavat ja uskomukset eivät ole muuttuneet merkittävästi näinä vuosikymmeninä. Käytännössä samat opit ja yhteisön henkinen painostus pikaiseen avioitumiseen on yhteisössä edelleen arkea. Kirkko ei ole mm. suostunut luopumaan nuorten kelvollisuushaastatteluista vaan erotti haastattelujen ongelmallisuuden esiin nostaneet Sam Youngin muutama vuosi sitten. Samanlaisen kohtelun sai tänä keväänä seksuaaliterapeutti Natasha Helfer sen jälkeen kun hän otti esiin kirkon oppien vahingollisuuden nuorten mielenterveydelle. Kirkon piirissä edelleen toimivat mielenterveysasiantuntijat ovatkin huolissaan kuinka kirkon viime aikaiset toimet todennäköisesti tulevat pahentamaan ongelmia ja entisestään syventämään jäsenten mielenterveysongelmia. Kirkon johto on kategorisesti kieltäynyt käsittelemästä ongelmaa ja käytännössä pyrkii erottamaan kaikki, jotka julkisesti "kehtaavat" arvostella kirkon käytäntöjä, oppeja tai johtajia.

Virallisesti kirkko tiedottajansa suulla luonnollisesti väittää, että mitään pakkoa avioitumiseen ei ole. Seksuaalisuuden kontrollointi on MAP-kirkossa voimakasta ja sitä käytetään vahvana manipulointityökaluna, jolla etenkin nuoret saatetaan toistuvasti tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä omista luontaisista vieteistään. Kirkon oppien mukaan seksuaalisuuttaan saa toteuttaa ainoastaan avioliitossa ja kaikki muu seksiin liittyvä on syntiä. Esiaviollista seksiä harrastaneiden nuorten yhteisöstään kokema paine kuitenkin käytännössä pakottaa avioitumaan, vaikka virallisesti asia kirkossa kielletään.

Suomalaisten mormoninuorten identiteetti

Nieto ja Bode (2012, 156) toteavat tutkimuksiensa pohjalta, että nuorten, joiden kulttuuri eroaa valtaväestöstä, on monesti vaikeaa luoda selvää kuvaa itsestään. Vaikka he olisivat ylpeitä omasta yhteisöstään ja perhetaustastaan, he kokevat hetkittäin tarvetta kätkeä tai mitätöidä identiteettiään. Nieto ja Bode (2012, 156) esittävät tämän voivan vaikuttaa negatiivisesti myös kyseisten oppilaiden koulumenestykseen.

Yllä oleva ote löytyy Pilvi Neuvosen pro gradusta "Muutakin kuin mormoni - Identiteetit, jäsenyydet sekä identeetti- ja jäsenyysneuvottelut koulun kontekstissa vähemmistöuskontoon kuuluvien nuorten kertomina" sivulta 19. Lukiessani Pilvi Neuvosen pro gradua tämä oli ensimmäinen kohta, johon samaistuin voimakkaasti osaltaan varmasti siksi, että tunnistin siitä omat kokemukseni koulumaailmasta. Jo aikoinaan, 1980-luvulla kun peruskoulutieni alkoi, minäkin opin kantapään kautta ettei mormoni-identiteetti ollut se, josta koulussa kannatti puhua tai nostaa siihen liittyviä aiheita keskusteluun. Jos jonkin mormonismiin liittyvän asian otti esimerkiksi puheeksi uskontotunnilla niin esittämäni asiat tyrmättiin ja jopa opettaja saattoi nauraa niille. Mikäli mikään ei ole muuttunut sitten 1980-luvun niin ei ihme, että mormoninuoretkin piilottelevat uskonnollista identiteettiään koulumaailmassa.

Itse tutkimuksen tarkoitus oli kuitenkin hahmottaa miten tutkimuksen kohteena olleet viisi mormoninuorta ja heidän itsensä määrittelemä identiteetti. Mielenkiintoisesti jo heti ensimmäisen kysymyksen kohdalla Neuvonen huomioi kuinka mormoninuorilla on pyrkimys määrittellä itsensä "tavallisiksi" nuoriksi joilla kuitenkin on poikkeavia tapoja uskontonsa takia synnyttäen kuvan mormoninuoren ristiriitaisesta identiteetistä.

Uskonnon kautta kertomisen ja tavallisuuden kautta kertomisen törmäyskohdiksi kerrottiin sunnuntainen kirkossakäynti sekä poikkeavat elämäntavat... Mielenkiintoisesti, koettu särö normaaliudessa sai haastateltavan kuitenkin korostamaan olevansa muuten aivan tavallinen... Tavallisuuden tarinaa rakennettiin omasta lähtökohdasta, joka kerrottiin hieman erilaiseksi kuin ”toisilla”. Huomionarvoista on toki, että vaikka oma lähtökohta nähdään poikkeavaksi, sen ei kuitenkaan nähdä tekevän tavallisen nuoren identiteettitarinasta mahdotonta kertoa.

Tavallisuudesta poikkeavaa identiteettiä määriteltiin myös negaatioiden kautta. Negaatioilla mormoninuoret kuvailivat tapoja joilla heidän käyttäytymisensä poikkeaa "tavallisista" saman ikäisistä nuorista. Neuvonen jopa huomioi kuinka mormoninuoret tuntevat olevansa "parempia" kuin muut ikäryhmänsä nuoret eläessään morminielämäänsä.

Negaation kautta kertomalla nuoret kuvasivat itsensä keskivertonuoria kunnollisemmiksi ja omia elämäntapojaan toisten elämäntapoja tervehenkisemmiksi.

Tutkimuksen kohteena olleilla mormoninuorilla näyttää olleen myös vaikeuksia määritellä itseään, mikä Neuvosen mukaan kielii epävarmuudesta.

Suurin osa haastateltavista ilmaisi myös kokevan omasta identiteetistä kertomisen jollain tapaa haastavana. Tämän, epävarmuuden kautta kertomiseksi nimeämäni identiteettitarinan, tulkitsen keinoksi jättää osan itsestään verbaalisen määrittelyn ulkopuolelle ja todeta, ettei kaikkea, mitä kokee identiteettinsä sisältävän, pysty määrittelemään sanallisesti.

Itseään kirkon ulkopuoliseen maailmaan vertailua mormoninuoret tekevät myös uskonnollisella tasolla. Opinnäytetyönsä luvussa 3.4 Neuvonen totesi kuinka vain kaksi prosenttia suomalaisista osallistuu säännöllisesti uskonnolliseen toimintaan viikoittain ja silloinkin suurinosa osallistujista kuuluu helluntailaisiin, Jehovan Todistajiin tai vapaa kirkkoon. Silti mormoninuorten oman identiteetin määrittelyssä ja vertailussa nousee esiin valtakulttuurina nähty luterilainen uskonto.

Oman uskonnon samankaltaisuutta suhteessa kristillisiin kirkkoihin korostettiin myös puhuttaessa koulun luterilaisista uskonnontunneista ja muista koulun arkeen kuuluvista kristillisistä elementeistä, kuten jumalanpalveluksista.Tällöin kristillisiin tapahtumiin tai luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistuminen kerrottiin positiivisena asiana juuri uskontoja yhdistävien arvojen, joulun viettämisen, sekä Jeesuksen ja Raamatun merkitysten kautta.

Tutkimuksen kohteena olleilla mormoninuorilla on siis nähdäkseni ollut varsin epärealistinen kuva tavallisesta suomalaisesta identiteetistä, johon he itseään vertaavat ja haluaisivat itsensä luokitella. Samasta tietämättömyydestä kielii mm. seuraava lainaus tutkimukseen osallistuneelta koko ikänsä kirkon piirissä kasvaneelta nuorelta:

Mä oon hirveen paljon onnellisempi ku mä oon meidän kirkon jäsen ku et jos mä en olis, ni se tuo mulle pelkkää hyvää. Ja mä, ite koen et muut vois saada sitä samaa siitä, ni sitte, tietty sillon on ihana kertoo muille ihmisille, jos joku ees niist kiinnostuis kirkosta ja vois sit saada sen saman ilon... Et ilman kirkkoa mä voisin olla tuol jossain baarissa joka viikonloppu, -- et niinku mun omat arvot ois ihan, vois olla, ihan erilaiset. Et mä pitäisin mun elämää hirveen paljon köyhempänä ilman kirkkoo.

Nuori, joka ei ole koskaan elänyt kirkon ulkopuolella, on siis opetettu uskomaan kuinka elämä kirkossa on paljon rikkaampaa ja parempaa kuin kirkon ulkopuolella. Kirkon opetuksen perusteella nuori röyhkeästi ja ylimielisesti määrittelee oman elämänsä paremmaksi ja rikkaamaksi kuin muilla ikäryhmänsä nuorilla.

Ehkäpä yhtenä mielestäni huolestuttavimmista piirteistä, minkä Neuvonen kohtasi pienen otantansa tutkimuksessa, oli seuraava poiminta kirkon määrittelmästä ihanneminästä:

Oma identiteetti kerrottiin uskonnon tarjoaman identiteetin kaltaiseksi: ”jos joku
puhuu jotain kirkosta, ni se puhuu periaattees samalla musta”

Nuori, joka määrittelee kirkon osaksi itseään, on tilanteessa jossa kaikki kirkkoon kohdistuva kritiikki koetaan myös henkilökohtaisena loukkauksena. Tällainen kirkon tunkeutuminen osaksi nuoren identiteettiä tulee myös vaikeuttamaan nuoren ihmissuhteita tulevaisuudessa sillä hän tulee vääjäämättä kohtaamaan tilanteita, joissa hän kohtaa kirkkoon kriittisesti suhtatuvia ihmisiä. Kyseisen nuoren kohdalla mormonikirkon aivopesu on onnistunut ja nuoren mieli on vangittu osaksi kirkkoa tavalla, joka tekee mahdollisessa uskonkriisissä irtautumisen kirkosta mahdollisimman vaikeaksi ja tuskalliseksi.

Mormoninuorten identiteettinarratiivista käy myös hyvin ilmi mormokirkon määrittelemä ihanne hyvästä mormonista ja kuinka uskonyhteisö määrittelee jäsentensä mieliin oman elämäntapansa "ylivertaiseksi."

Uskonyhteisön jäsenet kerrottiin toisia ystävällisemmiksi, elämäntavoiltaan ”kunnollisemmiksi” ja parempia arvoja noudattavammiksi kuin muut ihmiset.

Tällainen asennekasvatus on omiaan synnyttämään syrjiviä ja muita halveksuvia asenteita kuten edellisessä kirjoituksessani totesin.

Mormoninuorten identiteettinarratiivit kuvastavat mielestäni halua kuulua ympäröivään "tavallisuuteen" vaikka he liittävät itseensä jotain kuvittelemastaan tavallisesta poikkeavaa. Samalla mormoninuoret kuvittelevat olevansa "parempia" ja "kunnollisempia" kuin muut ikäryhmänsä nuoret. Tutkimukseen osallistuneiden mormoninuorten identiteettinarratiivit tuntuvat olevan ristiriitaisia ja epävarmoja, mutta samalla ylimielisiä. Kirkon nuorten mieliin iskostama mormoni-identiteetti koetaan tärkeäksi ja keskeiseksi osaksi omaa identiteettiä, vaikka se ei ole keskeisessä asemassa kirkon ulkopuolisten ystävien välisessä kanssakäymisessä ja tietoa kirkon jäsenyydestä jaetaan ystäväpiirissä varsin säästeliäästi.

Aiempien aihepiirin tutkimusten (Zilliacus & Holm 2013, Moulin 2011, Kuusisto 2011) mukaan osa uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvista nuorista pyrkii pitämään salassa tiedon uskonnostaan juuri sen välttämiseksi, ettei heitä leimattaisi vain uskontonsa edustajaksi. Oman tutkimukseni mukaan uskonnosta kertomatta jättäminen koetaan myös viisaaksi silloin, kun kyseessä on lyhytaikaiset tai tuoreet tuttavuudet.

Mormoninuorten identiteettinarratiivien samankaltaisuudet muiden uskonnollisten vähemmistöjen nuorien identiteettinarratiiveihin oli kuitenkin itselleni tämän pro gradun parasta antia, joskaan ei millään muotoa yllätyksellistä. Loppujen lopuksi vähemmistönuoren osa on aina tasapainoilua valtakulttuurin sidosryhmien ja oman yhteisön vaatimusten välillä, eikä tämä kaksoiselämä sovi kaikille. Valitettava tosiasia joka tapauksessa on, että vähemmistönuoret ja -lapset joutuvat maksamaan kovaa hintaa vanhempiensa vallinnoista.

"Salt Lake City, meillä on ongelma"

Times and Seasons, uskollisten mormonien blogi, kirjoitti elokuussa 2014 artikkelin "Salt Lake City, meillä on ongelma." Artikkeli on sinällään mielenkiintoinen, sillä mormonit tunnustavat joidenkin kirkon käytäntöjen aiheuttavan haittoja mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi artikkelin rivien välistä löytyy myös muutamia muita kirkon toimintatapoihin liittyviä ongelmia. Ongelma, johon artikkelissa tälläerää viitataa, on lukuisten mormonilähetyssaarnaajien aikaistettu kotiinpaluu. Perehdytäänpä siis artikkeliin ja siihen mitä se kertoo hieman syvällisemmin.

This is based on information quietly passed down the priesthood chain, coupled with an urgent request to extend support and guidance to our young men and women as they prepare for and depart on LDS missions. So the leadership recognizes there is a problem and, surprisingly, the young returning missionaries are not being blamed.

Tieto ongelmasta on siis tunnistettu hierarkian huipulla ja siihen pyritään puuttumaan. Ongelmasta ei kuitenkaan puhuta avoimesti vaan tieto tihkuu hiljaisuudessa pitkin "pappeusketjua." Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että naisilta, siis kaikkien näiden lähetystyöhön lähtevien nuorten äideiltä, pimitetään heidän lastensa hyvinvointiin liittyvää informaatiota, joka eittämättä heitä kiinnostaisi ja johon heillä mielestäni olisi oikeus. Positiivisena huomiona toki tilanteessa se, että ongelmista ei tällä kertaa syytetä lähetystyöhön lähteneitä nuoria, mutta samaisen huomion kääntöpuolena lukija voi vain ihmetellä, että mistä kaikesta nuoria lähetystyöntekijöitä syytetäänkään heidän lähetystyöaikanaan kun artikkelin kirjoittaja, uskollinen mormoni, pitää tätäkin asiaa yllättävänä. Näistä parista lauseesta voidaan siis päätellä jo paljon ja lienee selvää, että kaikki ei ole hyvin lähetyskentillä.

However you slice it, it is fair to conclude (1) that a rising come-home-early rate is a serious problem; and (2) that we largely caused the problem ourselves by lowering the missionary age and, by doing it willy-nilly, creating The Surge. One solution is to simply bump the age back up to 19 for young men but I doubt such a policy reversal is going to happen in this case. How would you explain “unhastening the work”?

Noniin, tämänhän minä totsesin jo 2013, lähetystyöikärajan alentaminen oli virhe. Samoin kuin minäkin, artikkelin kirjoittaja toteaa ettei usko kirkon johdon korjaavan ongelmaa, sillä niin tehdessään kirkon johto joutuisi ikävästi selittelemään asiaa ja myöntämään virheensä. Rivien välistä teksti paljastaa kuinka MAP-kirkossa johdolla ei ole tapana myöntää erehdyksiään ja korjata tehtyjä virheitä vaan jäsenistön on sopeuduttava ja elettävä johdon tekemien virheiden kanssa. Tällainen kulttuuri on eittämättä henkisesti hyvin raskasta jäsenille, eikä ole ihme että Utahin naiset, jotka arvatenkin joutuvat kaikkein useimmin epäoikeudenmukaisen kohtelun ja epärealististen odotusten kanssa painimaan, ovat USA:n masentuneimpia.

Both we, as members, and they, as missionaries, need to destigmatize the early return — whether they go back and continue to serve or whether they move on with life. Anyone who even tries to serve an LDS mission deserves our respect as church members.

"Need to destigmatize the early return" on rumaa tekstiä, joka paljastaa kuinka kovan sosiaalisen paineen alla nuoret lähetystyöntekijät ovat. Mormoniyhteisössä lähetystyönsä kesken jättävät nuoret käytännössä siis leimautuvat huonoiksi kun artikkelin kirjoittaja katsoo tarpeelliseksi kertoa oman mielipiteensä kuinka kaikki nuoret, jotka edes yrittävät käydä lähetystyössä ansaitsevat yhteisön kunnioituksen. Entäpä ne nuoret, jotka eivät edes yritä tai halua lähteä lähetystyöhön? Moni uskova mormoni ei todennäköisesti pysty myöntämään itselleen kuinka leimatuksi joutumisen pelko ja sosiaalinen paine pakottaa monet nuoret lähtemään lähetystyöhön vastoin omaa tahtoa.

The idea that missionaries need to be or should be cut off from all communication with home and family apart from a weekly letter back home and two phone calls a year seems like a policy that has outlasted its usefulness. Even prisoners get visits and phone calls. Just let missionaries Skype home every Sunday night. You’ll see a lot less anxiety. ... Missionary isolation was designed to strengthen and focus young missionaries. Well, that’s not working, folks. Change the procedure.

Mielenkiintoista että artikkelin kirjoittaja haastaa lähetystyöntekijöiden eristämiskäytäntöä. Tämä tunnetaan psykologipiireissä paremmin termillä "Milieu Control" ja liittyy voimakkaasti aivopesuun. Milieu controllin tavoitteena on uhrin eristäminen ja kommunikaation kontrollointi sekä rajoittaa merkittävällä tavalla uhrin informaation saantia. Tässä tapauksessa, uhrin ollessa lähetystyöhön lähtenyt nuori, kyse on juurikin milieu controllista. Artikkelin kirjoittaja, ilmeisesti ymmärtämättä mistä koko lähetystyössä todellisuudessa on kysymys, olisi valmis purkamaan juurikin yhden lähetyskentän voimakkaimmista vaikutusmetodeista nuoriin. Sinänsä erinomainen idea, mutta tuskin tulee tapahtumaan mikäli kirkon johto on tietoinen kuinka eristyksen purkaminen heikentäisi kirkon otetta vieläkin suuremmasta joukosta nuoria.

LDS missionaries are called on proselyting missions. Teaching the gospel to interested people and generating a conversion process capped by baptism into the Church has been the primary goal if not the sole goal of the whole enterprise, at least as interpreted and implemented by most mission presidents. Those who have not served a mission simply cannot understand the pressure that young missionaries are under to produce the kind of statistical success that many mission presidents demand in terms of contacts, referrals, teaching, baptismal challenges, and of course baptisms.

Niinpä niin, tilastolähetystyötä. Nuorten lähetystyöntekijöiden hartioille ladataan hurjia paineita käännytysten synnyttämiseksi. Suoritusta mitataan jatkuvalla tilastoseurannalla ja lähetysjohtajat tuijottavat tunnuslukujaan herkeämättä vaatien nuorilta suorituksia suoritusten perään. Tämä amerikkalainen businessajattelu on tullut itsellenikin tutuksi toimittuani useita vuosia osana amerikkalaisjohtoista myyntiorganisaatiota. Jos tavoitteisiin ei pääse niin joutuu selittelemään esimiehilleen miksi näin, mikä meni pieleen ja miten asia korjataan. Paineet työelämään tottumattomalle nuorelle, joka on nipin napin lukiosta päässyt, ovat siis valtavat. Artikkeli paljastaa MAP-kirkon lähetystyön raadollisuuden, jossa lähetystyöntekijän henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat toissijaisia ja vain käännytysmenestyksellä on merkitystä.

The Mormon message, as articulated in our proselyting model, really doesn’t match the religious market these days. Rather than pressuring missionaries to produce what the religious market can’t deliver, we need to rethink what we are asking missionaries to do.

Joskus mormonikirjoittajat yllättävät myös positiivisesti. Selväähän on, että 1800-luvulla New Yorkin osavaltiossa perustettu uususkonto, ei pysty vastaamaan nykypäivän ihmisten henkisiin tarpeisiin. On virkistävää huomata kuinka jotkin mormonit pystyvät vielä tunnustamaankin tämän tosiasian. Luonnollisen ratkaisun, mormoniviestin muokkaaminen nykypäivän vaatimusten mukaiseksi, sijaan kirjoittaja kuitenkin haluaisi lääkitä käsiteltävää ongelmaa toisin eli muuttamalla lähetystyöntekijöiden tehtäviä ja tapoja. Kirjoittaja esittää muutamia ehdotuksia:

• Emphasize service over direct proselyting. (Paul the apostle’s approach was to set up his tent-and-leather repair shop in a new town and chat up the customers.)

Mikäköhän olisi vastaava palvelutehtävä, joka kirjoittajalla on mielessään kouluttamattomille mormoninuorille? Olen kuullut, että tätä palvelulähetystyötäkin olisi yritetty mm. täällä Suomessa. Eräs hyvä ystäväni kertoi joitakin vuosia sitten yhdestä kohtaamisesta, jossa hänen ovelleen tulleet lähetystyöntekijät tarjoutuivat tekemään kotitöitä päästäkseen sisään ovesta. Tämä myyntitekniikka, jossa uhri pyritään saattamaan kiitollisuudenvelkaan, on siis jo pitkään kuulunut mormonilähetyssaarnaajien keinovalikoimaan.

• Get them out of business suits, they are not salesmen.

Businesspukujen hylkääminen? No joo olisihan se vaihtelua jos joku mormoninuori ilmestyisi ovelle death metal t-paidassa kertomaan hyvää sanomaa. Oikeanlainen pukeutuminen kuitenkin kuuluu mormonien manipulointityökalupakkiin, joten tuskinpa tässä tullaan näkemään muutoksia.

• Allow more education and culture into the reading and study program. One LDS permablogger who had his mission president’s permission to read more widely in LDS and other religious and theological books said it changed his life.

• Get them more involved with the ward they serve in. Members love missionaries. Give them a calling teaching in Primary or with the youth. Let them spend more time with members without asking for referrals every visit. How about “take a missionary to work day”?

 Edelleen kirjoittaja ehdottaa lievennyksiä kultin Milieu Controlliin.

• Has anyone thought about an 800 number crisis line missionaries can call when they are depressed or just freaking out? It works for suicidal teens, it will work for depressed or anxious missionaries. Staffed by trained-to-listen therapists who understand confidentiality rather than what-is-your-problem priesthood leaders.

Noniin ihan oikea konkreettinen ja erinomainen lähetystyöntekijöiden mielenterveyden parantamiseksi tähtäävä ehdotus. Samalla kirjoittaja tulee kuitenkin tunnustaneeksi kuinka lähetystyöjohtajien ammattitaito käsitellä vastuullaan olevien lähetystyöntekijöiden ongelmia ei ole riittävällä tasolla. Suorastaan halveksuva "what-is-you-problem priesthood leaders" -ilmaus kertoo karua kieltä siitä millä tavalla nuoria lähetyskentillä kohdellaan. Kyyti on ilmeisen kylmää ja heikot jäävät jalkoihin.

We shouldn’t define success solely or even primarily in terms of baptisms accomplished (the proselyting imperative). I think we should define success largely in terms of the quality of the missionary experience. Sacrifice and hard work are part of the program, yes, but if one in seven of your missionaries are coming home early, there is a problem with the program.

Artikkelin lopusta löytyykin sitten se tilastoarvio jota kaipailin. Alussa kirjoittaja ilmaisi maitojunalla kotiin palaavia olevan kaksinumeroinen osuus ja nyt lopussa arvio tarkentuu yhteen seitsemästä. Nykyisten lähetystyöntekijöiden määrän perusteella luku olisi siis noin 12000 lähetystyönkeskeyttäjää vuodessa. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, ohjelmassa on merkittäviä ongelmia, jotka kaipaavat pikaisia korjaustoimenpiteitä.

Yksikertainen ja kaikkien kannalta varsin hyvä ratkaisu olisikin kulttuurimuutos MAP-kirkossa. Kulttuurimuutos kuitenkin käytännössä vaatisi MAP-kirkon johtoa nöyrtymään ja astumaan alas norsunluutornistaan. Johdon olisi myönnettävä virheensä sekä käynnistämään tarvittavat muutosprosessit. Valitettavasti, kuten artikkelin kirjoittajakin totesi, niin tätä tuskin tulee tapahtumaan sillä eihän Jumalalta ilmoituksensa saavat profeetat voi olla väärässä. Niin kauan kun näitä moraalisesti oikeita valintoja ja tarvittavia toimenpiteitä ei MAP-kirkossa tehdä niin kultti jatkaa nuortensa aivopesua ja henkisen hyvinvoinnin turmelemista.

Nuorten Voimaksi VIII

MAP-kirkon nuorille tarkoitetun opasvihkoa käsittelevän sarjan kahdeksas ja viimeinen osa.

Kymmenykset ja uhrit s. 38-39

s. 38: "Voidaksesi mennä temppeliin sinun täytyy maksaa täydet kymmenykset."

Temppeli on mormonikirkon rahakone, kuten ylläolevasta hyvin selkeästi käy ilmi. Temppeliin, jossa mormoniopin tärkeimmät toimitukset tehdään, ei ole asiaa jos ei maksa. Tärkeimmistä toimituksista pääsee siis osalliseksi vain jos raottaa kukkaronsa nyörejä ja luovuttaa osan tuloistaan kirkolle eli kyseessä on hengellinen kiristys jolla evätään uskovaiselta ihmiseltä hänen tärkeimmiksi kokemansa asiat mikäli raha ei kirkon kirstuun kilise. MAP-kirkon rahoista olen taas kirjoittanut jo pariinkin kertaan aiemmin (ks. Raha mormonismissa ja Mormonirahoista) ja kaikille lienee selvää kuinka tärkeää raha ja ennen kaikkea sen kerääminen jäseniltä MAP-kirkolle on.

s. 38: "Kymmenyksiä käytetään temppelien ja seurakuntakeskusten rakentamiseen, pyhien kirjoitusten kääntämiseen ja julkaisemiseen, lähetystyön ja sukututkimustyön tekemiseen sekä muilla tavoin Jumalan valtakunnan rakentamiseen maan päällä."

Tämä jää täysin uskon varaan, sillä MAP-kirkko ei ole vuoden 1959 jälkeen julkaissut taloudenpidostaan minkäänlaisia raportteja.

s. 38: "Maksa ne ensin – silloinkin kun sinusta tuntuu, etteivät rahasi riitä muiden tarpeiden täyttämiseen. Se auttaa sinua vahvistamaan uskoa, voittamaan itsekkyyden ja olemaan vastaanottavaisempi Hengen kuiskauksille."

Rahan maksaminen MAP-kirkolle on siis jopa tärkeämpää kuin omien perustarpeiden täyttäminen. Manipulointia tässä kohdin taas on niiden leimaaminen itsekkäiksi, jotka eivät maksa. Lisäksi jokainen uhraus, jonka ihminen tekee jonkin aatteen vuoksi, kasvattaa henkilön tunnetta aatteen oikeellisuudesta. Uskon vahvistuminen onkin siis seurausta ihmisen psykologiasta, jota kirkko tässä kohdin käyttää hyväkseen. Jos ihminen sen sijaan, että ostaa itselleen välttämättömiä elintarvikkeita, maksaa rahat kirkolle hän joutuu perustelemaan itselleen miksi asettaa kirkon etusijalle itseensä nähden. Näin opettaessaan kirkko pyrkii korvaamaan ihmisen normaalin ja luonnollisen arvojärjestyksen omallaan, jossa kirkko nousee tärkeämmäksi kuin ihminen itse. Onnistuessaan tämä arvomaailman kaappaus synnyttää fanaattisia jäseniä, jotka ovat valmiita uhraamaan oman hyvinvointinsa ja jopa kuolemaan kirkkonsa puolesta.

s. 38: "Varaa joka vuosi aikaa kymmenysselvittelyyn piispasi kanssa. Se on tilaisuus, jossa käyt läpi lahjoituksesi ja ilmoitat, oletko maksanut täydet kymmenykset."

Valvomalla jäseniään, että nämä maksavat täysimääräisesti sen mitä vaaditaan, kirkko painostaa maksamaan. Tämä entisestään voimistaa käsitystä, että kyseessä on hengellinen kiristäminen.

s. 39: "Soveliaaseen paastoon kuuluu olla syömättä ja juomatta kahden peräkkäisen aterian ajan ja antaa runsas paastouhri avuntarpeessa olevien auttamiseksi."

Vaatimukset rahan luovuttamisesta kirkolle eivät lopu kymmenyksiin vaan näiden lisäksi kirkko odottaa saavansa jäseniltään vielä lisää rahaa paastouhrien muodossa. Paastouhrivaroja käytetään tämän tekstin perusteella hyväntekeväisyyteen, jota MAP-kirkko omien hyväntekeväisyyssivujen perusteella tekee maailmanlaajuisesti noin 30 miljoonalla eurolla vuosittain. Hyväntekeväisyyttä mormonit tekevät siis noin kahdella eurolla jäsentä kohti vuodessa mikäli uskomme kirkon koon olevan sen oman ilmoituksen mukaisesti noin 15 miljoonaksi jäseneksi.

Työ ja omavaraisuus s. 40-41

s. 40: "Opi varhain käyttämään rahojasi viisaasti ja elämään varojesi mukaan. Noudata profeettojen opetuksia maksamalla kymmenyksesi, välttämällä velkaa ja säästämällä tulevaisuutta varten."

Edellisessä luvussa luulisi tulleen jo selväksi, että kymmenykset pitää maksaa, jopa oman peruselintason kustannuksella, mutta syystä tai toisesta tätä tärkeää viestiä rahan lahjoittamisesta kirkolle korostetaan uudelleen. Raha on MAP-kirkossa siis hyvin keskeisessä asemassa.

s. 40: "Nuorten miesten tulee olla halukkaita tekemään se, mitä tarvitaan, jotta he olisivat valmiita palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä."

Parin vuoden uhraaminen omasta elämästä muiden käännyttämiseksi muotoiltiin juuri nuorten miesten velvollisuudeksi. Epäsuorasti tämä myös maalaa nuorille naisille mielikuvia kuinka ne, jotka eivät ehkä halua tai lähde käännyttämään muita ihmisiä pariksi vuodeksi, ovat jollain tavalla huonompia ja kelvottomampia miehiä. Nuorten mormonen parinmuodostuksessa lähetystyöstä palanneet miehet ovatkin juuri halutuimpia puolisoehdokkaita, eikä se tämänlaisten opetusten jälkeen ole mikään ihme. Tällaiset opetukset painostavatkin ennen kaikkea nuoria miehiä lähtemään lähetystyöhön, koska jos jättää lähetystyön väliin mahdollisuudet "kelvollisen" aviopuolison löytämiseksi vähenevät dramaattisesti.

s. 40: "Herra on kieltänyt meitä olemasta laiskoja. Joutilaisuus voi johtaa sopimattomaan käytökseen, ihmissuhteiden kariutumiseen ja syntiin. Eräänlaista joutilaisuutta on se, että viettää kohtuuttomasti aikaa sellaisissa toiminnoissa – kuten internetin käyttäminen, videopelien pelaaminen ja television katseleminen – jotka estävät tekemästä hyödyllistä työtä."

Tämä taas on syyllistämistä juuri niistä asioista, jotka nykynuorten mielestä ovat kaikkein mieluisinta ajanvietettä. Manipuloimalla nuoria jatkuvasti tuntemaan syylisyyttä täysin luonnollisesti nuoria kiinnostavista asioista MAP-kirkko haluaa määritellä kuinka nuorten tulee ajatella ja käyttäytyä riistäen heiltä kaikkivaltaisesti päätäntävallan omista asioistaan. Syyllistämällä lapsia ja nuoria kirkko manipuloi heitä ja samalla opettaa kuinka toisten manipulointi on sallittua ja hyväksyttävää.

Kehityspsykologi Kaisa Aunola Länsi-Uusimaa lehdessä 16.9.2013:

Mutta mitä haittaa siitä on lapselle?

– Syyllistetyllä lapsella on epämääräinen pahanolon tunne ja häntä ahdistaa. Syyllistäminen lisää entisestään kiukkuisuutta ja kielteisiä tunteita.

Lapsi voi myös heijastaa kokemansa muihin sosiaalisiin suhteisiin – ja käyttäytymismalli kulkee mukana läpi koko elämänsä.

– Koska lapsesta syyllistämällä manipulointi on luonnollista, hän pyrkii manipuloimaan ystäviään päiväkodissa ja koulussa.

– Tyypillistä on, että lapsi asettaa ehtoja ystävilleen. Hän saattaa sanoa, että jos et anna minun päättää mitä leikimme, niin en ole enää ystäväsi.

Tällainen lapsi janoaa myös jatkuvaa hyväksyntää muilta.

– Lapsella on tuntosarvet pystyssä kaikkialla. Hän tunnustelee, miten hänen pitäisi käyttäytyä ja mitä mieltä hänen pitäisi olla, että muut hyväksyisivät hänet.

Erityisen haitallisia tunnehäiriöt ovat teini-ikäiselle lapselle, joka etsii omaa identiteettiään.

– Teini-ikäisen oma identiteetti ei pääse kehittymään ja vaarana on, että hän oman identiteetin löytämiseksi alkaa suorittaa muiden asettamia odotuksia.

Varhaislapsuudessa syntyneet tunne-elämän ongelmat voivat siirtyä myös aikuisena solmittuihin sosiaalisiin suhteisiin ja parisuhteisiin.

– Omaa puolisoa syyllistetään, manipuloidaan ja hänen tunteisiinsa pyritään vetoamaan. Rakkautta käytetään vallan välineenä. Jos et toimi, kuten haluan, en rakasta sinua enää, Aunola tiivistää. 

Kehityspsykologin mukaan syyllistämisellä voi olla siis varsin merkittäviä koko elämään vaikuttavia seurauksia, mikä osaltaan varmasti heijastuu näiden nuorten tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin löytää onnellinen ja tasapainoinen elämä.

 s. 41: "Älä tuhlaa aikaasi ja rahojasi rahapeleihin. Rahapelit ovat väärin, eikä niitä pitäisi käyttää viihteen muotoina. Pelaaminen aiheuttaa riippuvuutta ja voi johtaa mahdollisuuksien menettämiseen, elämän tuhoutumiseen ja perheen rikkoutumiseen. On väärin uskoa, että voit saada jotakin tekemättä yhtään mitään."

On toki totta, että rahapelit voivat aiheuttaa riippuvuutta, mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa kuten MAP-kirkko tällä pelottelullaan antaa ymmärtää. Leimaamalla rahapelit "vääränlaiseksi viihteeksi" MAP-kirkko edelleen manipuloi nuoria rajoittamalla heidän vapaa-ajan käyttöään.

Kulje eteenpäin uskossa s. 42-43
Viimeinen luku vihkossa jatkaa jo tutuksi tulleilla metodeilla.

s. 42: "Kun joka aamu ja ilta polvistut rukoilemaan taivaallista Isääsi, se auttaa sinua tulemaan juuri sellaiseksi kuin Herra haluaa sinun tulevan."

s. 42: "Tutki päivittäin pyhiä kirjoituksia ja sovella lukemiasi asioita elämääsi. Pyhät kirjoitukset ovat voimallinen henkilökohtaisen ilmoituksen ja johdatuksen lähde, ja saat niistä alati voimaa todistukseesi." 

Kuten jo aiemmissa sarjan kirjoituksissa on tullut ilmi niin muokkaamalla käyttäytymistä MAP-kirkko muokkaa ihmisen ajatuksia. Edellyttäen nuoriaan toimimaan tietyillä tavoilla ja toistamaan näitä toimintamalleja päivittäin kirkko aivopesee nuorensa tehokkaasi uskomaan omaan oppiinsa.

s. 42: "Pyri joka päivä olemaan kuuliainen. Noudata tämän kirjasen tasovaatimuksia ja kannusta muitakin elämään niiden mukaan."

Opettamalla manipuloimaan muitakin elämään kirkon vaatimusten mukaan, nuori oppii, että ulkopuolisten ihmisten manipulointi on normaalia ja moraalisesti oikein, vaikka näin ei ole.

s. 43: "Aina kun se on mahdollista, mene temppeliin tuntemaan sitä iloa ja rauhaa, jota tulee siitä kun palvelee Herran huoneessa. Valmistaudu niihin temppeliliittoihin, joita teet tulevaisuudessa." 

Kannustamalla jatkuvaan ja taajaan temppelityöhön kirkko käytännössä pyrkii takaamaan oman tulovirtansa kun muistetaan kuinka ilman kymmenysten maksua ei temppeleihin ole yksinkertaisesti mitään asiaa.

s. 43: "Aaronin pappeuden nuori mies, sitoudu palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Se on pappeusvelvollisuus. Pidä itsesi puhtaana ja kelvollisena ja työskentele uutterasti valmistautuaksesi edustamaan Herraa lähetyssaarnaajana." 

Ja vielä kerran toistetaan kuinka lähetystyöhön lähteminen on nuorten miesten velvollisuus, nyt jopa täysin suorasanaisesti mikäli viesti ei mennyt edellisillä kerroilla perille. Luonnollisesti nämä nuoret, joita kirkko on manipuloinut monin keinoin heidän koko nuoruutensa, ovat myös varmasti imeneet nämä manipulointikeinot itseensä ja osaavat käyttää niitä manipuloidakseen edelleen ulkopuolisia ihmisiä jäseniksi.

s. 43: "Noudata kaikissa olosuhteissa profeettojen, kirkon muiden auktoriteettien ja paikallisten johtajiesi opetuksia. He ohjaavat sinua onnellisuuden poluilla."

s. 43: "Aseta Herran viisaus oman viisautesi yläpuolelle." 

Tämänkaltaisilla opetuksilla MAP-kirkko yrittää varastaa ihmisen oman tahdon ja kyvyn itsenäiseen ajatteluun samalla altistaen nuoret hyväksikäytölle.

Mitä tämä opaskirjanen kertoo MAP-kirkosta?
Opaskirjasta suorastaan hyppii silmille voimakas manipulaatio ja aivopesu. Kokonaisvaltaisella käyttäytymisen, pukeutumisen ja ajankäytön kontrollilla MAP-kirkko pyrkii vaikuttamaan nuortensa tunnekokemuksiin sekä muokkaamaan heidän ajatusmaailmaansa. MAP-kirkko estää nuorten oman luonnollisen identiteetin kehittymisen tukahduttamlla heidän seksuaalisuutensa ja käytännössä kieltämällä heiltä itsenäisen ajattelun ("Aseta Herran viisaus oman viisautesi yläpuolelle."). Manipuoimalla nuoriaan MAP-kirkko viestittää nuorille, että toisten manipulointi on hyväksyttävää ja jopa velvollisuus ("Noudata tämän kirjasen tasovaatimuksia ja kannusta muitakin elämään niiden mukaan").

Tämän kirjasen perusteella ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: MAP-kirkko on uhka nuorten mielenterveydelle.

Nuorten Voimaksi VII

Katsaus MAP-kirkon nuorille tarkoitettuun lehtiseen on jo edennyt seitsemänteen osaan.

Lepopäivän pyhittäminen s. 30-31

s. 30: " (Ohjeita kokouksiin osallistumisesta, käyttäytymisestä kokokouksissa) ... Kun teet näin, luot olosuhteet, joissa Herran Henki voi olla kanssasi."

Jälleen kerran kirkon nuorille suuntaamassa materiaalissa painotetaan sitä kuinka oikeanlaisella käyttäytymisellä synnytetään olosuhteet, joissa "Herran Henki" voi olla nuoren kanssa. MAP-kirkko siis pyrkii manipuloimaan ihmisen käyttäytymistä antamalla ymmärtää, etteivät jumalat viihdy sellaisen kanssa, joka ei käyttäydy niinkuin kirkko haluaa ja seuraavassa kappaleessa oikeanlaista käyttäytymistä painotetaan entisestään.

s.30: "Sen, kuinka käyttäydyt ja pukeudut lepopäivänä, tulisi osoittaa kunnioitusta Herraa ja Hänen pyhää päiväänsä kohtaan." 

Kontrolloimalla käyttäytymistä kirkko kontrolloi ihmisen ajattelua, sillä ajatusten ja tekojen ristiriita aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin. Muokkaamalla käyttäytymistä ja vaatimalla käyttäytymään tietyllä tavalla MAP-kirkko hienovaraisesti pakottaa ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla, koska ajatukset ja käytös eivät voi olla ristiriidassa loputtomiin, joten yksilön ajatukset lopulta asettuvat yhteneviksi pakotetun käyttäytymisen kanssa.

s. 31: "Sunnuntai ei ole kaupoissa käymisen, huvittelun eikä urheilutapahtumien päivä. Älä etsi huvituksia äläkä tee ostoksia sinä päivänä. Kerro muille, mitä tasovaatimuksesi ovat, jotta he voivat tukea sinua. Kun haet työtä, kerro tulevalle työnantajallesi, että haluat käydä sunnuntaikokouksissa ja pyhittää lepopäivän. Mikäli mahdollista, valitse sellainen työpaikka, joka ei edellytä sinulta sunnuntaityötä." 

Edelleen rajoittamalla ihmisten elämää, jopa ottamaan uskonsa huomioon työpaikan valinnassa, ja vaatimalla käyttäytymään tietyllä tavalla kirkko pyrkii pitämään ihmisten ajatukset hallinnassaan. Näistä "tasovaatimuksista" muille kertominen edelleen voimistaa yksilön uskoa niihin ja tähän liittyvä psykologinen ilmiö tunnetaan hyvin (ks. insufficient justification). Ilmiö mahdollistaa mm. täysin perusteettomien uskomusten synnyttämisen ihmisen mieleen ja jopa sen, että lopulta ihminen uskoo omat valheensa tosiksi.

Palveleminen s. 32-33
Tämä luku vihkossa herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Toisten ihmisten auttaminen on toki hienoa ja kun sen tehdään omasta halusta ja pyyteettömästi niin se on sitäkin hienompaa.

s. 32: "Muiden palveleminen on Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen tärkeä luonteenpiirre. Opetuslapsi on halukas kantamaan toisten kuormia ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa."

Korostamalla, että muiden auttaminen on luonteenomaista nimenomaa "Kristuksen opetuslapsille" auttaminen muodostuukin velvollisuudeksi. Jos auttamisesta tulee velvollisuus on olemassa riski, että ihminen palaa loppuun yrittäessään auttaa muita yli omien resurssiensa ja ajautuu itse tilanteeseen, jossa ei enää pysty selviämään ilman apua kääntäen tilanteen täysin päälaelleen.

s. 32: "Voit palvella kertomalla evankeliumista muille nyt ja kokoaikaisena lähetyssaarnaajana tulevaisuudessa."

 Mielenkiintoisena yksityiskohtana MAP-kirkko näkee muiden käännyttämisen kirkon jäseniksi "palveluna" niin edellinen huomioiden ollaankin tilanteessa, jossa muiden käännyttäminen kirkon jäseneksi on suorastaan velvollisuus.

s. 33: "Kun omistaudut toisten palvelemiseen, pääset lähemmäksi taivaallista Isää. Sydämesi täyttyy rakkaudesta. Opit, että palveleminen ja uhrautuminen ovat keinoja voittaa itsekkyys."

Lopuksi vielä epäsuorasti vihjataan (manipulointia tämäkin), että ne jotka eivät palvele ovatkin itsekkäitä ja näin luodaan edelleen lisää painetta kirkon nuoriin jäseniin palvella lähimmäisiä ja kirkkoa "oikeilla" luvussa luetelluilla tavoilla.

Sukupuolinen puhtaus s. 35-37
Noniin sitten päästäänkin osa-alueeseen, jota MAP-kirkko käyttää nuorten manipulointiin ehkäpä kaikkein painokkaimmin.

s. 35: "Pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi."

Luvun alun lainaus onkin kirkon perhejulistuksesta, jossa kirkko on sementoinut kantansa ainoasta oikeasta seksuaalisuudesta.

s. 35: "Jumala on käskenyt, että sukupuolinen läheisyys tulee varata avioliittoon."

Painottamalla, että kyseessä on "Jumalan käsky", kirkko manipuloi uskovia nuoriaan häivyttämään omat seksuaaliset tarpeensa mielistään ja seksuaalisista tarpeista tulee pidättäytyä kunnes on löytänyt itselleen aviopuolison. Kieltämällä seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen kaikilta muilta paitsi avioliitossa eläviltä ihmisiltä MAP-kirkko synnyttää valtavan psykologisen tarpeen solmia avioliitto mahdollisimman nuorena.

s. 35: "Kun olet sukupuolisesti puhdas,... Suojelet itseäsi hengellisiltä ja emotionaalisilta vaurioilta, joita aiheutuu avioliiton ulkopuolisesta sukupuolisesta läheisyydestä." 

Jälleen pelottelua kuinka ohjeiden noudattamatta jättämisestä on vakavia seurauksia.

s. 35: "Jumalan silmissä sukupuolisynnit ovat äärimmäisen vakavia. Ne häpäisevät Jumalan meille antaman pyhän voiman luoda elämää. Profeetta Alma opetti, että sukupuolisynnit ovat vakavampia kuin mitkään muut synnit, murhaa ja Pyhän Hengen kieltämistä lukuun ottamatta (ks. Alma 39:5)." 

Edelleen erittäin manipuloivaa tekstiä syyllistäen ihmistä luonnon primitiivisimmistä vieteistä, joista kumpuavia tunteita ihminen ei mitenkään pysty hallitsemaan. Näen myös seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen rinnastuksen murhaan erityisen vahingollisena nuoren mieleterveydelle.

Tämän jälkeen vihkon teksti jatkaa samalla saarnaavalla, syyllistävällä ja kieltävällä linjalla kieltäen kaikenlaiset seksuaalisuuteen liittyvät kokeilut nuorilta. "Ongelmien", eli käytännössä kaiken normaalien nuorten elämään kuuluvien kokeilujen masturboinnista seksuaaliseen kanssakäymiseen, ilmaantuessa vihkonen ohjeistaa kuinka näistä murhaan rinnastettavista synneistä olisi välittömästi käytävä tekemässä tiliä seurakunnan piispalle toistaen samaa viestiä kuin aiemmassa parannusta käsitelleessä luvussa saattaen nuoren tuntemaan häpeää ja syvää syyllisyyttä omista luonnollisista tarpeistaan.

Kaikki tämä riistää nuorilta heille kuuluvan oikeuden etsiä itselleen sopivaa tasapainoista seksuaaliterveyttä.

Väestöliitto: "Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja sisältää halutessaan mahdollisuuden nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin vapaana pakottamisesta, riistosta ja väkivallasta. Jotta hyvä seksuaaliterveys voidaan saavuttaa ja ylläpitää, kaikkien ihmisten seksuaalioikeuksia tulee kunnioittaa ja suojata (WHO:n määritelmän pohjalta)."

Vierittämällä nuorten päälle syvää häpeää ja syyllisyyttä omasta seksuaalisuudesta ja tarpeistaan MAP-kirkko syyllistyy henkiseen pahoinpitelyyn, joka vääristää nuorten käsityksiä heistä itsestään, sekä estää heitä toteuttamasta itseään ja omaa seksuaalisuuttaan. Oman seksuaalisuuden tukahduttaminen voi myös johtaa vakaviin mielenterveydellisiin ongelmiin. Sigmund Freudin mielestä seksuaalisten tarpeiden tukahduttaminen on ihmiskunnan suurin mielenterveysongelmia aiheuttava tekijä. Vaikka kaikki eivät jaa Freudin mielipidettä aiheesta niin kukaan ei silti kiistä seksuaalisuuteen liittyvien tarpeiden tyydyttämisen suurta merkitystä ihmisen mielenterveydelle.

Nuorten Voimaksi VI

MAP-kirkon nuorille kohdistaman opasvihkokatsauksen kuudes osa.

Parannus s. 28
Teologiaa? Kyllä vain, kun viimein on kahlattu yli puolen välin niin pääsen itseasiassa käsittelemään mormoniteologiaan liittyviä käsitteitä. Tähän astihan vihkonen on painottanut lähinnä kuinka tulisi pukeutua, käyttäytyä ja manipuloida muita ihmisiä käyttäytymään samoin. Vasta nyt vihkonen päättää käsitellä jotain opillisesti niinkin merkittävää asiaa kuin parannus.

s. 28: "Vapahtaja kärsi meidän syntiemme tähden ja antoi henkensä meidän puolestamme. Tätä suurta uhria kutsutaan sovitukseksi. Sovituksen kautta voit saada anteeksiannon ja tulla puhdistetuksi synneistäsi, kun teet parannuksen."

Ensimmäiseksi luku määrittelee mitä MAP-kirkossa tarkoitetaan Vapahtajan sovituksella. Koko vapahtajan konsepti sinällään on mielestäni varsin vastenmielinen, sillä se perustuu omien pahojen tekojen vierittämiseen toisen niskaan eli syntipukin käyttöä. Ajatus jonkin sijaiskärsijän tappamisesta jumalten lepyttämiseksi on peräisin muinaisista uhrikulttuureista, joissa ihmiset yrittivät lepytellä milloin mitäkin jumalia, jotka aiheuttivat tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä, tulvia jne. ongelmallisia tilanteita aikalaisille ihmisille. Uhrimenot olivat siten aikalaisten ihmisten pyrikimys vaikuttaa omaan valtapiiriinsä ulkpuolisiin asioihin eli pyrkimys kontrolloida sitä mitä he eivät pystyneet kontrolloimaan. Sittemmin juutalaisuus muokkasi näistä käytännöistä puhdistusrituaalin, jossa pahoja tehnyt ihminen pyrkii palauttamaan Jumalan suosion tappamalla viattomia eläimiä temppelissä. Lopulta tämä vietiin äärimmäisyyteen kristinuskossa, josta mormonismi tämän on omaan teologiaansa kopioinut, kun uhrialttarilla tapettiin Jumala Hänen itsensä lepyttämiseksi. Mikäpä tosiaan sen suurempi uhri voisikaan olla kuin Jumala itse itselleen uhrattuna. Itse uhrilla tai sen laadulla ei kuitenkaan ole filosofisesti kovin suurta merkitystä, sillä kyseessä on pohjimmiltaan omien pahojen tekojen ja pahuuden vierittämisestä sijaiskärsijän niskaan itseensä kohdistuvan rangaistuksen ja kärsimyksen välttämiseksi ja koko ajatus sotii kaikkia nykyisiä oikeuskäsityksiä vastaan. Tuskin kukaan nykyihminen, joitakin henkisesti sairaita lukuunottamatta, voisi kuvitella iloitsevansa jos oikeusistuin vapauttaisi vastuusta raiskaajan tai murhajan sekä pahoinpitelisi tai tappaisi jonkun syyttömän tehtyjen rikosten sovittamiseksi. Kukaan, jolla on vähänkään oikeustajua, ei tuollaista hyväksyisi, mutta silti tämä on se teologinen perusta jonka varaan sadat miljoonat uskovaiset maailmassa, eivät ainoastaan mormonit, ovat valmiita panostamaan koko elämänsä. Tämä on yksinkertaisesti sairasta, mutta pidempi vuodatus tästä kristillisten ja kristillisperäisten uskontojen peruskysymyksestä jääköön tälläerää tähän ja palataan itse käsiteltävänä olevaan vihkoseen.

s. 28: "Parannus on muutakin kuin pelkästään väärien tekojen tunnustamista. Se on mielen ja sydämen muutos. Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu olla kuuliainen Hänen käskyilleen."

Mormonismi on hyvin suorituskeskeinen ja vaativa uskonto ja tämä käy erityisen hyvin ilmi tästä kohdin. Pelkästään parannuksen tekemiseksi ei riitä omien virheiden myöntäminen ja anteeksiannon pyytäminen. MAP-kirkossa Jumalan armolle on asetettu ehdot, eikä Jumalan rakkaudesta voi päästä osalliseksi ellei "käänny pois synnistä" eli pyri olemaan täydellinen ja halua vilpittömästi olla kuuliainen Hänen käskyilleen eli seurata kirkon johtajia mitä he sitten ikinä keksivätkin pyytää. Kyseessä on siis varsin räikeä manipulointi, jolla nuorelle asetetaan mahdottomia standardeja ja vaaditaan sokeaa kuuliaisuutta.

s. 28: "Saatana uskottelee sinulle, ettet voi tehdä parannusta, mutta se ei ole suinkaan totta... Jos viivytät parannusta, saatat menettää siunauksia, mahdollisuuksia ja hengellistä johdatusta. Saatat myös ajautua syvemmälle synnillisen käyttäytymisen pauloihin, jolloin on vaikeampi löytää ulospääsyä. "

..niin ja siis tietysti manipulointia sitten on hyvä ryydittää pelottelulla sielunvihollisesta, siunausten menettämisestä ja siitä kuinka nuoresta tulee "synnin orja" jos ei tee niinkuin käsketään. Pelottelu tässä kohdin toimii myös passiivis-agressiivisena pelotteena ulkopuolista "syntistä" maailmaa kohtaan.

s. 28-29: "Jotkut ihmiset rikkovat tietoisesti Jumalan käskyjä ja suunnittelevat tekevänsä parannuksen myöhemmin, kuten ennen kuin menevät temppeliin tai palvelevat lähetystyössä. Senkaltainen tahallinen synnin tekeminen pilkkaa Vapahtajan sovitusta."

Lisää manipulointia, tällä kertaa nuorta mieltä lyödään varsin kovaa ja korkealta, jumalanpilkalla. Kukapa sitä nyt Jumalaansa haluaisi pilkata, joten MAP-kirkko on löytänyt varsin voimakkaan manipulointiaseen julistamalla kuinka tietoisesti syntiä tekevät syyllistyvät jumalanpilkkaan. Hiljaiseksi vetää ja onkin pakko kysyä voiko enää räikeämpää manipulointia olla? Kyllä vain, eikä vihkoa tarvise kovin montaa riviä eteenpäin kahlata sen löytämiseksi.

s. 29: "Tehdäksesi parannuksen sinun on tunnustettava syntisi Herralle... Vakavat synnit, kuten sukupuolirikkomus tai pornografian käyttö, sinun tulee tunnustaa piispallesi. Ole hänelle täysin rehellinen."

Mikä häpeä! Ei riitä, että tunnustaa syntinsä Herralle omissa rukouksissaan vaan nuorta nöyryytetään ja hänen päälleen vieritetään vielä suunnaton häpeäntunne kun joutuu kertomaan ne kaikkein "pahimmat" tekonsa ja tekemään tiliä maallikkopiispalleen niinkin henkilökohtaisista asioista kuin omasta seksuaalikäyttäytymisestään. Terveyskirjastossa todetaan häpeästä seuraavaa:

Häpeä koskee koko itseä. Ihminen voi pyrkiä korjaamaan syyllisyyttä herättävän teon, mutta häpeä tuntuu korjaamattomalta ja koko minä perusteitaan myöten väärältä; siksi se vaatii koko itsen muuttamista. Häpeän välttäminen estää ihmistä ajattelemasta ja havaitsemasta todellisuutta, se käynnistää todellisuuden torjuntaa laajemman kieltämisen ja aiheuttaa ajatuksettomuutta (Kinston 1987).

Vaatimalla kaikkein vakavimpien syntien tunnustamista piispalle MAP-kirkko käyttää häpeää manipuloidakseen nuoria käyttäytymään ja ajattelemaan haluamallaan tavalla. Samalla MAP-kirkko estää heitä ajattelemasta, havaitsemasta todellisuutta sellaisena kuin se silmien eteen avautuu ja synnyttää todellisuuden torjuntaan tähtääviä mekanismeja nuoreen mieleen. Häpeään perustuva manipulaatio on voimakkainta mahdollista manipulaatiota sillä se hyökkää kokonaisvaltaisella tavalla ihmisen koko persoonaa, havainnointi- ja ajattelukykyä vastaan. Tervesyskirjasto toteaa myös:

Häpeällä on suuri merkitys erilaisten psyykkisten häiriöiden käynnistäjänä; sillä näyttää olevan merkitystä myös paniikkikohtausten laukaisijana.

Häpeällä MAP-kirkko ei ainoastaan vaikuta nuortensa käyttäytymiseen ja ajatteluun vaan se suorastaan pahoinpitelee nuorten mieliä aiheuttaen jopa psyykkisiä häiriöitä kasvuiässä oleville nuorille.

Tämän jälkeen MAP-kirkon haitallisuus nuorten mielenterveydelle ei varmaan ole enää kenellekään epäselvää. Olisikin mielenkiintoista jos asiaan liittyvää tutkimusmateriaalia olisi saatavilla. Ennen kaikkea kiinnostaisi tietää kuinka paljon mielenterveysongelmia ilmenee eri uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila totesi eräässä radiohaastattelussa aiemmin tänä vuonna kuika suurin osa yhteydenotoista UUT:een tulee Jehovan todistajien, helluntailaisten, vanhoillislestadiolaisten ja mormonien taholta. Pelkkä yhteydenottojen määrä UUT:een ei kuitenkaan kerro mielenterveysongelmista, sillä tuskin kaikilla uhreilla on vakavia mielenterveysongelmia ja osa uhreista varmasti jää myös piiloon. Jotkut uhrit voivat olla myös uskonyhteisönsä niin täydellisesti kontrolloimia etteivät yksinkertaisesti koskaan pääse pakoon ja irti heidän mielenterveyttään palasiksi repivästä yhteisöstä. Monet päätyvät myös tekemään valinnoista sen toivottomimman ja peruuttamattoman, itsemurhan. Mormonismin suuntaan synkkiä pilviä puhaltaa myös se tosiasia, että USA:n osavaltioista Utah on itsemurhatilastoissa vuosi toisensa perään kärkikymmenikössä. Lisäksi vuonna 2009 tehty kyselytutkimus paljasti kuinka jopa 6,8% vastanneista Utahilaisista oli miettinyt vakavissaan itsemurhaa. Miksi, liittyykö ongelma MAP-kirkkoon vai löytyykö syyt näihin synkkiin tilastoihin muista tekijöistä? Syväluotaavia analyysejä ja tutkimuksia eri uskonyhteisöjen käytäntöihin liittyvien mielenterveysriskein kartoittamiseksi tarvitaan kipeästi.

Nuorten Voimaksi V

Sarjan viides osa. Linkki käsiteltävään MAP-kirkon lehteen löytyy sarjan ensimmäisestä osasta.

Musiikki ja tanssi s. 22-23

s. 22: "Valitse huolellisesti musiikki, jota kuuntelet. Kiinnitä huomiota siihen, mitä tunteita kuuntelu sinussa herättää."

Mitäpä muutakaan tämä taidemuoto voisi herättää kuin tunteita? Se miksi omiin musiikkivalintoihin taas tulee MAP-kirkon mukaan kiinnittää huomiota löytyy jälleen siitä miten teksti jatkuu:

"Joihinkin musiikkikappaleisiin voi sisältyä jumalattomia ja turmiollisia sanomia. Älä kuuntele musiikkia, joka sanoituksellaan, rytmillään tai voimakkuudellaan yllyttää moraalittomuuteen tai ihannoi väkivaltaa. Älä kuuntele musiikkia, joka sisältää alhaista tai loukkaavaa kieltä tai edistää jumalattomia tapoja. Sellainen musiikki voi turruttaa hengellisen herkkyytesi." 

Ensin siis kiinnitetään huomiota millaisia tunteita musiikki herättää ja tämän jälkeen ohjeistetaan valitsemaan kuunneltavaksi vain sellaista musiikkia, joka herättää "oikeanlaisia" tunteita. Kyse on siis selkeästä tunteiden manipuloinnista. Tiettyjä oikeanlaisia tunteita herättävä musiikki on siis vain sallittua ja näin ollen annetaan samalla ymmärtää kuinka iso kirjo ihmisen tunteista ei ole toivottavia ja kuinka jotkin tunteet, joita "jumalaton" musiikksi synnyttää, ovat suorastaan haitallisia. Oikeanlainen musiikki synnyttää kirkon kannalta toivottuja tunnereaktioita ja näin ollen vahvistaa yksilön tunnesidettä kirkkoa kohtaan. Voimakkaita tunnesiteitä synnyttämällä synnytetään luonnollisesti hyvin uskollisia palvelijoita, jotka ovat valmiita tekemään mitä vain rakastamansa asian puolesta, vaikka lentämään lentokoneita päin rakennuksia.

s. 22: "Opettele kirkon lauluja ja laula niitä. Kirkon laulut voivat kohottaa henkeäsi, kannustaa sinua vanhurskaisiin tekoihin sekä auttaa sinua kestämään vastustajan kiusaukset."

Jälleen MAP-kirkko näyttää olevan hyvin tietoinen kuinka laulut vaikuttavat mieleen ja kuinka kannustamalla tiettyjen "hyvien laulujen" laulamiseen manipuloidaan nuorta mieltä, samalla toki unohtamatta pientä pelottelua "vastustajasta." Kannustamalla toimimaan näin MAP-kirkko itseasiassa pyrkii manipuloimaan mieleen ajatuksenpysäytysmekanismeja, joiden tarkoituksena on sulkea mielestä pois kirkon kannalta epäsuotuisat ajatukset. Kun henkilö, jonka mieleen tulee jokin "kielletty ajatus", esim. vaikkapa seksuaalisuuteen liittyen, henkilö voi pyrkiä eroon mieltä vaivaavasta ajatuksesta, tai kuten Nuorten Voimaksi lehtinen toteaa "auttaa sinua kestämään vastustajan kiusaukset," hyräilemällä jotain kirkon laulua. Tarpeeksi harjoiteltuaan tästä ajatuksenpysäyttämisestä tulee automaattinen, eikä ihminen edes huomaa alkavansa hiljaa hyräilemään. Tämä nousi esille myös eräässä entisten mormonien keskustelussa, jossa keskustelun aloittaja kertoi kuinka hän usein kirkon jätettyäänkin havahtui hyräilemästä kirkon lauluja. Ongelma tällaisessa ajatuksenpysäytyksessä kuitenkin on, että mieleen kumpuavia ajatuksia ei tule koskaan kunnolla prosessoineeksi ja ne voivat kasautua ja muodostua hyvinkin pakkomielteisiksi pitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaa enstistä suurempaa ahdistusta varsinkin jos ne ovat ns. "kiellettyjä ajatuksia", joista henkilö on ehdollistettu tuntemaan syyllisyyttä.

s. 23: "Tanssi voi olla hauskaa ja suoda mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä. Mutta sitäkin voidaan käyttää väärin. Vältä tanssiessasi täyttä vartalokosketusta partnerisi kanssa. Älä käytä sellaisia asentoja tai liikkeitä, jotka viittaavat sukupuoliseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai ovat muutoin sopimattomia."

Tanssiminenkin pitää näemmä mormonipiireissä suorittaa tiettyjen tiukkojen sääntöjen puitteissa. Tanssi on ollut ja on edelleen hyvin oleellinen osa kulttuuria ja tärkeä tunteiden ilmaisumuoto. Jälleen kieltämällä tanssista monia osa-alueita MAP-kirkko manipuloi otteessaan olevien ihmisten tunteita pitääkseen otteessaan olevat ihmiset toivotussa kirkon kannalta suotuisassa mielentilassa.

Ohjeistamalla tällä tavalla nuoria musiikkiin ja tanssiin liittyen MAP-kirkko pyrkii kokonaisvaltaiseen tunteiden manipulointiin ja ns. "kiellettyjen epäilystä herättävien tunteiden" surkastuttamiseen. Ymmärränkin tämän luettuani miksi oma tunne-elämäni on niin puutteellista ja kokemani tunteet, ennen kaikkea iloon liittyvät, ovat vain varjoja siitä mitä ne voisivat olla. En pidä tätä minään ihmeenä kun miettii millaiseen tunnemanipulaatiomankeliin nuoret mormonilapset syntymästään työnnetään. Mankelin läpikäyneenä ja siitä eroon päässeenä ihmisenä tunne-elämäni on pahasti riekaleina ja sen korjaaminen ei ole millään tavalla suoraviivaista. Kadotettuja ja surkastettuja kirkollisen kasvatuksen varhaislapsuudessa ja nuoruudessa tuhoamia tunteita tuntuu olevan kovin vaikea ellei täysin mahdoton saada takaisin.

Fyysinen ja henkinen terveys s. 25-27

s. 25: "Älä juo kahvia äläkä teetä. Älä milloinkaan käytä tupakkatuotteita tai alkoholia missään muodossa. Ne aiheuttavat riippuvuutta ja ovat vahingollisia kehollesi ja hengellesi."

Pelottelua riippuvuudella. Toki näillä aineilla on ominaisuuksia, jotka voivat synnyttää riippuvuttaa, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta riippuvuussuhteen syntyminen näihin aineisiin on hyvin yksilöllistä. Julistamalla absoluuttisesti näiden aineiden aiheuttavan riippuvuutta MAP-kirkko kuitenkin synnyttää turhaa vainoharhaisuutta ja ennakkoluuloja näitä aineita ja niiden käyttäjiä kohtaan. Lisäksi kahvin ja teen sisältämien ainesosien, kofeiini mukaan lukien, on osoitettu olevan terveyttä edistäviä samoin kuin tietyt alkoholijuomat kohtuullisesti käytettynä. Ainoastaan tupakka on tästä listasta sellainen tuote, jolle tietääkseni ei ole tieteellistä näyttöä terveysvaikutuksista.

Luokittelemalla nautintoaineita sallituiksi ja kielletyiksi MAP-kirkko pyrkiikin manipuloimaan ihmisten ajattelua entisestään. Kontrolloimalla ruokavaliota uskonto hiipii osaksi arkea ja pakottaa uhrinsa jatkuvasti pohtimaan uskoon liittyviä asioita ja lopulta ihmisen koko elämä pyörii tämän yhden asian ympärillä. Ruokavalion kontrolli asettuu kategorisesti samalle tasolle kuin vaatetuksen ja somistautumisen kontrollointi, jota käsittelin sarjan ensimmäisessä osassa.

s. 26: "Riippuvuudet vahingoittavat fyysistä, henkistä, emotionaalista ja hengellistä hyvinvointiasi. Ne vahingoittavat perhe- ja ystävyyssuhteita sekä heikentävät omanarvontuntoasi. Ne rajoittavat kykyäsi valita itse. Jos kamppailet minkä tahansa riippuvuuden kanssa, pyydä heti apua vanhemmiltasi ja piispaltasi."

Tässä kohdin tekstissä on paljon hyvää, mutta niinhän se on, että tarjoamalla huonot asiat hyvien asioiden välissä huonokin asia uskotaan helpommin. Huono asia tässä kohdin on kehotus etsiä apua seurakunnan piispalta. Jos nuori todellakin kamppailee jonkin vakavan riippuvuuden kanssa niin tukea ja apuja varmasti saa läheisiltä, mutta seurakunnan piispan puoleen kääntymistä en ymmärrä tässä kohdin lainkaan. Onko seurakunnan piispa riippuvuuksien hoitoon erikoistunut lääkäri tai terapeutti? Ei ole! Mormonipiispat ovat tavallisia maallikoita, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista pätevyyttä tai kokemusta riippuvuuksien hoidossa. Harvemmin sellaista löytyy myöskään nuoren vanhemmilta, joten apua tulisi ehdottomasti hakea ensisijaisesti terveydenhuollon ammattilaisilta. Lisäksi riippuvuuden aiheuttaja ja perimmäinen syy voi myös olla seurausta juuri tästä käsittelemästäni vihkosesta silmille hyppivä MAP-kirkon manipulointi, jonka aiheuttamia paineita nuori mahdollisesti pakenee riippuvuuden synnyttäneen aineen tuomaan hetkelliseen euforiakokemukseen. Jos riippuvuus, kuten se usein on, on pakoa omasta todellisuudesta ja sen perimmäinen syy juuri MAP-kirkko niin apua kirkon piiristä ongelman tunnistukseen ja korjaamiseen tuskin löytyy. Tämä potentiaalisesti varsin haitallinen ohje hakea ensisijaisesti apua yhteisön sisältä toistuu vielä tekstissä toiseenkin kertaan, joten tekstin perusteella on aika selvää kuinka ongelmia pyritään ratkomaan ensisijaisesti yhteisön sisällä ja näin ollen ongelmat saattavat pitkittyä ja mahdollisesti jääden kokonaan ratkaisematta.

Nuorten Voimaksi IV

Olen edennyt nyt jo neljänteen osaan kurkistuksessani MAP-kirkon nuorille suunnattuun lehtiseen "Nuorten Voimaksi." Linkki lehtiseen löytyy tämän sarjan ensimmäisestä osasta.

Rehellisyys ja nuhteettomuus s. 19

"Ole joka hetki rehellinen itsellesi, muille ja Jumalalle. Rehellisyys tarkoittaa sitä, että päättää olla valehtelematta, varastamatta, petkuttamatta tai huijaamatta millään tavoin."

Rehellisyyteen ja sille mitä se tarkoittaa on lehtisessä omistettu yksi sivu. Sivulla määritellään rehellisyydeksi ettei valehtele, petkuta, varasta tai huijaa ketään ja vastaavasti epärehellisyydeksi määritellään valehtelu, petkuttaminen, varastaminen ja näpistäminen. Sen sijaan toisten törkeä hyväksikäyttö ja manipulointi omia tarkoitusperiä varten, joita lehtisen aiempi luku "ystävät" suorastaan korosti toivottavana toimintana, ei siis oletettavasti tähän epärehellisyyden kategoriaan kuulu.

"Epärehellisyys vahingoittaa sekä sinua että muita."

..ja miten olikaan sen hyväksiköytön laita?

"Rehellisyyteen liittyy läheisesti nuhteettomuus. Nuhteettomuus tarkoittaa sitä, että ajattelee ja tekee koko ajan sitä, mikä on oikein, riippumatta seurauksista."

Ajatella ja tehdä oikein riippumatta seurauksista? Tuollaisen opettaminen on moraalitonta. Millainen ihminen tekee asioita piittaamatta tekojensa seurauksista? Entäpä jos tämä ihminen vielä kuvittelee tekevänsä oikein eikä sen takia pysty myöntämään itselleen tai muille virheitään ja sen seurauksena ei myöskään koskaan pyydä anteeksi oikeutetuiksi kuvittelemiaan tekoja? Vastaus: Narsisti.

Jos ihmiselle opetetaan, että aina on vain yksi ja ainoa oikea tapa toimia ja niin pitää tehdä riippumatta seurauksista, seuraukset voivat olla hyvin hyvin tuhoisia, eivät ainoastaan yksilölle itselleen vaan myös ympäröiville ihmisille. Tällainen opetus rehellisyydestä ja nuhteettomuudesta tekee ihmisestä dogmaattisen ja moraalisesti vammaisen marttyyrin. Tietyissä tilanteissa on moraalisesti oikein valehdella kuten esimerkiksi vaikka tilanteessa jossa Gestapo kolkuttaa ovelle ja isäntä valehtelee ettei hän piilottele ketään vaikka totuus olisi toinen. Ihmiset, joilla on oikeata moraalista selkärankaa vastustaa sortojärjestelmiä, joutuvat valehtelemaan jatkuvasti ja ovat siis vihkon oppien mukaan epärehellisiä valehdellessaan.

MAP-kirkko yrittääkin yksinkertaistaa nuorille suunnatussa lehtisessään rehellisyyttä ja nuhteettomuutta liiaksi mennen pahemman kerran metsään nuorten moraalikasvatuksessa evätessään luvan opetella ja käyttää isoa osaa ihmisen käytettävissä olevasta sosiaalisesta työkalupakista. Valehtelu on myös välttämätöntä sosiaalisessa kanssakäymisessä, sillä liian usein rehellisen mielipiteen ilmaisu vaikkapa vain toisen pukeutumisesta johtaa konfliktiin tehden täysin rehellisen kommunikoinnin kenen tahansa kanssa jokseenkin mahdottomaksi. Tutkimuksen mukaan ihminen valehtelee kymmenen minuutin keskustelun aikana tietoisesti tai tiedostamattaan keskimäärin 2,92 kertaa silloinkin kun hän kuvittelee puhuvansa täysin totta.

Kielenkäyttö s. 20-21
Siinä missä rehellisyydelle ja nuhteettomuudelle vihkosessa oli annettu tilaa vain vajaa sivu, kielenkäyttöä käsitellään taas kahdella sivulla. Se kuinka paljon kullekin osa-alueelle vihkossa on annettu tilaa kertoo myös paljon siitä mikä on MAP-kirkossa tärkeää. Kielenkäytön kontrollointi on siis oletettavasti tärkeämpää kuin rehellisyys ja nuhteettomuus, eikä se ole toisaalta mikään ihme sillä kieli onkin varsin merkittävässä osassa mielenhallinnassa. Kontrolloimalla nuortensa kielenkäyttöä MAP-kirkko pyrkiikin kontrolloimaan nuorten mieliä, mielipiteitä ja ajatuksia.

s. 20: "Valitse ystäviä, jotka käyttävät hyvää kieltä. Auta esimerkilläsi muita parantamaan kielenkäyttöään. Ole halukas kohteliaasti poistumaan paikalta tai vaihtamaan keskustelun aihetta, kun ympärilläsi olevat käyttävät epäasiallista kieltä."

Jälleen jo edellisestä kirjoituksestani tuttu kehotus "oikeanlaisten ystävien" valintaan, jolla nuorta manipuloidaan käytännössä eristäytymään kirkon ulkopuolisista ikätovereista ja mikäli se ei ole mahdollista kehotetaan manipuloimaan muita omalla esimerkillä ja vaihtamalla puheenaihetta kun keskustelu harhautuu "vääränlaiseksi."

s. 21: "Jos sinulle on tullut tavaksi käyttää sellaista kieltä, joka ei ole näiden tasovaatimusten mukaista – kuten kiroilu, ivaaminen, juoruilu tai vihaisena muille puhuminen – voit muuttua. Rukoile apua. Pyydä perhettäsi ja ystäviäsi tukemaan sinua halussasi käyttää hyvää kieltä."

 ..ja lopuksi se joka ei vielä kommunikoi kuin "oikea ja hyvä mormoni" kommunikoi niin hänen tulee aivopestä itsensä kommunikoimaan ja käyttäytymään kuin "oikea ja hyvä mormoni" ja pyytää muita jopa auttamaan itseään omassa aivopesussaan. Toki hyvät käytöstavat ovat aina toivottavia, eikä tässä kohdin luetellut tavat varmasti ole kenenkään mielestä toivottavia piirteitä, mutta halu muuttua täytyy tulla itsestä eikä seuraavanlaisen MAP-kirkon manipuloinnin seurauksena:

s. 21: "Älä käytä rienaavaa, alhaista tai karkeaa kieltä tai eleitä, äläkä kerro vitsejä tai tarinoita moraalittomasta toiminnasta. Ne loukkaavat Jumalaa ja muita."

Juuri tällaiseen tunnemanipulaatioon perustuvaan kasvatusmenetelmään on kiinnitetty mediassa viime viikkoina huomiota, koska se  loukkaa lapsen oikeuksia. Mediassa esillä olleessa Jehovan Todistajien lapsille suunnattussa kasvatusvideossa vastaava tunnemanipulaatio on viety vieläkin pidemmälle, mutta tämä mormoniopetus ammentaa ihan samasta kaivosta.

Olen nyt edennyt suunnilleen lehtisen puoliväliin ja olen lehtistä selatessani kohdannut huomattavasti voimakkaampia manipuloinnin elementtejä kuin odotin. Toki oman mormonihistoriani perusteella osasin odottaa jonkinasteista manipulointia, mutta en näin perustavanlaatuista. Siinä missä Jehovan Todistajat ovat virittäneet oman manipulointikoneistonsa äärimmilleen MAP-kirkko kyllä kalpenee rinnalla, mutta se ei tee MAP-kirkosta yhtään sen synnittömämpää. Tällainen lasten manipulointi asettaa tasapainoisten ja tervemielisten kansalaisten kasvattamiseen todella suuria haasteita.

Nuorten Voimaksi III

Ystävät s. 16-17
Tästä kappaleesta nousee silmiinpistävällä tavalla parikin manipulointiin liittyvää asiaa.

s. 16: "Valitse sellaisia ystäviä, joilla on samat arvot kuin sinulla, niin että voitte vahvistaa ja kannustaa toisianne elämään korkeiden tasovaatimusten mukaan."

Toisinsanoen, eristä itsesi ulkopuolisilta vaikutteilta ja manipuloi ystäviäsikin ylläpitämällä ryhmäpainetta oikeanlaisten tasovaatimusten mukaan elämisessä.

s. 16: "Yritä erityisesti olla ystävä niille, jotka ovat ujoja tai yksinäisiä, joilla on erityisiä tarpeita tai jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon."

Toki on mukavaa jos ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita toisista ja toisten hyvinvoinnista, mutta valitettavasti tälläerää kyse ei ole siitä. Tämä on suora kehotus rakkauspommitukseen, jonka tarkoituksena on herättää ulkopuolisissa ja aivan erityisesti haavoittuvassa mielentilassa olevien ihmisten kiinnostus kirkkoa kohtaan ja saada heidät liittymään. Ystävät osion viimeiset lauseet vielä kertaavat ja tuovat tämän tavoitteen korostetusti esille.

s. 17: "Kutsu muihin uskontokuntiin kuuluvia ystäviäsi kirkon kokouksiin ja toimintoihin. Auta heitä tuntemaan olevansa tervetulleita ja kuuluvansa joukkoon. Monet ovat liittyneet kirkkoon ystäviensä esimerkin ja toveruuden vuoksi. Pyri myös erityisesti auttamaan uusia käännynnäisiä ja vähemmän aktiivisia jäseniä."

Yhdistettynä s. 16 kehotukseen kohdistaa aivan erityistä ystävällisyyttä haavoittuvassa mielentilassa olevia kohtaan toivoen heidän sen seurauksella liittyvän kirkkoon ei synny todellista ystävyyttä vaan kyse on toisen ihmisen henkisen ahdingon törkeästä hyväksikäytöstä. MAP-nuoria siis opetetaan kädestä pitäen manipuloimaan ja hyväksikäyttämään toisten henkistä hätää kirkon jäsenrekrytoinnin työkaluna.

s.16: "Kun pyrit ystävystymään muiden kanssa, älä tingi tasovaatimuksistasi. Jos ystäväsi kehottavat sinua tekemään sellaista, mikä on väärin, puolusta sinä oikeaa, vaikka tekisitkin sen yksin. Sinun täytyy ehkä etsiä toisia ystäviä, jotka tukevat sinua käskyjen pitämisessä."

Jälleen kerran nuoren mieleen iskostetaan ihannetta marttyyriudesta, joka voi johtaa hänen eristäytymiseensä kirkon ulkopuolisista ikätovereista.

Kiitollisuus s. 18

"Herra haluaa, että sinulla on kiitollisuuden henki kaikessa, mitä teet ja sanot... Vaikeimpinakin hetkinäsi voit huomata paljon kiitollisuuden aiheita. Saat siitä voimaa ja siunauksia."

Kiitollinen pitää siis olla silloinkin kun menee huonosti. Negatiivisten tunteiden ilmaiseminen on varsinkin kehittyvälle nuorelle tärkeää. Jos negatiivisten tunteiden ilmaiseminen on kiellettyä eikä asioita voi käsitellä niiden vaatimalla tavalla ne jäävät vaivaamaan ja ahdistamaan mieltä.

"Ilmaiset kiitollisuutesi Herralle myös elämäntavallasi. Pitämällä Hänen käskynsä ja palvelemalla muita osoitat, että rakastat Häntä ja olet Hänelle kiitollinen."

Nuori siis opetetaan, että käyttäytymällä oikein hän osoittaa Herralle rakastavansa tätä. Hmm.. Miksi ihmeessä kaikki tietävälle Herralle pitää pinnallisella käyttäytymisellä ilmaista rakkauttaan? Sen sijaan käyttäytymisen kontrollointi on kyllä hyvin tärkeää kulteille ja lahkoille, jotta ne pystyvät pitämään jäsenen mielen otteessaan. Kannustamalla nuoria käyttäytymään tietyllä tavalla kirkko pyrkiikin muokkaamaan nuoren mieltä kirkolle myötämieliseksi. Mikäli kirkon tasovaatimusten mukainen käyttäytyminen on ristiriidassa nuoren luontaisen käyttäytymisen kanssa syntyy kognitiivinen dissonanssi, joka aivojen on jollain tavalla ratkaistava. Jatkamalla käyttäytymistä luontaisia taipumuksiaan vastaan nuoren mieli hiljalleen korvaa luontaisen käyttäytymismallin uudella. Prosessin seurauksena nuori aivopesee ja synkronoi mielensä kirkon oppien mukaiseksi ja kirkon ote hänen mieleensä lujittuu ja hänestä tulee entistä riippuvaisempi kirkosta.

Tänään käsittelemistäni kappaleista "Ystävät" ja "Kiitollisuus" molemmista nousi voimakkaasti esiin kuinka tärkeää MAP-kirkon mielenhallinnalle on käyttäytymisen kontrollointi. Jo aiemmassa kirjoituksessa, jossa käsittelin kappaletta "Pukeutuminen ja ulkoinen olemus", havaittiin kuinka MAP-kirkossa tietoisesti manipuloidaan käyttäytymistä pukeutumiskoodilla. Nyt käsitellyt kappaleet jatkavat samalla manipulointinpolulla keskittyen "oikeanlaiseen" käyttäytymiseen lisäksi vielä opettaen kuinka nuoren tulisi myös manipuloida ympärillään olevia ihmisiä noudattamaan näitä samoja tasovaatimuksia uusien jäsenten houkuttelemiseksi kirkkoon.

Nuorten Voimaksi II

Opiskeleminen s. 9-10
Tämä kappale vihkosessa on itseasiassa aika hyvä kannustaen nuoria opiskelemaan.


Ajanviete ja Media s. 11-13

s. 11: "...median muotojen välittämä tieto ja viihde voivat lisätä kykyäsi oppia ja kommunikoida ja tulla hyvää aikaansaavaksi voimaksi maailmassa. Osa tästä tiedosta ja viihteestä voi kuitenkin eksyttää sinut pois vanhurskaasta elämästä. Valitse viisaasti, kun käytät mediaa, koska kaikki, mitä luet, kuuntelet tai katselet, vaikuttaa sinuun. Valitse vain sellaista mediaa, joka kohottaa sinua."

Kyllä tieto ja viihde, jota erilaiset mediat tarjoavat, lisäävät ja kehittävät kykyjä, mutta sen jälkeen alkaa jälleen se tuttu manipulointi pelottelulla kuinka medioiden tarjoamat tiedot voivat harhauttaa pois "vahurskaasta elämästä". MAP-kirkon pyrkimyksenä onkin tässä kohdin indoktrinoida nuoreen mieleen epäluuloa kaikkea sellaista kohtaan, joka ei ole kirkon hyväksymää sekä opastaa suosimaan informaatiota joka "kohottaa". Käytännössä MAP-kirkko pyrkii voimistamaan yksilön vahvistusvinoumaa ja pohjimmiltaan kyse on informaation hallinnasta, jonka tarkoituksena on rajoittaa henkilön informaationsaantia ja sitä kautta rajata tietolähteitä ja informaatiota, joiden perusteella ihminen päätöksiään tekee.

s. 11: "Saatana käyttää mediaa pettääkseen sinua ja saadakseen väärän ja pahan näyttämään normaalilta, humoristiselta tai jännittävältä...Ole niin rohkea, että poistut elokuvista, vaihdat kuuntelemasi musiikin toiseksi tai suljet tietokoneen, television tai mobiililaitteen, jos se, mitä näet tai kuulet, karkottaa Hengen."

Olemme päässeet vasta sivun 11 toisen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen todetaksemme kuinka nuorten pelottelua jatketaan vielä voimakkaammin kuin ensimmäisessä kappaleessa. Nyt pyrkimyksenä synnyttää nuoreen mieleen suoranainen fobia kaikkea sellaista kohtaan joka ei voimista uskoa MAP-kirkkoon. Nuori pelotellaan eristämään mielensä kaikelta sellaiselta, joka voisi vaikuttaa kielteisesti hänen uskonkokemukseensa. Tämä kasvatus onkin onnistunut monien tuntemieni tosiuskovien mormonien kohdalla, sillä heitä vaivaa joskus jopa häiritsevän voimakas apaattisuus ja haluttomuus ottaa selvää asioista, jotka saattaisivat kyseenalaistaa MAP-kirkon auktoriteettia ja opetuksia.

s. 12: "Kaikenlainen pornografia on erityisen vaarallista ja aiheuttaa riippuvuutta... Pornografian käyttö on vakava synti ja voi johtaa muihin sukupuolirikkomuksiin. Karta pornografiaa hinnalla millä hyvänsä. Se on myrkkyä, joka heikentää itsehillintääsi, tuhoaa omanarvontuntosi ja muuttaa näkemystäsi muista ihmisistä... Se rajoittaa kykyäsi tuntea todellista rakkautta.."

Noniin, sitten pelotellaan pornografiasta ja se leimataan "synniksi". Noin yleensä 12 vuotiaat eivät vielä ole elämässään kohdanneet pornografiaa, joten asian nostaminen esille tämän ikäisille suunnatussa lehtisessä on ensinäkin hyvin arveluttavaa. Nuoret teinit ovat myös hyvin kiinnostuneita seksuaalisuudestaan ja nyt kun heidän mieliinsä istutetaan tabu ja ehdoton kielto pornografiaa kohtaan seuraa tästä itseasiassa kohonnut riski yksilölle kehittää pakkomielle ja riippuvuus aiheeseen liittyen samalla asiasta voimakkaasti syyllistäen. Psykologit ovat jo pidemmän aikaa tunteneet "White bear" -syndrooman, jossa yritettäessä karkottaa mielestä jokin asia synnytetään pakonomaista tarvetta ajatella asiaa jatkuvasti. Omia ajatuksiaan ei voi valita eikä hallita ja sen takia omaa ajatteluaan ei koskaan ole syytä rajoittaa tämän kaltaisilla kielloilla, eikä varsinkaan syyllistää kehittyvää nuorta mieleen kumpuavista ajatuksista.

Perhe s. 14-15

s. 15: "Jumala haluaa, että kaikki Hänen lapsensa tulevat maailmaan kuuluen iankaikkiseen perheeseen, jossa on äiti ja isä, jotka rakastavat toisiaan sekä huolehtivat toisistaan ja lapsistaan. Ellet itse ole päässyt kokemaan tätä, ole kärsivällinen ja elä edelleen vanhurskaasti. Etsi kelvollisia roolimalleja. Valmistaudu nyt täyttämään jumalalliset tehtäväsi aviomiehenä ja isänä tai vaimona ja äitinä. Sitoudu solmimaan avioliittosi temppelissä ja perustamaan oma iankaikkinen perheesi."

Tässä lehdykän osiossa pyrkimyksenä on stereotyypittää nuoren mieleen perhearvot 1950-luvulta. Poimin näytteeksi vain osion viimeisen kappaleen, jossa pyritään sementoimaan kirkon asettamat tärkeimmät tavoitteet mormoninuorelle, jotka nostin esiin jo edellisessä kirjoituksessani. Mormoninuoren tärkein tehtävä kirkon kannalta onkin perheen perustaminen toisen kelvollisen mormonin kanssa ja sen jälkeen uusien jäsenten synnyttäminen kirkolle. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja jokaisella on omanlaisensa tarpeet eikä kaikille vain yksinkertaisesti sovi nämä samat tavoitteet. Jokainen nainen ei halua olla äiti eikä jokainen mies isä, kaikki eivät myöskään ole soveliaita näihin stereotyyppirooleihin vaikka niin haluaisivat. Monet mormoninuoret ovat jääneet tämän avioliittojunan kyydistä ja heitä varten USA:ssa onkin perustettu ns. "sinkkuvaarnoja", joihin nämä yli-ikäiset perheettömät ja kirkon outolinnut on siivottu pois lapsiperheiden silmistä, "jotta he voisivat löytää sen oikean". Erilaisuus ja eläminen perheettömänä sinkkuna voikin siis johtaa syrjäytymiseen oman mormoniyhteisön sisällä.